Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Joskus täytyy tehdä uhrauksia yhteisen hyvän vuoksi. Tällä kertaa visuaalinen silmäni kärsi kolauksen, suorastaan sokaistui tuosta hirvittävän rumasta härpäkkeestä, jonka laitoimme portaiden tukkeeksi, mutta viis silmästäni, jos se pitää koira-herramme turvassa.
Koiran takajalat ovat palautuneet liki normaaleiksi epäillystä aivoverenkierronhäiriöstä, mutta tietyt asiat tuntuvat haasteellisilta. Portaiden alastulo on yksi niistä. Kiipeäminen ylös sujuu, siinä kun ei tarvitse loikkia ja vauhtiakaan ei kerry, kun voi rauhassa kiivetä portaan kerrallaan ylöspäin, kuin pikkulapsi konsanaan. Alaspäin onkin toinen homma ja annoin viikonlopun aikana koiran kokeilla alastuloa ekaa kertaa muutamaan viikkoon. Koira tuli pari porrasta alas melko holtittomasti ja kolmannella näytti jo siltä, että takapää lähtee ihan kohta etupään yli ja jokainen arvaa mikä olisi ollut lopputulema 15 askelmaa sisältävissä kierreportaissa…
Koppasin koiran vauhdista syliini ja päätin, että alaspäin koira ei enää portaita kulje! Ylhäällä meillä on portti, jolla voimme blokata koiran alaspääsyn esim. yön aikana. Alhaalta sen sijaan puuttui este, mutta tuon kokeilun jälkeen se hommattiin heti seuraavana päivänä.
Onhan se susiruma ja menee hetki, ennen kuin se muuttuu silmissäni ”näkymättömäksi”, mutta ainakin nyt voimme turvallisin mielin lähteä töihin, jättää koiran päivän ajaksi normaalin tapaan yksin kotiin ja olla varma siitä, ettei se lähde yksin portaisiin kekkuloimaan. Ties mitä voisi tapahtua!
Koira tykkää makoilla tuossa ykkösportaalla ja siihen se pääsee edelleen portista huolimatta. Siitä on myös turvallinen matka lattianrajaan, joten haaveria ei noin pienessä alastulossa pääse tapahtumaan.
Iäkäs koira tarvitsee ihan yhtä lailla erityistä huomiota ja apua kotiympyröissä siinä missä ihminenkin vanhetessaan. Jos susirumalla portilla voimme taata koiralle turvallisen asuinympäristön, kyllä siinä sisustus vetää lyhyemmän korren.
Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille – onpa ihanaa, kun on lyhyt viikko ja vuoden toiseksi parhain juhlapyhä edessä! 🙂
Kiva kuulla että koiruli voi jo paremmin. 🙂 Miusta tuo portti ei ruma ollenkaan ole, se on miusta oikein hyvä ja siisti portti, ja onhan se valkoinen 🙂 ja miten helpottavaa on koiraherra jättää kotiin eikä tarvii huolikurkussa olla koko päivää että ei vaan mene yksin kiipeilemään portaisiin joista voi tippua ja vaikka mitä kamalaa voisi tosiaan sattua. Ihana kun huolehditte niin täydellä sydämellä teidän suloisesta koirasta. ♥ ♥
Vihdoin alkaa olemaan nämä ongelmat onneksi takanapäin. Kennelyskä on ollut järisyttävän sitkeä ja vieläkin yöt ovat niitä hankalimpia, joskin jo paljon rauhallisempia kuin pahimpina aikoina. Tuota tautia en kyllä toivo kenenkään koiralle! Tassutkin alkavat jo onneksi pelittämään liki normaalisti, mutta tuo portti oli kyllä pakko hankkia. Sen verran haasteelliselta tuntui se alasmeneminen, että en olisi kestänyt ajatella koiraa yksin kotona ja vapaata pääsyä kierreportaisiin! Ja tottakai… koira on meille perheenjäsen, siitä huolehditaan täysin sydämin. ♥
Viis rumuudesta(ei edes ruma ole),erittäin hyvä idea!Mitäpä ei ystävänsä eteen tekisi.Tärkeintä,että koiravanhus turvassa,muusta viis!
No totta, voisihan se olla kai vieläkin rumempi! 🙂 Mutta tässä kohtaa menee tosiaan koiraystävän turvallisuus sisustuksen edelle!
Nannan kanssa samoilla linjoilla, viis rumuudesta! Eikä tuo edes ole niin paha, pääasia, että koira on turvassa ♥ Meidänkään takapihaa ei varsinaisesti kaunista koiran häkki, mutta pitäähän ulkokoiralla oma koti olla 🙂
No ei kai se nyt maailman kauhein ole, onhan se sentään valkoinen 🙂 Ja kyllä, koiran turvallisuus on tässä nyt tärkeintä. ♥ Ulkohäkit eivät nekään ole kauneinta maailmassa, mutta jos koira asustaa ulkona, pitäähän sillä olla kunnon majoitus! Nämä ovat just niitä asioita, joista ei oikein voi visuaalisuuden tähden lähteä tinkimään. Mikäs karvaturri teillä muuten siellä asustaa? Voisit joskus tehdä koirakaverista blogiin jutun?? 🙂
Meillä asustaa itäsiperianlaika Vihtori 🙂 Miehen metsästyskaveri ja melkoinen hurmuri (vaikka luonnettakin kyllä tarvittaessa löytyy) ♥ Ulkokoirana ollut ikänsä (paitsi pentuna tietenkin asui sisällä) eikä oikein varttia kauempaa sisällä viihdykään paksun karvan vuoksi. Muutamassa postauksessa hänestä joskus ollut juttua, mutta voisin kyllä herrasta ihan oman postauksenkin tehdä 🙂
Joo, Vihtori ansaitsee ehdottomasti oman postauksen!! ♥
Voi reppana ❤️ Pääasia että karvakamu on turvassa 🙂
♥ Juuri näin. ♥
Mistä tuo portti on hankittu?
Portti ostettiin Ikeasta pari vuotta sitten. En tiedä kuuluuko enää valikoimaan.