Feldkirch – Itävallan rajakaupunki

Ihana lukijani muistutti minua vielä puuttuvien reili-reissumme loppukohteiden esittelyistä ja tunsin kyllä viiltävän piston kyljessäni! Kiitos muistutuksesta – nämä postaukset ovat jääneet minulta mielensopukoihin blogissa julkaisun sijaan! Joitain versioita lojui jo luonnoksissa, joten oli aika korjata tilanne, naputella postaukset loppuun ja käydä kuvat läpi. 

Reili-reissupostausten tokavika osa tuleekin siis tässä!

Feldkirch tuli reilietapiksi oman mokani vuoksi; bookkasin paluulennot päivää liian myöhäiseksi jonkun ihmeen aivopierun seurauksena ja koska mm. alppijunaliput oli jo ostettu ja muutama muukin asia lyöty lukkoon peruuttamattomasti, piti säätää matkapäivien sisältöä ihan lopusta. Yksi päivä piti vielä ”tuhlata” jossain ja koska valmiiksi oletimme jokaisen etappimme olevan aika pieni kylä ja tekemisen mahdollisuus sen myötä rajallinen, valitsimme viisaasti lisätä vielä yhden kohteen listaan.

Välimatkojen vuoksi Keski-Euroopassa pystyy vaihtamaan valtiota hyvinkin lyhyiden matkustusaikojen puitteissa ja siksi päätimme lisätä Itävallan ja Feldkirchin vielä reissuumme.

Matkasimme Liechtensteinista junalla ikään kuin takaisinpäin Sargansiin, josta siis alun perin Liechtensteiniin lähdimmekin ja hyppäsimme sieltä kätevästi bussiin ja eikun kohti Itävaltaa. Matka kesti vajaan tunnin ja pysähtyi Feldkirchin juna-asemalla, josta talsimme kilsan verran hotellille.

En oikein löytänyt montaa mukavaa hotellivaihtoehtoa Feldkirchin vanhan kaupungin liepeiltä, joten tässä kohtaa joutui vähän ottamaan vain jonkun.

Hotelli Gärni Bären osoittautui erittäin vanhaksi Guest Houseksi, joita saksankielisillä alueilla Euroopassa on runsaasti. Majatalo oli iso ja aulatilat sisustettu runsaalla kädellä vanhoilla ja romanttisilla tavaroilla. Majatalo oli puhdas ja turvallisen tuntuinen, mutta jotenkin spooky. 🙂 Meidän huone oli vähän outo. Ovi huoneeseen oli heti sängyn vierestä niin, että toisen tyyny oli heti oven vieressä. Kävipä mm. niin, että lähtöpäivänä pari tuntia ennen check outia siivooja paukkasi ovesta sisään koputtamatta. Mitä jos olisimme vielä olleet vaikkapa nukkumassa,sillä lähtöhetkeen oli vielä runsaasti aikaa? Itse olisin ainakin saanut ihan kamalan halvauksen, jos yhtäkkiä tyynyn vieressä seisoo tuntematon ihminen!

Huoneen suuret tummat kattopalkit ja massiiviset isot Narnia-kaapit ja huonekalut tekivät huoneesta raskaan ja tunkkaisen. Kirkkaankeltainen väri seinissä ei juuri pelastanut tunnelmaa.

Tyttären sänky oli huoneen keskellä sijainneen wc-tilan takana. Siellä oli ovi myös kokonaan toiseen hotellihuoneeseen ja se tuntui isoine avaimenreikineen tyttärestä todella epämiellyttävältä. Varsinkin kun isä reilusti vielä vitsillä pelotteli, että joku sieltä avaimenreiästä varmaan salaa luuraa. Haha! 😀 (Tässä kohtaa mainittakoon, jos ei joku muista/tiedä, niin tytär on jo liki parikymppinen, joten ihan pikkulapsia meillä ei sentään pelotella! :D)

Lattioiden narina, täysin pilkkopimeäksi ikkunoiden puuttumisen myötä muuttunut huone oli illalla hieman creepy. Vaikka hotelli oli siisti ja palvelu hyvää ja majatalo turvallisen oloinen, en kyllä ehkä menisi tuonne enää uudelleen… Tunnelma ei vain ollut kohdallaan.

Feldkirchin vanha kaupunki sen sijaan oli hurmaava! Sen mukulakadut, pastellinväriset talot ja sisäpihoilla pulppuavat pienet suihkulähteet tekivät siitä romanttisen ja pittoreskin. Me lounastimme auringonpaisteessa ja vaeltelimme katuja. Teimme muutamia vaateostoksiakin, sillä heti kun tulimme Itävaltaan, putosi hinnat joka asian suhteen roimasti. Ruoka oli halvempaa, juomat puoli-ilmaisia frangeilla maksettuihin ostoksiin nähden ja vaatteiden hintalappujakin viitsi taas katsoa.

Eniten ehkä fiilisteltiin vain maisemia ja tunnelmaa. Ja kauan kaivattua aurinkoa! Sitä nimittäin riitti tuolla. Oli helmikuun puoliväli ja alppikylissä oli mieletön auringonpaiste joka ikinen päivä! Kuten monissa muissakin alppikylissä, myös Feldkirchiä halkoo pieni joki, jonka vesi tulee suoraan Alpeilta. Vesi on niin uskomattoman kirkasta, että jokaisen kivenmurikan näki pohjalta!

Feldkirch on todella vanha kaupunki. Siitä löytyy mainintoja jo 1200-luvulta. Jykevä kirkko oli valkoisine rapattune pintoineen todella vaikuttava näky iltapäivän auringonsäteissä.

Illastimme italialaisessa pienessä paikassa ja ruoka oli todella maittavaa. Siitä suoraan me melkein lampsimmekin takaisin majataloomme, sillä pientä turnausväsymystä alkoi jo olemaan ilmassa näin reissun viimemetreillä. Spookystä yleistunnelmasta huolimatta nukuimme hyvin ja söimme runsaan aamiaisen majatalolla.

Pakkasimme kimpsut ja suuntasimme takaisin juna-asemalle ja ostimme liput Zürichiin. Hyvä huomio tässä kohtaa oli se, että kun teimme paluun takaisin frangi-alueelle, nousi junalippujenkin hinnat älyttömästi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että parin tunnin matka Milanosta Tiranoon maksoi meiltä kolmelta 33 euroa. Vastaavan pituinen matka Itävallan puolelta Sveitsiin maksoikin sitten 120 euroa. Huhheijaa.

Pikajuna oli miellyttävä ja matka sujui oikein hyvin. Harmikseni meidän paikat olivat väärällä puolella junaa ja niinpä missasin todella upeat järvimaisemat juuri ennen Zürichia kamerani kanssa. Onneksi kuvattavaa riitti myös viimeisessä määränpäässämme, joka yllätti minut todella positiivisesti.

Siitä lisää kuitenkin vikassa osassa. Lupaan sen ilmestyvän viikon sisään, niin saan tämän reissun niputettua kunnialla kasaan! 🙂