Hong Kong matkakohteena

Kotiudumme viikko sitten reissusta ja yllättävän hyvin sitä soljahti takaisin arkirytmiin. Kuvat on keretty läpikäymään ja nyt palan halusta kertoa teille lisää Hong Kongista, suosittelen kaupunkia kaikille! Se oli hyvin erilainen kuin mikään missä olen ennen käynyt. Ja sana erilainen on tässä kohtaa ainoastaan positiinen!

Hong Kong koostuu Hong Kongin saaresta (jossa me asuimme), mantereen puolella olevasta Kowloonista sekä Kiinan rajalle ulottuvista Uusista Territorioista. Honkkarissa asuu 7 miljoonaa ihmistä ja siellä on rakentamatonta aluetta noin 75 %. Voi siis kuvitella kaksi asiaa – siellä on aivan valtavasti ihmisiä ja ihmiset asuvat todella ahtaasti. Ei jäänyt edes sormilla laskettaviin kertoihin se, kuinka monesti ihmettelin ja hieman kauhistelin paikallisasutusta niissä jättimäisissä, 50-kerroksisissa kerrostaloissa, joita oli yhdessä ryppäässä helposti 20 taloa. Honkkarissa on kaikki päällekkäin! Kaduilta saattaa löytyä vain hissi etsimääsi paikkaan ja paikka saattaa sijaita 30. kerroksessa tai vähintäänkin jonkun rakennuksen sisällä. Hyvin harva etsimämme asia oli ikinä maan pinnalla ja ovi siihen helposti löydettävissä. Siihen piti ihan ensimmäiseksi tottua.

Meidän hotellimme sijaitsi North Point -alueella ja lähin metroasema, Quarry Bay, sijaitsi n. 50 metrin päässä hotellista. Huone saatiin pyynnöstäni mahdollisimman korkealta ja olimmekin tokaksi ylimmässä, 32. kerroksessa. Näkymät olivat suoraan lahdelle ja vastapäisen rantsun pilvenpiirtäjät sekä lätäköllä seilaavat alukset olivat joka aamuinen -ja iltainen näkymämme. Ei voi valittaa!

Hotellille pääsi helposti hyppäämällä Air Expressiin lentoasemalta ja matkustamalla sillä paikalliselle Rautatientorille ja vaihtamalla metroon. Air Expressillä matka kesti n. 25 minuuttia ja hinta oli muistaakseni n. 15 euroa. Aika perus lentokenttäjuna -maksu. Vaikka olimme etukäteen katselleet kartasta missä hotelli sijaitsee, olimme hieman syrjässä vilkkaimmista alueista. Metromatka Centraliin, eli keskustaan kesti n. 20 minuuttia. Meidän alueemme oli selkeästi enemmän paikallisten asuinaluetta ja sieltä puuttui erilaiset kaupat tai ravintolat, mutta se ei haitannut. Me vietimme enimmän ajan ihan jossain muualla ja hotelliin palattiin vain nukkumaan.

Nyt kun tuo metro tuli jo mainittua, niin se on liikkumiseen ihan ehdoton, vaikka me kyllä matkasimme myös kaikilla muillakin mahdollisilla vempeleillä. Octopus -kortti kannattaa ostaa heti ekalta metroasemalta ja ladata sinne rahaa. Kortti maksaa 50 HKD, eli n. 5 euroa ja me latasimme reissun aikana sinne pari kertaa rahaa lisää ensioston jälkeen. Yhteensä käytimme julkiseen liikenteeseen viikon aikana n. 25 euroa per pää. Korttihan on muutenkin todella monikäyttöinen – se toimi kuin pankkikortti joka paikassa aina kaupankassalla parkkimittareihin, tosin luulen, että paikallisilla siihen oli liitetty juurikin pankkitili tms.

Hong Kongissa on oma valuutta, Hong Kongin dollari. Kaikista helpommalla hintojen suhteen pääsi, kun vähensi yhden nollan. Jos jokin maksoi 100HKD, se maksoi euroissa noin kympin. Turisteina kuuluimme selvästi vähemmistöön käyttäessämme käteistä rahaa, jokainen muu maksoi Octopus-kortilla. Honkkari on kallis paikka. Lähes kaikki on Suomen hinnoissa, ruoka ja alkoholi selvästi jopa kalliimpaa varsinkin ravintoloissa. Selkeästi halpaa oli elektroniikka (paitsi puhelimet),  julkinen liikenne sekä taksit. Taksit kuljettavat perushinnalla n. 2,5 euroa ekat 2 kilsaa. Sen jälkeen mittari alkaa juosta joko 200 metrin matkan tai yhden minuutin odotuksen (ruuhka…) jälkeen n. 17 senttiä. Erittäin halpaa siis, ellei joudu kovin pahaan ruuhkaan jumiin.

Hyvä vaihtoehto liikkumiselle on bussi, Hong Kongissa on kattava bussiverkosto, jolla mekin matkasimme saaren toiselle puolelle rannalle, mutta tästä kerron erikseen vielä lisää. Toinen ja itseäni jostain syystä kovasti viehättänyt liikkumismuoto oli 2-kerroksinen ratikka, eli Ding Ding, kuten paikalliset niitä kutsuvat. Hyppää kyytiin ihan missä vain, kiipeä ehdottomasti tokaan kerrokseen, nauti maisemista ja tukkaa hulmuttavasta tuulesta ikkunoiden ollessa auki ja jätä spåra, kun siltä tuntuu. Heitä lähtiessäsi kuskin ovesta poistuessasi tasaraha 2,60 HKD (eli alle 30 snt) oven vieressä olevaan laariin ja kiitä kyydistä. Aika halpa tapa nähdä kaupunkia ja linjoja on todella monta. Mekin vaihdoimme lennossa aina ratikasta toiseen!

Normaaleissa vaateketjuissa (paikallinen ketju Giordano kannattaa tsekkaa – vähän kuin meidän Lindex, eli laadultaan mielestäni hiukan parempaa ja hinnaltaan hieman kalliimpaa kuin HM) vaatteet suomen hintatasoissa, ellei jopa hiukan yli. Jos omaa paksun lompakon, löytyy Honkkarista kaikki mahdollinen merkkiliike; Versace, Gucci, Fendi, Prada, Furla jne. jne. Jokaisella liikkeellä aivan valtava myymälä! Vartijat ovella ja liikkeisiin jonotetaan nauhojen takana – näin he varmistavat, että liikkeessä asioi vain tietty määrä ihmisiä kerralla, sillä jokaiselle taataan oma henkilökohtainen myyjä. Niissä saa onneksi asioida ihan rauhassa katsellen, ei siellä kukaan puhalla niskaan. Tästä syystä myös paikallisilla markkinoilla saa olla ilman tyrkytystä, kulttuuriin ei istu raivokas tyrkytys ja krääsätoreillakin (jotka siis ehdottomasti koettava) saa rauhassa hipeltää ja katsella tuotteita. Ostareita on valtavasti, ehkä juuri siksi, että katutilaa ei riitä, vaan kaikki tehdään kerroksittain.

Vaikea uskoa, että tämäkään kaupunki nukkuisi koskaan. Kuten todettua, ihmisiä on niin valtavasti! Honkkarin kaduilla on kuitenkin erittäin turvallista olla ja kulkea. Kertaakaan siellä ei tullut turvaton olo, vaikka talsimme pimeillä (vai olikohan siellä missään pimeää katua kaikkien neonvalojen vuoksi…?) yömyöhään. Ihmisiä on paljon, mutta sopu sijaa antaa – kaikki on kohteliaita ja kaikki sujuu. Kukaan ei jää koskaan toisten tukkeeksi, liukuportaissa seistään oikealla ja ohitetaan vasemmalta. Joka paikkaan jonotetaan tiukoin säännöin ja tietyissä paikoissa, kukaan ei kiilaa tai änge. Ja jos vahingossa joku koskee toista, sitä pyydellään anteeksi, eikä vain jätetä huomiotta. Metrossa annetaan paikka sille ketä sitä tarvitsee ja vaikka ihmiset ovat sulloutuneina toisiinsa, kukaan ei töni, ei valita ruuhkasta, ketään ei katsota silmiin (koska katsotaan omaa älypuhelinta), eikä missään todellakaan yskitä, aivastella tai anneta lasten huutaa tai muutenkaan melskata, sillä se saattaisi häiritä muita ihmisiä. Tulin näistä jotenkin todella hyvälle mielelle – näin pitäisi olla joka paikassa. Että jokaista kunnioitettaisiin, vaikka tunnistin joitain samoja piirteitä myös suomalaisesta kulttuurista. Me tosin emme ehkä ihan samoista kohteliaisuussyistä anneta tilaa toisille, me annetaan tilaa toisillemme lähinnä siksi, ettemme halua ketään omaan tilaamme. Heh. 😀

Yksi mielenkiintoinen seikka oli, että lapsia ei ruuhkien (tai epätasaisten maastojen – kaupunkia ei voi suositella liikuntarajoitteisille…) takia juurikaan kuljetettu rattaissa tai vaunuissa. Ihan pienimmät kulkivat rintarepuissa, siitä vähän suuremmat ihan kuin jättimäisen vyölaukun kaltaisen alustan päällä. Se oli siis vyöklipsillä kiinnitetty äidin vyötärölle, mutta sen pussukka-laukun sijaan siinä oli puolikuun muotoinen, leveimmillään noin 15-20 senttiä oleva “istuin”, jonka päälle lapsi istutettiin ilman mitään remmejä ja äiti piti lapsesta kiinni toisella kädellään vyötäröstä. Siinä lapsi pystyi olemaan myös toisinpäin, eli kasvot äitiin päin jalkojen roikkuessa sivuilla. Lapsi oli ikään kuin äidin sylissä, mutta lapsen paino oli sen istuimen päällä ja äidin keskivartalolla, eikä rasittanut käsiä tai niskoja ja vielä jäi toinen käsi vapaaksi. Kaikin puolin kätevä systeemi – kaikkea ne kiinalaiset keksivätkään!

Ruoka oli itselleni vähän haasteellinen. Kala- ja vilja-allergikkona oli vaikeaa. Aasialaisen keittiön perus raaka-aineita on erilaiset kala- tai osterikastikkeet ja liemet. Niillä maustetaan todella moni ruoka suolan sijaan. Kun valtaosa ravintoloiden ruokalistoista on vain kiinaksi ja henkilökunta ei ontuvalla englannilla ymmärrä täysin mitä tarkoitan kun kysyn onko ruoassa mereneläviä missään muodossa tai sisältääkö se viljaa, on selvää, etten uskalla sinne mennä. Lisäksi erilainen tapa kohdella raaka-aineita (mm. myydä lihakimpaleita torilla +30 asteen lämmössä tai ottaa niitä käyttöön kadulla ravintolan ikkunan edessä roikkuneista koukuista) luo pienen epäilyksen kylmäketjun katkeamisesta. Kalat tosin olivat torilla niin tuoreita, että ne vielä hyppivät raasut siinä kojussa… Se vähän tuntui ilkeältä itsestäni. Söimmekin sellaisissa paikoissa, joissa sai lukea menun englanniksi ja jossa nuorempi sukupolvi puhui sujuvaa englantia keittiöstä raaka-aineiden käytön minulle erikseen tarkastaen. Silti ruoka oli vain outoa meille. Jotkut tuoksut tuntuivat jopa luotaantyöntäviltä ja kanaa ei tunnistanut kanaksi ehkä kuin rakenteesta. Toisaalta söin Honkkarissa yhden elämäni parhaimmista liharuoista.

Haluankin tässä kohtaa nostaa esiin huippuravintolan, Hutongin. Hutong sijaitsee Kowloonin puolella Peking Roadilla. Sinne noustaan hissillä, muistaakseni n. 30. kerrokseen. Kuulin juuri, että Hutong on yksi maailman viidestä arvostetuimmista kiinalaisista ravintoloista, joten voitte kuvitella, että pöytävaraus on paikallaan. Minäkin varasin pöydän viikkoja etukäteen. Saimme erikseen toivomani ikkunapöydän lahdelle.

Ravintolan sisustus ja tunnelma lähes pimeässä valaistuksessa punaisin kiinalaisin lyhdyin oli henkeäsalpaavan kaunis ja intiimi. Lintuhäkkejä roikkui koristeena korkealla ikkunoiden edessä ja kalusteet olivat tummaa jykevää massiivipuuta, oikein sellaisia perinteisiä kiina-kalusteita. Palvelu oli ensiluokkaista, hyvä ettei punaista mattoa levitetty jalkojen alle. Kun tarjoilijalle selvisi ruokahaasteeni, marssi hovimestari luokseni selvittämään tilannetta. Minulle annettiin gluteeniton ruokalista, mutta kun siitä vähensi vielä kalan pois, jäljelle jäi muutama ruoka. Tilasimme alkuun jotain tulista kanaa (todella hyvää!) ja pääruoaksi minulle tuli suuressa valurautapadassa naudanlihaa ja erilaisia sipuleita soijapohjaisessa kastikkeessa. Ja tietty riisiä siinä kannellisessa bambukorissa. Ruoka oli niin hyvää, että vaikken jaksanut syödä enää yhtään, söin silti lisää. Miehen kiinalaiset ribsit olivat myös kuulemma todella hyviä. Jälkkäriksi nautimme mandariinisorbettia.

Parhainta ravintolan tunnelmassa oli kuitenkin laser-show “Symphony of Lights”. Shown musiikin soittaa Hong Kongin philharmooninen orkesteri. Tiesin shown alkavan klo 20.00 ja siitä syystä varasin pöydän klo 19.00. Tähän showhun kuuluu siis se, että Islandin puolen pilvenpiirtäjät tanssittavat jäätäviä laservalojaan ja muita rakennuksien valoja musiikin tahdissa, joka kuuluu Kowloonin puolen rakennuksissa sisällä. Tämä tapahtuu joka ilta kello kahdeksan ja näin on ollut jo vuodesta 2004. Voitte kuvitella, että ihan mistään pienestä valojen vilkuttelusta ei ole kyse, sillä show on yksi maailman vaikuttavimmista multimedia-showsta. Jos et satu olemaan missään rakennuksessa sisällä kuullaksesi musiikin, voi ladata appin, josta musan kuulee missä vain! Olihan siinä mennä syömäpuikot kitarisoista läpi, kun show alkoi. Siinä vaiheessa en ollut ainoa, joka otti kameran esille.

Mieleenpainuva yksityiskohta Hutongissa on aulassa oleva valtava “toivomuspuu”. Lähtiessä kirjoitetaan kauniiseen punaiseen korttiin toivomus. Minäkin jätin toivomukseni puuhun.

Jos kaupungin häly turruttaa, voi pujahtaa hetkeksi Hong Kong Park -nimiseen puistoon. Vehreä keidas linnunlauluineen on rauhoittava elementti suurkaupungissa. Se oli ehkä hieman pienempi kuin luulin, mutta oikein kaunis silti. Puisto oli tosin remontissa ja kaikki vesialtaat olivat tyhjinä ja valtava lintuhäkki katseilta suojassa. Pilvenpiirtäjien vastapainoksi joka puolella näkyy vuoret. Se on jotenkin niin outoa, kun kyseessä on kuitenkin häkellyttävän suuri kaupunki. Melkoinen kombo. Kun siihen vielä lisää vesielementin, saarella kun ollaan, kuoriutuu Honkkarista kyllä aika monimuotoinen kaupunki.

val

Tähän päätän tämän valtavan kuvatulvan sisältäneen ekan osion Hong Kongista matkakohteena. Matkapostausta on vaikea tehdä ilman kuvatulvaa, jos meinaa esitellä kohdetta yhtään laajemmin. Toivottavasti pääsitte kuvieni myötä vähän kiinni kaupungin monimuotoisuuteen ja tunnelmaan sekä sen sykkeeseen.

Seuraavaan postaukseen kokoan kaikki nähtävyydet yhteen. Kaikki näkemisen arvoinen tuli nimittäin nähtyä ja koettua ja saimme valtavasti uusia kokemuksia tältä reissulta! Näitä kelpaa taas kiikkustuolissa joskus muistella…

2 kommenttia “Hong Kong matkakohteena

  1. Ihana postaus! ❤️ Nyt alkoi matkakuume polttelemaan. Olen aina halunnut päästä Hong Kongiin (seuraava etappi New Yorkin jälkeen) ja ihana oli lukea tälläistä tietopainotteista postausta perinteisten shoppailuvinkkien sijaan. Iso kiitos että jaksoit kirjoittaa näin mittavan postauksen meille lukijoille nautiskeltavaksi. 😘

    1. Kiitos ❤ Mulla on kyllä ikuinen matkakuume, nytkin 2 reissua jo buukattuna! 🙈 Hong Kongia suosittelen lämpimästi! Todella mielenkiintoinen kaupunki ja niin paljon erilaista näkemistä. Ilmasto on mukava ympäri vuoden, mutta syksy, juurikin meidän matkustusajankohta ihan parhain, sillä sadekausi on ohitse. Suoria lentoja suosittelen myös, lento on sen verran pitkä, että välilasku on suoranaista tuskaa. Me katsoimme ensin lentoja ja hotellia erikseen, kunnes tartuimme lento+hotelli -pakettiin, jonka avulla säästimme 1000 euroa!! Kannattaa siis vertailla! 👌

      Ah, New York! Mun lemppari! Koska olet menossa? 🤗 Meillä siirtyi Nykin reissu ensi syksyyn tämän Honkkari-reissun alta.

      Ja kiitos palautteesta! 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *