Muodin mekka Milano

Ei Milanoa turhaan sanota muodin mekaksi. Siellä on kaikki mahdolliset merkit edustettuna muutaman kadun varrella ja varsinkin maan omat huippunimet, kuten Valentino, Gucci, Prada, Salvatore Ferragamo jne. ovat esillä upeine näyteikkunoineen joka kadunkulmassa.

Tästä luksusta tulvivasta kaupungista alkoi meidän interrail -reissumme.

Shoppailijan unelmaparatiisiksi voi kutsua Galleria Vittorio Emanuele II:sta. Se on upea, katettu (ja millä katolla!!) ja hintava ostospaikka, johon emme viitsineet edes kahville pysähtyä, mutta jokaisen tulee maleksia tuolla huippuliikkeiden edustalla ja aistia tunnelmaa.

Piazza del Duomo, tuon ison tuomiokirkon aukio on loistopaikka aloittaa kiertely Milanossa, katsoit sitten nähtävyyksiä tai shoppailupaikkoja.

Duomo di Milano itsessään oli vakuuttava. Vaaleasta marmorista rakennettu goottilaistyylinen kirkko oli henkeäsalpaavan kaunis ja yksityiskohtainen. Kuvasin tuon kirkon joka kulmasta, mutta sisään emme valitettavasti menneet – jonot olivat niin massiiviset ja koska minä taisin olla ainoa, jota kiinnosti nähdä kirkko myös sisältä, jäi se tällä kertaa tekemättä.

Aukiosta haluan sanoa sen verran, että luonnollisesti se on täynnä turisteja. Ja puluja. Ja taskuvarkaita. Me emme (onneksi) joutuneet pitkäkyntisten uhreiksi, mutta ehkä osasimme välttää niitä pahimpia sudenkuoppia. Aukiolla oli paljon tummaihoisia miehiä, jotka melkein puoliväkisin halusivat kiinnittää turistin ranteisiin ohuita lankanaruja, vähän kuin jotain rannekoruja. Pari kertaa näimme poliisien puuttuvan tilanteisiin. Nämä ovat mitä todennäköisimmin niitä klassisia harhautuskeinoja – yksi kiinnittää narua ranteeseen, kun toinen vie kaiken mitä irti saa.

Heillä oli myös tapana heitellä siemeniä turistien jalkoihin, jotta tuhannet pulut ryntäisivät lähelle. Minä näin tuonkin taas harhautuksena ja lähdin samantien toiseen suuntaan, kun näin siementen lentävän jalkoihini. Tuo oli todella inhottavaa ja aukiolla ei saanut liikkua tai kuvata rauhassa. Tuntui koko ajan siltä, että jos keskittyminen omaisuutensa läsnäolosta (puhelin taskussa, kamera kaulassa, reppu selässä) herpaantuu hetkeksikin, se katoaa.

Milano oli sateinen koko vierailumme ajan, mutta me silti kiertelimme eri katuja, jotka olivat täynnä ihania liikkeitä. Onneksi koko perhe tykkää shoppailla ja kierrellä kauppoja. Kävisi muutoin miehelläkin aika pitkäksi, kun perheen naiset ravaa kaupasta toiseen! Rahaa ei aina tarvitse käyttää kierrelläkseen liikkeitä, mekin piipahdimme lukuisissa myymälöissä vain katsomassa ja fiilistelemässä.

Muoti- ja merkkitietoisen parhaimpia katuja onkin Via Torino, Via Mazzini tai Corso Vittorio Emanuele II. Näiden varrelta löytää myös ketjuliikkeitä aina Zarasta Mangoon tai Tezeniksestä Alcottiin – eli myös tavallisenkin kuluttajan kukkarolle sopivia kauppoja löytyy, jos tuntuu, ettei Louis Vuittoniin tai Armaniin halua käyttää parin kuun palkkaa.

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös La Rinascente -tavaratalo, vähän kuin meidän Stockmann. Nappasin pari valokuvaa myös tuolta, sillä esillepanot olivat aivan huikeita!

Varsinaiset alet olivat Milanossa jo ohitse, parhaimmat alet ovat tammi- ja heinäkuussa, mutta vielä löytyi superhyviä tarjouksia joissain liikkeissä. Mies osti nahkaiset merkkikengät ja itse löysin uuden käsilaukun italiaiselta merkiltä. Esittelen tämän ihanuuden erikseen. Minulle tuntui tärkeältä hankkia paikallisen suunnittelijan laukku, mutta voitte uskoa, ettei sitä ihan Pradalta kyllä ostettu…!

Ystävänpäivä (joka tuolloin oli lähestymässä) näkyi myös ihanasti joillain kaduilla. Via Della Spiga on muutoinkin yksi kauneimmista Milanon kaduista – se on kapea ja täynnä ihania putiikkeja. Myös pienten paikallisten käsityöläisten myymälöitä ja taitelijoiden ateljeita löytyy tältä kadulta.

Milanon lähiympäristössä on outlet -myymälöitä, mutta näihin emme lähteneet tällä reissulla. Muuta Milanosta mainittavaa on toki ruoka – italiaista ihanaa ruokaa piisaa joka kulmassa ja me nautimme niin risottoja, pizzoja ja pastoja. Suosittelen lämpimästi Bebop -nimistä ravintolaa illallispaikaksi! Sinne kannattaa tehdä ehdottomasti pöytävaraus. Ravintola on tasokas ja tunnelmallinen ja palvelu on erinomaista.

Bebopissa tunsi olonsa kuin kuninkaalliseksi! Ravintolassa on myös erikseen gluteeniton ruokalista, joten minäkin sain valita ihan mitä halusin! Kun seuraavan kerran menemme Milanoon, menemme tuonne syömään aivan varmasti. Kameraa en viitsinyt juurikaan kaivaa esiin, sillä se tuntui tuossa paikassa tosi tökeröltä kuvata annoksia. Sisääntullessa jokaista asiakasta pyydettiin myös hiljentämään matkapuhelimet. Olipa ihanaa, kun kenenkään puhelin ei piipannut kertaakaan!

Milanossa yövyimme Hotel Five -nimisessä hotellissa. Se sijaitsi Porta Romanan metroaseman vieressä, josta oli hyvät kulkuyhteydet juurikin esim. Duomolle.

Metroliikenne on suurkaupunkien tapaan sujuvaa ja helppoa käyttää. Yksi yhdensuuntainen lippu maksoi 1,40. Eli halpaakin vielä. Tosin tuossa lipussa ei ole vaihto-oikeutta, kuten täällä kotimaassa olemme tottuneet.

Milano oli varsinaisen reilireissumme eka etappi. Olimme Milanossa kolme päivää, josta sitten lähdimme junalla eteenpäin.

Seuraavista kohteista on tulossa reportaasia pikapuoliin! Stay tuned! 🙂