Mistä löytyisi sisustusinspis?

Se on kumma miten sisustusinnokkuus on niin kausittaista, ainakin itselläni. Nyt on ollutkin aika kuiva kausi pitkään, viimeksi olemme panostaneet sisustusasioihin viime vuoden syksyllä tehtyämme yläkertaan rempan ja alkuvuodesta rempattuamme alakerran vessan. Noiden jälkeen ei ole ollut oikein inspistä pienempiinkään juttuihin. Nyt olisi kuitenkin vähän jo käytännön pakosta alettava tekemään työ/vierashuoneeseen jotain, sillä sieltä puuttuu esim. valaisimet kokonaan! Kun päivänvalo alkaa tässä kohta hiipumaan, on huoneessa mahdotonta tehdä mitään aikaisin aamusta tai illalla. Miehet vaatteet muuttivat kokonaan tuohon huoneeseen ja hän on jo vihjannut voisiko saada kohta valoa huoneeseen…

Etsinkin sinne nyt sekä katto- että pöytävalaisinta. Ongelma on etten oikein tiedä mitä haluan huoneeseen. Valaisin vaikuttaa myös yleistunnelmaan ja se juuri on vähän hakusessa. Jostain syystä en nyt jotenkaan jaksa edes miettiä koko huonetta siitä huolimatta, että siellä kaikuu, on kolkkoa kahden kalusteen kanssa ja huone huutaa kodikkuutta ja pehmeyttä.

Valaisinasiat ovat itse asiassa tällä hetkellä suurin dilemma kotonamme. Makkarissa killuu edelleen tyttären jäljiltä paperinen viiden euron halpis valaisin. Se hoitaa toki hommansa, mutta haluaisin sinne jonkun kivemman. Keittiön ruokapöydän yllä oleva musta valaisin on tehnyt muuttoa mökkikuistille jo kohta vuoden, mutta en ole voinut siirtää sitä sinne, sillä minulla ei ole uutta tilalle. Tarvitsisin siis nopeasti laskettuna 3 uutta kattovalaisinta ja yhden pöytävalaisimen. Jälkimmäinen on helppo, sen olen käytännössä melkein jo löytänyt, mutta noita muita olen tuskaillut pitkään, keittiön lamppua jo monta vuotta! Onhan tämä toki myös taloudellinen kysymys, sillä haluaisin panostaa laatuun ja designiin, mutta neljään design-valaisimeen lompakko ei riitä. Täytyisikin miettiä siis mikä hankitaan ekaksi ja yrittää pärjäillä muilla siihen asti. Keittiö olisi loogisin ekaksi valinnaksi, se näkyy eniten kotona omaan silmään sekä tietty kyläilijöille. (Olisin toki myös voinut pyyhkiä lampusta pölyt näihin kuviin… Oh well…)

Olkkarissa on tällä hetkellä kesäksi vaihtamani siniset päälliset ja vähän sellainen merellinen kesäheinätunnelma edelleen. Kesä alkaa olemaan taputeltu, vaikka elokuu kuinka onkin kesäkuukausi. Mutta kun luonto vaihtaa jo väriä ja ilmassa tuoksuu syksy, alkaa meikäläinen peräänkuuluttaa kynttilöitä ja tummempia sävyjä. Arki-illat menee hujauksessa ohitse harrastusten parissa ja ruoanlaittoon keskittyen (testaamme tällä hetkellä miehen kanssa vähän uudenlaista ruokavaliota, voisin siitä kirjoitella kokemusten kerryttyä vähän enemmän). Ne pari vapaatuntia jotka jää, pyhitän mielelläni vaikka lempparisarjojen parissa aivoja lepuuttaen taas seuraavaan työpäivään. Viikonloput sen sijaan menevät vielä mökillä – kausi on kertakaikkisesti niin lyhyt ja nyt sekin jo ehtoopuolella, että viimeisiä, säiden puolesta mukavia mökkiviikonloppuja ei skipata sohvatyynyjen takia. Kerkee sitä syssymmälläkin. Jospa se inspiskin vaikka iskisi pian…

Meillä on tänäkin viikonloppuna mökkiviikonloppu. Odotan jo saunaa – ne tulipesässä ratisevat puut, kiukaasta silloin tällöin lähtevä kuumuuden aiheuttama kumina, hitaasti hiipiviä ja lempeästi ylle kietoutuvia löylyjä sekä raikasta loppukesän illan ilmaa viilentämään hikistä ihoa. Säätiedot lupaavat miltei hellelukemia, jospa vielä saisi tuntea kesäisen auringon säteitä iholla. Joka tapauksessa luvassa on järven ympäri lenkkeilyä, puutarhahommia, mökkijoogaa ja kavereiden kanssa vietetty lauantai-ilta. #parasta

Tyhjän pesän syndrooma

En ole hetkeen kokenut mitään tämän omituisempaa tunnetta. Se on samaan aikaan haikeutta, tyhjyyttä, ylpeyttä ja innokkuutta. Ehkä juuri siksi tuota lapsen poismuuton jälkeen jättämää tunteiden monimuotoisuutta voikin helposti kutsua tyhjän pesän syndroomaksi. Tytär siis tosiaan muutti 21 vuoden iässä omaan kotiinsa heinäkuun lopussa. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, asiaa ei oikein ole vieläkään sisäistänyt, kun ensin olimme miehen kanssa mökillä lomailemassa hänen muuttaessaan ja nämä pari viikkoa on tässä mennyt niin, että tytär saattaisi vain olla iltaisin omilla menoillaan tai töissä tms. En ole pätkääkään huolissani hänen pärjäämisestään. Kaikki jotka hänet tuntee, tietää, että hän on ollut jo pienestä pitäen hyvin itsenäinen, hyvin omapäinen ja omillaan pärjäävä. Päinvastoin olen varma, että hänen hiukan introvertille luonteelle tekee hyvää päästä oman kodin rauhaan jossa saa toimia juuri niin kuin itse haluaa välittämättä meistä vanhemmista ja meidän tavoista ja toiveista. Kyllä sen tässä viimeisten parin vuoden aikana huomasi, että kolme aikuista omine tapoineen ja aikatauluineen aiheutti aina välillä pientä ilmapiirin kireytymistä. Ei voida vanhempina olettaa, että aikuinen tytär enää noudattaisi kaikkea meidän sanomaa vain siksi että jalat on meidän pöydän alla. Aika oli nyt kypsä kaikin tavoin.

Olemme kaikki erittäin tyytyväisiä tyttären uuteen kotiin. Se on upouusi, vasta rakennettu talo kaikkien mahdollisten palveluiden ja julkisen liikenteen äärellä parin kilsan päässä meistä. On tammilattiat, kaartuvat suihkuovet, vaatehuoneet, astianpesukoneet ja lasitettu partsi kokolattiamatolla – täydellinen pieni koti omille siivilleen lennähtäneelle nuorelle naiselle. Olen kyllä tosi onnellinen hänen puolestaan tuosta upeasta kodista, joka hänen sanojensa mukaan myös tuntuu kodilta. Ja sehän se tärkein asia on. On tärkeää tuntea olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi. Jokainenhan meistä kuitenkin pitää kotia sellaisena turvasatamana jonne on hyvä palata, oli se sitten työpäivän jälkeen tai vaikka matkalta.

Törmäsin artikkeliin ”tyhjän pesän syndroomasta” – näille sekalaisille tunteille on yhteinen nimittäjä ja yhteiset oireet. Artikkelissa käytiin läpi yleisimpiä tuntemuksia, joita perheen lapsen poismuuttaminen voi vanhemmissa aiheuttaa. Otin vapauden lainata pääotsikot ja täyttää itse noiden perään meidän omia fiiliksiä tilanteesta.

Sano itsellesi, että olet riittävän hyvä vanhempi

-Emme itse koe miehen kanssa yhtään niin, etteikö oltaisi oltu lapsellemme hyviä vanhempia. Toki olemme varmasti joidenkin pedagogien mukaan tehneet varmaan kaikki mahdolliset virheet joita vanhempana voi tehdä, mutta uskaltaisin väittää, että olemme olleet rakkautta ja rajoja tasapuolisesti antavia ja ymmärtäväisiä vanhempia. Olemme onnistuneet säilyttämään jälkikasvuumme avoimet ja suorat välit ja väittäisin toiseksi, että suhteellisen pieni ikäeromme on auttanut asiassa, saimmehan lapsen hyvin nuorina. Olemme super ylpeitä tyttärestämme ja siitä minkälaiseksi ihmiseksi hän on kasvanut. Ja vaikka osa tulee toki suoraan hänen persoonastaan, haluaisin uskoa, että kunnollisella kotikasvatuksella ja terveiden arvojen siirtämisellä on ollut oma osansa. Tyttäremme on suoraselkäinen ja empaattinen. Hän uskaltaa kulkea omaa polkuaan ja olla omaa mieltä asioista, mutta ei koskaan pahottaisi kenenkään mieltä tarkoituksella. Hänellä on luontaista pelisilmää eri tilanteiden ja eri ihmisten kohtaamiseen ja hän on ehdottoman luotettava. Itsenäinen, huumorintajuinen ja tarkkaakin tarkempi. Tytär on matkustanut kanssamme ympäri maailmaa ja uskon, että eri kulttuurien, ihmisten ja elinolojen näkeminen on avartanut maailmankatsomusta. Ihan ylpeästi otamme miehen kanssa sulan hattuun ja toteamme, että olemme olleet juuri tyttärellemme riittävän hyviä

Hanki omaan elämääsi ikiomia asioita

-Olemme aina pitäneet tärkeänä omia harrastuksia ja omia menoja. Emme ole ikinä eläneet miehen kanssa elämäämme vain lapsen ehdoilla, jokainen vanhempi kun on muutakin kuin vain äiti tai isä tai edes puoliso. Olemme kaikki yksilöitä ja tarvitsemme omaa aikaa myös erossa perheestä. Emme siis millään lailla putoa miehen kanssa tyhjän päälle tyttären lähdettyä

Jaa arkea kumppanisi kanssa

-Tähän kohtaan sopisi sama vastaus kuin edelliseenkin. Olemme miehen kanssa äitinä ja isänä olleet myös ihan vain mies ja vaimo – aviopari tekemässä kahden keskisiä juttuja matkustamisesta ulkona syömiseen, ystävien treffailuun ja ihan vain iltaa yhdessä viettäen ja samalla jutustellen. Meitä kiinnostaa samat asiat joiden parissa riittää tekemistä ja keskusteltavaa ihan arkipäivän tasolla ja olemme mm. jakaneet saman tanssiharrastuksenkin vuosikausia.

Sano puolisollesi hyviä ja kauniita asioita

-Väsyneenä ja kiukkusena tulee sanottua kyllä useimmiten kaikkea muuta kuin hyviä tai kauniita asioita, mutta hetkittäiset kimpaantumiset ymmärretään puolin sun toisin ilman suurempia anteeksipyytelyitä, sillä normaali arjessa huomioimme mieluummin juurikin ne positiiviset asiat.

Anna tunteiden tulla

-Niin, kyllä muutama kyynelkin on tullut vuodatettua tilanteen vuoksi, sillä onhan tämä nyt jotain ihan outoa… Miten niin hän ei asu enää luonamme?! Hän on ollut siinä 21  vuotta ja nyt sitten yhtäkkiä ei enää olekaan. Että vaikka tähän yhdessä valmistauduttiin ostamalla tavaroita ja pakkaamalla niitä, ei mikään valmista tähän tunteeseen. Se todella on niin montaa tunnetta yhtä aikaa.

Muistan itse tuon ajan ja miten innoissaan sitä oli aloittaessaan omaa itsenäistä elämää. Ollaan yhdessä tyttären kanssa muisteltu hänen ensisanoista lähtien eri vaiheita naurun säestämänä. Rohkenen tässä kohtaa myös sanoa että vaikka tunnen innokkuutta tyttären puolesta, niin onhan tämä innostavaa aikaa myös itselle, sillä vaikka eihän se vanhemmuus tähän poismuuttoon millään lailla pääty, niin silti koen jollain tapaa jotain vapautta tällä hetkellä. Vähän kuin että nyt olen oman osuuteni hoitanut ja nyt on tyttären aika ottaa vastuu itse itsestään. Me olimme tosi nuoria miehen kanssa perheen perustaessamme ja se oma nuoruus jäi kesken. Kun muut opiskelivat ja kävivät baareissa tanssimassa ja ryypiskelemässä, me istuimme kotona vaihtamassa vaippoja ja pesemässä pyykkiä. Emme koskaan itse eläneet sitä vaihetta mitä tytär nyt. Ja vaikka itse valitsimme toisin, olen niin onnellinen, että hän rauhassa tutustuu itse itsekseen olemiseen ja elämiseen oman kauniin kotinsa suojissa

Älä tuppaudu, mutta ole käytettävissä

-Hmm… tämä on varmasti se kaikista vaikein osio. Sillä vaikka tunnenkin jonkin sortin ihmeellistä vapautta nyt, en koskaan lakkaa olemasta äiti. Mietin ensin pitäisikö jotenkin sopia miten jatkossa olemme yhteydessä toisiimme ettemme joko tukahduta tytärtä jatkuvalla yhteydenpidolla tai vastaavasti viestitä virheellisesti etteikö hänen asiat enää kiinnostaisi kun ei uskalla soittaa tai laittaa viestiä tuppautumisen pelossa. Sitten päätin, että josko tästä ei tehtäisi numeroa – ollaan yhteydessä niinkuin ollaan ja katsellaan miten se menee ihan luonnollisesti. Aika itsenäistä elämää tytär vietti viime vuodet kotona asuessaan ja eri aikaisten töiden takia emme välttämättä nähneet päiviin. Ei sitä silloinkaan soiteltu tai viestitelty jatkuvalla syötöllä. Sen toki olemme tyttärelle ilmoittaneet, että kotiin hän on aina tervetullut ilman mitään etukäteisilmoitteluita ja jos mihin tahansa tarvitsee apua tai mitä tahansa muuta, sitä on saatavilla 24/7

Älä museoi muuttaneen huonetta

-No, tätä olisi ollut todella vaikea toteuttaa, sillä tyttären huoneeseen jäi hänen jälkeensä seinät ja pimennysverho. 😃 Pari taulua annettiin eteenpäin kummitytön perheelle, jotka tyttäreltä jäi ja vanha matto sai lähtöpassit suoraan roskiin. Meillä tuo huone ihan oikeasti kumisi tyhjyyttään ja kumisee vähän vieläkin siitä huolimatta, että pari kalustetta sinne ollaan laitettu. Sitä paitsi tuskin tytärkään haluaisi mitään muistokammiota meidän säilyttävän…! Mitä tuosta huoneesta oikeasti tulee, niin jonkin sortin sekoitus työ- ja vierashuonetta. En ole saanut vierasvuodetta ja työpöytää enempää tehtyä päätöksiä, joten katselemme rauhassa ajan kanssa mitä sinne haluamme ja tarvitsemme jatkoa ajatellen.

 

Tällaisilla fiiliksillä meidän perheessä nyt elokuun puolivälissä mennään. Ihan uudenlaista arkea joka tavalla.

 

Viimeinkin viikonloppu

Ensimmäinen työviikko kesäloman jälkeen saatu päätökseen. Phew! Jos koskaan on yksi viikko tuntunut kahdelta, niin nyt. Olen istunut palaverista toiseen kuuntelemassa, suunnittelemassa ja kertomassa tulevia toimia muille kollegoille. Eilinen kolmen tunnin palaveri liki iltakuuteen veti mehut aika hyvin. Työt alkoivat siis rytinällä, aivan kuten olin odottanutkin ja haasteita oli herätellä aivot taas arkimoodiin ja vähän piti keskittymiskyvynkin perään huhuilla. Kesäloma oli tehonnut varsin hyvin, sillä loman jälkeistä aikaa odottamaan jääneitä asioita piti todellakin palautella mieleen. Pöydälle jäi heinäkuun alussa odottamaan niin mielenkiintoisia asioita, että on ilo palata niiden pariin. Taas on kaikkea uutta työrintamalla tulossa mistä ei ole aiempaa kokemusta, joten syksystä on tulossa mielenkiintoinen jälleen kerran!

Silti olen iloinen, että viikonloppu tuli juuri nyt. Eilisilta meni jäätävässä päänsäryssä, lieneekö tuo pitkä palaveri aiheuttanut sen, mutta silti piti perata ostamani 5 kilon mansikkalaatikko pakkaseen talven varalle. Illalla tein vielä vähän hommia lisää ja kaaduin sen jälkeen aivan kuittina sänkyyn. Tänään oli onneksi jo kevyempi päivä töissä ja pääsin livahtamaan vähän aiemmin kotiin ja pakkaamaan mökkikamat. Mökille viikonlopuksi tuleminen oli varmasti hyvä päätös, täällä pääsee eri tavalla irti töistä kuin kotona. Luvassa vähän lenkkeilyä raikkaassa ilmassa, järven ympäri kiertäminen on juuri sopiva lenkki ja vähän rentouttavia puutarhahommia. Mökkisaunaa ei voita mikään ja huomenna ajattelinkin saunoa pitkään, tänään ei jaksettu sitä lämmittää.

Elämä loman jälkeen on siis startannut, vaikka vielä viime sunnuntaina tähän oravanpyörään palaaminen hiukan ahdisti – ajatus oli se, että taas alkaa se maanantaista perjantaihin kasista neljään -rytmi, mutta onhan se ihan hyvästäkin. Kyllä ihmisellä pitää olla rutiineja ja aikatauluja elämässä. Minä ainakin nautin myös siitä ihan tavallisesta arjesta, jolloin viikonloputkin tuntuu juhlalta. Saati sitten ne satunnaiset kivat menot, leffaillat, illalliset tai treffit ystävien kanssa, jotka tuovat aina jotain erikoisempia hetkiä arkeen. Vaikka itse asiassa meidän normaaliarki onkin nyt muuttunut pystyvästi ihan uudenlaiseksi, sillä meidän ainokaisemme tytär muutti kotoa pois heinäkuun lopussa. Sitä ei oikein ole vielä sisäistänyt, kun ensin olimme miehen kanssa mökillä lomailemassa hänen asustaessaan jo omassa kodissaan ja tämäkin viikko on mennyt niin, että tytär saattaisi vain olla iltaisin omilla menoillaan tai töissä tms. Ihan oikeasti se konkretisoituu menemällä hänen entiseen, nyt tyhjyyttä ammottavaan huoneeseen. Siellä on tovi jos toinenkin tullut iltaisin mietittyä, että mitähän tässä nyt on tapahtunut… Tämä aihe on kuitenkin ihan oma postauksensa.

Skopelokselta kotiin

Takana on mitä mahtavin lomaviikko Skopeloksen upealla pienellä saarella. Tämä oli toinen matkamme Kreikkaan ja täytyy sanoa, että tämä saari hakkasi mennen tullen aiemman vierailukohteemme, Kreetan. Kokoluokkakin on toki eri, mutta koin Skopeloksen jotenkin paljon aidompana. Hotellimme sijaitsi keskellä paikallisasutusta ylhäällä vuorella ja joka kerta kun kävelimme alas kylään syömään tai ostoksille, ohitimme paikallisten koteja ja niitä symppiksiä vanhoja mummoja istumassa oviensa edessä ja käymässä kiivaita keskusteluita naapureidensa kesken. Tuntui aina siltä ihan kuin oltaisiin tunkeilijoita. Sen sijaan mummelit usein hymyilivät, varsikin, kun tervehdimme heitä omalla kielellään. Muutamat sanat on aina hyvä opetella kohdekielellä!

Me kolusimme saaren ja sen huikean kauniit postikorttimaisemat päästä päähän ja vähän keskeltäkin. Sen varmisti kolmeksi päiväksi vuokraamamme mönkijä. Skootteria mietimme, mutta se olisi kaksi päällä hyytynyt aivan varmasti jyrkillä vuoristoteillä ja niiden mäissä. Autoa taas emme halunneet, sillä kotona sitä saa ajaa aivan tarpeeksi. Sitä paitsi halusimme tuntea tuulen ja auringon iholla. Mönkkäri oli aivan loistoveto ja sahasimme sillä paikasta toiseen. Beach Tour oli kierros, jota nimitimme eri rantojen koluamiseksi. Niitä nimittäin Skopeloksella riittää ja vaikka olemme olleet Karibialla parikin kertaa, en aivan muista nähneeni edes siellä yhtä kirkkaita vesiä kaikissa kimaltevan vihreissä ja sinisissä sävyissä. Kreikan saariston vesiä ei turhaan ylistetä. Teimme myös lyhyen vaellusretken vuoren huipulle merirosvohautojen perässä ja kyllähän ne löydettiinkin. Skopelokselle ei myöskään voi matkustaa käymättä parissa Mamma Mia -elokuvasta tutuissa nähtävyyksissä. Näistä ajattelin kertoilla tarkemmin vielä toisessa postauksessa.

Hintataso Skopeloksella oli luonnollisesti halvempi kuin Suomessa. Rakastan kreikkalaista ruokaa ja söin aivan varmasti tsatsikia, moussakaa ja kreikkalaista salaattia loppuvuoden tarpeiksi. Kahden hengen kahden ruokalajin illallisen oluineen ja viinilasillisineen sai kolmella kympillä. Kalliiksi osoittautui tuonti-alkoholi, eli esim. Gin Tonic -drinkki tai vaikkapa Prosecco -lasillinen. Ne maksoivat helposti 8-9 euroa, eli aivan jo kotimaan hinnoissa. Minä valkoviinin ystävänä nautiskelin mielelläni kreikkalaista hyvää viiniä n. 2-3 euroa lasillinen. Mies taas oluen ystävänä maisteli paikallisia oluita alle kahden euron hintaan. Taksilla emme ajelleet, mutta mönkkärin vuokra kolmeksi päiväksi ekstra-vakuutuksella (perussettiin kuuluu kolarin toisen osapuolen vahingonkorvaus, mutta me halusimme myös itse mönkkärille vakuutuksen, jolloin mahdollisten vahinkojen maksimikorvaussumma olisi ollut meille 200 euroa) lisäsi hintaa 5 euroa päivä. Näin ollen kolmen päivän vuokra oli vakuutuksineen 45 euroa päivä. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta kaikesta siitä mitä näimme ja koimme. Skopelosta kiertääkseen joku vuokrattava menopeli on melkein pakollinen. Paikallisbusseja menee jonkin verran esim. suosituimmille rannoille, mutta aikataulut eivät etelänmaalaiseen tyyliin ole niin justiinsa ja niiltä oli silti aina vielä usean kilometrin kävelymatka alas rannalle. Rannathan luonnollisesti olivat alhaalla ja ne tiet siellä vuoristossa ylempänä.

Pidin valtavasti saaresta, mutta viikko siellä oli kyllä maksimi. Kauniin sataman ja vanhan kaupungin kujat näkee viikossa jo useaan kertaan. Menopelillä kerkeää kiertämään rannat ja toisella puolen saarta olevan Glossan kaupungin sekä ehkä sen kaikista kuuluisimman nähtävyyden, Mamma Mia leffan kappelin kallion huipulla. Kaikesta kiertelystä ja rannalla oleilusta huolimatta myös altaalla makaamiseen jää aikaa hyvä kirja kädessä.

Palailen vielä erikseen toisen postauksen kera, tässä kuitenkin vähän jo tunnelmapaloja reissustamme. Oli ihanaa lähteä matkaan. Kyllä aivot jotenkin asettuvat paremmin lomatunnelmaan kun poistuu koti- ja mökkiympyröistä – näissä kun vietämme aikaa muutenkin töiden tai tavallisten viikonloppujen lomassa. Oli ihanaa viettää miehen kanssa kahdestaan rantaloma, kävi hyvin myös parisuhdeajasta ja saimme keskityttyä vain toisiimme. Meillä oli tosi hauskaa, enkä muista koska viimeksi olisimme nauraneet yhtä paljon. Nyt jatkamme lomailua vielä ensi viikon ajan juurikin mökillä. Väliin tosin mahtuu kummitytön rippijuhlat nyt viikonloppuna sekä ensi maanantaina tyttären poismuutto kotoa. Jaiks! Se onkin sitten ihan oma postauksensa…

Nautitaan kesäpäivistä! Ainakin vielä tämä viikonloppu ollaan täällä pohjolassakin melkein Kreikan lämpötiloissa! Ei tuo mökkijärven vesi ehkä kimalla Egeanmeren tavoin, mutta kyllä se eilen illalla  jo matkustuspölyjä karistellessa tuntui aivan yhtä hyvältä.

Projekti puuvaja

Tajusin hiljattain, että viime kesän suurin mökkiprojekti on jäänyt kokonaan tänne blogiin taltioimatta, vaikka luonnoksissa hahmotelma onkin ollut pitkään. Tuo projekti oli meille myös suurin itse rakentamamme asia, eli puuvaja. Hommaa aloiteltiin jo viime kevään huhti-toukokuussa purkamalla vanha liiterin jatkona ollut vaja ja miettimällä perustuksia. Piirtelin suunnitelmia uudesta ja pikkuhiljaa ajatus kirkastui. Teimme vajaa askel kerrallaan omien aikataulujen ja voimien puitteissa. Täysin toisin siis, kuin sitä edellisenä vuonna tehdyt järkyttävän suuret rempat ja nopeat aikaulut!

Viimein heinäkuun puolivälissä puuvaja sitten valmistui ruuvatessamme viimeisenkin ruuvin kiinni ja sulkiessamme maalipurkin kannen. Saanen esitellä kättemme jäljen:

Tässä myös vertailun vuoksi lähtötilanne, joka oli kieltämättä vähän surullinen – aikaa nähnyt, ränsistynyt vanha rakennus, jonka katto repsotti kuluneine pintoineen. Ei todellakaan silmää hivelevä näky ottaen huomioon, että tuo rakennus on ensimmäinen, jonka näkee, kun tulee mökillemme parkkipaikalle. Ei mikään hyvä ensivaikutelman luoja… Vai mitä sanotte?

Huh sentään tätä takaosaakin. Mökin vielä ollessa myös toisen puolen sukua omistuksessa, tuli puuvajasta tuli kaiken mahdollisen roinan varasto. Ensimmäinen asia mökin jäädessä vain meidän perheemme omistukseen olikin laittaa kaikki paikat tip top kuntoon ja hävittää kaikenlainen turha, vuosikausia säilötty käyttökelvoton tavara. Puuvaja ja sen kunnostus jäi kuitenkin arvojärjestyksessä viimeiseksi keskittyessämme ensimmäisenä kesänämme luonnollisesti asuintiloihin. (Tiesithän muuten, että “mökki” -tunnisteen alta löydät kaikki kesäkotiimme liittyvät postaukset!)

Laitankin tähän seuraavaksi vähän vaihekuvia mistä lähdettiin liikenteeseen ja miten projekti eteni. Ensin siis tosiaan purettiin vanha osa pois ja lähdettiin tekemään perustuksia. Maa piti tasoittaa ensin ja sen teimme mullalla ja hiekalla. Puuvajaan oli alusta asti tarkoitus tulla muutakin kuin halkoja, eli erilaisia työkoneita ja muuta tavaraa, kuten ekstra pihapöytä jne. Mietimme pitkään vajan pohjaa ja päädyimme tekemään siihen osittain puulattian ja osittain betonilaattojen avulla kivilattian.

Purkuhomma oli itse asiassa aika kivaa… ei kun leka laulamaan!

Tässä kohtaa jo näkee miten paljon vanha rakennus saa ryhtiä uudesta maalipinnasta! Takaosa maalattiin jo ennen lattian koolauksia.

Pientä päänvaivaa aiheuttaa kaikissa mökillä tehtävissä rakennusprojekteissa erittäin kallioinen tontti. Aiemmat tolpanpaikat oli tässäkin kohtaa viisainta säästää ja rakentaa uusi vaja niiden mukaisesti.

Seuraavaksi pystytimme tukipuita katolle ja sen jälkeen asennettiin uusi peltikatto. On muuten yllättävän tyyristä tuo aaltopelti…!

Tässä kohtaa katsoimme viisaimmaksi roudata puut takaisin sisään. Samalla otin vielä aikalisää seinien suunnitteluun. Oli selvää, että ilmanhan tuolla tulee kiertää ja mitään umpinaisia seiniä ei tehtäisi. Päädyin rimotukseen. Ja voi miten viheliäistä puuhaa noiden maalaaminen olikaan! Homma oli luonnollisesti helpoin ja nopein tehdä irrallisina rimoina, eikä asennettuina. Välillä oli kuitenkin tehtävä jotain muutakin ja maalaushommien välissä poistimme vanhat istutukset. Näin mielessäni rivin havutuijia, joten maata oli poistettava jonkun verran… Törmätessämme kaksi kertaa pääni kokoisiin kiviin meinasi taas usko loppua, mutta niin vain sekin saatiin hoidettua.

Vihdoin saimme kaikki rimat maalattua ja niiden asennus voitiin aloittaa. Mietin todella pitkään minkälainen rimoitus seiniksi tulisi ja kuinka leveällä rimalla ja minkälaisin välein. Päädyimme aika kapeaan rimaan ja kapeisiin väleihin. Itse asiassa väli on yhtä leveä kuin rima itse.

Havutkin vihdoin saatiin istutettua tarpeeksi syvälle…

Tässä kohtaa voisinkin näyttää koko rakennusta edestäpäin. Maalaushommat olivat jo edenneet sen verran vauhdikkaasti etten ihan kokonaista ennen -kuvaa saanut, mutta toinen puoli on vielä maalaamatta, joten vertailun pystyy tekemään. Kaikissa mökkirakennuksissamme on jo isovanhempieni ajoista lähtien suosittu ruskeaa punaisin ja vihrein maustein. Itse halusin ihan ensi töikseni hävittää tuon väri-iloittelun, sopikoon kuinka hyvin vain mökkimaisemaan, mutta minun silmääni se ei sovi sitten ollenkaan. Vasemman puoleinen ovi vie liiteriin ja oikeanpuolimmainen ruokavarastoon. Olin jo itse melkein unohtanut, että askelmat uusittiin myös. Paitsi liiteriin vievät ratapölkyt, ne halusin säästää.

Vihdoin saimme valmista aikaiseksi heinäkuun puolivälissä.

Minusta lopputulos on tyylikäs ja hyvin skandinaavinen. Musta väri on ryhdikäs ja jotenkin arvokas, jota valkoiset pokat hieman raikastaa. Olemme kättemme työhön todella tyytyväisiä ja itse etenkin miehestäni kovin ylpeä. Eipä ole hänkään ennen puuvajoja rakennellut, mutta pienen tuumailun jälkeen toteutti sen suunnitelmieni mukaisesti. Kätevä isäntä tuo rakas siippani… <3

 

Pedinvaihtoviikot

Ensimmäinen lomaviikko on päätöksessä ja miten pitkältä se onkaan tuntunut! Olen jo seonnut päivissä, enkä ole uhrannut ajatustakaan töille. Itse asiassa tämä on ensimmäinen kerta koko viikon aikana, kun muistan edes koko paikan. Lomamoodin pääseminen on siis onnistunut täydellisesti ja viikon kestänyt loma on tuntunut kuin kuukaudelta. Älkää silti käsittäkö väärin, en palaisi töihin vielä mistään hinnasta, vaan tarvitsen kyllä ne kolme muutakin viikkoa vielä.

Tämä eka viikko on mennyt mökillä. Olemme tehneet vähän puutarhahommia, käyneet lenkeillä koiran kanssa, saunoneet, viettäneet päivän Porvoossa ja istuneet aamuneljään puutarhajuhlissa. Voinen kertoa, että seuraavan päivän olotila on sen mukainenkin, mutta sen paransi pizza ja kunnon löylyt! Uimaan ei ole tehnyt mieli, viileät kelit ovat pitäneet siitä huolen, mutta onhan joukkoon mahtunut pari ihan kelpoakin päivää, joten auringosta on saanut nauttia hiukkasen.

Tänään teimme hieman valmisteluita jo kohta koittavaan sänkyrumbaan. Jep, luvassa onkin aikamoinen pedinvaihtoviikko, nimittäin tyttären uuteen kotiin on hankittava hieman kapeampi vuode kuin mikä hänellä nyt on. Me taas kaipaamme miehen kanssa mökille nykyistä hieman leveämpää. Päittäin sänkyjä ei haluta kuitenkaan vaihtaa, sillä nykyinen mökkikäytössä oleva vuode on oikeastaan sovelias enää satunnaiseen vieraskäyttöön, eikä näin ollen ole sopiva tyttärelle uuteen kotiinsa. Otammekin hänen vuoden vanhan sänkynsä mökille meille, siinä on itselleni tarpeeksi jämäkkä patjankovuus ja ostamme hänelle upouuden. Tätä ennen täytyy meidän aitaksi kutsumastamme mökistä siirtää nykyinen vanha sänky pikkumökkiin, josta taas tänään otettiin vanha sänky pois modattavaksi. Siitä sängystä teimme käsinojat pois sahaamalla päämökkiimme uuden vuoteen. Päämökin vanha laveri taas muuttaa meille kotiin. Tässä kohtaa olen aika varmasti hukannut teidät kaikki jo eri mökkien eri sängyillä, mutta toivottavasti pysytte perässä!

Ja miksi tuo 50-luvulta peräisin oleva laveri taas muuttaa meille kotiin on se, että sillä toteutan ideani päivävuoteesta, eli tutummin daybedistä. Katselin pitkään netistä eri versioita ja kauhistelin hintoja. Eräskin, josta pidin todella paljon, maksoi 600 euroa. Tässä mökkikesän investointien ja tyttären muuton keskellä, jota tietenkin avustamme rahallisesti, tuntui tuo raha vähän turhan suurelta. Laveri oli jäämässä turhaksi joka tapauksessa tehdessämme pikkumökin sängystä päämökkiin sopivan, joten siitä se idea sitten lähti… Tänään hioin punertavaa erittäin pahalta haisevaa käsittelyä (jotain öljyä tai petsiä… mitä ikinä siihen aikaan on käytettykään…?) laverin reunoista pois saadakseni siitä hieman enemmän omaan makuuni sopivamman, eli vaaleamman värisen. Se onnistui melko hyvin, kiitos vaan hiomakoneen, käsin tuohon puuhaan olisi ollut suhteellisen turhauttavaa lähteä. Hankin laveriin enää vain sopivan patjan ja daybed syntyy hyvin pienellä rahalla. Puhumattakaan siitä, että mukava kierrättää vanha huonekalu uuteen käyttöön. Ja daybedhän tulee siis tyttäreltä tyhjäksi jäävään huoneeseen, jos en sitä jo tajunnut mainita. Tuon huoneen sisustus on aika lailla päässäni valmis ja yritämme tällä kertaa päästä sen kanssa hyvin vähällä vaivalla sekä rahalla. Viime joulun alla tehty yläkerran lattia- ja pintaremontti on vähän liian tuoreessa muistissa vielä… Onneksi tyttären silloin valitsema Ajopuu-sävyinen maali sopii täydellisesti omiin suunnitelmiini myös.

Me täällä jatkamme lomailua, vaikka huomenna käynnistyykin vaihtoviikon toinen osa, kotoa ison parisängyn rahtaaminen mökille ja mökillä vanhan sänkymme siirto aitasta pikkumökkiin. (Voitte kuvitella, että yhdessä osassa olevan sängyn siirtäminen kotona kierreportaita pitkin yläkerrasta alakertaan hikoiluttaa jo valmiiksi… ) Tämähän ei voi olla vaikuttamatta myös mm. päiväpeittoihin ja yöpöytiin, joten lumipalloefekti on taas käynnissä. Valmista ei tule ihan heti, joten uusia mökkikuvia saanette odotella reissumme jälkeisiin hetkiin. Niin, matka Kreikan Skopelos-saarelle on edessä neljän päivän päästä, joten täytynee vielä pestä kesävaatteita ennen niiden heittämistä matkalaukkuun. Ai että, odotan niin paljon tuota reissua!

Sanon ei herätyskellolle

Aina joskus aamuisin kellon soidessa mietin mistä kaikesta olisin valmis luopumaan juuri sillä hetkellä, jos saisi vain sammuttaa itsepintaisen pirinän, kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Sillä hetkellä olisin varmasti helposti taivuteltavissa mitä älyttömämpiin sopimuksiin! Nyt sitä kelloa ei kuitenkaan enää tarvita seuraavaan neljään viikkoon, koska loma. Yes! Loma ei poikkeuksellisesti alakaan mökillä tänä viikonloppuna, sillä luovutimme mökin tyttären ja hänen ystäväporukkansa käyttöön viikonlopuksi. Toivottavasti varmasti hauskalle viikonlopulle siunaantuisi ennusteita paremmat säät ja nuoret saisivat nauttia auringosta. Vaikka eihän ne nuoret sellaisen anna häiritä – hauskaa on varmasti vaikka sataisi kaatamalla. Saunomista ja lautapelejä mökin kuistilla hyvässä seurassa niin eihän sitä muuta ihminen tarvitsekaan.

Mies porskuttaa töissä vielä ensi viikon, mutta tänään kuitenkin juhlistamme pienesti oman lomani alkua. Suunnitelmia on ollut jos jonkinlaisia ja Helsinki-päivä olisi ollut niistä mieluisin. Olisi voinut käydä Allas Sea Poolilla, käyskennellä pitkin Helsingin katuja ja puistoja, syödä jätskiä Kaivarissa ja istua drinksuilla Mattolaiturilla. No, kolean +13 asteen takia siirsimme suunnitelmat sisätiloihin ja suuntaammekin leffateatteriin Alladinia katsomaan. Will Smith on ihan lempparini, joten odotan leffalta paljon jo trailerinkin perusteella! Leffan päälle vielä jotain hyvää ruokaa ravintolassa ja lasi viiniä niin onhan siinä jo juhlaa tarpeeksi! Lauantaina aion nukkua pitkään ja pestä kasan pyykkiä. (Juhannuksen mökkilakanatkin on vielä pesemättä…!) Säiden toivottavasti muuttuessa vähän paremmiksi, siirrymme ensi viikoksi mökille, josta käsin mies voi helposti käydä töissä.

Mukavaa viikonloppua ja ihanaa lomaa niille, jotka sen kanssani tänään aloittaa! Toivotaan hieman aurinkoisempia kelejä koko Suomeen. (Jäämerelläkin on lämpimämpää kuin meillä…!!)

 

Yhdellä napinpainalluksella

No niinhän siinä sitten kävi, että ahdistus lomasäistä tai oikeastaan niiden puutteesta kävi ylivoimaiseksi sekä minulle että miehelle. Suomen suvi näyttää taas pahinta puoltaan seuraavien viikkojen aikana ja nytkin sataa kaatamalla. Loma kolkuttaa ovelle tämän viikon perjantaina…

Muistan elävästi toissa kesän lomasäämme – ne masentavat +13 astetta ja päivästä toiseen jatkuneen sateen. Nyt alkoi uhkaavasti näyttää, että tämän kesän lomasäät kaartuisi samaan suuntaan ja sitä kurjuutta en enää halunnut kokea. Tilanne korjaantui liki pitäen yhdellä napinpainalluksella ja kas vain, kurjat Skandinavian sateet ja pilvet väistyivät tieltämme ostaessamme äkkilähdön lämpöön. Parin viikon päästä lennämme upealle pienelle Kreikan saarelle vuoristomaisemia ja kirkkaan turkoosia vettä ihastelemaan. Että vaikka ulkona sataa vettä, niin just nyt päässä paistaa aurinko! En sittenkään joudu viettämään koko lomaa arvaamattomien ilmamassojen armoilla!

Loma on toki loma, vaikka taivaalta sataisi pieniä miehiä. Kyllä sitä osaa rentoutua ja palautua työelämästä vähemmänkin upeassa säässä, mutta meillä ihmisillä on tapana ladata tähän kuukauden mittaiseen kesälomaan niin paljon odotuksia. Se on jotain, mitä useampi meistä odottaa koko vuoden ja on selvää, että loman aikana haluaa nauttia ulkona olemisesta ja kauniista säästä. Ei heinäkuussa kuulu olla 13-16 asteen lämpötiloja ja sataa vettä kaatamalla päivätolkulla kovista tuulenpuuskista puhumattakaan. Mieliala painuu matalaksi väkisinkin ja kyllä, myönnän suoraan, että minun lomani menee hieman pilalle kurjien ilmojen takia.

Tämä loma oli äkillinen päätös. Mutta siksi kai niitä äkkilähdöiksi kutsutaankin. Saimme hyvään hintaan upeaan kohteeseen viikon matkan ja itse asiassa suon sen erityisesti miehelleni. Hän on ollut kovin stressaantunut työstään ja aika hiljaa kärsinyt siitä itsekseen. Toivottavasti tämä kahdenkeskinen reissu auttaa häntä irrottamaan ajatukset työstä ja pääsemään oikein kunnolla rentoutumisen makuun. Ei tämä kevät kiireettömin mahdollinen ole itsellenikään ollut, joten reissu tekee varmasti hyvää meille molemmille. Onneksi kodin- ja koiranhoito onnistui jälleen helposti ja pääsemme matkaan ilman ihmeempiä järjestelyitä. Onnea on ihana äiti. Ja tytär tietenkin. Kiitos.

Kituviikkoja ja vähän kesästä

Nämä ne ovat ne kuuluisat kituviikot – kaksi viimeistä työviikkoa ennen kuukauden kesälomaa. Miten sitä aina odottaakin kuin kuuta nousevaa…? Toisaalta viime loma on ollut tammi-helmikuun vaihteessa, että onhan tässä jo tovi vierähtänyt edellisestä ja kevät on ollut yhtä kiirettä. Vielä helmikuussa puristin kasaan tutkintoa ja siitä eteenpäin vienyt erästä uudistusprosessia läpi työpaikalla. Ilman ongelmia siitä ei ole selvitty ja loppukeväästä koinkin erään parin viikon jakson erittäin vaikeana ja stressaavana, eikä pettymyksiltäkään säästytty. Nyt on kuitenkin nuo jo taaksejäänyttä elämää ja hommat rullaa taas kevyemmin. Oiva muistutus tuokin prosessi, että joskus pitää nähdä vähän enemmän vaivaa asioiden eteen saadakseen ne tapahtumaan. Ja kuinka joskus on kiireisempiä ajanjaksoja ja silloin on jaksettava painaa ylityötuntien kasautuessa ja kuinka välillä taas meno hiljenee ja päivät toimistolla kuluvat turhankin hitaasti. Juhannuksen jälkeen hiljenee aika monella alalla ja näin on asian laita minunkin työpaikallani. Asiakkaat karkaavat kesälaitumille ja sen myötä alkaa omakin mieli to do -listan lyhyntyessä laskemaan päiviä, vaikka pitäisi vielä vähän tsempata.

Kesäloma on täysin vailla suunnitelmia. Kummitytön rippijuhlat sekä tyttären muutto tuo vähän vaihtelua lokoisiin päiviin, jotka kaikella todennäköisyydellä vietämme mökillä. Mitään reissua ei ole suunnitteilla johtuen kunnianhimoisesta säästötavoitteestani, jonka tein itse itselleni vuoden alussa. (Niille, jotka eivät tiedä tai muista, niin päätin säästää tänä vuonna x-summan rahaa tililleni ja se on luonnollisesti vaatinut myös ylimääräisten menojen karsimista.) Matkat, niin ihania kuin ovatkin, vievät aina paljon rahaa ja tekemällä niitä ei tuota asettamaani tavoitetta voisi mitenkään saavuttaa. Niin, ja me säästämme toki siis miehen kanssa yhdessä, vaikka tässä nyt itsestäni puhunkin – hän on myös mukana säästöprojektissa. 😊 Olemme sitä paitsi tässä parin kesän mökkiomistajuutemme aikana (tämä on kolmas) tulleet siihen tulokseen, että mitä sitä turhia mihinkään reissuun kesällä lähteä, kun aikaa voi viettää omalla mökillä kaikkine mukavuuksineen ja järvineen kun tänäkin vuonna ainakin tähän asti kesää on säätkin suosineet. Enemmän sitä aurinkoa ja lämpöä tarvitsee keskelle sydäntalvea, kun iho ei enää erotu seinänväristä tai kun mitkään D-vitamiinit purkista ei anna tarpeeksi energiaa loskassa rämpimiseen. Siksipä olemmekin ladanneet paukut syys- ja talvimatkailuun viime vuosina.

Ensi talvi 2020 ei tuo muutosta, parhaillaan herkuttelemmekin ajatuksella, että mihin suuntaan sitä ensi talvena lähtisi kylmyyttä karkuun. Lomakohdekeskusteluissamme miehen kanssa on vilahtanut varmaan kaikki mahdolliset lämpimät maat! Miltä kuulostaisi Meksiko tai joku pieni Karibian saari? Entäpä kokonainen Karibian risteily? Jenkkeihin voisi tietenkin lähteä, tai vaikka Vietnamiin, toisaalta Bali, Mauritius tai Malediivitkaan ei kuulostaa huonolta. Hieman kohteita rajaa se, että koska niihin kannattaa matkustaa ja helmikuussa sadekausi vie listalta pois aika monet kohteet. Raha on tietysti toinen rajaava tekijä ja mm. Hawaii tai Barbados kaatui ajatuksena aivan liian rasvaisiin hintoihin – mihin tahansa halpamajoitukseen en nimittäin lähde vain päästäkseni kohteeseen! Mitä luultavimmin suuntaamme Aasiaan – sinne on viimeiset kolme reissua suuntautunut ja kertaakaan ei olla petytty. Thaimaa ei ole kolmannen kerran putkeen poissuljettu vaihtoehto, siellä kun riittää uutta nähtävää joka reissulle. Niinpä olemmekin pientä saarihyppelyä sinnepäin miettineet. Katsotaan vielä rauhassa mikä kohde tuntuu parhaimmalta ja mennään sinne.

Kesäloma mökillä tuo mukanaan rentoja päiviä, aurinkovuoteissa hyvän kirjan kanssa loikoilua, kavereiden kanssa vietettyjä hetkiä, uimista ja saunomista. Ensi viikolla 1,5 vuoden iän saavuttava labradori-neitimme on hurrrja uimari! Sinne se vaan järveen hyppää laiturilta vesilelun perään kerta toisensa jälkeen väsymättä! 😊 Tuota riemua on niin mahtavaa katsoa! Pari hommaakin olisi mökillä vielä tehtävä – ne viimeiset kunnostus- ja remppahommat eli kahden mökin ulkokaton maalaus sekä päämökin sokkelin kunnostus. Vaikka mökillä hommaa piisaa aina, nuo tehtyämme voimme todeta remontoineemme kaikki kolme mökkirakennusta sisältä ja ulkoa parin vuoden aikana ja kaikista akuuteimmat hommat on niitä myöten tehty. Tonttiamme rajaava aita tosin kaipaa kipeästi huomiotamme myös, mutta se pysyy pystyssä vaikka kunnostustahti olisi hitaampikin.

Juhannuksen jälkeen kärsin pienistä käynnistysvaikeuksista, vaikka nyt onkin jo tiistai. Loppuviikon me olemme kaupungissa luvattujen kovien sateiden takia, mutta varmasti jo perjantaina suuntaamme takaisin mökille. Juhannus muuten meni leppoisasti isolla porukalla mökillä – kaikki kolme mökkiä oli ääriään myöten täynnä ja pihaan pystytettiin myös teltta vieraita varten. Kaikki tuntui nukkuneen hyvin, vaikka juhannuspäivän aamunsarastekin jo nähtiin venähtäneen illan seurauksena. Juhannuspäivää juhlittiin maittavalla brunssilla ja veljentyttären kanssa heitetyillä kärrynpyörillä ja päälläseisontasessioilla! 😊 Illaksi vetäytyin tosin itsekseni mökkiin katsomaan Areenasta lempparisarjaani Downton Abbeytä ja rentoutumaan juhlaväen jättämästä hälystä. Todella mukava juhannus yllättäenkin kasvaneella porukalla, mutta sopu sijaa antaa ja meille on aina kaikki tervetulleita.

(Kuvat juhannukselta, viimeisin makrokuva ruohosipulinkukasta – eikö olekin kaunis?!)

Keskikesän juhla

Tästä ei juhannuskeli enää parane! Kello on 10 aamulla ja mittarissa komeilee 21 astetta. Takana on hyvin nukuttu yö ja maistuva aamiainen.

Kohta laitetaan juhannuskoivu paikalleen mökin kuistin eteen ja kyhätään vihta juhannussaunaan. Ruokapöytään on jo laitettu mummin virkkaama pöytäliina ja pian keittiössä valmistuu jälkkärikakku. Velipoika perheineen saapuu mökille iltapäivällä, sitten onkin kaikissa kolmessa mökissä tupa täynnä. Koiruli pääsee vielä tänään uimaan ja sillekin on luvassa juhlan kunniaksi maukas luu.

Eilen käytiin keräämässä luonnonkukkia ja kimpusta tuli niin upea!

Rentouttavaa ja aurinkoista juhannusta kaikille.