Montenegrossa osa I – Becici

Tein aikamoisen kuvien selaus- ja käsittelysession eilen illalla käyden läpi viitisensataa kuvaa, jotka otin reissultamme Montenegroon ja Kroatiaan. Halusin jakaa tunnelmat ja upeat maisemakuvat heti tuoreeltaan teille kaikille, sillä niin fiiliksissä olen vieläkin matkasta!

Montenegro oli niin täydellinen valinta lomamatkakohteeksi! Mitenkään muita tekemiämme rantalomia dissaamatta, Montenegro nousee todellakin aika monen rantaloman ohitse ja oikeastaan vain pelkästään huikeiden maisemien, vaihtelevan luonnon, jylhien vuorien ja kauniin rantaviivansa ansiosta. Aloitan matkafiilistelyt kuitenkin hotellistamme, joka sijaitsi Becicissä, Budvan Rivieralla. Lensimme pääkaupunkiin Podgoricaan, josta oli n. 1,5 tunnin matka Beciciin. Vuoristotiet olivat pieniä ja mutkikkaita ja yön pimeydessä ei erottanut muuta kuin alhaalla jossain loistaneet valot rantojen tuntumassa. Aamulla näkymä hotellille oli tämä:

Hotelli oli valtava kompleksi. Puutarha oli todella iso, hyvin hoidettu ja monimuotoinen. Suosimme usein pieniä perheiden pitämiä hotelleja, kun varailemme majoitusta itse, mutta tällaisilla pakettimatkoilla pidän suurempien hotellien tarjonnasta. Ja hyvä niin, sillä tässä kohteessa ei turistialueiden ulkopuolella ollut mitään palveluita perus pizzerioiden lisäksi. Montenegro on vasta nousemassa turismin myötä suositummaksi matkakohteeksi ja rantahotelleja ja niiden edessä kulkenutta rantakatua lukuun ottamatta ei siellä todella ole mitään. Seutu on melkoisen köyhännäköistä.

Sää lomamme aikana oli huikea! Tullessa pari päivää hellelukemat kipusivat aina +32 asteeseen! Ai että miten ihanalta tuntui se lämpö kurjan kesän jälkeen! Rakastin joka hetkeä paahtavassa auringossa! Ja kun olotila kävi tukalaksi, pystyi pulahtamaan hotellin isoon altaaseen. Sitä ei oltu lämmitetty, joten se oli mukavan viileää ja todellakin raikasti olotilan.

Hotellista löytyi urheiluaktiviteettia joka lähtöön: erilaisia jumppatunteja, kuntosali, sisäuima-allas, jacuzzi, tenniskentät, lentopallokentät, vesipooloa, vesilentopalloa, vesijumppaa ja vaikka mitä muuta! Kaikista suunnitelmista huolimatta me emme harrastaneet urheilua juurikaan uintia ja miehen vesipooloa lukuun ottamatta. Hotellilla oli myös mahdollisuus osallistua erilaisiin leikkimielisiin kilpailuihin. Aktiviteeteista ja hotellivieraiden viihtymisestä piti huolen hauska animation crew -henkilöstö. Joka ilta hotellin ulkolavalla oli myös mielenkiintoista ohjelmaa napatanssiesityksestä musikaalishowhun, livemusasta lastendiskoon. Olisipa voinut jopa osallistua Montenegron kielikurssillekin! 🙂

Kuten sanottua, en yleensä pidä kovin paljoa tällaisesta ohjatusta toiminnasta tai isoista hotelleista, mutta jotenkin tälle lomalle se sopi, kun asenne oli saada kaikki helpolla ja tekemättä itse mitään ja vain laiskotella lämpimässä.

Valtava hotelli sijaitsi aivan rannalla. Olikin ihanaa vaihtelua pulahtaa aurinkotuolista välillä altaan sijasta suoraan mereen. Adrianmeri olikin uusi merivaltaus meille, aiemmin ei Adrianmerenrannalla ollakaan oltu. Merivesi oli mukavat 23 astetta. Ranta oli isorakeista hiekkaa, joka on sileää ja samettista hiekkaa hiukan miellyttävämpi – isot rakeet eivät ihan eksy samalla tavalla joka paikkaan kuin sileä hiekka.

Ranta oli loiva n. viiden metrin verran, mutta syveni sitten äkisti. Yhtäkkiä saattoi maa kadota jalkojen alta, joten ihan pienille lapsille ei välttämättä täysin sopiva. Aallokko oli myös paikoin aika kova ja itsekin upottavassa hiekassa kävellessä saattoi suuri aalto viedä tasapainon. Minä kuitenkin pidän valtavasti merenrannasta ja kuohuvista aalloista! Meressä oli ihana vain lillua ja kellua!

Haaveilin ottavani valokuvia auringonnoususta- ja laskusta, mutta aamulla aurinko kohosi aina vuorien takaa sumupilvessä. Se helotti kelmeästi taivaalla, eikä suonut kaunista ja värikästä maisemaa. Totesimmekin monesti, että aamu- ja puolipäivän porottavan auringon sijasta kuuminta oli aina puolenpäivän jälkeen, kun aurinko oli selvinnyt sumusta ulos. Iltapäivisin aurinko tuntui iholla kaikista kuumimmilta.

Auringonlasku taas meni meiltä ohitse seuraavan vuoren taakse, joten sekin meni vähän sivu suun. Olisi pitänyt kävellä kokonaan toisen vuoren taakse nähdäkseen sen laskevan ja iltaisin olimme melkein juuri tuohon aikaan aina tähtäämässä illalliselle. Koska muu perhe ei jaa intohimoista valokuvausharrastustani, kameran esilleotto joka paikassa ja joka kohdassa tuntuu heistä joskus rasittavalta… 🙂

Hotellimme sijaitsi Becicin rantaviivalla vähän kuin kahden vuoren välissä poukamassa. Rantaviivaa oli vasemmalle silmänkantamattomiin, oikealla se päättyi vuorenseinään. Montenegron rannat ovat ihan omaa luokkaansa ja Becicissä onkin yksi maan pisimmistä rantaviivoista! Ei siis syyttä ollut rannat päivisin kuin ammuttu täyteen! Hotelleilla oli kuitenkin omat rajatut ranta-alueensa, joten ihan hyvin olisi löytynyt halutessa oma aurinkotuoli omaltakin alueelta. Hotellialueiden päättyessä loppu ranta-alue oli yleisessä käytössä.

Pidimme pienen kuvaussession auringonlaskunaikaan rannalla. Tarkoituksenani oli saada minusta ja miehestä uusi kiva kuva perhepotrettiseinälle kotimme portaikkoon. Tytär toimi ansiokkaana valokuvaajanamme. Halusimme kuvista rentoja, joten emme poseeraamalla seisseet linssin edessä. Enemmänkin hain sellaisia aitoja tilanteita ja sellainen syntyi ainakin kun yhtäkkiä rannalla aalloissa kahlaten pysähdyin ja poimin vedestä miehelleni vihreänä loistaneen kiven. Oli täysin sattumaa, että kivi olikin sydämenmuotoinen! <3

Koko loman ajan lämpötila pysytteli 26-30 asteen tuntumassa, mutta kahtena vikana iltana ilma tuntui selkeästi viileämmältä ja tokavikana iltana satoi parin tunnin ajan. Olimme tuolloin juuri Budvan keskustassa pyörimässä ja ostimme pikaisesti vanhalta mummolta pari sateenvarjoa ja pyörimme pienessä ostoskeskuksessa. Hotellille palattuamme ilma taas selkeni ja istuimme loppuillan ulkosalla drinkit nenän edessä showta katsellen. Paikalliset toivoivat sadetta meitä turisteja enemmän, rajuja metsäpaloja oli ympäri maata ja koko viikon ”meidänkin” vuorenhuipulla paloi ja sieltä kohosi isot savupilvet. Joskus aamuisin tuulen puhaltaessa oikeasta suunnasta, ilmassa tuoksui palanut puu. Onpa todella kurjaa tuollainenkin luonnonilmiö! Me ollaan täällä koto-Suomessa kyllä niin turvassa kaikilta mahdollisilta luonnonkatastrofeilta, että tajusi sitä taas kiitellä hetken! Lucifer -helleaalto koetteli Montenegroa kaikista pahiten ja mekin näimme sen aiheuttamaa metsäpalotuhoa hiiltyneiksi palaneilla metsäalueilla…

Vikana yönä nukahdimme ukkoseen. Silloin ukkosti rajusti ja tuuli riepotteli palmuja pihalla! Ääni kumahteli oudosti vuorien seiniin ja ukkonen kuulosti ihan erilaiselta kuin kotona. Kuitenkin aamulla heräsimme taas ihanaan auringonpaisteeseen ja vika päivä antoi parastaan! Olikin ihanaa saada nauttia vielä viimeiset tunnit altaalla hyvän kirjan parissa nauttien lämpimistä auringonsäteistä.

Meidän huoneemme sijaitsi hotellin päärakennuksessa. Iltaisin nautimme partsilla yömyssyt ja katselimme vastapäistä maisemaa.

Tämä loma latasi akut täyteen kauan kaipaamaamme aurinkoenergiaa! Saimme viikon vain olla, nauttia olemisen sietämättömästä keveydestä, syödä ja juoda silloin kuin huvitti, kiitos All Inclusive -paketin, nukkua päikkärit aurinkotuolissa, lillua altaassa tai keinua meren aalloissa. Luin pitkästä aikaa sydämeni kyllyydestä kirjoja ja viikon aikana meni kolme kirjaakin! Ihanaa! Iho on kauniisti ruskettunut ja sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä se vain niin on, että ihminen näyttää paljon elinvoimaisemmalta ja terveemmältä päivettyneenä kuin kalman kalpeana! Minulla tulee vielä pisamat auringosta esiin, mutta ne vain tuovat vinkeämmän ilmeen kasvoille! Eipähän tarvitse meikkiäkään samalla tavalla!

Jos Montenegron kuulumiset kiinnostaa, pysyhän kuulolla, seuraavassa osassa matkataan nimittäin Budvan maisemiin!