Terveiset Thaimaasta!

Sawadikaa!

Täällä sitä elellään Koh Lantan saarella postikorttimaisemissa ja +33 asteen lämpötilassa kostean tuulen helliessä ihoa ja suolaisen meriveden kelluttaessa laineilla! Ai että, miten olemme nauttineet tästä! Suomesta kuulemiemme terveisten mukaan emme olisi voineet lähteä reissuun parempaan aikaan, lunta on vissiin tullut ihan riittämiin, että uskoisin jopa itseni kaltaisen talvifanin jo tuskastuvan.

Elämä Thaimaassa soljuu päivästä toiseen kellonaikaa tai edes viikonpäivää tietämättä. Joka päivä mietimme kimpassa, että mikäs päivä tänään olikaan. Ei sillä, että väliäkään olisi. Lomalla parhainta on juuri ajantajun menettäminen. Kun mihinkään ei ole kiire tai kun kukaan ei odota mitään. Aamuisin heräilemme 8-9 aikaan ja suuntaamme aamiaiselle. Kokki paistaa munat juuri sellaiseksi kuin haluaa ja tuoreita, ah, niin makeita hedelmiä on tarjottimet pullollaan. Aikaa vietetään altaan reunalla kirja kädessä tai vain huojuvia palmua katsellessa. Olen käynyt viereisellä joogastudiolla treenaamassa ja en tiedä olisiko mikään täydellisempää juuri nyt. Aamuisin teemme rannalla kävelylenkkejä ja iltaisin näemme ystäviä illallisen merkeissä erilaisia thai-ruokia maistellessa rantaravintoloissa tai Sala Danin, eli tämän Koh Lanta saaren keskustassa.

Olemme käyneet viidakossa vaeltamassa ja luonnonpuistossa patikoimassa. Vastaan on tullut hurjan kokoisia varaaneja, söpöjä vekkuleita apinoita, oransseja käärmeitä, skorpioneja, sammakoita ja eksoottisia lintuja hurjan värikkäistä perhosista puhumattakaan. Luonnonpuistosta aukesi huikeat maisemat järisyttävän pudotuksen alkaessa heti tennarin vierestä niin, että tätä korkeanpaikankammoista huimasi ihan tosissaan! Mangrovemetsässä kuului rapinaa joka paikasta näkemättä sen aiheuttajaa, että vähän karmi selkäpiitä mikä siellä mahtaa lymytä.

Vedenalaista luonnonantia ihmettelimme kahden dyykin verran snorklatessa. Ajoimme isolla veneellä kahden tunnin päähän avomerelle “töppyräsaarille” – siis niille merestä pystysuoraan kohoaville kivimuodostelmille – snorklaamaan. Sinne vaan räpylöiden ja snorkkeleiden kanssa veteen tuhansien ja tuhansien värikkäiden kalojen, meduusojen, erilaisten korallien ja mureenojen sekaan. Taas nähtiin ja koettiin jotain ällistyttävää. Ohitse lipui myös black tip haiparvi. Ne olivat vielä poikasia, joskin metrin mittaisia. Hui!

Netti toimii tuskastuttavan hitaasti, yhden instakuvan lataamista saa odottaa joskus tuntitolkullakin. Ensi viikolle on luvassa vielä lisää joogatunteja, rantakävelyitä ja uintia, eli aika samaa kaavaa jatketaan. Michelle Obaman elämänkerta on lopuillaan, yhden kirjan huitaisin jo vuorokaudessa. Haluaisin vuokrata sup-laudan ja lähteä merelle melomaan, lisäksi eräs hiekkasärkkä olisi kiinnostavaa nähdä. Mies haaveilee toisesta snorkkipäivästä, mutta itselle taitaa tuo yksi riittää tällä erää.

Sellaista saarielämää täällä vietellään. Ei voi valittaa. Eilen lounaalla rannalla istuessamme mietin, että miten täydellistä täällä onkaan ja miten onnellinen olen juuri nyt. Tähän kohtaan voisin siteerata instaan laittamiani hashtageja: #islandlife #enjoyinglife #paradise

 

Heidi / Checklist - -
Click on a tab to select how you'd like to leave your comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *