(Joulu)stressiä vai kaamosoireilua?

No okei, ehkä sitä vähän on ilmassa, pientä (joulu)stressiä, sillä tuleehan se nyt taas tosi nopeasti – joulu meinaan.

Siitä huolimatta, että yksittäisiä paketteja lukuun ottamatta lahjat on hankittu jo lokakuussa ja kaikki paketoitukin ja kotoa löytyy sekä joulukukat että koristeet tai kuinka joulusiivouskaan ei aiheuta harmaita hiuksia perus siistissä kodissa. (Meillä kun ei kaappeja tai muita siivota jouluksi, sillä eihän kukaan kaapissa joulua vietä…) Kiire kuitenkin vaivaa ja pieni ärsytys siitä, että aika tuntuu loppuvan kesken, vaikka kesken ei juuri mitään ole.

Minulla on joku ihmeellinen tapa joka joulukuu ängetä kalenteri täyteen menoja arki-iltoihin sekä viikonloppuihin. On erilaista keikkaa ja konserttia, on pikkujoulujuhlaa, piparinpaistajaisia, jouluillallista ja niin, matka Osloon viikonlopun viettoon heti perjantaina.

Vaikka menot ovat kaikki mukavia, silti hengästyttää. Missä kohtaa kerkeää nauttimaan lähestyvästä joulusta ja sen odotuksesta? No, ainakin tuolla Oslossa, sillä luvassa on melko suunnittelematon matka – pari museota ja nähtävyyttä on listalla, sillä viime reissusta Osloon on.. kröhöm, 30 vuotta aikaa. Loppuaika voidaan viettää kahviloissa, kaduilla maleksien tai kaupoissa kierrellen. Toivottavasti sää suosisi Norjan puolella, sillä tätä kamalaa yli viikon kestänyttä mustaa ja pimeää päivää ei erota illasta ja taivaalta on tullut kaikkea epätoivottua töhnää, eikä lainkaan lunta! Nyt sitä lunta siis ja sassiin!

En jotenkaan itse jaksa yleensä kuunnella marmatusta säästä. Se on mitä on ja sillä mennään. En varsinkaan jaksa ihmisten valitusta valtavista lumisateista ja kinoksista, ne kun on jotain mitä itse odotan talvelta ja vain luminen talvi on kunnon talvi! Suomessa on neljä vuodenaikaa ja lähtökohtaisesti se on rikkaus.

Nyt kuitenkin liityn marmattajien joukkoon. EN VAIN KOHTA ENÄÄ KESTÄ TÄTÄ PIMEYTTÄ, AAARGH! Se on kuin sellainen musta aukko, joka imee kaiken energian. Niin, nythän toki joku voisi todeta, että ajattele positiivisesti ja valitus ei auta mitään ja kaikki ne muut latteudet. No, ei ne positiiviset ajatukset mitenkään valaise näitä mantuja päivänvalolla tai vie tuota ällöttävää tihkusadetta pois. Tämän harmauden kestää vain lähestyvän joulun avulla, johon nyt olenkin energiani keskittänyt. Joka aamu katson aamu-tv:n säätiedotuksen ja toivon pakkasta ja lunta. Ehkäpä sitä pian tuleekin, sillä ainakin toistaiseksi koko ensi viikoksi on luvattu tänne etelään pientä pakkasta ja lumihiutaleenkin kuva oli joka päivän kohdalla! Jippii!

Pimeyttä taltuttamaan käytän runsaasti kynttilöitä ja pihavaloja. Mielialaa nostattamaan käy hyvin leppoisa joulumusiikki, mukillinen kuumaa glögiä ja herkulliset joulusuklaat. Jollain ilveellähän tästä täytyy selvitä, joten pari konvehti(rasiaa) sallittakoon!

Toisin kuin ikinä aiemmin, me aiomme myös hakea kuusen kotiin tällä viikolla. Nyt otetaan siis järeät aseet käyttöön stressin ja kaamosoireilun suhteen. Sillä mikä voisi parantaa paremmin oloa kuin kuusentuoksu ja aamutuimaan tuikkivat valot. En silloin yleensä sytytä mitään muita valoja kuin kuusenvalot. Ihan parasta.

Pimeydestä huolimatta mukavaa viikonjatkoa kaikille! Toivottavasti te pärjäätte paremmin!

 

Piparkakkusuklaajäätelö

Ehkä jo huomasittekin kurkata CASA Blogien joulukalenteriin, joka aukesi lauantaina 1.12.?

Minä sain kunnian avata kalenterin jakamalla siellä super helpon joulunajan herkun, piparkakkusuklaajäätelön. Se valmistuu käden käänteessä ja siihen ei edes tarvita jäätelökonetta. Tästä jäätelöstä tulee silkkistä ja pehmeää, juuri sopivan makeaa ja ihanasti joululta maistuvaa herkkua.

Tämän herkun valmistaa kymmenessä minuutissa, mutta pieni varoituksen sana – se häviää ihan yhtä nopeasti…!

Käyhän siis kurkkaamassa resepti CASAn joulukalenterista täältä ja jää muutenkin seuraamaan kalenteria!

Viininystävän juustotarjotin Tarja Ritari -tyyliin

*kaupallinen yhteistyö

Blogini lukijoille lienee tullut jo tutuksi, että meidän perheessä tykätään kokkailusta ja leipomisesta, juhlien järjestelystä ja illanistujaisista. Aika usein perjantai-iltaisin keittiön radio kääntyy päälle, lasiin kaatuu kylmää valkkaria työviikon päätteeksi ja viikonloppu aloitetaan yhdessä miehen kanssa ruokaa laittamalla. En tiedä mitään parempaa rentoutumistapaa. Samalla vaihdetaan kuulumisia, puidaan ehkä vielä hetki mielen päällä olevia työasioita, kunnes ajatukset käännetään vapaalle ja viikonlopun suunnitelmiin.

Viime viikonloppuna perjantai-ilta kului illallisjärjestelyissä, sillä lauantaina vietimme ystävien kanssa pikkujouluja. Alkuun tarjoilimme joulusalaattia ja pääruoaksi nautimme porsasta kahdella tapaa sekä uunijuureksia. Jälkkäriksi tein itse jäätelöä. Illallinen nautittiin jo hyvissä ajoin ja niinpä myöhäisempää pikkunälkää varten olin valmistellut jo etukäteen juustotarjottimen. Itse juustot tarjoilin Tarja Ritari Designin Winery -leikkuulaudalta. Ehkäpä jo luittekin aiemman yhteistyöpostaukseni Tarjan kanssa?

Factory -malliston leikkuulaudat, niin tämä Winery kuin roikkalampunkin kuvaa kantavat tarjottimet ja leikkuulaudat ovat suomalaista koivuviilua ja valmistettu näin ollen kotimaassa. Winery on nimensä mukaisesti viininystävälle ja ilmankos se löysi tiensä juuri meidän kotiin – punaista meillä ei juurikaan juoda, migreenini pitää huolen siitä, mutta rapsakka kuiva valkoviini on suosikkini.

Kaunis kuva on omiaan yhdistämään juurikin viinin ja juustot ja laudan pinnasta lähtee juuston rasvat oikein näppärästi! Koneeseen lautaa ei voi laittaa, se on parhainta pestä käsin juoksevan veden alla, mutta kuumuutta se sen sijaan kestä vallan hyvin, joten lauta on myös oiva pannunalunen. En juurikaan piittaa ylimääräisistä tavaroista keittiön tasoilla, joten jos leikkuulaudan ja pannunalusen virkaa toimittaa yksi ja sama esine, vielä parempi! Leikkuulauta ei myöskään säikähdä veitsenterää, joten ainakin juustoveitsiä käytän ihan hyvillä mielin laudan kanssa.

Juuri tämänkaltaisia monikäyttöisiä ja vielä kauniitakin esineitä itse tykkään sujauttaa mm. pukinkonttiin. Niin, jouluhan on tosiaan jo nurkan takana, mutta vielä kerkeää hyvin suorittaa ostoksia ja lahjahankintoja ja Tarjan verkkokaupastakin saa paketit vielä kuusen alle oikein mainiosti!

Omat lahjahankinnat ovat hyvällä mallilla, pukinkontista puuttuu lähinnä ne itsetehdyt herkkulahjat. Tulevana viikonloppuna ajattelin sen sijaan suorittaa paketointimaratonin.

 

*postaus toteutettu yhteistyössä Tarja Ritari Designin kanssa.

Moravian tähti olohuoneeseen

Joulukuu on ihan nurkan takana. Joulu tuntuu lähestyvän joka vuosi aiemmin ja aiemmin. Itsekin huomasin jo lokakuussa miettiväni joulua jo ihan täysillä. Into hieman laantui Hong Kongin reissun myötä (josta toinen matkapostaus tulossa tällä viikolla!), mutta nyt kun tässä on takana jo kahdet pikkujoulujuhlinnat ja yhdet kuusijuhlat, alkaa joulu taas rakentua ympärille enemmän. Joululahjat on paria lukuun ottamatta hankittu ja joulukorttitehdas on taas pystytetty. Tämän päivän agendalla onkin taas askarrella muutama kortti valmiiksi. Mikähän siinä on, että valitsen teemaksi aina jotain työlästä!

Meidän joulu on alkanut yksinkertaistumaan vuosi vuodelta. Tarkoitan lähinnä koristeita ja kaukana onkin ne vuodet, kun punaisia tonttuhahmoja ja tyttären askartelemia lumihiutaleita teipattiin joka ikkunaan. No, aika aikaansa kutakin. Erilaiset tonttuhahmot ja räikeän kirjava kuusi, johon ammuttiin kaikki mahdollinen kaikessa mahdollisessa värisävyssä, on takana ja tilalla onkin nykyään vähän harmonisempi ja rauhallisempi joulu-look. Ilme tuskin tästä olohuoneen tämän hetkisestä juurikaan muuttuu ihmeemmin, joskin runsaat joulukukkaistutukset ja sitten se joulun kruunu, eli kuusi tuovatkin viimeisen silauksen. Jouluhan on enemmänkin mielentila ja tunnelma, jonka luovat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset, tuoksut, taustalla soiva musiikki ja perinteet.

Yhden uuden perinteen ajattelin kuitenkin tekeväni ja se on ripustaa tuo juuri hankkimani Moravian tähti joulukuun kynnyksellä esille. Näin tähden eräässä Insta-kuvassa ja onneksi kuvassa oli käytetty hashtagia, joka paljasti tähden nimen, en nimittäin itse tuntenut aiemmin tuota Moravian tähteä. Sehän on siis saksalainen tähti, joista ensimmäiset valmistettu jo 1830-luvulla, tai näin ainakin Wikipedia kertoo. Minusta tuo moniulotteinen tähti on valtavan kaunis ihan ilman valoakin, jonka siihen voisi vielä lisätä. Tyttären mielestä tähti oli ihan kamalan ruma hökötys. No, näin me nähdään asiat eri tavalla. 🙂 Pari muutakin tähteä ihan sellaisenaan laitan vielä roikkumaan ikkunalle tulevien joulukukka-asetelmien lisäksi ja siinä luulenkin, että tämänvuotinen joulu-lookkimme onkin.

Varsinaiset jouluvalot (eli tähdet ikkunoissa) on jo joka huoneessa. Vähän aikaisessa taidan olla, aikaisemmassa kuin aiempina vuosina, mutta jotenkin tuo marraskuu vaan huutaa valoa ja ainakin itseäni ne valot kovasti piristää. Tämän viikonlopun aikana valosta ei ole voinut valittaa! Miten kaunista ja aurinkoista on ollutkaan! Me ollaan koiran kanssa tehty pitkiä lenkkejä pari kertaa päivässä ja tänään vielä lähdemme mökillä piipahtamaan. Vaikka lunta ei vielä ole, tekee -6 astetta pakkasta ja upea kuura jo tosi talvisen fiiliksen!

Meillä on muuten remontti loppusuoralla – enää parit ovenkarmit on maalattavana. Tänään on aikomus ottaa kuvat myös makuuhuoneista, nyt kun ne vihdoin koko syksyn kestäneen rupeaman jälkeen ovat valmiit viimeistäkin silausta myöten!

Kaunista sunnuntaita kaikille!

Ensimmäinen joulukukka remppapölyissä

Aurinkoista sunnuntaita!

Ihanaa, kun voi sanoa noin kaiken tämän marraskuun alun harmauden ja tihkusateen jälkeen! Olipa taas ihana reippailla aamulla koiran kanssa lenkillä, kun aamu valkeni jo todella aikaisin.

Eilen tein ensimmäiset joulukukkaostokset ja mukaan Plantagenista lähti mm. lempparini jouluruusu. Jouluruusu on mielestäni aika kallis kukka, iso ruusu saattaa kustantaa parikin kymppiä, mutta tämä pieni kukkanen maksoikin vain 5,90. Laitoin kukkasen keittiön pöydälle ja se huone onkin tällä erää ainoa siisti ja kuvauskelpoinen alue. Meillä on nyt viimein aloitettu yläkerran lattianvaihto. Siellä se mies parhaillaan asentaa uutta, vanhaa alamme tyttären kanssa juuri kantamaan ulos huushollista. Tässähän se sunnuntai sitten rattoisasti meneekin!

Pian siis pystyn laittamaan blogiin vihdoin kokonaisvaltaiset muutoskuvat makuuhuoneistamme. Jos joltain mennyt ohitse, niin mehän siis vaihdoimme tyttären kanssa huoneita päittäin tässä alkusyksystä. Vihdoin urakka saa päätöksensä kaiken säätämisen ja maalaamisen ja sisustamisen jälkeen! Tyttären huonetta ei ole ikinä blogissa esitelty, mutta nyt sain luvan tämän urakan päätteeksi näyttää molemmista huoneista ennen ja jälkeen -kuvat.

Minä taidan tästä lähteä nyt raahaamaan tuota vanhaa lattiaa ulos, että homma etenisi omaltakin osaltani. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Pieni keittiön freesaus

Meidän keittiö jäi jokunen vuosi sitten tehdyn faceliftin myötä vähän vaiheeseen. Toinen puoli keittiön välitilasta jäi uudistamatta, kunnes tässä eräänä päivänä mitta täyttyi ja ryhdyin tuumasta toiseen.

En jaksanut nähdä vaivaa irrottaa vanhoja laattoja, ne kun tuntuivat istuvan todella tiukassa. Konsultoituani rautakaupan myyjää, päätin jättää laatat paikalleen ja tehdä saman rapatun pinnan niille kuin toisellakin seinällä, mutta laattojen päälle. (Viimeksihän laatat putosivat syliin tasoa vaihtaessa…) Kunnon pesu laatoille, hionta karkealla hiekkapaperilla ja sitten saneerauslaasti vain veden kanssa sekaisin ja seinään lätkintä. Käytin samaa metodia kuvioiden tekemiseen kuin aiemmin; pesusientä ja hammaslastaa käyttäen sain vaihtelevia kuvioita. Laastin kuivuttua maalasin sen sävyttämättömällä Luja -maalilla valkoiseksi.

Mittatilauslasi

Huomasin kuitenkin heti ekan viikon jälkeen, että rappaus lieden takana likaantuu aivan hirveästi ja jatkuvaa hinkkausta ei Lujakaan kestä. Niinpä tilasin siihen täysin läpinäkymättömän mustan lasin lasiliikkeestä, jonka mies asensi silikonilla kiinni. Hei hei jynssäys – tervetuloa helppo puhtaanapito! Lasin hankintaa ei voi kalliiksi moittia. Mittojen mukaan tilaamani lasi jäi maksamaan vaivaiset 33 euroa. Koska lietemme ei ole kaasuhella, karkaisematon lasi riittää.

Uusi liesituuletin

Samaan syssyyn uusimme myös liesituulettimen. Valloxin rosterinvärinen, säädettävällä led-valaistuksella oleva tuuletin on siro ja kaunis ja liki huomaamaton. Olinkin aivan liian monta kertaa lyönyt otsani siihen jäätävän kokoiseen lasiin, joka edellisessä oli. Tässä Valloxin versiossa lasin saa vedettyä esiin sitä tarvittaessa, muutoin se on sisässä ja ilme säilyy keveänä.

Miten on rappaus kestänyt?

Eräs lukijani lähestyi minua kysymyksellä luettuaan vuosien takaisen postaukseni siitä ekan seinän uudistamisesta, että miten rappaus on kestänyt. Vastasin hänelle ja nyt samalla teille kaikille samaa miettiville, että loistavasti! Seinään on roiskunut ketsuppia, punaviiniä, tomaattikastiketta ja punajuurilientä – eli kaikkia hyvinkin hankalasti tahroja jättäviä raaka-aineita, mutta kaikki on lähtenyt pyyhkäisemällä pois. Nyt kun toinen seinänpätkä loistaa puhdasta valkoisuuttaan juuri maalattuna, sudin tuoreen maalipinnan myös tuohon vanhaan osaan. Ja niin, uudelleen maalaamalla pinnan saa jälleen hohtamaan valkoisena, jos joku tahra ei ole lähtenyt pois.

Ihan unelmakeittiötäni tämän pienen freesauksen myötä keittiöstämme ei vieläkään kuoriutunut, mutta selvästi se sai modernimman ja laitetumman lookin!

Minä olen aloittanut päiväni koirulin kanssa tehdyllä tunnin lenkillä ihanassa säässä ja parhaillaan kuuntelen joululauluja ja vähän siivoilen kotona. Illalla on luvassa tyttöjen kesken pientä pikkujoulujuhlintaa, joten kohta voikin laittaa vähän lilaa luomeen ja parempaa Seppälää päälle!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Hong Kong matkakohteena

Kotiudumme viikko sitten reissusta ja yllättävän hyvin sitä soljahti takaisin arkirytmiin. Kuvat on keretty läpikäymään ja nyt palan halusta kertoa teille lisää Hong Kongista, suosittelen kaupunkia kaikille! Se oli hyvin erilainen kuin mikään missä olen ennen käynyt. Ja sana erilainen on tässä kohtaa ainoastaan positiinen!

Hong Kong koostuu Hong Kongin saaresta (jossa me asuimme), mantereen puolella olevasta Kowloonista sekä Kiinan rajalle ulottuvista Uusista Territorioista. Honkkarissa asuu 7 miljoonaa ihmistä ja siellä on rakentamatonta aluetta noin 75 %. Voi siis kuvitella kaksi asiaa – siellä on aivan valtavasti ihmisiä ja ihmiset asuvat todella ahtaasti. Ei jäänyt edes sormilla laskettaviin kertoihin se, kuinka monesti ihmettelin ja hieman kauhistelin paikallisasutusta niissä jättimäisissä, 50-kerroksisissa kerrostaloissa, joita oli yhdessä ryppäässä helposti 20 taloa. Honkkarissa on kaikki päällekkäin! Kaduilta saattaa löytyä vain hissi etsimääsi paikkaan ja paikka saattaa sijaita 30. kerroksessa tai vähintäänkin jonkun rakennuksen sisällä. Hyvin harva etsimämme asia oli ikinä maan pinnalla ja ovi siihen helposti löydettävissä. Siihen piti ihan ensimmäiseksi tottua.

Meidän hotellimme sijaitsi North Point -alueella ja lähin metroasema, Quarry Bay, sijaitsi n. 50 metrin päässä hotellista. Huone saatiin pyynnöstäni mahdollisimman korkealta ja olimmekin tokaksi ylimmässä, 32. kerroksessa. Näkymät olivat suoraan lahdelle ja vastapäisen rantsun pilvenpiirtäjät sekä lätäköllä seilaavat alukset olivat joka aamuinen -ja iltainen näkymämme. Ei voi valittaa!

Hotellille pääsi helposti hyppäämällä Air Expressiin lentoasemalta ja matkustamalla sillä paikalliselle Rautatientorille ja vaihtamalla metroon. Air Expressillä matka kesti n. 25 minuuttia ja hinta oli muistaakseni n. 15 euroa. Aika perus lentokenttäjuna -maksu. Vaikka olimme etukäteen katselleet kartasta missä hotelli sijaitsee, olimme hieman syrjässä vilkkaimmista alueista. Metromatka Centraliin, eli keskustaan kesti n. 20 minuuttia. Meidän alueemme oli selkeästi enemmän paikallisten asuinaluetta ja sieltä puuttui erilaiset kaupat tai ravintolat, mutta se ei haitannut. Me vietimme enimmän ajan ihan jossain muualla ja hotelliin palattiin vain nukkumaan.

Nyt kun tuo metro tuli jo mainittua, niin se on liikkumiseen ihan ehdoton, vaikka me kyllä matkasimme myös kaikilla muillakin mahdollisilla vempeleillä. Octopus -kortti kannattaa ostaa heti ekalta metroasemalta ja ladata sinne rahaa. Kortti maksaa 50 HKD, eli n. 5 euroa ja me latasimme reissun aikana sinne pari kertaa rahaa lisää ensioston jälkeen. Yhteensä käytimme julkiseen liikenteeseen viikon aikana n. 25 euroa per pää. Korttihan on muutenkin todella monikäyttöinen – se toimi kuin pankkikortti joka paikassa aina kaupankassalla parkkimittareihin, tosin luulen, että paikallisilla siihen oli liitetty juurikin pankkitili tms.

Hong Kongissa on oma valuutta, Hong Kongin dollari. Kaikista helpommalla hintojen suhteen pääsi, kun vähensi yhden nollan. Jos jokin maksoi 100HKD, se maksoi euroissa noin kympin. Turisteina kuuluimme selvästi vähemmistöön käyttäessämme käteistä rahaa, jokainen muu maksoi Octopus-kortilla. Honkkari on kallis paikka. Lähes kaikki on Suomen hinnoissa, ruoka ja alkoholi selvästi jopa kalliimpaa varsinkin ravintoloissa. Selkeästi halpaa oli elektroniikka (paitsi puhelimet),  julkinen liikenne sekä taksit. Taksit kuljettavat perushinnalla n. 2,5 euroa ekat 2 kilsaa. Sen jälkeen mittari alkaa juosta joko 200 metrin matkan tai yhden minuutin odotuksen (ruuhka…) jälkeen n. 17 senttiä. Erittäin halpaa siis, ellei joudu kovin pahaan ruuhkaan jumiin.

Hyvä vaihtoehto liikkumiselle on bussi, Hong Kongissa on kattava bussiverkosto, jolla mekin matkasimme saaren toiselle puolelle rannalle, mutta tästä kerron erikseen vielä lisää. Toinen ja itseäni jostain syystä kovasti viehättänyt liikkumismuoto oli 2-kerroksinen ratikka, eli Ding Ding, kuten paikalliset niitä kutsuvat. Hyppää kyytiin ihan missä vain, kiipeä ehdottomasti tokaan kerrokseen, nauti maisemista ja tukkaa hulmuttavasta tuulesta ikkunoiden ollessa auki ja jätä spåra, kun siltä tuntuu. Heitä lähtiessäsi kuskin ovesta poistuessasi tasaraha 2,60 HKD (eli alle 30 snt) oven vieressä olevaan laariin ja kiitä kyydistä. Aika halpa tapa nähdä kaupunkia ja linjoja on todella monta. Mekin vaihdoimme lennossa aina ratikasta toiseen!

Normaaleissa vaateketjuissa (paikallinen ketju Giordano kannattaa tsekkaa – vähän kuin meidän Lindex, eli laadultaan mielestäni hiukan parempaa ja hinnaltaan hieman kalliimpaa kuin HM) vaatteet suomen hintatasoissa, ellei jopa hiukan yli. Jos omaa paksun lompakon, löytyy Honkkarista kaikki mahdollinen merkkiliike; Versace, Gucci, Fendi, Prada, Furla jne. jne. Jokaisella liikkeellä aivan valtava myymälä! Vartijat ovella ja liikkeisiin jonotetaan nauhojen takana – näin he varmistavat, että liikkeessä asioi vain tietty määrä ihmisiä kerralla, sillä jokaiselle taataan oma henkilökohtainen myyjä. Niissä saa onneksi asioida ihan rauhassa katsellen, ei siellä kukaan puhalla niskaan. Tästä syystä myös paikallisilla markkinoilla saa olla ilman tyrkytystä, kulttuuriin ei istu raivokas tyrkytys ja krääsätoreillakin (jotka siis ehdottomasti koettava) saa rauhassa hipeltää ja katsella tuotteita. Ostareita on valtavasti, ehkä juuri siksi, että katutilaa ei riitä, vaan kaikki tehdään kerroksittain.

Vaikea uskoa, että tämäkään kaupunki nukkuisi koskaan. Kuten todettua, ihmisiä on niin valtavasti! Honkkarin kaduilla on kuitenkin erittäin turvallista olla ja kulkea. Kertaakaan siellä ei tullut turvaton olo, vaikka talsimme pimeillä (vai olikohan siellä missään pimeää katua kaikkien neonvalojen vuoksi…?) yömyöhään. Ihmisiä on paljon, mutta sopu sijaa antaa – kaikki on kohteliaita ja kaikki sujuu. Kukaan ei jää koskaan toisten tukkeeksi, liukuportaissa seistään oikealla ja ohitetaan vasemmalta. Joka paikkaan jonotetaan tiukoin säännöin ja tietyissä paikoissa, kukaan ei kiilaa tai änge. Ja jos vahingossa joku koskee toista, sitä pyydellään anteeksi, eikä vain jätetä huomiotta. Metrossa annetaan paikka sille ketä sitä tarvitsee ja vaikka ihmiset ovat sulloutuneina toisiinsa, kukaan ei töni, ei valita ruuhkasta, ketään ei katsota silmiin (koska katsotaan omaa älypuhelinta), eikä missään todellakaan yskitä, aivastella tai anneta lasten huutaa tai muutenkaan melskata, sillä se saattaisi häiritä muita ihmisiä. Tulin näistä jotenkin todella hyvälle mielelle – näin pitäisi olla joka paikassa. Että jokaista kunnioitettaisiin, vaikka tunnistin joitain samoja piirteitä myös suomalaisesta kulttuurista. Me tosin emme ehkä ihan samoista kohteliaisuussyistä anneta tilaa toisille, me annetaan tilaa toisillemme lähinnä siksi, ettemme halua ketään omaan tilaamme. Heh. 😀

Yksi mielenkiintoinen seikka oli, että lapsia ei ruuhkien (tai epätasaisten maastojen – kaupunkia ei voi suositella liikuntarajoitteisille…) takia juurikaan kuljetettu rattaissa tai vaunuissa. Ihan pienimmät kulkivat rintarepuissa, siitä vähän suuremmat ihan kuin jättimäisen vyölaukun kaltaisen alustan päällä. Se oli siis vyöklipsillä kiinnitetty äidin vyötärölle, mutta sen pussukka-laukun sijaan siinä oli puolikuun muotoinen, leveimmillään noin 15-20 senttiä oleva “istuin”, jonka päälle lapsi istutettiin ilman mitään remmejä ja äiti piti lapsesta kiinni toisella kädellään vyötäröstä. Siinä lapsi pystyi olemaan myös toisinpäin, eli kasvot äitiin päin jalkojen roikkuessa sivuilla. Lapsi oli ikään kuin äidin sylissä, mutta lapsen paino oli sen istuimen päällä ja äidin keskivartalolla, eikä rasittanut käsiä tai niskoja ja vielä jäi toinen käsi vapaaksi. Kaikin puolin kätevä systeemi – kaikkea ne kiinalaiset keksivätkään!

Ruoka oli itselleni vähän haasteellinen. Kala- ja vilja-allergikkona oli vaikeaa. Aasialaisen keittiön perus raaka-aineita on erilaiset kala- tai osterikastikkeet ja liemet. Niillä maustetaan todella moni ruoka suolan sijaan. Kun valtaosa ravintoloiden ruokalistoista on vain kiinaksi ja henkilökunta ei ontuvalla englannilla ymmärrä täysin mitä tarkoitan kun kysyn onko ruoassa mereneläviä missään muodossa tai sisältääkö se viljaa, on selvää, etten uskalla sinne mennä. Lisäksi erilainen tapa kohdella raaka-aineita (mm. myydä lihakimpaleita torilla +30 asteen lämmössä tai ottaa niitä käyttöön kadulla ravintolan ikkunan edessä roikkuneista koukuista) luo pienen epäilyksen kylmäketjun katkeamisesta. Kalat tosin olivat torilla niin tuoreita, että ne vielä hyppivät raasut siinä kojussa… Se vähän tuntui ilkeältä itsestäni. Söimmekin sellaisissa paikoissa, joissa sai lukea menun englanniksi ja jossa nuorempi sukupolvi puhui sujuvaa englantia keittiöstä raaka-aineiden käytön minulle erikseen tarkastaen. Silti ruoka oli vain outoa meille. Jotkut tuoksut tuntuivat jopa luotaantyöntäviltä ja kanaa ei tunnistanut kanaksi ehkä kuin rakenteesta. Toisaalta söin Honkkarissa yhden elämäni parhaimmista liharuoista.

Haluankin tässä kohtaa nostaa esiin huippuravintolan, Hutongin. Hutong sijaitsee Kowloonin puolella Peking Roadilla. Sinne noustaan hissillä, muistaakseni n. 30. kerrokseen. Kuulin juuri, että Hutong on yksi maailman viidestä arvostetuimmista kiinalaisista ravintoloista, joten voitte kuvitella, että pöytävaraus on paikallaan. Minäkin varasin pöydän viikkoja etukäteen. Saimme erikseen toivomani ikkunapöydän lahdelle.

Ravintolan sisustus ja tunnelma lähes pimeässä valaistuksessa punaisin kiinalaisin lyhdyin oli henkeäsalpaavan kaunis ja intiimi. Lintuhäkkejä roikkui koristeena korkealla ikkunoiden edessä ja kalusteet olivat tummaa jykevää massiivipuuta, oikein sellaisia perinteisiä kiina-kalusteita. Palvelu oli ensiluokkaista, hyvä ettei punaista mattoa levitetty jalkojen alle. Kun tarjoilijalle selvisi ruokahaasteeni, marssi hovimestari luokseni selvittämään tilannetta. Minulle annettiin gluteeniton ruokalista, mutta kun siitä vähensi vielä kalan pois, jäljelle jäi muutama ruoka. Tilasimme alkuun jotain tulista kanaa (todella hyvää!) ja pääruoaksi minulle tuli suuressa valurautapadassa naudanlihaa ja erilaisia sipuleita soijapohjaisessa kastikkeessa. Ja tietty riisiä siinä kannellisessa bambukorissa. Ruoka oli niin hyvää, että vaikken jaksanut syödä enää yhtään, söin silti lisää. Miehen kiinalaiset ribsit olivat myös kuulemma todella hyviä. Jälkkäriksi nautimme mandariinisorbettia.

Parhainta ravintolan tunnelmassa oli kuitenkin laser-show “Symphony of Lights”. Shown musiikin soittaa Hong Kongin philharmooninen orkesteri. Tiesin shown alkavan klo 20.00 ja siitä syystä varasin pöydän klo 19.00. Tähän showhun kuuluu siis se, että Islandin puolen pilvenpiirtäjät tanssittavat jäätäviä laservalojaan ja muita rakennuksien valoja musiikin tahdissa, joka kuuluu Kowloonin puolen rakennuksissa sisällä. Tämä tapahtuu joka ilta kello kahdeksan ja näin on ollut jo vuodesta 2004. Voitte kuvitella, että ihan mistään pienestä valojen vilkuttelusta ei ole kyse, sillä show on yksi maailman vaikuttavimmista multimedia-showsta. Jos et satu olemaan missään rakennuksessa sisällä kuullaksesi musiikin, voi ladata appin, josta musan kuulee missä vain! Olihan siinä mennä syömäpuikot kitarisoista läpi, kun show alkoi. Siinä vaiheessa en ollut ainoa, joka otti kameran esille.

Mieleenpainuva yksityiskohta Hutongissa on aulassa oleva valtava “toivomuspuu”. Lähtiessä kirjoitetaan kauniiseen punaiseen korttiin toivomus. Minäkin jätin toivomukseni puuhun.

Jos kaupungin häly turruttaa, voi pujahtaa hetkeksi Hong Kong Park -nimiseen puistoon. Vehreä keidas linnunlauluineen on rauhoittava elementti suurkaupungissa. Se oli ehkä hieman pienempi kuin luulin, mutta oikein kaunis silti. Puisto oli tosin remontissa ja kaikki vesialtaat olivat tyhjinä ja valtava lintuhäkki katseilta suojassa. Pilvenpiirtäjien vastapainoksi joka puolella näkyy vuoret. Se on jotenkin niin outoa, kun kyseessä on kuitenkin häkellyttävän suuri kaupunki. Melkoinen kombo. Kun siihen vielä lisää vesielementin, saarella kun ollaan, kuoriutuu Honkkarista kyllä aika monimuotoinen kaupunki.

val

Tähän päätän tämän valtavan kuvatulvan sisältäneen ekan osion Hong Kongista matkakohteena. Matkapostausta on vaikea tehdä ilman kuvatulvaa, jos meinaa esitellä kohdetta yhtään laajemmin. Toivottavasti pääsitte kuvieni myötä vähän kiinni kaupungin monimuotoisuuteen ja tunnelmaan sekä sen sykkeeseen.

Seuraavaan postaukseen kokoan kaikki nähtävyydet yhteen. Kaikki näkemisen arvoinen tuli nimittäin nähtyä ja koettua ja saimme valtavasti uusia kokemuksia tältä reissulta! Näitä kelpaa taas kiikkustuolissa joskus muistella…

Kotimaisemissa

Niin heitimme hyvästit Hong Kongin liki 30 asteen lämmölle ja auringonpaisteelle ja lensimme tänne marraskuiseen harmauteen ja tihkusateeseen kotiin. Viikonloppu on mennyt toipuessa +6 tunnin aikaerorasituksesta ja 10,5 tunnin paluulennosta.

Täällä kotona tuntuu jotenkin helpommalta sujahtaa takaisin normaalirytmiin, Honkkarissa oli hirmuisia vaikeuksia sopeutua uuteen aikaan. Kuusi tuntia eteenpäin on aika iso aikaharppaus elimistölle ja niinpä aamulla oli jäätävän vaikeaa nousta sängystä, kun kello olisi kotimaassa näyttänyt aamukolmea ja vastaavasti illalla oli vaikeaa nukahtaa mitenkään ennen puolta yötä, kun elimistö eli vielä kotiaikaa ja ilta kuutta…

Reissu oli super! Hong Kong on mahtava mesta – yhdistelmä niin montaa eri asiaa! Huikean suuri kaupunki, järkyttävästi ihmisiä, pilvenpiirtäjiä, neonvaloja, kuumuutta, kapeita kujia, maailman kalleimpien merkkien kauppoja, rantaviivaa ja merta, puistoja ja linnunlaulua. Huikeita nähtävyyksiä jättiläis-Buddhasta kaupungin siluettiin vuoren päällä, temppeleitä ja päätä sumentavia tuoksuja, eksoottista ruokaa, toreja, joissa kalat hyppivät (raukkaparat!) elävinä myyntikojujen alustoilla, kaksi-kerroksisia ratikoita, punaisia takseja ja krääsäkauppaa toisen perään. Matkasimme myös Macaolle ja siellä kasinot olivat kyllä ihan päätä räjäyttäviä! Honkkarin reissun aikana teimme myös matkaa mitä erilaisimmilla vempeleillä; junalla, metrolla, bussilla, ratikalla, funikulaarilla, köysiradalla gondolilla, taksilla, laivalla ja lautalla. Söimme myös erikoisia ruokia, uimme Etelä-Kiinan meressä, teimme ostoksia markkinoilla ja koimme pari sellaista elämystä, jotka muistan lopun ikääni.

Kuvia tuli otettua liki 1000 kappaletta, vaikka tein joka ilta muistikortille rankkauksen, että vain parhaat otokset jäivät jäljelle. Palaan aivan varmasti mitä monipuolisempien matkapostauksien kera, kunhan ensin saan käynnisteltyä taas työviikon ja käännettyä aivot lomamoodista tehokkaaseen työasentoon. Siinä saattaa mennä hetki, vaikka viikonloppu ollaan jo kotona oltu aivan arkisissa puuhissa aidan rakentamisesta hautausmaalla vierailuun ja ruoanlaitosta siivoiluun.

Mitä parhainta sunnuntai-iltaa kaikille! Itse taidan rentoutua vielä viinilasillisen kera telkkarin ääreen katsomaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa. Luvassa on kuulemani mukaan salsa-battle. 10 vuotta lajin parissa kilpailtuani on mielenkiintoista nähdä mitä on oppilaille mennyt jakeluun viikossa… 🙂

Matka Hong Kongin maisemiin edessä

Täällä alkaa matkakuume olemaan aika korkealla, nimittäin huomenna olemme lähdössä miehen kanssa reissuun Hong Kongiin!

Ostimme reissun jo keväällä, tosin alun perin olimme ajatelleet kohteeksi jälleen New Yorkia. Jostain syystä, niin ihana kuin tuo kaupunki onkin, aloin miettimään josko suuntaisimmekin jonnekin toisaalle. Joku Aasian suurkaupunki alkoi kiinnostelemaan ja miehen hylättyä idean Tokiosta (ollut siellä joskus, ei pitänyt ajatuksesta mennä nyt uudelleen), ehdotin Honkkaria.

Hong Kong on siitä mielenkiintoinen, että siinä yhdistyy niin kaupunki- kuin rantalomakin! Meillä on hotellissa uima-allas kattoterassilla, mutta yksi biitsi-päivä rutistetaan viikkoon aivan varmasti! Onhan se nyt ihan hullu ajatus lekotella uskomattoman pitkällä ja tyhjällä hiekkarannalla pilvenpiirtäjien juuressa ja katsoa kun vieressä kohoaa vuoret. Aika mahtava kombo!

Nähtäväähän Honkkarissa riittää runsaasti, enemmän kuin viikoksi, jonka me siellä vietämme, mutta tärkeimmät kohteet on jo listattu ylös. Olen painanut visusti mieleen työkaverin antamat kultaakin kalliimmat vinkit Honkkarista ja lukenut kokemuksia ja matkakertomuksia netistä.

To Do -listalla on ainakin;

-Victoria Peak, eli korkea vuorenrinne, jonne pääsee raitiovaununkaltaisella härpäkkeellä ylös katselemaan auringonlaskua ja kaupungin pilvenpiirtäjien siluettia.

-Jättimäinen istuva buddha-patsas Lantaun saarella

-Kuuluisat laukkakisat keskellä Hong Kong Islandia

-Stanley Beach

-Man Mo temppeli

-Erilaiset markkinat, puistot, 2-kerroksiset ratikat ja Star Ferry -lautta ihan vaan muutamia mainitakseni! 🙂

Suuntaamme lisäksi Kiinan toiselle erityishallintoalueelle, Macaoon. Tuo Las Vegasin kaltainen casino-helvetti on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ja onhan siellä myös paljon historiallistakin nähtävää, kuten linnoitus, kirkon rauniot ja pikkukujat jne. Macaolle pääsee Honkkarista kätevästi lautalla ja päiväreissu on näin ollen helppo toteuttaa.

Työkaverin vinkistä on varattu myös illallispöytä Kowloonin puolelta ihan huikean näköiseen ravintolaan. Meinasi silmät pudota päästä google-kuvia katsellessani! Hänen suosituksestaan visiteeraamme juurikin tuolla Stanley Beachillä ja neuvoipa hän reitin myös yhdelle pienelle, hieman syrjässä olevalle merenrantatemppelillekin.

Itseäni kiinnostaa takuulla edessä oleva kulttuurishokki, tämä on nimittäin ensimmäinen reissuni aasialaiseen suurkaupunkiin. Ihmisvilinä ja kaikki muu kaduilta löytyvä asia voi olla jotain mitä en ole ikinä ennen nähnyt, vaikka Hong Kong onkin todella länsimainen kaupunki. Minua kiinnostaa myös maisemat – rakennukset, puistot, satama, temppelit, ympärillä kuuluva kieli ja tietysti ruoka. Kala-allergikkona koen varmasti taas pientä jännitysmomenttia sen suhteen, ettei ruokaani vain lisätä aasialaiseen keittiöön perustavana raaka-aineena kuuluvaa kala- tai osterikastiketta. No, Epi-Pen taas vaan laukkuun mukaan ja sormet ristiin kyynärpäitä myöten, ettei vaan sattuisi mitään ruokaylläreitä.

Näiden lisäksi Hong Kong on yksi maailman parhaimmista shoppailukaupungeista, pieniltä (tai suuriltakaan!) shoppailuilta voi tuskin välttyä…!

Olen tästä matkasta ihan erityisen fiiliksissä! Paljon hienoja ja toisistaan erilaisia kohteita on jo tullut elämän varrella matkustellessa nähtyä, mutta jostain syystä tämä eksoottinen kombo säpinää, ihmistulvaa, kuumuutta, pilvenpiirtäjiä, merenrantaa, vuoria, täysin vierasta uskontoa ja kahden eri kulttuurin kohtaaminen kiinnostaa aivan älyttömästi! Hong Kongin lämpötiloja katsellessani saapumispäiväksemme ja pariksi seuraavaksi on luvattu 27 astetta. Ei palelemaan pääse ja tekeekin todella hyvää päästä nollaamaan kiireinen alkusyksy. Duunia on painettu hiki päässä ja D-vitamiinivarastot huutavat tässä syksyn pimeydessä jo tyhjyyttään.

Hieman päänvaivaa aiheuttaa matkalaukun sisältö – mitä ihmettä tuonne ottaa mukaan, kun illallispaikkoihin pitää olla selkeästi siistimpää kuin rantamekko, päivisin maleksimme enimmäkseen kaduilla, joten shortseja, kunnon tennarit kävelyä varten, bikinit ja aurinkorasva nyt ainakin rantsupäivää ja uima-altaalla lekottelua varten… toisaalta olemme menossa temppeleihin ja en halua loukata tai käyttäytyä epäkunnioittavasti paljailla olkapäillä tai polvilla jamitämuitasääntöjäniitänytonkaan, joten joku iso huivi mukaan myös.

Täällä tosiaan ollaan ihan täpinöissä reissusta! Huominen pitäisi kuitenkin vielä painaa duunissa. Ekaa kertaa olemme erossa nyt koiranpennustakin, mutta onneksi kotiin jää tutut ja turvalliset hoitojoukot!

Matkapostauksia luvassa aivan varmasti sitten kotiin palattuamme!