Kesäflunssaa ja kukkivat syreenit

Tämä viikko on ollut erikoinen. Tarina alkaa viime viikonlopusta, jolloin oli kahdet juhlat putkeen. Perjantaina oli työpaikan juhlat ja lauantaina kaverin synttäribileet. Molemmat juhlat olivat tosi kivat, mutta lauantai taisi koitua kohtalokseni. Kuuma kesäpäivä ja suoraan pihalle paistanut aurinko sai minut ja muutkin vetäytymään aina välillä juhlaväen kotiin sisätiloihin, jossa pauhasi juuri asennettu ilmalämpöpumppu ah, niin viileää ilmaa! Sen edessä ja läheisyydessä oli niin mukava istua…

Sunnuntaina kahden päivän bileputken jälkeen viettäessämme kavereiden kanssa aurinkoista päivää meidän mökillämme uiden ja grillaten, alkoi olotila kääntymään äkisti heikompaan suuntaan. Enkä tarkoita nyt mitään dagen efteriä… Kurkkuun eksyi kipeä karheus ja nenä alkoi vuotamaan. Senhän arvaa missä kunnossa heräsin sitten maanantaina uuteen viikkoon – aivan jäätävässä flunssassa, kiitos 20 asteista ilmaa tuntitolkulla puhaltaneen ilmalämpöpumpun ja oman virheeni pysytellä sen lähellä.

Tein toisen virheen, että suuntasin olotilastani huolimatta töihin vain lähteäkseni sieltä lounaan jälkeen kotiin lepäämään. Tiistai meni sohvalla maaten ja keskiviikkona lähdin taas urheasti töihin. Edellinen viikko oli mennyt ison asiakastilaisuuden järjestelyissä ja vieläkin tilanne oli h-hetkenä vähän sellainen all hands on deck -henkinen. Tilaisuus meni hyvin ja olin tyytyväinen, että olin paikalla, mutta tuo urheus tietysti kostautui ja yö meni yskiessä ja aivastellessa. Tänä aamuna ei ollut mitään saumaa lähteä töihin ja niinpä luvassa oli jälleen Netflix-maratoni sohvanpohjalla. Onpa ihanaa, että Downton Abbey on palannut Ylelle ja niitä on Areenasta taas tullut katsottua – odotankin jo innolla syksyllä tulevaa leffaa!

Huomenna on pakko olla siinä kunnossa, että pääsen töihin hoitamaan tärkeän työtehtävän, mutta päivä on onneksi alun perinkin jo puolikkaaksi mitoittamani, sillä olen menossa iltapäivällä uusimaan viime heinäkuussa kulmiini laittamani micro-bladingin. Onneksi tämän päivän totaalinen lepo ja luojan kiitos tätä jäätävää tukkoisuutta helpottaneet lääkkeet ovat parantaneet oloa niin, että uskon jaksavani puolikkaan päivän töissä. Mukavaa on tietysti myös saada kulmat jälleen kuntoon – todella hyvin edellinen blading onkin kulmissa pysynyt! Voisin tehdä pienen päivityksen niistäkin tänne blogin puolelle.

Miehellä alkaa viikon loma huomenna ja niinpä suuntaammekin huomenna illalla mökille ja jäädään sinne koko ensi viikoksi juhannuksenkin viettoon. Minä tosin käyn mökiltä käsin töissä ensi viikolla muutaman päivän ennen pientä juhannusbreikkiä. Onnea on lyhyt mökkimatka!

On ollut tosi kurjaa olla kipeänä. Olen tosi harvoin kipeä ja haluaisinkin uskoa vastustuskykyni olevan melko korkea. Ainakin syön paljon vitamiineja sisältäviä marjoja ja hedelmiä ja nautin joka päivä sinkkitabletin. Viime vuosien aikana sairastetut flunssat ovatkin olleet tulosta jostain muusta kuin jonain flunssakautena pöpönä levinneestä taudista – tämän vuoden helmikuussa sairastin Thaimaassa korvatulehduksen snorkkireissun aikana korvatulpista huolimatta korvaan päässeen veden takia. Ja sama juttu viime vuoden reissussa, korvatulehdus sielläkin snorkkireissun tuliaisina. (Lääkäreiden mukaan korvakäytäviini pääsee helposti vettä ja minulla nyt “sattuu olemaan helposti tulehtuvat korvat”. Etsinkin parhaillaan parasta ratkaisua vesikorvatulpiksi.) Tämä flunssa taas aiheutui tuosta kylmää ilmaa puhaltaneesta vekottimesta. Poden aina huonoa omatuntoa sairastelusta, vaikka olen hyvin harvoin poissa töistä – viime vuosien aikana kertyneet saikkupäivät pystyy laskemaan sormilla. Mutta kun oma työtehtävä on sellainen, ettei sitä tee firmassa kukaan muu, työt todella seisoo poissa ollessani. Itse kestän kyllä kertyvät rästihommat, mutta inhottavinta on, jos muut on riippuvaisia läsnäolostani tai eivät pääse etenemään jossain siksi, että olen itse pois. No, olemme kaikki rajallisia voimavaroissamme… täytyy yrittää muistaa sekin.

Tällä hetkellä pystyn jo hieman hengittämään nenän kautta tukkoisuuden hieman helpottaessa, joten jospa saisin hyvät yöunet ja herään aamulla täysin parantuneena… Ainakin toivoa saa! 🙂

Mukavaa alkavaa viikonloppua.

Kesä on täällä!

Sanokaa mitä sanotte, mutta vihdoin alkaa kelit olla täällä Suomessakin tarpeeksi kesäiset makuuni! Ihanaa, kun on helle! Tänään töihin lähtiessäni pukeuduinkin hellemekkoon ja jätin ekaa kertaa pitkähihaisen kotiin, enkä ottanut edes varuiksi sitä mukaan. (Siitäkin huolimatta, että toimistolla on aina vähän liian kylmä turhan tehokkaan ilmastoinnin vuoksi.)

Kun palelee noin 11 kuukautta vuodesta, tämä yksi, useimmiten hyvällä tsäkällä juuri kuukauden kestävä lämpökausi tuntuu niin täydelliseltä ja tarpeelliselta. Harmittaa, kun suurin osa aurinkoisesta päivästä kuluu sisätiloissa, mutta onneksi paisteesta kerkeää nauttimaan jonkun tunnin vielä töiden jälkeenkin. Meidän takapihalle paistaa aurinko ihan iltaan saakka, joten parkkeeraankin aina itseni aurinkotuolille kotiin tullessani ja nautin lämmöstä ja auringonsäteistä ihollani. Sitä paitsi ilta-auringon säteet ovat turvallisempiakin nauttia. Kesä on Suomessa niin lyhyt, että siitä pitää repiä kaikki irti! Ihanaa, kun on tällaiset helteet täälläkin, onhan +30 jo aikamoinen luku! Mutta kukaan ei ole vielä koskaan kuullut minun sanovan, että olisi jo liian kuuma. Sellaisessa paikassa en ole vielä ollutkaan! 🙂

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan aurinkoa ja lämpöä. Talviset matkat kauas etelän lämpöön ovatkin jo jotain mistä en voisi kuvitella enää luopuvani. Mieli on tosin muuttunut matkalla, sillä en voinut nuorempana tajuta ihmisiä, jotka pystyivät makoilemaan auringossa tuntitolkulla. Ei olisi tullut mieleenikään. Nykyään oleskelen oikein mielelläni auringossa vaikka lukien. Rusketun melko hyvin ja suojelen itseäni palamiselta – vaikka nauttii auringosta oleskelusta, tyhmä ei silti tarvitse olla. Käytän hattua ja vähintään 30 suojakertoimella olevaa voidetta, kasvoilla aina 50 kerrointa. Ja rasvaan usein! Myös täällä kotimaassa. Olen palanut nuoruudessani kerran erittäin pahasti saaden toisen asteen palovammoja kasvoihini nukahdettuani rannalle. (Alkoholilla ei ollut osuutta.) Uskokaa pois, opin läksyni.

Auringosta nauttiminen ei tarkoita pelkästään suorassa paahteessa nahan käristämistä, vaan oleskella voi myös varjossa ja nauttia lämmöstä niinkin. Pääasia itselleni on se, että ei tarvitse palella tai pukeutua tuplavillasukkiin tai pitkiin vaatteisiin. On ihana tepastella paljain varpain mökkipihalla, pulahtaa järveen uimaan ilman, että jäätyy pystyyn tai puuhastella puutarhahommia shortsit jalassa. Palamista ei saa päästää tapahtumaan, mutta kyllä se auringonvalo kaikista synkistelyistä ja varoitteluista huolimatta myös hellii ihoa, varsinkin, jos kärsii iho-oireista. Sitä paitsi minun mielestäni mukavasti päivettynyt iho näyttää paljon terveemmältä ja kauniimmalta kuin talvinen kalmankalpea nahka! Meillä on kaveripiirissä vitsillä heitetty sanonta, että ruskea läski näyttää paremmalta kuin valkoinen läski. 😀

Edessä on kiva viikonloppu. Huomenna on työpaikan kesäjuhlat ja luvassa on taas ihan huikean hauskaa ohjelmaa vapaalennosta taiji -harjoituksiin, saunomista, uimista (uskaltaiskohan jo mennä mereen?!) ja illallista. Ja ehkä myös vähän biletystä pitkästä aikaa! Lauantaina suuntaamme kavereille synttärijuhliin ja onpa ihanaa, kun on pitkästä aikaa kunnon kotipippalot! Säät ainakin suosii pihajuhlia tänä viikonloppuna! Tänä viikonloppuna jää mökkeilyt väliin, mutta onhan tässä koko kesä aikaa…

Nyt nautitaan auringosta ja kesästä!

Sadepäivän sisustelua

Onnea on reilu vartin mökkimatka. Viikonloppu ei antanut kelien puolesta ihan parastaan, joten me pakkasimme sunnuntaiaamun aamiaisen jälkeen kimpsut ja kampsut ja tultiin kotiin. Väsynyt koira painui omalle pedilleen köllimään ja miehenkin passitin yläkertaan – pitkästä aikaa tuli nimittäin inspis vaihdella kesäisempää tekstiiliä olkkariin ja kuvata rauhassa. Saanen esitellä kotimme kesäasun 2019.

Mitään uuttahan kuvissa ei ole, samat sinivalkoiset tyynyliinat koristavat sohvaa jo kolmatta kesää putkeen, mutta ilme raikastui kertaheitosta kevätsateen lailla! Olen jo lukuisia kertoja todennut ennenkin, että kotimme parhain puoli on valoisuus. Sitä se on, vaikka ulkona sataakin. Valo pääsee kulkemaan esteettömästi olkkarista keittiöön ja pimeää nurkkaa ei jää juuri mihinkään.

Mies on pitkään hinkunut mukavaa isompaa nojatuolia olkkariin. Minä en oikein näe sille olevan tilaa ilman, että joutuisimme luopumaan kahdesta erillisestä istuinkalusteesta – pikkusohvasta ja Hayn Lounge-tuolista. Ajatus on kuitenkin jäänyt sen verran mieleeni, että olen katsellut sillä silmällä paria tanskalaista upeaa nojatuolia, mutta niiden hankkiminen edellyttäisi esim. yhden kaukomatkan skippaamista. Siitä voi päätellä, että hinta on myös aika upea.

Ehkä realistisemmat hankinnat on kuitenkin kesällä tyhjäksi jäävän makuuhuoneen osalta tyttären muuttaessa omaan kotiin. Sinne olen jo päättänyt hankkia pienen ja siron työpöydän. Olen kyllästynyt käyttämään läppäriä joko sohvalla sylissä tai sitten keittiön pöydän ääressä. Olisi kiva, jos kone voisi olla käyttövalmiina koko ajan jossain pöydällä, eikä aina erikseen ottaa sitä tarvittaessa esiin. Lisäksi haluaisin samalla pöydällä säilyttää kameraa linsseineen. Tällä hetkellä se tarpeisto majailee olkkarin astiakaapissa, eli täysin väärässä paikassa. On meinannut useampaan otteeseen käydä haaveri, kun kameran olkahihna onkin kiertynyt esim. maljakon ympärille ja kaapista on meinannut kameran mukana pudota muutakin!

Sunnuntai ei ennen muinoin lukeutunut lempparipäiviini. Se tuntui aina viikonlopun jämäpäivältä – tylsältä välipäivältä tahmean maanantain kolkutellessa jo ovelle. Nykyään pidän sunnuntaita eräänä lempparipäivänäni. Silloin saa hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä mitään ja ladata akkuja alkavaan viikkoon. Sunnuntaina voi luvan kanssa käydä vähän hitaalla ja olla möllöttää. Varsinkin tällaisina sadepäivinä. Voi vetää villasukat jalkaan, syödä jotain hyvää lämmintä ruokaa ja katsoa vaikka leffan.

Tänään pitää tosin sen verran vielä työntää nenää ulos, että käy äänestämässä ja kaupassa. Viikko on paljon mukavampi aloittaa, kun ei heti tarvitse mennä maanantaina töiden jälkeen ruokaostoksille.

 

 

Lauseiden kera

Viime aikoina…

…olen tuntenut piston sydämessäni blogin jäätyä tuuliajolle

…olen kokenut pari isompaa pettymystä työelämässä

…ja murehtinut niitä aikani, kunnes jättänyt ne taakseni

…iloinnut ihanista ilmoista (vaikka täksi viikonlopuksi ei niin hehkeää keliä olekaan luvattu) ja nauttinut auringosta täysillä

…viljellyt vihanneksia ja juureksia mökille ja nähnyt ekat vihreät alut (me siis syödään vielä oman maan perunoitakin tänä kesänä!!)

…tehnyt hyötypuutarhaa laajemminkin mökille ja istuttanut marjapensaita ja omenapuun ja tänä viikonloppuna perustetaan yrttikärry jälleen

…juhlinut kummitytön rippijuhlia

…viettänyt täydellisen asiakastilaisuuden vauhdin hurmassa urheiluautojen parissa

…miettinyt ensi talven lämpöistä lomakohdetta

 

…valmistautunut ajatuksen tasolla tyttären kotoa poismuuttamiseen ja miettinyt tyhjäksi jäävään huoneeseen sisustusratkaisuja

…seurannut etupihan jo loppunutta kirsikkapuun kukintaa, josta kuvakin tässä postauksessa

…nauttinut ihanan koiramme kanssa lenkkeilystä ja sen kehittyvän luonteen seuraamisesta

 

…tuntenut aikamoista kiirettä ja stressiä koko kevään ajan töiden takia ja kokenut pientä helpotusta kun nyt alkaa helpottaa

…alkanut jo laskemaan päiviä kesäloman alkuun ja todennut, että niitä on vielä liikaa (26 aamuherätystä – välissä on pari pidennettyä viikonloppua vapaineen)

 

Mukavaa viikonloppua just sulle!

Mökkikauden aloitus ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa pääsen blogin pariin. Ajattelin vähän kerrata kuulumisia ja kuten blogin hiljaisuudestakin on voinut päätellä, aika on priorisoitu tällä hetkellä vähän muihin asioihin. Olemme aloitelleet mökkikautta ja viime viikonloppu oli ensimmäinen, jonka vietimme mökillä yöpyen. Sitä ennen olemme jo kuukauden päivät käyneet mökillä päiväreissuilla. Aloitimme pihahommista ja voinkin heti todeta, että koskaan aiemmin ei ole mökin piha ollut tässä kunnossa jo toukokuun alussa! Suit sait sukkelaan teimme haravoinnit, leikkasimme pensaat ja puut jotka sitä tarvitsi ja kerkesimmepä tekemään jo pihapolutkin uusiksi! Niin vain parin viikon aikana (toisin sanoen muutaman työpäivän aikana) kaivoimme vanhojen polkujen paikalta maan pois ja levitimme uuden kivituhkan. Tästä ajattelin kuitenkin kertoa vielä erikseen.

Blogin kohtalo on mietityttänyt viime aikoina aika paljon. En tiedä koenko tätä enää lisäarvoa tuottavaksi vai onko se muuttunut pakkopullaksi – jotain, mihin on välillä pakko kirjoittaa jotain, vaikkei mieli välttämättä edes tekisi. Blogi on kuitenkin kulkenut matkassani 5,5 vuotta, joten ihan kevyesti en päätöstä tee. Katsotaan mihin mieli kääntyy kun annan ajan vähän kulua. Vapaa-aika kuluu tällä hetkellä lähinnä oman hyvinvoinnin ympärillä, tarkemmin joogan parissa. Olen nyt viime viikkoina käynyt enimmäkseen hot jooga -tunneilla, sillä se ihana 38 asteen lämpö, joka irrottaa kehosta 1,5 litraa hikeä tunnissa, on vaan niin mahtava! Sen jälkeen on aina jotenkin tyhjä ja kevyt olo myös päässä, ei pelkästään kropan tuottama kuona märässä pyyhkeessä. Alaselkä on vähän oikutellut viime aikoina, mutta ihmekös tuo kaikissa mökkihommissa, jossa olen ollut kumarassa haravan tai lapion varressa kaivaen ja sen jälkeen levittäen liki 2000 kiloa maata ja kivituhkaa. Se ylimääräinen poistettu maa poluilta meni nimittäin hyötypuutarhan perusteisiin, josta haluaisin siitäkin kertoa lisää. Mutta kun se aika…

Olen kuvannut tätä nykyä aika vähän. Blogiin ei ole oikein valokuviakaan laittaa siitä syystä ja nämäkin kuvat mökiltä ovat vuoden ellei parin takaa kesältä. Siellä näyttää nykyäänkin ihan samalta, kuten myös kotonamme. Sisustus on vihdoin monen vuoden hääräämisen jälkeen alkanut löytämään mieleisen muodon ja ilmeen. Viime aikoina olenkin erinäisistä syistä johtuen alkanut enemmän ja enemmän uskomaan sanontaan If it ain’t broken, don’t fix it. Koti tuntuu tällä hetkellä hyvältä juuri sellaisena kuin se on, samoilla koristetyynyillä ja samoilla luonnonläheisillä sävyillä. Ainoa muuttuva asia taitaa olla sohvapöydän päällä piristystä tuova vaihtuva kukkamaljakko, joka nyt viime viikot on itse asiassa ollut kaunis valkoinen hortensia ruukussa. Ei ole tarve tehdä muutoksia mihinkään ja sikäli sisältöä samoista nurkista samoilla tyynyillä ei riitä blogiin asti ammennettavaksi. Mökiltä toki löytyy päivitettävää taas enemmän näin kevät/kesäkaudella, joten yritän niitä laittaa tänne bloginkin puolelle. Viime kesän puuvajaprojekti on taltioimatta kokonaan ja siitä olemme miehen kanssa erityisen ylpeitä – se onkin ensimmäinen kunnon rakennelma jonka olemme itse tehneet ja se onnistui todella hienosti!

Mitä tulee tuohon sanontaan, ettei pitäisi korjata jotain mikä ei ole rikki, niin sitä olen yrittänyt pitää ohjenuoranani töissäkin. Työpaikallani, lähinnä nimenomaan oman toimenkuvani kohdalla eletään tällä hetkellä jonkin sortin murrosta. Olen vihdoin ja viimein parin vuoden sitkeällä työllä saanut isompaa muutosta aikaiseksi työpaikallani ja siirtänyt työnantajani paremmin kiinni nykyaikaan. Se on tietysti tuonut tullessaan isompia kysymyksiä muutoksen laajuudesta ja herättänyt tarpeita, joihin työnantajani nyt pyrkii vastaamaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa minulle mahdollisesti epäsuotuista tilannetta, jota en haluaisi, enkä pidä sen tuomasta epävarmuuden tunteesta. Tai tunteesta, ettei työlleni anneta tarpeeksi arvoa, vaikka näin ei välttämättä olekaan. Tuo sanonta sopii tähän lähinnä niin, että vaikka itse elänkin nyt pääni sisällä hieman epävarmoja aikoja, on turha puuttua siihen vielä ja yrittää alkaa korjaamaan sellaista, joka välttämättä ei olekaan vielä rikki. Toisin sanoen minulta kysytään nyt hieman kärsivällisyyttä ja malttia, jotka todellakaan ei ole valttejani. On pakko antaa ajan kulua ja katsoa mihin tilanne kehittyy.

Mielessä siis myllertää tällä hetkellä pieni työperäinen kriisi. Se ei voi olla vaikuttamatta yleiseen fiilikseen ja siksikin jooga on hyvää vastapainoa. Meditatiiviset, hengitykseen keskittyvät hidastempoiset yin-tunnit ovatkin olleet hyvää lääkettä. Sillä kun ihminen kokee jännitystä tai epämukavuutta, sen ympärille jäädään helposti vellomaan luoden jännitystä yhä lisää ja lopulta se täyttää koko pään ja vaikuttaa myös kehon toimintaan. Suosin itse yleensä dynaamisia joogatunteja, joissa pyritään haastaviin ääriasentoihin. Nyt sellaisilla käytyäni olen kokenut ne liian voimakkaiksi ja vaativiksi. Voimat on loppuneet kesken ja kroppa ei ole vain suostunut yhteistyöhön. Normaalisti helposti taipuvat asennot tuntuvat mahdottomilta saavuttaa kun mieli ei pysty keskittymään, tasapaino ei pidä ja lihaksiin nousee maitohapot jo pienestäkin ponnistuksesta. Ranteet ja polvet ilmoittavat kivun tunteista, hengästyn ja asentoja on pakko helpottaa. Vihdoin ymmärsin, että just nyt, kun mieli on uupunut, en voi väsyttää elimistöäkään tuollaisella. Olenkin siirtynyt nyt lempeämpiin yin-harjoituksiin ja kroppa on kiittänyt. Ja jokaisen tunnin jälkeen ajattelen tätä mielessä olevaa työasiaa vähän positiivisemmin.

En tiedä muistatteko kun listasin tämän vuoden tavoitteitani tammikuussa blogiin? Yksi niistä kuului, että haluan säästää vuoden aikana tietyn summan ja pankkitililläni tulee olla X euroa 31.12.2019. Ette uskokaan, kuinka tuo on vaikuttanut ostokäyttäytymiseeni! En ole koskaan pitänyt itseäni minään kovana tuhlaajana. Joo, jos olen halunnut jotkut tietyt kengät tai tietyn laukun, olen surutta käyttänyt niihin useitakin satalappusia, mutta aina kuitenkin harkiten. Niitä satalappusia kun ei kasva puiden oksilla… Olen syyllistynyt myös hetken mielijohteessa tehtyihin pikkuhankintoihin aiemmin enemmänkin, mutta joku järki on ostoksissa aina ollut ja hyvin harvoin olen tehnyt täysin hutiostosta. Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut todella suuren muutoksen ostoskäyttäytymisessäni ja olen pitänyt pussin nyörit hyvin tiukalla. Säästöön onkin jäänyt selkeästi enemmän kuin aiemmin, vaikka pelkästään mökkiin on tämän lyhyen kauden aikana uponnut jo neljä numeroa saavuttava luku.

Isompiin menoeriin tulee tänä vuonna laskea vielä tulevien mökkihankintojen lisäksi tyttären kotoa poismuuttamisen aiheuttamat menot; hänelle luvattujen kalusteiden ostaminen sekä tietysti hänen tyhjäksi jäävään huoneeseen tehtävät uudet hankinnat. Olemmekin säästötavoitteen takia jo luopuneet tämän kesän suunnitellusta kaupunkilomasta, sillä niin suureksi asiaksi säästösumman tavoittaminen on noussut. Se on aktiivisesti mielessä koko ajan. Vaikka samaan aikaan teemme mökillä korjaushommia ja käytämme rahaa siihen aika paljon, pidän tavoitteen mielessä ja mietin samaan aikaan missä menoissa pystyn säästämään ilman, että se tuntuu ikävältä tai epämukavalta tai että joutuisi jostain mieleisestä luopumaan. Jos säästämisen vetää liian tiukalle, käy vähän niin kuin laihduttamisessa usein – liian ankara tapa johtaa vain repsahduksiin ja motivaatio katoaa. Aika usein olen näiden kuukausien aikana huomannut, että hyvin monen ostoajatuksen takana on halu, ei tarve. Todella hyvä herättäjä tämä säästötavoite on ollut monessa mielessä siis! On ehdottomasti vaikuttanut myös kodin sisustamiseen ja piensisustustavaran tai tekstiilien turhaan ostamiseen. Säästötavoite on kunnianhimoinen, mutta miettikää mikä voittajaolo on sitten kun haluttu summa on tilillä!

Näihin positiivisiin ajatuksiin päätän tämän sillisalaattisepustukseni!

 

Pintaremontti vessaan

*Yhteistyössä Teknos

Alakerran vessa rempattiin viimeksi viisi vuotta sitten, mutta nyt oli aika freesata pintoja jälleen. Pääsin tällä kertaa tekemään pienen pintaremontin yhteistyössä Teknoksen kanssa ja samalla suunnittelemaan heille ikioman sisustusväripaletin! Kyseinen väripaletti on nähtävissä mm. Teknoksen nettisivuilla ja sen avulla pystyy kuka vain helposti toteuttamaan remontin, kun kaikki sävyt on valittu valmiiksi toisiinsa sopien. Minun väripalettini nimeksi tuli luonnollisesti Checklist ja tuon väripaletin mukaisesti itsekin remontoin vessamme. Myös kaksi muuta CASAn bloggaajaa, Oma Koti Valkoisen Miia sekä 2 for Livingin Elisa pääsivät tekemään yhteistyötä Teknoksen kanssa omien muutoskohteidensa kera ja luomaan omat väripalettinsa. Te, arvon lukijat, voitte käydä äänestämässä väripaleteista suosikkinne ja keskuudestanne arvotaan yksi onnekas upean palkinnon voittajaksi! Ohjeet äänestykseen ja arvontaan löytyy tämän postauksen lopusta.

Tärkeimmät työkohteet:

  • kuusipaneelikaton uudelleenmaalaus
  • takaseinän maalaus tehostesävyllä
  • muiden seinien maalaus valkoisella
  • wc-kaapiston ovien koristeurien tasoitus ja maalaus
  • wc-kaapiston tason vaihto
  • wc-kaapiston vetimien vaihto

Aloitin maalaamalla katon Teknoksen sävyttämättömällä, himmeällä PANEELISEINÄMAALIlla. Sävyttämätön, purkkivalkoinen sävy löytyy Teknoksen SISÄVÄRIT- värikartasta koodilla T1758. Paneeliseinämaali valittiin, jotta sävytarkkuus saatiin kohdalleen. Teknokselta löytyy myös kevyesti sävytetty, himmeä PANEELIKATTOMAALI, jonka valmissävy on T1326.

Siirryin seuraavaksi sutimaan tuoreen maalipinnan valkoisiin seiniin käyttäen siihen täyshimmeää BIORA BALANCE sisustusmaalia sävyttämättömänä purkkivalkoisena. (Valmissävy tähän sama kuin edellä, eli T1326.) Sitten alkoikin pohdinta, en nimittäin ollut ihan varma mikä sävy tulisi tehosteseinään. Sopivan sävyn valinta oli vaikea ja pohdin pitkään kahden eri sävyn välillä. Eihän siinä auttanut kuin tehdä koemaalaus ja katsoa mikä sopisi tähän tilaan parhaiten. Tähänkin maalaamiseen käytin täyshimmeää BIORA BALANCEa. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli pehmeä beige sävyssä T1726. Toisena vaihtoehtona oli aavistuksen lämpimämpi beigen sävy T1701, mutta koemaalaus osoitti, että se punersi omaan makuuni hieman liikaa. Koska etsinnässä oli kylmä sävy, päädyin alkuperäiseen ajatukseeni, eli sävyyn T1726.

Sävyjen erot eivät kuvissa näy yhtä selkeästi kuin silmällä katsoen, värieroa oli liki mahdoton taltioida kuvaan, mutta perheenjäsenten toimiessa raatina, päädyimme kaikki samaan lopputulemaan – toinen punersi liikaa. Kylmällä sävyllä on loitontava vaikutus ja vaikka wc ei olekaan pienimmästä päästä, ei lisätilantuntu ole koskaan pahasta. Kylmä sävy sopi myös paremmin yhteen vessan uuden saarnisen tason kanssa, joten oma vinkkini onkin ehdottomasti sovitella maalisävyjä yhteen tilassa olevan valon ja kalusteiden värien sekä halutun tunnelman mukaan.

Ovien tasoitus ja maalaus

Maalausten välissä tein kaikista suuritöisintä hommaa – kaapiston ovien tasoitusta. Koristeurat eivät oikein enää istuneet tyyliini ja ajattelin tasapintaisten ovien tuovan vessaan entistä modernimman ja simppelimmän ilmeen. Käytin tasoittamiseen Teknoksen SILORA A Snickerisilotetta, joka on siis käyttövalmis, vesiohenteinen silote. Sentin syvien urien tasoittaminen ei käynyt ihan hetkessä, sillä silotteen tulee antaa kerrosten välillä kuivua kunnolla. Silote vetäytyy ja urautuu kuivuessaan, joten kärsivällisyyttä kysyttiin tässä kohtaa. Vasta neljännen täytön jälkeen näytti silti, että voisin suorittaa ensimmäisen kunnon hionnan. Ovet kuljetettiin mökille, jossa annoin hiomakoneen laulaa! Ei tuota kyllä käsipelillä olisi ihan heti tehnyt, koneellakin meni jokin tovi.

Hionnan edetessä paljastui, että täyttövaiheessa massaan oli jäänyt pienen pieniä ilmakuplia, jotka näkyisivät lopputuloksessa. Tasoittelin siis kotona vielä pariin otteeseen ilmakuplia silotteella ja hioin käsin karkealla hiekkapaperilla ylimääräiset pois. Vihdoin ja viimein ovista tuli niin tasaiset kuin näillä taidoilla vain suinkin sai. Olikin aika maalata pintaan tartuntapohjamaali johon käytin FUTURA AQUA 3 TARTUNTAPOHJAMAALIA. Sen jälkeen oli vuorossa itse sävy. Ovet saivat pysyä valkoisena edelleen ja puolihimmeän FUTURA AQUA 20 KALUSTEMAALIn oma sävyttämätön purkkivalkoinen osoittautui oikein hyväksi puhtaanvalkoiseksi sävyksi.

Minun sutiessa viimeistä kerrosta maalia oviin, kiinnitti mies jo uutta tasoa vessaan. Sinne valittiin samaa tasoa mitä meillä keittiössäkin on. Vaalea puunsävy on omiaan lisäämään lämpöä ennen niin kovin graafiseen wc-tilaan. Näissä alla olevissa kuvissa näkyy myös selvästi lopputulos tasoitetuista ovista. Minusta ne onnistuivat melko hyvin!

Lisämausteeksi messinkiä

Lisämausteeksi valitsin tilaan messinkiä. Sitä esiintyy tasoitettujen ovien vetimissä, saippuapumppupullossa sekä takaseinän taulun tilalle tulleessa peilissä. Tämän rempan myötä suorakulmaiset muodot saivat lähtöpassit ja tilalle tuli pehmeämpää pyöreyttä. Niinpä myös messinkiset vetimet valittiin pyöreinä peilin kaveriksi. Muodoillakin on siis väliä, jos halutaan välittää jotain tiettyä tunnelmaa. Peili ei välttämättä ollut tarpeellinen lisä, onhan vessassa peilikaapit, mutta näkeehän tuosta vähän paremmin esim. vaatetusta peilata ja peilihän luonnollisesti myös avartaa tilaa.

Vessan lattia sai väriparin uusista tummanharmaista pyyhkeistä. Skarppi väripari tuokin hyvän kontrastin muutoin pehmoisen sävyiseen vessaan.

Muutoskohde -postaus ei olisi tietenkään mitään ilman ennen ja jälkeen kuvia, joten tässä muistutukseksi vielä miltä vessassa ennen näytti ja mikä on tunnelma tämän pintarempan jälkeen.

Tämä remppa oli taas oiva muistutus siitä miten helposti jo pelkällä maalilla voi vaikuttaa yleisilmeeseen tai miten tasainen pinta ja pyöreä muoto tuo heti rauhallisuutta ja pehmeyttä tilaan. Oli myös kiva tehdä jotain ihan uutta ja nyt tiedän jatkossakin selviäväni mm. huonekalujen ylisilottamisesta! Vaikka remppaaminen joskus tuntuukin ihan työltä, on oman käden jälkeä mahtavaa katsella myöhemmin. Rohkeasti kannattaa tarttua vaativampiinkin hommiin ja kartuttaa omaa osaamista myös remontoinnin ja kodinlaiton saralla.

Nyt sitten kannattaakin lukea tarkkaan seuraava kohta, nimittäin kaikkien väripaletteja äänestäneiden kesken arvotaan palkinnoksi Teknoksen värisuunnittelijan konsultaatio! Värisuunnittelija tulee voittajan luokse suunnittelemaan jonkun huoneen värimaailman ja antamaan muutenkin vinkkejä sisustusvärien valintaan. Kisa on käynnissä 5.5. asti ja tarkemmat osallistumisohjeet löytyy tästä linkistä. 

Kertokaapas vielä loppuun, että mitä te tuumaatte meidän uudesta vessasta? 🙂

Pääsiäistunnelmia kattauksesta koristeisiin

Tänä vuonna pääsiäinen pääsi ikään kuin yllättämään! Se tuli niin nopeasti, etten oikein kerennyt reagoimaan tavanomaisesti. Rairuohon kyllä kylvin ja tuossa se pianon päällä vihertää, mutta muutoin otin parit pääsiäiskoristeeni esiin eilen pitkäperjantaina n. varttia ennen vieraiden tuloa.

Koristeisiini kuuluu lähinnä valkoiseksi spreijaamani puput, jotka ostin Köpiksestä vuosia sitten. Lisäksi tulppaanit, erilaiset namuset ja höyhenet kuuluvat pääsiäiseeni. Keittiössä valmistuu hyvää ruokaa, pashaa ja tänä vuonna myös suklaamoussekakku.

Pitkäperjantain kattauksen kruunu oli kelta-valkoinen kukkakimppu pienillä risuilla höystettynä. Väriparina niille toimi mummini vanhat keltaiset ja hieman jo hauraat munakupit. Illallisella meillä tarjottiin alkuun kasvisruokaa – pestopedillä tarjoiltu tomaattipihvi, mozzarellajuustoa, parmesanlastuja sekä paahdettuja pinjansiemeniä. Pääruoaksi tarjoilimme kokonaisena uunissa valmistettua naudan sisäfilettä, valkosipulikermaperunoita, tankoparsaa pancettaan käärittynä sekä itse valmistamaani persiljamaustevoita. Jälkkäriksi siis aiemmin jo mainittua suklaamoussekakkua sekä tietysti pashaa.

Ilta kului rennosti lautapelejä pelaillen ja tämä päivä onkin mennyt ihan rennosti suoratoistopalvelua katsellen sekä koiran kanssa auringonpaisteessa lenkkeillen.

Huomenna lähdetään mökille pihahommiin ja syödään vaihteeksi hyvin. Ja lisää suklaamunia. Tietenkin. Niitä onkin tuossa olkkarin pöydän kulmalla vahtinut eräs karvakorva.

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa kaikille!

Keväisiä kuulumisia

Vihdoin tuntuu siltä, että kevät on tullut! Tämän viikon pakkaset räntäsateineen taitaa olla taaksejäänyttä ja lämpötilat alkavat vihdoin kivuta siihen pisteeseen, että ilman sormikkaita uskaltaa lähteä ulos.

Keväiset lämpötilat nostavat myös pihakuumetta ja tänä viikonloppuna ollaankin kaavailtu kesäkeittiön kuorimista pressun alta ja terassin pesua. Öljytäkin se pitäisi, joten ehkä siihenkin ryhdytään. Pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät myös mökkikauteen ja tänään ajellaan vielä mökille mittailemaan uudelleen uusien porttien mittoja ennen tilaukseen laittoa. Myös kesärenkaat laitetaan alle tänään, joten onhan tässä jo yhdelle lauantaille paljonkin keväisiä puuhia tiedossa!

Allergikon elämää tämä kevät ei paljoa palkitse. Nenä on tukossa koko ajan antihistamiineista huolimatta ja ainoa pelastus on nenäsuihke. Sillä saa joksikin tunniksi nokan auki, vaikka miinuspuolena onkin se nieluun valuva maku. Silmät kutisee, yskittää, astma aiheuttaa hengenahdistusta ja päätäkin särkee vähän väliä osittain varmaan tukkoisuuden takia. Että kevät ei siinä mielessä todellakaan lukeudu suosikkeihini.

Onpa ihanaa, kun pääsiäinen lähestyy! Se tuli taas niin nopeasti, että vasta eilen tajusin, että ensi viikko onkin lyhyempi töiden kannalta ja sitten on neljä päivää ihanaa vapaata! Sitä ennen kuitenkin vietetään huominen palmusunnuntai, joka on tietenkin myös äänestyspäivä. Toivottavasti kaikki lähtevät (elleivät ole sitä jo ennakkoon tehneet) ahkerasti vaaliuurnille. En itse juurikaan seuraa politiikkaa ihmeemmin, mutta ajan tasalla pyrin silti olemaan. Aika paljon on persiillään tälläkin hetkellä ja itse ainakin kaipaisin eduskuntaan vähän tuoreempaa verta – ihmisiä, jotka uusin silmin ja uusin ajatuksin muokkaisivat nykytilannetta. Että vaikka politiikka ei kiinnosta, pitää silti olla kiinnostunut ihmisistä, jotka päättävät minuunkin vaikuttavista asioista. Olen katsonut vaalitenttejä ja yksikään siellä esiintyneistä ei ole oikein vakuuttanut. Jotenkin tuntuu, että jauhetaan koko ajan sitä samaa, sitä samaa. Sotea, maahanmuuttoa, vanhuksia, ilmastoa… tekisivät jotain sen ainaisen ihmettelyn ja kinastelun sijaan. Montako hallitusta on tuota soteakin vääntänyt?! Onkin ollut jotenkin erityisen vaikeaa miettiä kuka tällä kertaa ansaitsee ääneni. Varmaa on ainoastaan se, että sen saa joku nainen.

Lauantaiaamu on alkanut rauhassa koiran kanssa kallioilla käppäillen ja pari pajunkissaa poimien. Laitoin ne etuovelle narsissi-istutukseeni ja toivottavasti saan siihen huomenna pari koristeltua virpomisoksaa kaveriksi. Meille saa aina tulla virpomaan! 🙂 Ostin eilen namujakin sitä varten, sillä muistan miten jännää se omasta mielestä lapsena oli. Ja niiden oksien askartelu myös oman tyttären kanssa.

Pikkuhiljaa tästä aamiaisen pariin ja sitten liikkeelle. Ihanaa, kun miehelläkin on koko viikonloppu vapaa. Viikonloppu on aina ihan eri tuntuinen, kun saa yhdessä viettää pari päivää vapaata.

Mukavaa virpomis- ja äänestysviikonloppua!

Sisustuksen lämpimämmät sävyt

Kun Ikean juuttimatto hankittiin meille viime kesänä uuden sohvan kanssa, on kotimme sisustus ja sen sävyt kääntyneet huomattavasti lämpimämpään suuntaan. Aika kaukana on graafisen mustavalkoinen tunnelma, joskaan ei siinäkään mitään vikaa ollut, se tuntui silloin hyvältä. Aivan samaan tapaan kun voi vaihtaa hiustyyliä tai vaatetusta, voi mielestäni myös kodin sisustuksella leikitellä. Tällä hetkellä pehmeämmät ja lämpimämmät luonnolliset sävyt tuntuvat houkuttelevilta, myös materiaaleina värien lisäksi.

Saman ajatuksen ympäriltä on tulossa pieni pintaremontti alakerran wc-tilaan, sielläkin kun vielä ollaan aika tiukasti graafisessa värimaailmassa. Lisäksi tekee ihan hyvää uudistaa pintoja viiden vuoden jälkeen – siinä tilassa suihkitaan aika paljon kemikaaleja ilmaan; hiuslakkaa, hajuvettä, jätettävää hoitoainetta sun muuta. Ne jättää valitettavasti myös seiniin jälkensä, kun koko suihkaus ei aina osu kohteeseensa kuitenkaan.

Pidän tästä harmonisesti ja lämpimästä tunnelmasta kotona. Ja onhan se nyt aika kiva, kun koirakin sulautuu kodin sävymaailmaan täydellisesti. Heh.

Meillä on viikonloppu ollut uutisten täyttämä ja ne uutiset muuttaa meidän perheen dynamiikkaa ja arkea ihan kokonaan ja ihan lopullisesti. Tytär nimittäin muuttaa pois kotoa muutaman kuukauden kuluttua. Huh. Siinä onkin vähän sulattelemista, vaikka edessähän sen toki tiedettiin joka tapauksessa olevan joku päivä. Tässä siis nyt aletaan rakentelemaan elämää ihan uusista palikoista – me täällä miehen kanssa jäädessämme kahdestaan, mutta ennen kaikkea tytär, jolla on kaikkea ihanaa ja jännittävää edessä omassa kodissaan! Hän muuttaa onneksi vain alle 2 km päähän meistä, joten se lohduttanee meitä kaikki ja tekee muutosta vähän helpomman. Lisäksi asunto on upouusi ja loistavalla sijainnilla ja siksi tässä nyt odotellaankin muuttoa – talon pitää ensin valmistua. Niin ihanaa, että tyttö pääsee täysin uuteen asuntoon lasitetulla parvekkeella ja vaatehuoneella. Emme keksi kyllä parempaa vaihtoehtoa hänelle ensi asunnoksi!

Voitte uskoa, että seuraavat kuukaudet käy kuumina erilaisista suunnitelmista ja listoista! Me autamme ja tuemme tytärtä tietysti kaikella tavalla jonka hän vain haluaa.

Sellaista täällä! Energistä uutta viikkoa!

Päivällisvieraita

Tänään katettiin pöytä koreaksi ja nautittiin rauhassa ihan tavallisen sunnuntain kunniaksi vähän parempaa apetta.

Vieraat ovat jo lähteneet ja minä nautiskelen täyden vatsan kera vielä hetken sunnuntai-illasta sohvalla. Pian täytyykin lähteä koiran kanssa lenkille ja sitten vetäytynen makkariin kirjan kera. Ensi viikko on taas työn täyteinen.

Meillä nautittiin tänään kauniiksi katetun pöydän ääressä yhtä bravuuriani, burgundinpataa. Käsillä on ihan ne viimeiset hetket, kun viitsii vielä pataruokia syödä. Ne kuuluvat mielestäni syksyyn ja talveen, eikä muutenkaan kesällä tee mieli pitää uunia päällä tuntitolkulla. Pataruoat nimittäin vaativat mielestäni monen tunnin hauduttamisen, että niistä tulee juuri niin herkullisia ja mureita, kuten pataruokien kuuluukin.

Jälkiruoaksi nautimme vanilja-valkosuklaapannacottaa jättimäisillä pensasmustikoilla ja kauramurulla. Nyt voikin tämän tuhdin liharuoan jälkeen palailla taas kasvispainotteisempaan arkiruokaan. Vuoden vaihteessa tehty päätös vähentää liharuokaa merkittävästi on pysynyt hyvin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa.