Täydellisen vapaapäivän resepti

Sunnuntai oli pitkästä aikaa täydellinen vapaapäivä. Oma reseptini sellaiseen on:

-Hyvin nukuttu yö

-Aamulenkki koiran kanssa raikkaassa ilmassa auringon paistaessa

-Ihana aamiainen tuorepuristetulla appelsiinimehulla

-1,5 tunnin treeni salilla ja hyvä musa kuulokkeissa

-Herkullinen ruoka, hitiksikin noussut uunifetapasta treenin jälkeen

-Hauska komedia leffassa ja pussillinen irtokarkkeja

 

Näillä eväillä tähän uuteen viikkoon!

Kristallihääpäivä

Sanonta, että aika rientää kun on hauskaa, on aika osuva. Miten muuten olisi voinut vierähtää 15 vuotta siitä hetkestä, kun lausuimme tahdon Ruttopuiston kirkossa liki 100 vieraan edessä. Historiamme juontaa juurensa kuitenkin vähän pidemmälle, kerkesimme ennen papin aamenta olla yhdessä 8 vuotta ja olihan meillä jo 7-vuotias tytärkin. Tehtiin ehkä asiat muiden mielestä ”väärässä järjestyksessä”. Normaalistihan sitä ensin seurustellaan, hoidetaan koulut pois alta, hommataan hyvä duuni ja mietitään sitten sitä avioliittoa ja perheen perustamista. No, minä olenkin aina ollut vähän oman polkuni tallaaja ja teen asiat juuri niin kuin itse haluan, en niin kuin muut haluaa. Onneksi mies myös, ei kai me tässä muutoin enää oltaiskaan.

Aina joskus lukee lehdistä, että mikä on pitkän liiton salaisuus. Kertokaa, kun joku oikeasti keksii mikä se on, nimittäin minulla ainakaan ei ole hajua. Vieläkään, vaikka samaa polkua ollaan tallattu jo 23 vuotta. Ehkä päällimmäinen asia on kuitenkin ihan vaan se halu olla sen saman ihmisen kanssa edelleen. Faktahan on se, että jos nippa nappa ollaan yli 40 ja takana on vuosia mainitun verran, niin kyllähän tässä ollaan aika tiiviisti hitsauduttu yhteen. Kasvettu kakaroista aikuisiksi ja vanhemmiksi yhdessä ja yhteen. Vois kai sitä jo tottumukseksikin sanoa, tavaksi, joka on pinttynyt. Tai sitten vaan rakkaudeksi. Ystävyydeksi. Samojen asioiden haluamiseksi. Mieleisten asioiden tekemiseksi. Kumppanuudeksi, jota ilman ei halua elää. Ja miksi pitäisi, kun kumpikin tahtoo samoja asioita, näkee elämän samalla tavalla, nauttii samoista asioista, mutta onneksi kuitenkin miettii niitä eri tavalla ja elää myös itselleen ja omille intohimoilleen. Jotain omaa ja erilaisuutta on oltava. Ihan vain vastapainoksi. Tai ehkäpä tasapainoksi.

Kuten elämä yleensä, ei kaikki aina ole yhtä juhlaa, eikä ilmakuopilta vältytä vastakaan. Se on selvä. Pointtihan lienee se, että miten sen turbulenssin käsittelee. (Ja huomatkaa sanaleikki näin matkustamista rakastavalta!) Itse olen aika lahjakas lokeroija. Siis tiedättekö sellainen, että jos just nyt ei huvita käsitellä tai miettiä jotain asiaa, pystyn aivan hyvin poimimaan sen yksittäisen ajatuksen tai tunteen ja siirtämään sen johonkin aivojen takaosaan odottelemaan omaan pikku lokeroonsa. Ja sitten kun jaksan ja asia on mietittävä, otan sen käsittelyyn. Mies ei ole. Hän mielellään käsittelee asian heti ja tässä ollaan joskus törmäyskursseilla. Suurimpia erojamme on myös se, että itse tulistun nanosekunnissa. Kun hermo menee, sen kyllä huomaa. Mieheltä taas vastaavasti ei mene hermo juuri koskaan. Toisaalta naapurisopu(kaan) ei taitaisi kestää toista räjähdysherkkää persoonaa heh. Siinä missä minä olen hyvin impulsiivinen ja pikkutarkan järjestelmällinen, on mies harkitseva ja suurpiirteisempi. Minä haluan asiat tehtävän heti, mies ei tee tänään sitä minkä voi huomennakin jättää tekemättä. No, ei tuo jälkimmäinen ihan onneksi noin mene, mutta kuvaa parhaiten ehkä tempomme eroa.

Suurin meitä yhdistävä asia on ehdottomasti se, että haluamme molemmat yhtä paljon rakentaa asioita elämässämme yhteisen hyvän ja hyvinvoinnin eteen. Haluamme molemmat samoja asioita:

Asumiselta – oli se sitten koti tai mökki, sitä laitetaan ja kunnostetaan ja pidetään huolta

Vapaa-ajaltamme – arvostamme hyvää terveyttä ja liikunnallisia harrastuksia, rakastamme matkustamista ja nautimme aidosti aivojen narikkaan heittämisestä mies urheilun ja minä laatusarjojen parissa sekä nautimme ystävien kanssa vietetystä ajasta

Työltämme – annamme molemmat paljon aikaamme ja energiaamme työllemme, sillä olemme molemmat melko työorientoituneita ja onnistumisen perään olevia persoonia

Tulevaisuudeltamme – haluamme molemmat pitää nykyisen elämäntyylimme ja sen tasapainon (työ ei vie liikaa aikaa vapaalla ja se vapaa käytetään molempien haluamalla tavalla), kehittyä ammatillisesti, mutta myös suunnata katseen jo kauemmas ja tehdä ratkaisuja sen suhteen miten taloudellisesti turvaamme tulevaisuutemme, jotta voimme nauttia tasapainoisesta elämästä ja tietystä tasosta myös vanhempana.

Rahankäyttö onkin yksi asia, joka voi hiertää monia parisuhteita. Meillä sitä ongelmaa ei ole ollut. Olemme miehen kanssa molemmat melko höveleitä rahankäyttäjiä, mutta osaamme kyllä säästääkin. Minä saatan nipottaa enemmän jonkun ostoksen loppusummasta kuin mies ja teen ehkä enemmän ajatustyötä säästämisen ja sijoittamisen suhteen kuin hän. Toisaalta se taitaa olla työperäistä, sillä työskentelenhän rahoitusalalla. Toisaalta mies ei koskaan tuhlaisi itseensä sellaisia summia kuin minä – voin aivan helposti ostaa useamman sadan euron laukun tai mekon kertaakaan nielaisematta.

Vailla perusluonteiltamme olemme aika erilaisia, meitä yhdistää samojen mielenkiintojen kohteiden lisäksi yksi mielestäni tärkeimmistä asioista – huumorintaju. Meillä on oikeasti hauskaa yhdessä ja nauramme samoille asioille. Huumorimme on itse asiassa aika huonoa läppää 🙂 Itse en tarvitse kummoistakaan huulenheittoa, kun jo nauran. Pidämme molemmat sosiaalisista tilanteista ja olemme kotonamme isoissakin porukoissa tai jos pitäisi vaikka ventovieraalle höpötellä. On helppo mennä yhdessä uusiin tilanteisiin, kun tietää ettei tarvitse kannatella toista.

Onneksi sitä kannattelua on kuitenkin toisenlaisissa tilanteissa puolin sun toisin. Ehkä enimmäkseen se on mennyt niin, että tasaisempana persoonana mies on toiminut ankkurina tuuliviiri-minälle. Omalle luonteelleni kun on aika ominaista olla jatkuvassa etsikkotilassa; elämässä pitää olla jotain uutta koko ajan ja itsestä pitää löytää uutta koko ajan, muuten käy tylsäksi. Heikkopäisempi mies olisi heittänyt jo aikoja sitten hyvästit, eikä olisi antanut tilaa, tukea ja ymmärrystä tarpeelleni kehittyä ja kasvaa. Eteenpäin ajava draivini toimii hyvänä väkipyöränä myös miehelle ja koko tälle meidän perheyksiköllemme kannustaen tavoittelemaan unelmiaan. Jarrua kuitenkin joskus tarvitaan ja siinä käytännönläheisempi ja realistisempi mies tulee tarpeen. Avainsana lienee jälleen tasapaino.

Tämän hienon 15-vuotisen virstanpylvään kunniaksi me lähdemme tänään romanttisesti tekniikkaostoksille. Mies toivoo viimein saavansa sen uuden television yläkerran lattiarempan palkintona ja yhteisenä hääpäivälahjana menemme ostamaan viinikaapin. Ehkä jokin sapuskakin jossain lähikuppilassa tulee kyseeseen, mutta melko arkisesti kristallihääpäivää tässä vietellään. Onneksi elämä on kuitenkin yhtä juhlaa…!

 

Toipilaskodissa

Päivät ja viikot vierii tällä hetkellä aika kovaa kyytiä. Loman jälkeen on ollut kiire saattaa työt ajan tasalle, mutta myös kouluhommissa on ollut tekemistä. Olen jättämässä näyttötutkintoaineistoni ensi viikon lopulla ja viimeiset päivät on mennyt sitä hinkatessa. Uskoisin kaiken olevan nyt kunnossa ja sitten odotellaan enää muutaman viikon päässä olevaa varsinaista tutkintotilaisuutta.

Tämä viikonloppu sen sijaan on mennyt ihan kotona toipilasta hoitaessa. Meidän koiruli nimittäin vietiin eilen lauantaina suunnitellusti sterilaatioon. Leikkaus, vaikkakin rutiininomainen eläinlääkäreille, on aina riski ja sydän kurkussa odoteltiin parisen tuntia, että saadaan kuulla kaiken menneen hyvin. Onneksi näin todella oli. Takaisin eläinklinikalle mennessämme koiramme oli 30-kiloinen rätti lattialla, aivan pöllyssä vielä kaikista nukutusaineista ja kipulääkkeistä, mutta niin se vain tallusteli horjuvin askelin autoon.

Viime yö meni olkkarin lattialla koiran kanssa. Yö oli hiukan levoton, kuten odotettiinkin ja koira piipitteli vähän väliä. En tosin ollut varma johtuiko kivusta vai lääkehuuruista, todennäköisesti jälkimmäisestä, sillä koira oli juuri saanut pitkävaikutteisen kipupistoksen ennen kotiinlähtöä. Tänään on ollut toinen ääni kellossa! Menohaluja olisi pihalla niin paljon, että pitää vähän toppuutella. Kipuja ei näytä olevan antamiemme lääkkeiden takia ja lelujakin jo kannellaan kotona. Ei tarvitse enää siis olla sydän syrjällään, kaikki meni todella hienosti ja toipuminen on alkanut vauhdikkaasti!

Muistelin tässä omaa, ehkä hiukan vastaavanlaista operaatiota, eli umpisuolileikkausta – samalla laillahan siinäkin on menty vatsasta sisään, tosin tähystyksellä, kun koiralla on tällä hetkellä kymmenen sentin vekki vatsassa. Itse olin todella kipeä ekan viikon! Ei olisi tullut mieleenikään hyppiä korkeilla hangilla kevein askelin heti seuraavana päivänä. Koirat näemmä toipuvat todella paljon nopeammin leikkauksista. Meille oli päivänselvää, että koira steriloidaan. Emme halua teettää pentuja, emmekä halunneet koiralle enää näin ollen juoksuja. Sterilaatio poistaa myös riskin vaarallisesta märkäkohdusta sekä ennaltaehkäisee myös narttukoiran nisäkasvaimia. Toki painoi mieltä viedä täysin terve koira leikkauspöydälle, mutta nyt se on tehty ja kaikki on hyvin. Ensi yö nukutaan normaalisti yläkerran makkarissa, nyt kun ei tarvitse pelätä lääkehuuruisen koiran liikkumista portaissa. Se juoksee ne tikeistä huolimatta täysin normaalisti edes takaisin. Viikon verran tässä otetaan iisisti ja tehdään vain remmilenkkejä hillitysti. Parin viikon päästä meillä alkaakin koiran kanssa taas yhteinen temppukouluharrastus!

Meillä on miehen valmistamat herkulliset ribsit tekeytymässä uunissa ja Areenasta on pyörinyt koko päivän Syke -sarja. Olisi tehnyt mieli mennä salille, mutta toivun itse keskiviikkoisesta hammasoperaatiosta, joka aiheutti aika kovat kivut tulehduksen takia. Nyt kun kipu ja hammas on vihdoin asettunut, en halua hankkia särkyjä takaisin liian aikaisen rehkimisen vuoksi – kohonnut syke kun ärsyttää tulehdustilaa lisää ja saa hampaan herkästi särkemään. Täällä ollaan siis otettu ihan relaa koko perhe kaiken maailman jutuista toipuen. Fiilis on silti hyvä – lumet sulaa, aurinko alkoi juuri pilkistää koko päivän kestäneen harmauden takaa ja täällä voi kaikki hyvin. Etsimme myös parhaillaan sopivaa hääpäivälahjaa (päätimme hankkia yhteisen) ensi viikon vuosipäivää silmällä pitäen. Palailen tähän varmasti vielä myöhemmin. Nyt täytyykin jatkaa internetin ihmeellisessä maailmassa kahlaamista…

Sellaisia kuulumisia täällä. Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Jetlagin kourissa

Kotimaahan paluu on reissun jälkeen aina raskas, varsinkin kun palaa toiselta puolelta maapalloa. Jetlag on ollut aikamoinen. Kun takana oli yli 24 tuntia valvomista, 15 tuntia matkustamista ja 4 tunnin yöunet, oli tuolla cocktaililla mukava mennä töihin perjantaiaamuna – aivot kävivät pikkuisen hitaalla, mutta heti piti syöksyä purkamaan sähköpostia, tapaamaan yhteistyökumppaneita ja tekemään kiireisimmät hommat pois. Onneksi on tämä viikonloppu tässä välissä, niin kerkeää vähän tämä rytmi tasaantumaan.

Ekana yönä tuli tosiaan unta joku nelisen tuntia. Heräsin vähän yli kolme yöllä, sillä elimistö elää vielä(kin) Thaimaan +5 tunnin aikaa, eli kello oli elimistön mielestä jo melkein aamuyhdeksän. Viime yönä sain nukuttua kolme tuntia pidempään, eli tänä aamuna sain jo kuuteen asti pidettyä silmät kiinni. Ehkäpä huomenna ollaan jo paremmin tässä ajassa kiinni!

Elimistöä on rasittanut myös antibioottikuuri, sillä niinhän siinä taas kävi snorkkireissun jälkeen, että päivä meressä aiheutti korvatulehduksen. Vesi pääsi ilmeisen herkkiin korviini uimakorvatulpista huolimatta ja niinpä kävin pienellä ekskursiolla thaimaalaisella klinikalla viime sunnuntai-iltana. Korvat alkoivat särkemään, minulle nousi kuume ja kuulo heikentyi. Tiesin heti mistä on kyse. Hoito oli kansainvälisellä klinikalla moitteetonta ja korvani huuhdeltiin ja imettiin ja lääkittiin. Juuri tänä aamuna lopetin antibioottikuurin vetämällä viimeisen napin huuleen. Taisinpa tartuttaa sen heti koiraamme (heh, no ei nyt toki sentään),  sillä jouduimme viemään myös karvakuonon lääkäriin tänä aamuna korvatulehduksen vuoksi. Täällä lääkitään nyt toista korvapotilasta siis.

Matka oli kertakaikkisen hieno jälleen kerran! Tuo oma sairastumiseni vaikutti menoon vain tuon sunnuntai-illan. Saatuani asianmukaisen hoidon ja lääkkeet, olin seuraavana aamuna täysin kunnossa ja nauttimassa lomapäivistä. Lentomatka onnistui hienosti, sillä korvat paranivat ennätysvauhtia. Koh Lanta on upea saari ja tällä kertaa näimme paljon enemmän, johtuen toki pidemmästä matka-ajasta.

Päivittelen tarkemmat kuulumiset vielä kuvien kera, nyt kuitenkin yritän ottaa viikonlopun levon kannalta.

Palaamisiin!

Terveiset Thaimaasta!

Sawadikaa!

Täällä sitä elellään Koh Lantan saarella postikorttimaisemissa ja +33 asteen lämpötilassa kostean tuulen helliessä ihoa ja suolaisen meriveden kelluttaessa laineilla! Ai että, miten olemme nauttineet tästä! Suomesta kuulemiemme terveisten mukaan emme olisi voineet lähteä reissuun parempaan aikaan, lunta on vissiin tullut ihan riittämiin, että uskoisin jopa itseni kaltaisen talvifanin jo tuskastuvan.

Elämä Thaimaassa soljuu päivästä toiseen kellonaikaa tai edes viikonpäivää tietämättä. Joka päivä mietimme kimpassa, että mikäs päivä tänään olikaan. Ei sillä, että väliäkään olisi. Lomalla parhainta on juuri ajantajun menettäminen. Kun mihinkään ei ole kiire tai kun kukaan ei odota mitään. Aamuisin heräilemme 8-9 aikaan ja suuntaamme aamiaiselle. Kokki paistaa munat juuri sellaiseksi kuin haluaa ja tuoreita, ah, niin makeita hedelmiä on tarjottimet pullollaan. Aikaa vietetään altaan reunalla kirja kädessä tai vain huojuvia palmua katsellessa. Olen käynyt viereisellä joogastudiolla treenaamassa ja en tiedä olisiko mikään täydellisempää juuri nyt. Aamuisin teemme rannalla kävelylenkkejä ja iltaisin näemme ystäviä illallisen merkeissä erilaisia thai-ruokia maistellessa rantaravintoloissa tai Sala Danin, eli tämän Koh Lanta saaren keskustassa.

Olemme käyneet viidakossa vaeltamassa ja luonnonpuistossa patikoimassa. Vastaan on tullut hurjan kokoisia varaaneja, söpöjä vekkuleita apinoita, oransseja käärmeitä, skorpioneja, sammakoita ja eksoottisia lintuja hurjan värikkäistä perhosista puhumattakaan. Luonnonpuistosta aukesi huikeat maisemat järisyttävän pudotuksen alkaessa heti tennarin vierestä niin, että tätä korkeanpaikankammoista huimasi ihan tosissaan! Mangrovemetsässä kuului rapinaa joka paikasta näkemättä sen aiheuttajaa, että vähän karmi selkäpiitä mikä siellä mahtaa lymytä.

Vedenalaista luonnonantia ihmettelimme kahden dyykin verran snorklatessa. Ajoimme isolla veneellä kahden tunnin päähän avomerelle “töppyräsaarille” – siis niille merestä pystysuoraan kohoaville kivimuodostelmille – snorklaamaan. Sinne vaan räpylöiden ja snorkkeleiden kanssa veteen tuhansien ja tuhansien värikkäiden kalojen, meduusojen, erilaisten korallien ja mureenojen sekaan. Taas nähtiin ja koettiin jotain ällistyttävää. Ohitse lipui myös black tip haiparvi. Ne olivat vielä poikasia, joskin metrin mittaisia. Hui!

Netti toimii tuskastuttavan hitaasti, yhden instakuvan lataamista saa odottaa joskus tuntitolkullakin. Ensi viikolle on luvassa vielä lisää joogatunteja, rantakävelyitä ja uintia, eli aika samaa kaavaa jatketaan. Michelle Obaman elämänkerta on lopuillaan, yhden kirjan huitaisin jo vuorokaudessa. Haluaisin vuokrata sup-laudan ja lähteä merelle melomaan, lisäksi eräs hiekkasärkkä olisi kiinnostavaa nähdä. Mies haaveilee toisesta snorkkipäivästä, mutta itselle taitaa tuo yksi riittää tällä erää.

Sellaista saarielämää täällä vietellään. Ei voi valittaa. Eilen lounaalla rannalla istuessamme mietin, että miten täydellistä täällä onkaan ja miten onnellinen olen juuri nyt. Tähän kohtaan voisin siteerata instaan laittamiani hashtageja: #islandlife #enjoyinglife #paradise

 

Hong Kongin tärkeimmät nähtävyydet

Meillä on täällä taas matkalaukut esillä – lähtö Thaimaahan koittaa muutaman yön kuluttua, mutta sitä ennen paketoin viime marraskuun alussa tehdyn Hong Kongin reissun. Viimeinen osa Honkkari-sarjaa jäi joulun jalkoihin, mutta tässä tulee nyt kattava pläjäys nähtävyyksistä.

Makukysymyshän tuo lienee, että mitkä on ne tärkeimmät nähtävyydet, mutta me ainakin rampattiin kaikki mahdollinen ja vähän päälle viikon aikana ja tuntuu, että kaikki näkemisen arvoinen painettiin niin kameran muistikortille kuin sille tärkeimmällekin kovalevylle, eli muistoihin. Muistuttaisinkin heti, että jos et vielä ole lukenut hieman yleisempää ja todella kattavaa postaustani Hong Kongista matkakohteena, klikkaa ensin lukemaan se ja kurkkaa sitten vasta nämä varsinaiset vinkit nähtävyyksistä!

Nyt suosittelen kaikkia ottamaan mukavan asennon ja vaikka kuuman kupposen käteen – tämä postaus on pitkä kuin nälkävuosi ja kuviakin tähän postaukseen kertyi useampi kymmenen! Tein tätä vähintään yhtä monta tuntia kun on yhden käden sormia, eikä riitäkään. Halusin kuitenkin kaikki niputtaa yhteen kasaan, niin sain tästä oikeasti kattavan paketin esim. Honkkariin matkaa suunnitteleville. Mitenkään tärkeysjärjestykseen en kohteita pystynyt laittamaan, oli kaikki niin omanlaisiansa, mutta kyllä vaikuttavin lienee oli nro 1, eli

Tian Tan Buddha ja Po Lin munkkiluostari

Tian Tan Buddha, se jättiläismainen yli 30-metrinen pronssipatsas istuu rauhassa keskellä vuoria. Se symboloi ihmisen ja luonnon, ihmisten ja uskon välistä suhdetta. Patsaan nimi on varsinaisesti The Big Buddha ja se istuu Tian Tan -nimisellä vuorella. Vuori taas sijaitsee Lantau -nimisellä saarella, jonne pääsee metrolla Tung Chungin asemalle n. puolessa tunnissa Centralista, eli keskustasta. Patsaalle ylös vuorelle pääsee bussilla, mutta jos tuonne haluaa mennä kokemaan jotain henkeäsalpaavaa, suosittelen ilman muuta Ngong Ping 360 -köysirataa. Voin kertoa, että hieman se pelotti ja kouraisi vatsanpohjasta kun lasigondoli killui köysien varassa ihan huiman korkealla meren ja vuorien huippujen yllä. Matka kesti n. 25 minuuttia ja liki kuusi kilometriä sillä taitoimme.

Kun hieman rentouduin nauttimaan maisemista jotka gondolista avautuu ihan lentokentälle saakka, tuskin pystyin hengittämään. Matka vuorten yli ja puiden latvojen yllä oli jotain mitä en ole ennen kokenut. Kun buddha viimein siinsi vuorella ihan pienenä parin sentin hahmona, tajusin kuinka pitkälle vuorten päällä oikein matkasimme. Matka oli tasainen, eikä heilunut lainkaan niin paljon kuin hiihtohissit Alpeilla. Niissä tulee usein paha olo, mutta tämä gondoli oli tasainen kyyti.

Kylä, johon gondoli saapuu, on täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Täysi turistirysä. Kuten tietysti se patsaskin, mutta silti jotain ennennäkemätöntä. Nautin tästä ympäristöstä todella paljon. Varsinaiselle Buddhalle sai kiivetä vielä 268 porrasta. Kyllä siinä kuumuudessa alkoi vähän puuskututtaa. Patsaalla kuhisi ihmisiä, mutta silti siellä oli jokin kummallinen rauha. Buddha oli niin hyväntuulisen ja lempeän näköinen ilmeeltään ja patsaan takaa avautui mitä upeimmat maisemat Etelä-Kiinan merelle kummallisen kauniiden havupuiden myötä. Olisin voinut olla tuolla ihastelemassa näkymiä vaikka kuinka ja kauan.

Lähellä patsasta on Po Lin munkkiluostari. Se taitaa tänä päivänä olla vain turisteja varten, mutta aika mielenkiintoinenhan se toki oli. Astmaatikkona koin lukuisat suitsukkeet ja niiden vahvat tuoksut ihan pyörryttävinä, mutta pakko oli mennä ja nähdä omin silmin kaikki mahdollinen.

Me jonotimme mennessä ylös Buddhalle ja alas Buddhalta 2,5 tuntia suuntaansa – todella kammottavat jonot, mutta silti suosittelen vahvasti menemään Buddhaa katsomaan. On kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen ja nimenomaan köysirataa pitkin. Olen jonkun matkakokemuksen kerennyt elämäni aikana kokemaan ja osa niistä piirtynyt vahvasti mielensopukoihin, mutta tämä kokemus on yksi ylitse muiden. Se hetki kun aurinko venytteli viimeisiä säteitään vuorten ylitse ja värjäsi taivaanrannan oranssiksi ja me matkasimme hipi hiljaa gondolissa pois Buddhalta, lakkasin hetkeksi hengittämästä. Se näky oli vain jotain niin kaunista ja uskomatonta. Sillä hetkellä olin todella kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus matkustaa ja nähdä ja kokea jotain niin ainutlaatuista. Kyllä maailma on vaan niin ihmeellinen paikka…

 

The Peak, eli Victoria Peak ja funikulaari

Olen aina pitänyt pilvenpiirtäjistä. Niiden kimaltelevat peilipinnat ja korkeina taivaalle kohoavat kerrokset varsinkin iltavalaistuksessa ovat aina sykähdyttäneet. Hong Kongissa avautuu yksi maailman parhaimmista pilvenpiirtäjä-maisemista Victoria Peakiltä. Jos olet kaupungissa vain yhden päivän ja sinulla on aikaa vain yhteen nähtävyyteen, mene Peakille. Et kadu sitä päiväsaikaankaan, mutta minä tietysti halusin sinne ehdottomasti illalla jo auringon laskettua. Peak Tram, eli funikulaari, joka on kuljettanut ihmisiä vuoren huipulle jo 130 vuotta, on sekin mielestäni yksi ja ainoa oikea tapa mennä Peakille. Vain 8 minuutin ja 400 metrin matka vuorella on huikea! Funikulaari nousee vuoren rinnettä liki pystysuoraan aivan jäätävän jyrkässä kulmassa! Siinä oli junallinen ihmisiä ihan riemunsekaisessa kauhussa, myös me! Ja mitkä maisemat sieltä avautuukaan, voi pojat. Aivan huikeat ja henkeäsalpaavat.

Peakillä on ravintolaa jos jonkinlaista, joten siellä voi viettää vaikka koko illan. Me olimme aivan poikki koko päivän kestäneen Lantau ja Buddha -reissun jäljiltä, jonka perään siis vielä matkasimme Peakille ilta yhdeksän jälkeen illalla, joten me nautiskelimme vain maisemista, otimme kuvia ja lähdimme takaisin alas.

 

Man Mo temppeli

En todellakaan ole uskonnollinen ihminen, mutta käyn mielelläni kirkoissa ja temppeleissä sun muissa ihan vain mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta ihailemassa erilaista arkkitehtuuria. Man Mo temppeli on jotain mitä ennen en ollut kokenut. Taolainen temppeli edustaa kaikin tavoin niin erilaista uskontoa minkä pariin on itse täällä pohjolassa kuulunut, että päähän tuolla pyörälle meni kaikista väreistä, patsaista, tuoksuista, kynttilöistä ja muista. Koko temppeli täynnä turisteja, mutta myöskin jotain uskonnollista rituaalia suorittavia ihmisiä, jotka selkeästi jonkin “oppaan/opettajan/temppelimiehen” johdolla jotain tekivät. Jumalille jätettiin hedelmiä ja ruokaa alttareille ja joka paikassa paloi valtava kasa kynttilöitä ja suitsukkeita.

Katossa oli jotkut koriviritelmät, jonka merkitys jäi vähän auki meille, mutta kovin erilaista se tosiaan kaikkinensa oli. Silti tuollakin temppelissä tuli tunne, että pitää olla hiljaa, liikkua varsinkin rituaaleja suorittavien lähellä huomaamatta, olla koskematta mihinkään ja kunnioittaa kaikkea sitä mitä siellä on. Niin kuin kirkoissa aina. Kuvia sai onneksi vapaasti ottaa ilman salamaa. Järkkäristä lähtevä suljinääni on minusta tuollaisissa paikoissa hieman kiusallinen, tuntuu ettei kuvaa voi ottaa muilta “salaa” lainkaan, vaan aina herättää huomiota ison kameransa kanssa.

 

Mid-Levels Escalators

Nämä rullaportaat eivät nyt varsinaisesti ole se kummemmat kuin muutkaan rullaportaat – olet nähnyt yhdet, olet nähnyt kaikki. Rullaportaat ovat yhteensä 800 metriä pitkät, mutta toisin kuin luulin, ne koostuvat useasta lyhyemmästä pätkästä, eivät suinkaan yhdestä. Portaat nousevat yhteensä 135 metriä ja niillä nyt voi ainakin huviksensa siirtyä paikasta toiseen. Mitkään varsinaiset nähtävyydet nämä mielestäni eivät olleet, mutta erikoiset, eipä tuollaisia vastaan ole tullut toisaallakaan.

 

Star Ferry – Kowloon – Avenue of Stars – Kowloon Park

Me asuimme Hong Kong Islandin puolella ja metrolla pääsee kätevästi vaihtamaan Kowloonin puolelle, mutta kyllähän se lätäkkö pitää ainakin kerran ylittää ikivanhalla Star Ferry -lautalla. Lautalta on kivat maisemat Islandin puolen pilvenpiirtäjiin. Tässä samalla tuli huomattua se, että vaikka meille osui erittäin aurinkoiset ja selkeät säät, oli vaikeaa saada selkeää valokuvaa pitkän matkan päästä, sen verran on kaupungissa ilmansaastetta.

Avenue of Stars, eli Tsim Sha Tsuin rantabulevardi, joka mukailee Hollywoodin tähtikatua sisältäen kunnianosoituksia Hong Kongin elokuvascenelle mm. Bruce Leen patsaan muodossa, jäi meiltä näkemättä remontin vuoksi. Rantakatu avautuu uudelleen ensi vuoden alusta, joten ainakin yksi hyvä syy mennä joku päivä vielä Honkkariin lomailemaan! Täältä bulevardilta on myös kätevä katsella joka ilta klo 20 alkavaa laservalo-showta, josta kertoilin tarkemmin aiemmassa postauksessani (linkki postauksen alussa).

Mikäli kaipaa hetken hengähdystä, voi jatkaa matkaa Kowloon Park -nimiseen puistoon ja karistaa hetkeksi suurkaupungin pölyt jaloistaan ja neonvalon välkkeet silmistään.

 

Stanley Market ja Stanley Beach

Jos aikaa on, suosittelen käymään saaren toisella puolella. Sieltä löytyy rantaviivaa ja eri biitsejä; Deepwater Bay, Repulse Bay ja Stanley Beach järjestyksessä noin. Bussilla 6X (ja parilla muullakin) pääsee kätevästi n. 45 minuutissa perille Aberdeen -tunnelin läpi ja pieniä vuoristoteitä pitkin.

Maisemat olivat aika kivoja bussin ikkunastakin katsottuna. Mielenkiintoinen talokin tuli matkalla vastaan, sillä siihen oli jätetty suuri aukko keskelle taloa. Aukko liittyy FengShuihin ja lohikäärmeisiin. Vanhan uskomuksen mukaan lohikäärmeet lentävät vuorilta alas merelle ja niiden lentoreitin tulee olla esteetön.

Jälkikäteen ajatellen Repulse Bay näytti rantana mukavammalta bussin ikkunasta katseltuna kuin Stanley Beach, mutta kokonaisuudessaan liputan Stanleyn puolesta. Kaunis pieni keskusta, jossa on ihania ravintoloita, Murray House -niminen iso kuuluisa rakennus ihan rannalla ja Stanley Market – eli torikojuja toisensa jälkeen.

Stanleyssä pääsee hetkeksi ihan kuin toiseen maailmaan. Talot muistuttavat enemmänkin Karibian seutua herkullisine väreineen ja pienet kalastajaveneet jostain Kreikan tunnelmasta. Hektinen suurkaupungin menokin laantuu ja Stanleyssä on hieman uinuva fiilis. Aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta ja lämpömittari kipusi koko ajan liki kolmenkympin tuntumaan.

Me kiertelimme hetken keskustaa, kunnes suuntasimme biitsille. Tulipahan raksittua uusi meri -ja uintikohdekin listalle, eli Etelä-Kiinan meri. Meri oli aika aaltoinen tuona päivänä, kävinkin vain pikaisella uinnilla ja rannan myötäisesti. Pidemmälle ei tehnyt mieli lähteä, vaikka olenkin veden kanssa oikein sinut. Vesi oli lämpötilaltaan oikein passeli myös tällaiselle vilukissalle.

 

Temple Street Night Market

Kowloonin puolella on kuuluisat Temple Streetin iltamarkkinat. Jos haluat ostaa vöitä, elektroniikkaa, leluja, vaatteita, matkamuistoja, ruokaa tai kuulla vaikkapa ennustuksen, niin Temple Street on paikkasi! Aikamoista “Kiina-krääsää” kaikki ainakin omaan silmään vaikutti, mutta lähti sieltä matkaan erilaisia puhelimen lisähärpäkkeitä ja “Tassu-Kissa”, eli se veikeä yhtä tassua heiluttava posliininen kissa. Mauton kuin mikä, mutta osoittautui sellaiseksi must have -tuotteeksi itselleni, heh. Sitä tassukissaa muuten etsittiin kissojen ja koirien kanssa, sillä kissan piti olla tietynlainen ja sopia kotiin – niitähän on siis erilaisia ja yritykseen tietynlaisen voi laittaa tuomaan lisää asiakkaita, kotiin taas sellaisen, joka tuo onnea perheelle.

Happy Valley laukkarata

Jos kävi huono tuuri Avenue of Starsin kanssa sen ollessa rempassa, kävi vielä huonompi tuuri Happy Vallen laukkaradan suhteen – kohde, jota varsinkin mies odotti kovin. Laukkarata oli kyllä auki ja siellä sai lyödä vetoa hevosista, mutta kerran pari vuodessa hevoset juoksevat kisansa jossain aivan muualla kuin Honkkarissa ja arvaattekin varmaan, että meidän kohdalle osui juuri se keskiviikko, kun hevoset olivat muualla. Voi mikä pettymys! Olin jo varautunut hienoihin paneroituihin kuviin hevosista! Olin jo niin varautunut siihen, että kuulisin niiden kavioiden hakkaavan maata ja harjojen lentävän tuulessa.

No, lähetys toiselta laukkaradalta välitettiin suorana jättimäisiin screeneihin, mutta eihän se sama ollut. Samperi hävittiin vielä kaikki vetoihin laittamamme rahatkin lopuksi, vaikka ensin otettiin hyvät nousut! 🙂  Onneksi kyse oli pienistä summista ja se me oltiinkin valmiit häviämään ihan vain kokemuksen vuoksi. Paikka oli todella upea ja sijaitsi kirjaimellisesti keskellä pilvenpiirtäjiä. Tuolla olisi ollut täytenä laukkailtana varmasti ihan huikaiseva meininki! Tämä jäi tällä kertaa kokematta, mutta ensi kerralla – ja me aivan varmasti kyllä toisenkin kerran Honkkariin menemme – tänne on päästävä kokemaan kunnon kisailta! Ilta oli muuten ihana ja miten kauniit värit loi laskenut aurinkokin taivaalle.

 

Tähän päätän kattavat raporttini Hong Kongista. Vielä lupaan yhden ja se liittyy Macaoon – nimittäin jos käyt Honkkarissa ja sinulla on yksi päivä aikaa, vietä se Macaon puolella. Tästä kuitenkin lisää ensi postauksessa!

Red Velvet kakku

Oletteko koskaan maistaneet tätä periamerikkalaista klassikkokakkua? Omien muistikuvieni mukaan tähän todella törmää rapakon takana tuon tuosta mm. kuppikakkujen muodossa. Red Velvet -kakku yhdistetään usein myös jouluun ja Valentine’s Day juhlintaan.

Minun on tehnyt jo pitkään mieli leipoa jotain, mutta ajanpuute ja varsinkin tammikuun alun ryhtiliike terveellisemmän sapuskan myötä hiukan jarrutteli. Epäonnisen viikon päätteeksi päätin viikonloppuna leipoa tämän klassikon vähän kuin lohdutukseksi. 🙂 Olisin tosin voinut tehdä kakkupohjan vähän pienempään vuokaan, niin olisin saanut kakkuun kolme kerrosta, mutta meni se näin kahdellakin.

Red Velvet Cake

Kakkupohja
4 dl jauhoja (gluteeniton tai tavallinen)
2 tl raakakaakaojauhetta
½ tl suolaa
3 tl punaista elintarvikeväriä
2 dl maitoa
125 g huoneenlämpöistä voita
3¼ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl valkoviinietikkaa

Tuorejuustokuorrutus
200 g tuorejuustoa
200 g mascarponejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

2 dl kuohukermaa

Ja näin sen teet:

-Siivilöi jauhot kulhoon. Siivilöi kaakao joukkoon ja lisää suola.

-Sekoita väriaine maitoon.

-Vatkaa voi ja sokerit sähkövatkaimella. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten.

-Lisää puolet jauhoseoksesta ja puolet nesteestä taikinaan. Sekoita huolellisesti.

-Lisää loput jauhot ja neste. Sekoita, kunnes taikina on tasaista.

-Sekoita sooda valkoviinietikkaan ja kaada kuohuva seos taikinaan. Sekoita nopeasti.

-Kaada taikina n. 20cm irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi ja jonka reunat on voideltu.

-Paista uunissa 175 asteessa, keskitasolla 30–40 min. Tarkista kypsyys tikulla.

-Nosta kakku uunista ritilälle ja anna jäähtyä noin 10 min. Kumoa kakku ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

-Leikkaa kakku kolmeksi levyksi.

-Valmista kuorrutus;
-Sekoita tuorejuusto ja mascarpone sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri joukkoon ja sekoita. Lisää vaniljasokeri ja kerma ja vatkaa sähkövatkaimella, kunnes kuorrutus on sileää ja kuohkeaa.

-Kokoa kakku;
-Nosta kakkulevy tarjoiluvadille ja levitä noin 1 dl kuorrutusta päälle.
Täytä seuraava kerros samalla lailla. Nosta kolmas kakkulevy kanneksi ja levitä kaikki loppu kuorrutus kakun päälle ja reunoille.

Omat vinkkini on, että huolehtii voin ja munat huoneenlämpöön tarpeeksi ajoissa. Ne eivät saa olla yhtään kylmiä. Lisäksi kakkupohja olisi hyvä paistaa jo edellisenä iltana seuraavan päivän täyttämistä varten. Levännyt kakkupohja leikkaantuu paremmin ja siistimmin.

Lisäksi en ollut ihan täysin tyytyväinen kakun punaiseen väriin. Käytin ohjeen mukaisesti nestemäistä väriainetta, mutta mielestäni se ei värjää yhtä tehokkaasti kuin jauhemainen väri. Kuulemma Wiltonin elintarvikevärien Red Red -sävy on erityisen voimakas, sitä en kuitenkaan itse kerennyt mistään verkkokaupoista tähän hätään hankkia.

Kakku on tuhtia. Ja todella hyvää! Ei varsinaisesti kovinkaan makeaa mielestäni, vaan täyteläistä. Jo pieni pala riittää ja mielestäni kakun kanssa sopii erityisen hyvin vadelmat tuomaan hieman hapokkuutta. En pidä sellaisista kosteista, mössöksi menneistä ylivetisistä kakkupohjista ja koska tätä kakkupohjaa ei kostuteta ollenkaan, se pysyy juuri täydellisen jämäkkänä. Ja tuorejuustokuorrutus ei ole koskaan huono asia. 🙂 Aion aivan varmasti leipoa tätä uudelleenkin ja päivän vanhana tämäkin kakku maistuu vielä paremmalta, kun kaikki maut ovat kerenneet tasoittumaan ja kakkupohja täytteestä hieman mehevöitymään. Ja huomioitavaa on myös, että tein tämän luonnollisesti gluteenittomista jauhoista ja onnistui niilläkin oikein hyvin. Pelkkiä jauhoja vaihtamalla kakusta saa siis helposti joko viljallisen tai viljattoman.
Makoisaa viikon alkua!

Fri-nally!

Vihdoin perjantai ja kauan odotettu viikonloppu!  Ai että, en tiedä koska viimeksi olisin ollut näin iloinen viikonlopusta! Tämä viikko oli nälkävuoden pituinen ja hemmetin raskas.

Viikko oli raskas jo heti maanantaista alkaen. Viikon eka arkipäivä oli pitkä ja iltapäivä kului koko henkilöstön putkeen pidetyssä kolmituntisessa kick offissa, jossa myös itse kerroin alkaneelle vuodelle kaavailtuja toimia oman toimenkuvani näkökulmasta. Viikko sisälsi myös kaksi koulupäivää ja uutta tavaraa on taas aivoissa prosessoitavana. Nyt ne aivot onkin aivan solmussa kaikesta, mutta sen lisäksi olen myös fyysisesti ihan loppu. Väsyttää ihan simona, mutta aion silti raahautua viikon kolmannelle joogatunnille. Mutta vaikka joogasta aina saakin ihanasti uutta ja rauhallista energiaa kehoon, odotan kaikista eniten nyt vain tuota sohvaa ja jotain aivotonta viihdesarjaa tuijotettavaksi.

Huomiselle en ole suunnitellut mitään. Ajattelin rauhassa siivoilla, pestä pyykkiä ja ulkoilla koiran kanssa. Niin, ja syödä kakkua. Olen himoinnut jotain leivonnaista ja kevyesti vietetyt tammikuun ekat kolme viikkoa saa nyt tehdä tilaa suussa sulavalle Red Velvet kakulle, jonka huomenna täytän ja kuorrutan. Varsinaisen kakkupohjan paistan vielä tänään jääkaappiin odottamaan, niin sen leikkaaminen kolmeen osaan täyttämistä varten on huomenna helpompaa. Hmm… teemuki, kakkupala ja hyvä kirja – siitä taitaakin huomiseni koostua. Niitä kirjoja nimittäin on kerääntynyt luettavaksi; pukki toi Jojo Moyesin uusimman osan Louisa Clark -sarjaan sekä Idiootit ympärilläni -opuksen. Lisäksi synttärilahjani, Michelle Obaman kirja odottaa niinikään yöpöydällä. Olen vain ollut iltaisin niin poikki, että en ole jaksanut edes kirjan kantta raottaa, saati lukea siitä sivuakaan. Taitaakin melkein käydä niin, että pakkaan parin viikon päästä kirjapinon mukaan Thaimaahan ja luen siellä kaikki. Siellä kun ei ole kuin ihanaa joutilasta aikaa!

Sunnuntaina ajateltiin käydä taas luistelemassa ja hakemassa koiralle ruokasäkkiä ja muuta täydennystä. Lisäksi täytynee piipahtaa palauttamassa Ted Bakerin käsilaukku, jonka sain vuosi sitten jouluna lahjaksi pyöreitä täyttäessäni. Laukusta hajosi lukko, eikä sitä saa enää millään korjattua. Voi itku! Olen todella surullinen. Se oli lahja mieheltäni ja tyttäreltäni ja nyt se on käyttökelvoton. Laukkua ei voi mitenkään käyttää ilman lukkoa, sillä läppä ei pysy kiinni ja kaikki tavarat joko putoaisivat tai vaihtoehtoisesti varastettaisiin. Rahat laukusta saa toki takaisin, sillä lukon ei ole tarkoitus hajota vuodessa. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, laukku on ollut käytössä vain n. 5kk, sillä en käytä kesäisin ikinä mustaa laukkua. Kyseistä mallia ei enää ole saatavilla edes Tedin omassa verkkokaupassa, joten nyt joudunkin siis kokonaan uuden laukun hankintaan. Olen hyvin kranttu käsilaukkujen suhteen ja nytkään missään ei tunnu olevan mieleistä tai jos on, sen hintalappu on jäätävän suuri. Jää siis nähtäväksi miten asia etenee. Onneksi minulla on tähän hätään omasta takaa muitakin laukkuja nyt käytettäväksi. Eniten tässä surettaakin se tunnearvo, joka juuri tällä kyseisellä laukulla oli.

Kun ylipitkän tuntuiseen raskaaseen viikkoon ja epäonniseen laukku-tapahtumaan vielä lisää sen, että kävin tänään hammastarkastuksessa ja joudun pikapuoliin uusimaan yli 10 vuotta sitten tehdyn juurihoidon, joka sen aikaisella tekniikalla tehtynä on nyt tullut tiensä päähän, on mieli vähän maassa kaikin puolin. En tiedä tekiskö mieli itkeä kaiken väsymyksen ja harmituksen vuoksi vai hautautua syvälle peittojen alle ja nukkua kaksi viikkoa. Voi pojat, se kakku tulee tarpeeseen!

Mutta jos jotain hyvää, niin ai että ulkona on kaunista! Tämä se on sitten kunnon t a l v i !!! Ihanaa fiilistellä kotona kynttilänvalossa ikkunan takaa aukeavia lumimaisemia. Tästä tykkään. Toivottavasti teillä on mukava(mpi) viikko takana ja vielä mukavampi viikonloppu edessä!

Alkuvuoden kuulumisia

Huhheijakkaa, tässähän vierähti ihan vahingossa liian paljon aikaa ja syntyi pieni blogitauko.

Tällä välin olen käynnistellyt tätä alkanutta vuotta tavoitteideni mukaisesti käymällä aktiivisesti joogassa, kuten pitikin ja viime viikolla kertoja kertyi jopa neljä! Alkaa pikkuhiljaa kroppa vetreytyä parempaan kuosiin. Olemme myös käyneet luistelemassa ja tänäänkin olisi tarkoitus tekojäälle mennä taas. Lisäksi olen samonnut metsissä polvenkorkuisessa hangessa koiran kanssa ulkoillen. Ihan parasta aivojen nollausta ja käy molemmille hyvästä treenistä. Onnea on huippuhyvät maastot suoraan kotiovelta!

Kotona sai kaikki joulukrääsät lähtöpassit loppiaisviikonloppuna. Ihanan avara fiilis onkin nyt kotona. Pitihän sitä myös ostaa vuoden ekat tulppaanitkin, teki mieli jotain freesiä.

Olen puurtanut ihan hulluna lopputyöni parissa – onneksi töissä ei ole vielä kamalin kaaos alkanut, niin olen voinut hyvin paneutua sen hiomiseen. Palautin sen jo ekalle (ja toivottavasti vikalle) rundille tutkintovastaavalle tarkastettavaksi. Toivon, ettei hän löydä sieltä mitään puutteita ja jos vaikka löytäisikin, minulla on vielä pari viikkoa aikaa ennen matkalle lähtöä tehdä muutokset. Aikataulussa ollaan siis ja hyvin!

Vuosi on käynnistynyt siis monipuolisen liikunnan osalta hyvin. Olen myös viettänyt herkutonta alkuvuotta ja olo on tässä parissa viikossa jo keventynyt huomattavasti. Lisäksi tavoitteideni mukaista kasvisruokailua on lisätty perheessämme ja siitäkin on tullut hyvä fiilis kaikella tavalla. Se liha ei todellakaan ole välttämättömyys. Toisaalta nyt kun panostan taas treenaamiseen, on liha helppo proteiininlähde. Jossain kohtaa on varmaan tutustuttava enemmän kasvisproteiineihin…

Ulkona näyttäisi olevan ihana ilma. En ole vielä kerennyt työntämään nenääni ulos, mutta pian siis ulkojäille suunnataan ja iltapäiväksi vielä jumppaan johonkin tyttären mukaan killeri-vatsalihastunnille.

Energistä sunnuntaita kaikille!

Tavoitteet vuodelle 2019

En juurikaan usko Uuden Vuoden lupauksiin, en myöskään ole niitä koskaan sen enempää lupaillut. Ne tuppaa jäädä vain juurikin lupauksiksi – jotain, jonka muistat ensimmäisen kuukauden ajan ja sitten unohdat. En ole myöskään viime vuosina asettanut alkavalle vuodelle mitään erityisiä tavoitteita. On jotenkin tuntunut siltä, ettei ole halunnut niiden asettamia paineita tai odotuksia ja että vuosi on ollut mukava ottaa vastaan sellaisen kuin se on tullut.

Pitkästä aikaa olen tilanteessa, jossa haluan ihan oikeasti saavuttaa tiettyjä asioita tulevan vuoden aikana. Asioita, jotka voi ihan konkreettisiksi esimerkeiksi laittaa. Ei mitään sellaisia “tulevana vuonna haluan voida paremmin” tai “tulevana vuonna haluan syödä terveellisimmin”. Nuo on juuri sen kaltaisia asioita, jotka muistat pari ekaa kuukautta – vähän sama kuin saleille tulee jäätävä ruuhka tammi- ja helmikuuksi, kunnes sitten ne hetkellisesti elämäntapansa parantaneet jäävät pois ja jatkuvasti kunnostaan huolta pitävät jäävät.

Tulevana vuonna aion minäkin pitää kunnostani ja hyvinvoinnistani huolta, mutta konkreettisin tavoittein. Aion myös saavuttaa erilaisia asioita elämän eri osa-alueilla, jotka voi mitata joko numeroilla, sanamäärein tai teoin. Olenkin asettanut ihan kunnon tavoitteita, joiden eteen joutuu jo vähän tekemään töitä. Ne ovat asioita, joista olen osasta haaveillut vuosia ja vuosia, mutta haaveilun sijaan muutan ne konkretiaksi tulevana vuonna. Nyt ei enää vaan haaveilla, vaan vuosi 2019 tuokoon minulle ne asiat mitä olen halunnut.

Terveys ja hyvinvointi

  • Käyn joogassa 1-2 kertaa viikossa säännöllisesti. -Koska jooga on ainoa liikuntamuoto, joka ihan oikeasti pitää toimistoduunarin kroppani vetreänä
  • Syömme kasvisruokaa 1-2 kertaa viikossa liharuokien sijaan. -Koska ihan joka tavoin parempi ratkaisu elämään

Työ / Opiskelu / Talous

  • Saavutan työssäni aseman ja tittelin, jota kohti olen edennyt vuosikausia opiskellen ja hartiavoimin työtä tehden. -Koska ansaitsen sen ja olen todellakin näyttänyt kynteni
  • Saan palkankorotuksen liittyen uuteen asemaan. -Koska ansaitsen sen
  • Valmistun maaliskuussa julkaisugraafikoksi media-alan ammattitutkinnon suorittaneena. -Koska valmistelen juuri lopputyötäni ja saan sen valmiiksi jo sovittuun näyttöpäivään mennessä
  • Saan vuoden 2019 loppuun mennessä tietyn, melko kunnianhimoisen jo päättämäni summan rahaa säästöön. -Koska kuluneena vuonna meillä meni älytön summa matkustamiseen rahaa ja suhteessa tuloihin säästötilillä voisi olla enemmänkin

Matkailu ja harrastukset

  • Vietämme ensi vuoden lopussa viikon talviloman Lapissa vuokramökissä lasketellen ja hiihtäen. Unelmalomaani liittyy myös moottorikelkka/koiravaljakkosafari ja porojen rapsuttelu. Lomasta täydellisen tekisi revontulien näkeminen livenä, mutta ajankohdallisesti loppuvuosi ei ole niille ihanteellinen. -Koska olen haaveillut tästä lomasta vuosia, mutta en koskaan ole toteuttanut sitä
  • Jatkan hyvin alkanutta koirakoulu-harrastusta koirani kanssa ja etsin meille jotain kivaa yhteistä tekemistä. -Koska koira on viisas ja tarvitsee älyllistä tekemistä ja koska haluan siitä joka tilanteessa tottelevaisen ja samalla vahvistaa suhdettamme yhteisellä harrastuksella

Kevyemmät ja materialistisemmat asiat

  • Kasvatan pitkät hiukset. -Koska olen haaveillut siitä jo liian kauan, mutta aina kyllästynyt odottamaan. Hiukset eivät tässä iässä välttämättä enää kasva kovin pitkiksi, mutta yritän silti, sillä ne ovat nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin
  • Hankin Iittalan ison Leimu -valaisimen harmaana. -Koska olen haaveillut siitä jo kauan ja valmistumisestani saatavalla stipendillä toteutan haaveeni ja palkitsen itseni monen vuoden opiskelusta

Siinä oli listattuna 10 hyvin erilaista ja hyvin erityyppistä tavoitetta. Osaan voin suoraan itse vaikuttaa, osaan liittyy muita ihmisiä tai tapahtumia ja tavoite näin ollen ei ihan täysin omassa vallassani. Mitään en kuitenkaan vain aio, vaan nimenomaan teen ja saan. Sillä asenteella lähdetään liikkeelle. Olen aina uskonut siihen, että ihminen voi saavuttaa ihan mitä tahansa, jos vain uskoo itseensä ja siihen mitä tekee, eikä pelkää tehdä duunia sen eteen.

Olen aina ollut terveellä tavalla kunnianhimoinen ja halunnut eteenpäin jokaisella elämän osa-alueella. On ihan ookoo haluta itselleen, perheelleen ja läheisilleen vain parasta. Ajattelumallini on kuitenkin ollut aina se, että kukaan ei anna mitään hopeatarjottimella, kyllä se pitää itse mennä ja ottaa. Kaikki on kiinni omasta ajattelusta, sillä on valtava voima! Kuitenkin jostain syystä minulla on ihan toisenlainen draivi tulevaan vuoteen, ihan uusi vaihde silmässä ja en aio suostua mihinkään vähempään. Vuodesta 2019 tulee minun vuoteni!

Fiilis tulevan vuoden osalta on siis katossa! Odotan innolla kaikkea eteen tulevaa. Tammikuu alkaa kiireisenä, sillä lopputyöni pitää saada valmiiksi pikimmiten. Töissä alkaa heti iso projekti vuoden alusta ja molemmat sekä työprojekti että lopputyö pitää saada pulkkaan tammikuun loppuun mennessä ennen Thaimaan matkaamme. Siellä vierähtääkin pari viikkoa mukavasti. Laakereilla ei sovi kuitenkaan lepää sen kauempaa, sillä näyttötutkintotilaisuus painaa päälle ja esitys pitää hioa timantiksi. Lisäksi työrintamalla tapahtuu isoja juttuja ja pyörät pitää pitää pyörimässä.

Mahtava vuosi edessä kaikin puolin! Me vietämme Uuden Vuoden ystävien luona juhlien. Vielä kerran saa siis tämän ihanan pitkältä tuntuneen joululoman aikana juhlia ja nauttia vapaasta ajasta muiden keskellä. Seuraavana päivänä odottaakin joogasali ja kevyemmät sapuskat taas jouluherkkujen jälkeen.

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille! Tehdään ensi vuodesta ihan tykki!!