Hong Kongin tärkeimmät nähtävyydet

Meillä on täällä taas matkalaukut esillä – lähtö Thaimaahan koittaa muutaman yön kuluttua, mutta sitä ennen paketoin viime marraskuun alussa tehdyn Hong Kongin reissun. Viimeinen osa Honkkari-sarjaa jäi joulun jalkoihin, mutta tässä tulee nyt kattava pläjäys nähtävyyksistä.

Makukysymyshän tuo lienee, että mitkä on ne tärkeimmät nähtävyydet, mutta me ainakin rampattiin kaikki mahdollinen ja vähän päälle viikon aikana ja tuntuu, että kaikki näkemisen arvoinen painettiin niin kameran muistikortille kuin sille tärkeimmällekin kovalevylle, eli muistoihin. Muistuttaisinkin heti, että jos et vielä ole lukenut hieman yleisempää ja todella kattavaa postaustani Hong Kongista matkakohteena, klikkaa ensin lukemaan se ja kurkkaa sitten vasta nämä varsinaiset vinkit nähtävyyksistä!

Nyt suosittelen kaikkia ottamaan mukavan asennon ja vaikka kuuman kupposen käteen – tämä postaus on pitkä kuin nälkävuosi ja kuviakin tähän postaukseen kertyi useampi kymmenen! Tein tätä vähintään yhtä monta tuntia kun on yhden käden sormia, eikä riitäkään. Halusin kuitenkin kaikki niputtaa yhteen kasaan, niin sain tästä oikeasti kattavan paketin esim. Honkkariin matkaa suunnitteleville. Mitenkään tärkeysjärjestykseen en kohteita pystynyt laittamaan, oli kaikki niin omanlaisiansa, mutta kyllä vaikuttavin lienee oli nro 1, eli

Tian Tan Buddha ja Po Lin munkkiluostari

Tian Tan Buddha, se jättiläismainen yli 30-metrinen pronssipatsas istuu rauhassa keskellä vuoria. Se symboloi ihmisen ja luonnon, ihmisten ja uskon välistä suhdetta. Patsaan nimi on varsinaisesti The Big Buddha ja se istuu Tian Tan -nimisellä vuorella. Vuori taas sijaitsee Lantau -nimisellä saarella, jonne pääsee metrolla Tung Chungin asemalle n. puolessa tunnissa Centralista, eli keskustasta. Patsaalle ylös vuorelle pääsee bussilla, mutta jos tuonne haluaa mennä kokemaan jotain henkeäsalpaavaa, suosittelen ilman muuta Ngong Ping 360 -köysirataa. Voin kertoa, että hieman se pelotti ja kouraisi vatsanpohjasta kun lasigondoli killui köysien varassa ihan huiman korkealla meren ja vuorien huippujen yllä. Matka kesti n. 25 minuuttia ja liki kuusi kilometriä sillä taitoimme.

Kun hieman rentouduin nauttimaan maisemista jotka gondolista avautuu ihan lentokentälle saakka, tuskin pystyin hengittämään. Matka vuorten yli ja puiden latvojen yllä oli jotain mitä en ole ennen kokenut. Kun buddha viimein siinsi vuorella ihan pienenä parin sentin hahmona, tajusin kuinka pitkälle vuorten päällä oikein matkasimme. Matka oli tasainen, eikä heilunut lainkaan niin paljon kuin hiihtohissit Alpeilla. Niissä tulee usein paha olo, mutta tämä gondoli oli tasainen kyyti.

Kylä, johon gondoli saapuu, on täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Täysi turistirysä. Kuten tietysti se patsaskin, mutta silti jotain ennennäkemätöntä. Nautin tästä ympäristöstä todella paljon. Varsinaiselle Buddhalle sai kiivetä vielä 268 porrasta. Kyllä siinä kuumuudessa alkoi vähän puuskututtaa. Patsaalla kuhisi ihmisiä, mutta silti siellä oli jokin kummallinen rauha. Buddha oli niin hyväntuulisen ja lempeän näköinen ilmeeltään ja patsaan takaa avautui mitä upeimmat maisemat Etelä-Kiinan merelle kummallisen kauniiden havupuiden myötä. Olisin voinut olla tuolla ihastelemassa näkymiä vaikka kuinka ja kauan.

Lähellä patsasta on Po Lin munkkiluostari. Se taitaa tänä päivänä olla vain turisteja varten, mutta aika mielenkiintoinenhan se toki oli. Astmaatikkona koin lukuisat suitsukkeet ja niiden vahvat tuoksut ihan pyörryttävinä, mutta pakko oli mennä ja nähdä omin silmin kaikki mahdollinen.

Me jonotimme mennessä ylös Buddhalle ja alas Buddhalta 2,5 tuntia suuntaansa – todella kammottavat jonot, mutta silti suosittelen vahvasti menemään Buddhaa katsomaan. On kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen ja nimenomaan köysirataa pitkin. Olen jonkun matkakokemuksen kerennyt elämäni aikana kokemaan ja osa niistä piirtynyt vahvasti mielensopukoihin, mutta tämä kokemus on yksi ylitse muiden. Se hetki kun aurinko venytteli viimeisiä säteitään vuorten ylitse ja värjäsi taivaanrannan oranssiksi ja me matkasimme hipi hiljaa gondolissa pois Buddhalta, lakkasin hetkeksi hengittämästä. Se näky oli vain jotain niin kaunista ja uskomatonta. Sillä hetkellä olin todella kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus matkustaa ja nähdä ja kokea jotain niin ainutlaatuista. Kyllä maailma on vaan niin ihmeellinen paikka…

 

The Peak, eli Victoria Peak ja funikulaari

Olen aina pitänyt pilvenpiirtäjistä. Niiden kimaltelevat peilipinnat ja korkeina taivaalle kohoavat kerrokset varsinkin iltavalaistuksessa ovat aina sykähdyttäneet. Hong Kongissa avautuu yksi maailman parhaimmista pilvenpiirtäjä-maisemista Victoria Peakiltä. Jos olet kaupungissa vain yhden päivän ja sinulla on aikaa vain yhteen nähtävyyteen, mene Peakille. Et kadu sitä päiväsaikaankaan, mutta minä tietysti halusin sinne ehdottomasti illalla jo auringon laskettua. Peak Tram, eli funikulaari, joka on kuljettanut ihmisiä vuoren huipulle jo 130 vuotta, on sekin mielestäni yksi ja ainoa oikea tapa mennä Peakille. Vain 8 minuutin ja 400 metrin matka vuorella on huikea! Funikulaari nousee vuoren rinnettä liki pystysuoraan aivan jäätävän jyrkässä kulmassa! Siinä oli junallinen ihmisiä ihan riemunsekaisessa kauhussa, myös me! Ja mitkä maisemat sieltä avautuukaan, voi pojat. Aivan huikeat ja henkeäsalpaavat.

Peakillä on ravintolaa jos jonkinlaista, joten siellä voi viettää vaikka koko illan. Me olimme aivan poikki koko päivän kestäneen Lantau ja Buddha -reissun jäljiltä, jonka perään siis vielä matkasimme Peakille ilta yhdeksän jälkeen illalla, joten me nautiskelimme vain maisemista, otimme kuvia ja lähdimme takaisin alas.

 

Man Mo temppeli

En todellakaan ole uskonnollinen ihminen, mutta käyn mielelläni kirkoissa ja temppeleissä sun muissa ihan vain mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta ihailemassa erilaista arkkitehtuuria. Man Mo temppeli on jotain mitä ennen en ollut kokenut. Taolainen temppeli edustaa kaikin tavoin niin erilaista uskontoa minkä pariin on itse täällä pohjolassa kuulunut, että päähän tuolla pyörälle meni kaikista väreistä, patsaista, tuoksuista, kynttilöistä ja muista. Koko temppeli täynnä turisteja, mutta myöskin jotain uskonnollista rituaalia suorittavia ihmisiä, jotka selkeästi jonkin “oppaan/opettajan/temppelimiehen” johdolla jotain tekivät. Jumalille jätettiin hedelmiä ja ruokaa alttareille ja joka paikassa paloi valtava kasa kynttilöitä ja suitsukkeita.

Katossa oli jotkut koriviritelmät, jonka merkitys jäi vähän auki meille, mutta kovin erilaista se tosiaan kaikkinensa oli. Silti tuollakin temppelissä tuli tunne, että pitää olla hiljaa, liikkua varsinkin rituaaleja suorittavien lähellä huomaamatta, olla koskematta mihinkään ja kunnioittaa kaikkea sitä mitä siellä on. Niin kuin kirkoissa aina. Kuvia sai onneksi vapaasti ottaa ilman salamaa. Järkkäristä lähtevä suljinääni on minusta tuollaisissa paikoissa hieman kiusallinen, tuntuu ettei kuvaa voi ottaa muilta “salaa” lainkaan, vaan aina herättää huomiota ison kameransa kanssa.

 

Mid-Levels Escalators

Nämä rullaportaat eivät nyt varsinaisesti ole se kummemmat kuin muutkaan rullaportaat – olet nähnyt yhdet, olet nähnyt kaikki. Rullaportaat ovat yhteensä 800 metriä pitkät, mutta toisin kuin luulin, ne koostuvat useasta lyhyemmästä pätkästä, eivät suinkaan yhdestä. Portaat nousevat yhteensä 135 metriä ja niillä nyt voi ainakin huviksensa siirtyä paikasta toiseen. Mitkään varsinaiset nähtävyydet nämä mielestäni eivät olleet, mutta erikoiset, eipä tuollaisia vastaan ole tullut toisaallakaan.

 

Star Ferry – Kowloon – Avenue of Stars – Kowloon Park

Me asuimme Hong Kong Islandin puolella ja metrolla pääsee kätevästi vaihtamaan Kowloonin puolelle, mutta kyllähän se lätäkkö pitää ainakin kerran ylittää ikivanhalla Star Ferry -lautalla. Lautalta on kivat maisemat Islandin puolen pilvenpiirtäjiin. Tässä samalla tuli huomattua se, että vaikka meille osui erittäin aurinkoiset ja selkeät säät, oli vaikeaa saada selkeää valokuvaa pitkän matkan päästä, sen verran on kaupungissa ilmansaastetta.

Avenue of Stars, eli Tsim Sha Tsuin rantabulevardi, joka mukailee Hollywoodin tähtikatua sisältäen kunnianosoituksia Hong Kongin elokuvascenelle mm. Bruce Leen patsaan muodossa, jäi meiltä näkemättä remontin vuoksi. Rantakatu avautuu uudelleen ensi vuoden alusta, joten ainakin yksi hyvä syy mennä joku päivä vielä Honkkariin lomailemaan! Täältä bulevardilta on myös kätevä katsella joka ilta klo 20 alkavaa laservalo-showta, josta kertoilin tarkemmin aiemmassa postauksessani (linkki postauksen alussa).

Mikäli kaipaa hetken hengähdystä, voi jatkaa matkaa Kowloon Park -nimiseen puistoon ja karistaa hetkeksi suurkaupungin pölyt jaloistaan ja neonvalon välkkeet silmistään.

 

Stanley Market ja Stanley Beach

Jos aikaa on, suosittelen käymään saaren toisella puolella. Sieltä löytyy rantaviivaa ja eri biitsejä; Deepwater Bay, Repulse Bay ja Stanley Beach järjestyksessä noin. Bussilla 6X (ja parilla muullakin) pääsee kätevästi n. 45 minuutissa perille Aberdeen -tunnelin läpi ja pieniä vuoristoteitä pitkin.

Maisemat olivat aika kivoja bussin ikkunastakin katsottuna. Mielenkiintoinen talokin tuli matkalla vastaan, sillä siihen oli jätetty suuri aukko keskelle taloa. Aukko liittyy FengShuihin ja lohikäärmeisiin. Vanhan uskomuksen mukaan lohikäärmeet lentävät vuorilta alas merelle ja niiden lentoreitin tulee olla esteetön.

Jälkikäteen ajatellen Repulse Bay näytti rantana mukavammalta bussin ikkunasta katseltuna kuin Stanley Beach, mutta kokonaisuudessaan liputan Stanleyn puolesta. Kaunis pieni keskusta, jossa on ihania ravintoloita, Murray House -niminen iso kuuluisa rakennus ihan rannalla ja Stanley Market – eli torikojuja toisensa jälkeen.

Stanleyssä pääsee hetkeksi ihan kuin toiseen maailmaan. Talot muistuttavat enemmänkin Karibian seutua herkullisine väreineen ja pienet kalastajaveneet jostain Kreikan tunnelmasta. Hektinen suurkaupungin menokin laantuu ja Stanleyssä on hieman uinuva fiilis. Aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta ja lämpömittari kipusi koko ajan liki kolmenkympin tuntumaan.

Me kiertelimme hetken keskustaa, kunnes suuntasimme biitsille. Tulipahan raksittua uusi meri -ja uintikohdekin listalle, eli Etelä-Kiinan meri. Meri oli aika aaltoinen tuona päivänä, kävinkin vain pikaisella uinnilla ja rannan myötäisesti. Pidemmälle ei tehnyt mieli lähteä, vaikka olenkin veden kanssa oikein sinut. Vesi oli lämpötilaltaan oikein passeli myös tällaiselle vilukissalle.

 

Temple Street Night Market

Kowloonin puolella on kuuluisat Temple Streetin iltamarkkinat. Jos haluat ostaa vöitä, elektroniikkaa, leluja, vaatteita, matkamuistoja, ruokaa tai kuulla vaikkapa ennustuksen, niin Temple Street on paikkasi! Aikamoista “Kiina-krääsää” kaikki ainakin omaan silmään vaikutti, mutta lähti sieltä matkaan erilaisia puhelimen lisähärpäkkeitä ja “Tassu-Kissa”, eli se veikeä yhtä tassua heiluttava posliininen kissa. Mauton kuin mikä, mutta osoittautui sellaiseksi must have -tuotteeksi itselleni, heh. Sitä tassukissaa muuten etsittiin kissojen ja koirien kanssa, sillä kissan piti olla tietynlainen ja sopia kotiin – niitähän on siis erilaisia ja yritykseen tietynlaisen voi laittaa tuomaan lisää asiakkaita, kotiin taas sellaisen, joka tuo onnea perheelle.

Happy Valley laukkarata

Jos kävi huono tuuri Avenue of Starsin kanssa sen ollessa rempassa, kävi vielä huonompi tuuri Happy Vallen laukkaradan suhteen – kohde, jota varsinkin mies odotti kovin. Laukkarata oli kyllä auki ja siellä sai lyödä vetoa hevosista, mutta kerran pari vuodessa hevoset juoksevat kisansa jossain aivan muualla kuin Honkkarissa ja arvaattekin varmaan, että meidän kohdalle osui juuri se keskiviikko, kun hevoset olivat muualla. Voi mikä pettymys! Olin jo varautunut hienoihin paneroituihin kuviin hevosista! Olin jo niin varautunut siihen, että kuulisin niiden kavioiden hakkaavan maata ja harjojen lentävän tuulessa.

No, lähetys toiselta laukkaradalta välitettiin suorana jättimäisiin screeneihin, mutta eihän se sama ollut. Samperi hävittiin vielä kaikki vetoihin laittamamme rahatkin lopuksi, vaikka ensin otettiin hyvät nousut! 🙂  Onneksi kyse oli pienistä summista ja se me oltiinkin valmiit häviämään ihan vain kokemuksen vuoksi. Paikka oli todella upea ja sijaitsi kirjaimellisesti keskellä pilvenpiirtäjiä. Tuolla olisi ollut täytenä laukkailtana varmasti ihan huikaiseva meininki! Tämä jäi tällä kertaa kokematta, mutta ensi kerralla – ja me aivan varmasti kyllä toisenkin kerran Honkkariin menemme – tänne on päästävä kokemaan kunnon kisailta! Ilta oli muuten ihana ja miten kauniit värit loi laskenut aurinkokin taivaalle.

 

Tähän päätän kattavat raporttini Hong Kongista. Vielä lupaan yhden ja se liittyy Macaoon – nimittäin jos käyt Honkkarissa ja sinulla on yksi päivä aikaa, vietä se Macaon puolella. Tästä kuitenkin lisää ensi postauksessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *