Taljojen paluu – varma syksyn merkki!

Kun meikäläisen takapuoli alkaa jäätymään keittiön tuoleissa, on aika kaivaa taljat esille! Niin ihanat ja rakkaat kun nuo Hayn Neu 13 tuolit ovatkin, on kova muovi kertakaikkisen viileä tähän aikaan vuodesta. Meillä on pudonnut kotona sisälämpötila reilu 20 asteeseen ja iltaisin hytisen pitkästä oloasusta ja kylpytakista huolimatta sohvannurkassa viltin alla. Että hoi vaan isännöitsijä – saiskos pikkuhiljaa niitä lämpöjä taloyhtiön pattereihin, kiitos!

Taljat ovat ostettu jo useampi vuosi sitten Hemtexistä ja uskoakseni niitä on vieläkin myynnissä. Ovat olleet ahkerassa käytössä ja ihan lemppareitani. Viides kappale löytyy samanmoisia olkkarin niinikään Hayn tuolista, Hee Lounge nojatuolista. Tuosta tuolista olen kylläkin ajatellut jossain kohtaa luopua, kunhan oikeanlainen nojatuoli tulee vastaan. Mies ei ole koskaan pitänyt tuolista ja haluaisi vähän muhkeamman ja mukavamman tilalle. Päädyin aikoinani tuohon kun pelkäsin olkkarin menevän ihan tukkoon uudesta kalusteesta, mutta eihän se mennyt. Kyllä siihen isompikin sopisi. No, tuo on oma tarinansa joku päivä.

En tajua miten ihmeessä ollaan jo lokakuun 8. päivässä. Syyskuu meni ohitse ihan super vauhdilla ja uskokaa tai älkää, mutta meidän perheessä on jo keskusteltu joulusta! Hep, joulu mainittu! Tänä vuonna uudistamme hieman joulupöytää ruokien suhteen ja parit joululahjatkin olen jo hankkinut. Myös kuusi on tänä vuonna erilainen! Syksyn myötä ja oikeastaan lähestyvän pimeän kauden myötä meillä on kotona käynnistynyt myös kynttiläkausi. Joka ilta syttyy muutamat kynttilät ja tuohan ne nyt ihan ihanaa fiilistä lämpimien taljojen myötä kotiin.

Tämä viikko on lyhyt, sillä perjantaina minulla on vapaapäivä. Seuraava loma häämöttää vasta jouluna, mutta ajattelin pitää pari ylityövapaata loppusyksyn mittaan aina silloin tällöin. Vaikka kuinka yrittää pitää työpäivät normi mittaisena, kyllähän niitä tunteja sisään vaan kertyy. Tulevat 10 päivää ovat muutenkin hieman erilaiset, sillä urheilun harrastaminen on nyt kielletty. Kroppa on täynnä haavalappuja ja yhdet tikitkin löytyy. Ei tässä missään puukkotappelussa olla oltu, mutta lekurin veitsen alla vähän kävin. Ja vaikka pieniä haavoja vain, osaa nuokin pirulaiset sattua, autch. Sanonpa vaan, että muistakaahan tekin ihmiset tarkkailla kehonne luomia ja käydä näyttämässä epämääräiset ammattilaisella. Saa sielunrauhan ja samalla pari katu-uskottavaa arpea.

Pitkän viikon raskaita pohdintoja

Työn täyteinen viikko takana ja perjantai tulee niin hyvään kohtaan! Jotenkin ollut ihan sikapitkiä päiviä, vaikka tuntimääräisesti päivät ovatkin ehkä olleet normaalimittaisia. No, ehkä yhtä työmatkapäivää lukuun ottamatta junan ollessa kivasti myöhässä mentiin jo reilusti yli kellon ympäri alkuviikosta. Muutoin viikon aikana käsitellyt aiheet ovat olleet jotenkin tosi paljon energiaa kuluttavia. Tänään jouduin kesken päivää siirtymään kotitoimistolle etätöiden pariin, sillä vointi on ollut jo taas pidempään vähän huono. Huomaan olevani vähän samassa jamassa kuin vuosia sitten. Kirjoittelin silloin kuinka reagoin vatsalla elämäntilanteiden muutoksiin ja nyt joudun toteamaan, että on taas huono vaihe meneillään.

Kun kuormitun henkisesti, alan oirehtimaan fyysisesti ja esimerkiksi tämän päiväiset vatsakrampit saivat taipumaan töissä kaksinkerroin samalla kun kipuaallot nostivat joka ikisen käsikarvan pystyyn. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa työnteon vaikkapa täällä kotisohvalla pandapyjamahousuissa, jossa olo on mukavampi kuin edustusvaatteissa työtuolissa. Tätä fyysistä oireilua on jatkunut nyt kuukauden verran vähän on off ja nyt vasta tajusin miten paljon se vaikuttaa ihan jokapäiväiseen elämään ja kuinka väsynyt siihen olenkaan. Fysiikka toteaa rasitustilan niin paljon nopeammin kuin aivot ja taas ollaan stopin äärellä kuin yllättäen. Viime kertainen kuormitustila silloin vuosia sitten syntyi isän sairastelusta ja poismenosta – ihan niin vakavien asioiden äärellä ei luojan kiitos olla tällä kertaa.

En aluksi tunnistanut stressiä ja henkistä ylikuormitusta, mutta kyllä se tarkemmin ajateltuani on juuri sitä ja pelkästään työperäistä. Suurin osa työstäni on siistiä ja mageeta ja koko ajan uuden keksimistä ja luovempien tapojen etsimistä, mutta uskotteko, että myös tuo on melkoisen kuluttavaa. Kun koko ajan pitää olla innovatiivinen, kekseliäs, tuottelias ja ajan hermolla ja luoda uutta. Se siisti ja mageekin muuttuu raskaaksi ja energiaa vieväksi. On tässä toki yksi, urani kannalta erittäin iso pallokin ilmassa, jota kovasti yritän tavoitella käsiini ja pieni turnausväsymys alkaa näkymään jo siinäkin. Tuota palloa on nimittäin tavoiteltu jo vuoden päivät ja nyt aletaan olemaan jo lähellä. Että ei kai tässä nyt kauheasti tarvitse niitä syitä lähteä sittenkään etsimään…

Tilanne tuon “ison pallon” suhteen on ratkeamassa suuntaan tai toiseen, sen verran tiedän varmaksi. Tarkkaa ajankohtaa en sen sijaan tiedä ja sehän tässä ehkä se suurin ärsyke. En mielestäni ajattele tilannetta mitenkään aktiivisesti koko ajan, mutta kyllähän itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat ovat takaraivossa kunnes ratkeavat.

Mutta se siitä. Ei tässä nyt auta kuin saada tuota pääkoppaa järjestellyksi ja vaikka lomaa on seuraavan kerran jouluna, pitää viikonloput yrittää pitää kevyinä ja palauttavina. Konkreettista apua fyysisiin oireisiin haen taas vyöhyketerapiasta ja luontaistuotteista, harmikseni sain ajan ihanalle vyöhyketerapeutilleni vasta kahden viikon päähän! Nyt viikonloppu alkaa siis jo valmiiksi kotisohvalta, jossa olen jo sulkenut työkoneen. Erään tärkeän työasian takia jonka deadline on tiistaina, päivystän koko viikonlopun meilien äärellä, mutta muutoin pääsen minäkin nyt toivottavasti rentouttavan viikonlopun viettoon.

Kotona on alkanut jo kynttiläkausi. Alkoi jo pari viikkoa sitten. Minä nyt vaan rakastan sytyttää kynttilöitä ja istua niiden valossa. Olotilan takia jouduin perumaan tänään joogan, mutta jokin hyvä ruoka ja ehkä uskaliaasti lasi viiniä Vain Elämää -ohjelman kaverina voisi olla paikallaan. Meinasin, että jos vatsa kramppaa jo muutenkin niin viini ei enää menoa haitanne. Se voi toisella tapaa tuoda mukavamman olon. 🙂 Lauantaina ohjelmassa on kavereiden kanssa pieni Thai Reunion Dinner, eli viime talven Thaimaan matkan reissukavereita treffaten missäpä muuallakaan, kuin Thai-ravintolassa. Pitkän kaavan mukaan ei olla kuitenkaan ajateltu istua, sillä nyt pitkät yöunet kutsuu riekkumista enemmän ja lähdenkin ihan autolla liikenteeseen. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus myös käydä mökillä rakentelemassa vähän hyötypuutarhan pensaille tukirakenteita lumentuloa varten.

Näissä melko kirjavissa omissa tunnelmissa toivottelen viikonloppuja kaikille.

Norm69 vihdoin katossa

Pidän tanskalaisesta muotoilusta ja design-esineistä. Harmikseni niillä on usein myös laatuun kuuluva hinta ja moni asia keikkuu todennäköisesti ikuisuuden toivelistallani toteutumatta koskaan. (Ellen sitten ryhdy esim. totaaliseen matkustuslakkoon pariksi seuraavaksi vuodeksi ja käytä kaikkia siihen kuluneita euroja pelkkään designiin. Miehellä tosin voisi olla hieman eriävä mielipide asiaan…) On kuitenkin tuotteita, jotka ovat saavuttaneet suuren suosion ilman suurta hintalappua ja yksi niistä on tanskalaisen Normann Copenhagenin valaisin Norm69.

Olin pitkään katsellut kyseistä valaisinta ja joskus suunnitellut sitä niin olohuoneeseen kuin keittiöönkin. Valaisin päätyi kuitenkin makkariin, sillä L-kokoisena se olisi ollut aivan liian suuri keittiöön, jossa vielä osin madallettu katto. Makuuhuoneessa valaisin pääsee mielestäni oikeuksiinsa metsänvihreää seinää vasten.

Valaisimen kokoamisesta olisi kyllä pari sanaa sanottavana. Ei todellakaan mikään kärsimättömän ihmisen unelmahomma! Minäkin onnistuin heti alkutekijöissään halkaisemaan pari osaa, mutta mitäpä ei Scotchin Magic Tape korjaisi! 69 palaa pitää taitella ja taivutella ja kiinnittää toisiinsa kiinni ja toistensa lomaan. Jouduin pari opastusvideota kaivamaan YouTubesta ihan vaan koska en tajunnut kirjallisista ohjeista mitä pitää tehdä. En siis todellakaan ole ollut ainoa ongelmani kanssa, sillä vastaaville pahveille ne videotkin on tehty! 🙂 Yhdessä kerroksessa on aina 6 palaa ja kokosin lamppua rauhassa monena iltana. Aina yhden tai kaksi kerrosta kerrallaan. Välillä en moneen päivään yhtään. Kokoaminen vaatii kyllä tietyn vireystason ja pinnan pituuden. 🙂 Paloja on kokoamistauon aikana syytä säilyttää niiden omassa muovissa ja paketissa, sillä törmäsin pariin kommenttiin siitä, että palat “kuivuvat” huoneenlämmössä ja ne saattavat helpommin tällöin haljeta kokoamisprosessissa. Samoin tärkeää on antaa paketin olla huoneenlämmössä useita tunteja, varsinkin kylmällä ilmalla ennen kokoamista. Jälleen halkeamisen estämiseksi.

Vihdoin sain valaisimen valmiiksi ja ryhdyimme kiinnittämään sitä katossa jo roikkuvaan ripustinsarjaan. Muutaman ähinän, puhinan ja ärräpään jälkeen valaisin saatiin vihdoin kattoon, mutta koska olin joutunut pujottamana käteni pohjan pienestä aukosta sisään saadakseni johdon ja siinä kiinni olevan lampun tarpeeksi alas ja oikeaan kohtaan, onnistuin tietenkin irrottamaan muutaman palan puoliksi irti paikaltaan. Ai että… siinä sitten kädet ylhäällä mahdollisimman epämukavavassa asennossa korjailin. Luojan kiitos siihen ei tarvitse koskea enää kuin kevyesti pölyhuiskalla!

Tämän valaisimen myötä voinkin todeta, että 2/3 kotimme valaisinongelmista on ratkaistu vain keittiön vielä odottaessa uutta. Niin, se toinen ongelmahan oli työ/vierashuonee, josta lisää piakkoin. Idea keittiön valaisimestakin on jo olemassa, mutta täytyy ensin varmistua, ettei silläkin ole turhan suuri koko tilaan nähden. Ihan se alkuperäinen valaisinhaaveeni saa jäädä vielä odottamaan tulevia vuosia ja jotain lottovoittoa.

Huomaatteko muuten miten eri vuorokauden aikaan makkarin seinän väri vaihtuu valon mukana. Tässä alemmassa kuvassa, joka on otettu myöhemmin iltapäivästä, väri on tummempi. Varsinkin iltaisin pienten lukulamppujen valossa huoneessa on ihana tunnelma. Illan paras hetki on ehdottomasti makuuhuoneeseen käpertyminen. Siellä on nykyisin niin rauhallinen zen-fiilis.