Toipilaskodissa

Päivät ja viikot vierii tällä hetkellä aika kovaa kyytiä. Loman jälkeen on ollut kiire saattaa työt ajan tasalle, mutta myös kouluhommissa on ollut tekemistä. Olen jättämässä näyttötutkintoaineistoni ensi viikon lopulla ja viimeiset päivät on mennyt sitä hinkatessa. Uskoisin kaiken olevan nyt kunnossa ja sitten odotellaan enää muutaman viikon päässä olevaa varsinaista tutkintotilaisuutta.

Tämä viikonloppu sen sijaan on mennyt ihan kotona toipilasta hoitaessa. Meidän koiruli nimittäin vietiin eilen lauantaina suunnitellusti sterilaatioon. Leikkaus, vaikkakin rutiininomainen eläinlääkäreille, on aina riski ja sydän kurkussa odoteltiin parisen tuntia, että saadaan kuulla kaiken menneen hyvin. Onneksi näin todella oli. Takaisin eläinklinikalle mennessämme koiramme oli 30-kiloinen rätti lattialla, aivan pöllyssä vielä kaikista nukutusaineista ja kipulääkkeistä, mutta niin se vain tallusteli horjuvin askelin autoon.

Viime yö meni olkkarin lattialla koiran kanssa. Yö oli hiukan levoton, kuten odotettiinkin ja koira piipitteli vähän väliä. En tosin ollut varma johtuiko kivusta vai lääkehuuruista, todennäköisesti jälkimmäisestä, sillä koira oli juuri saanut pitkävaikutteisen kipupistoksen ennen kotiinlähtöä. Tänään on ollut toinen ääni kellossa! Menohaluja olisi pihalla niin paljon, että pitää vähän toppuutella. Kipuja ei näytä olevan antamiemme lääkkeiden takia ja lelujakin jo kannellaan kotona. Ei tarvitse enää siis olla sydän syrjällään, kaikki meni todella hienosti ja toipuminen on alkanut vauhdikkaasti!

Muistelin tässä omaa, ehkä hiukan vastaavanlaista operaatiota, eli umpisuolileikkausta – samalla laillahan siinäkin on menty vatsasta sisään, tosin tähystyksellä, kun koiralla on tällä hetkellä kymmenen sentin vekki vatsassa. Itse olin todella kipeä ekan viikon! Ei olisi tullut mieleenikään hyppiä korkeilla hangilla kevein askelin heti seuraavana päivänä. Koirat näemmä toipuvat todella paljon nopeammin leikkauksista. Meille oli päivänselvää, että koira steriloidaan. Emme halua teettää pentuja, emmekä halunneet koiralle enää näin ollen juoksuja. Sterilaatio poistaa myös riskin vaarallisesta märkäkohdusta sekä ennaltaehkäisee myös narttukoiran nisäkasvaimia. Toki painoi mieltä viedä täysin terve koira leikkauspöydälle, mutta nyt se on tehty ja kaikki on hyvin. Ensi yö nukutaan normaalisti yläkerran makkarissa, nyt kun ei tarvitse pelätä lääkehuuruisen koiran liikkumista portaissa. Se juoksee ne tikeistä huolimatta täysin normaalisti edes takaisin. Viikon verran tässä otetaan iisisti ja tehdään vain remmilenkkejä hillitysti. Parin viikon päästä meillä alkaakin koiran kanssa taas yhteinen temppukouluharrastus!

Meillä on miehen valmistamat herkulliset ribsit tekeytymässä uunissa ja Areenasta on pyörinyt koko päivän Syke -sarja. Olisi tehnyt mieli mennä salille, mutta toivun itse keskiviikkoisesta hammasoperaatiosta, joka aiheutti aika kovat kivut tulehduksen takia. Nyt kun kipu ja hammas on vihdoin asettunut, en halua hankkia särkyjä takaisin liian aikaisen rehkimisen vuoksi – kohonnut syke kun ärsyttää tulehdustilaa lisää ja saa hampaan herkästi särkemään. Täällä ollaan siis otettu ihan relaa koko perhe kaiken maailman jutuista toipuen. Fiilis on silti hyvä – lumet sulaa, aurinko alkoi juuri pilkistää koko päivän kestäneen harmauden takaa ja täällä voi kaikki hyvin. Etsimme myös parhaillaan sopivaa hääpäivälahjaa (päätimme hankkia yhteisen) ensi viikon vuosipäivää silmällä pitäen. Palailen tähän varmasti vielä myöhemmin. Nyt täytyykin jatkaa internetin ihmeellisessä maailmassa kahlaamista…

Sellaisia kuulumisia täällä. Leppoisaa sunnuntain jatkoa!