Täydellinen juustokakku

Blogistani löytyy pari ohjetta juustokakkuun jo ennestään. Ne ei kuitenkaan ole laisinkaan yhtä hyviä kuin tämä! Kehittelin tämän reseptin muutamaa reseptiä ja paisto-ohjetta mukaillen, minä kun olin kyllästynyt liian ruskeisiin, joskus palaneisiinkin reunoihin ja liian jämäkkään lopputulokseen. Myös pinnan liika halkeilu ärsytti.

Pohja on gluteeniton ja käyttämällä eri jauhoja ja hiutaleita, tästä pohjasta tulee niin paljon parempi kuin pelkistä Digestive-kekseistä. Suosittelen!

Pohja

75g pehmeää voita
30g sokeria
30g gluteenittomia kaurahiutaleita
40g gluteenitonta kaurajauhoa
55g maissitärkkelystä
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia
1 maustemitta suolaa

Ennen taikinan tekoa, vuoraa irtopohjavuoka parilla kerroksella foliota
Kakku paistetaan vesihauteessa, eli tarvitset myös korkeareunaisen uunipellin ja vettä
(Folio siksi, että se estää veden pääsyn irtopohjavuoan reunoista sisään)
Lisää myös irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi

Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään yhteen
Muotoile käsillä taikinaksi ja painele leivinpaperin päälle.
Paista keskitasolla 15 minuuttia
Anna jäähtyä

Täyte

200g sitruunatuorejuustoa
400g maustamatonta tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 dl kermaa
125g maitorahkaa
30g maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Vatkaa ainekset tasaiseksi seokseksi; ensin juustot, sitten lisää munat,
sitten kerma ja rahka, lopuksi tärkkelys ja sokeri ja sitruunan mehu ja raastettu kuori

Aseta irtopohjavuoka uunipellille, kaada täyte vuokaan
Lisää uunipellin pohjalle vettä niin paljon, että saat pellin vielä turvallisesti uuniin ja pois
Paista kakkua 150 asteessa 2 tuntia ja jätä jälkilämpöön uunin sammutettuasi vielä 30 minuutiksi
Jos pinta meinaa alkaa ruskistua liikaa, laita folio päälle

Jäähdytä kakku ja tarjoile se vasta jääkaappikylmänä

Huomasin, että pitkä paistoaika matalassa lämmössä ja vesihauteessa kypsytti sisuksen niin, että se jäi pehmeän täyteläiseksi. Huolehdin, että pinta jää kauniin kullanruskeaksi laittamalla folion ajoissa päälle. Nyt ei tarttunut edes reunat kiinni vuokaan! Rakenne oli täydellinen ja maku todella hyvä – ei liian rasvainen ja sopivan sitruunainen. Nam!

Näiden herkkukuvien myötä toivottelen mukavaa viikonloppua. Me suuntaamme mökille. Yes. Pääsee kunnolla rentoutumaan ja puilla lämpiävään saunaan kylpemään. Tämä viikko on ollut tooodella pitkän tuntuinen, olen todellakin valkoviinilasilliseni ansainnut!

Uusi ruokapöytä – Ikea Docksta

Nyt meillä on sitten uusi ruokapöytä!

Ennen hankintaa suoritin pitkällisen pohdinnan haluista ja tarpeista ja sen jälkeen syntyi kriteerit: valkoinen väri, pyöreä muoto, ei jatkettava. Halkaisija max. 105 cm, joka vielä mahdollistaisi tiukkaan katetun 6 hengen porukan pöydän ääreen. Ohut kansilevy. Laippajalka, tai muu versio, joka ei rajoittaisi tuolien sijoittelua pöydän ympärille. Ja mistään näistä ei tingittäisi.

Pyörittelin mielessäni todella kauan kahta design-pöytää; italialaisen Calligariksen Planet-pöytää sekä Hayn About A Table 20 -pöytää nelijalkaisena. Molemmat todella kauniita ja siroja, molemmat täyttivät kriteerit. Calligaris olisi saattanut olla vielä budjetin rajoissa, mutta harmikseni 120 cm halkaisija on keittiöömme liian iso. Nyyh. Hayn pöytä olisi ollut unelma, mutta reilu tonnin hintalappu oli liikaa. Olemme kesän aikana tehneet aika isoja investointeja mökkiprojektiin ja maksaneet kaksi tulevaa ulkomaanmatkaa, joten ns. likvidit varat olivat pöydän suhteen vähän niukassa. Oli siis tutkailtava edullisempia vaihtoehtoja. Vierailtuani useassa blogissa katsomassa kuvia ja lukemassa kokemuksia sekä myymälässä paikan päällä koeistumassa ja kattamassa pöytää (voitte uskoa, että herätin kanssa-shoppailijoissa mielenkiintoisia katseita…), päädyimme miehen kanssa Ikean Docksta -pöytään. Se täytti kaikki kriteerit laippajalkaa sekä ohutta kansilevyä myöten!

Se on täydellinen! Tukeva, reilu neljälle hengelle ja tiukasti katettuna sen ääressä voi ruokailla jopa 7 henkeä!

Pyöreä pöytä vie niin paljon vähemmän tilaa kuin entinen 6 hengen suorakaiteen muotoinen pöytämme, että aluksi tuntui, että tilassa jopa kaikui! Samaan aikaan halkaisijaltaan 105 cm pöytä vetää ympärilleen saman määrän ihmisiä. Pyöreän pöydän ehdottomia plussia on myös esteetön näkymä jokaiseen pöydän ääressä istuvaan. Pitkässä pöydässä joutuu aina kurkkimaan jonkun yli, pyöreän pöydän ääressä on paljon intiimimpi tunnelma.

Kattausta ajatellen pyöreä pöytä ei jätä ihan niin paljon tilaa erilaisille kipoille ja kupeille, kuten vaikkapa jouluna pöytään aina tulee, mutta minä päätin, että tästä lähtien ne katetaan sitten keittiön tasolle. Nyt nimittäin tästä pyöreästä pöydästä voi jokainen nousta kätevämmin ylös lautastaan täydentämään ilman, että koko rivi vetää tuolejaan sisään.

Olen todella iloinen tästä uudesta pöydästä! Vielä en ole kerennyt juhlia tai jotain illallista varten kattamaan, mutta voisin tehdä jonkun testikattauksen, jotta itsekin pääsen vähän kokeilemaan miten tuo pöytä taipuu kuuden hengen kattaukseen. Vähän mietityttää olemassa olevat pöytäliinat, pystyykö niitä nyt lainkaan enää käyttämään, mutta sitten täytynee hankkia pyöreitä liinoja…:) Ja onneksi nykyään kattaustrendeissäkin suositaan sieltä täältä roikkuvia liinoja, joten ei ole niin väliksi jos kaikki reunat eivät ole säntillisesti saman mittaisia.

Ja näettekö muuten, kuinka sinistä väriä on hiipinyt myös keittiöön…! Olen tainnut seota!

Lemppariruokaa; Risotto

Yksi lempiruoistani on risotto. Siis ei mikään sellainen perus riisistä keitetty mössö, johon heitetään hemapa (herne-maissi-paprika) sekaan, vaan ehta, hyvästä risottoriisistä, kuten vaikkapa arborio-riisistä tehty risotto, joka syntyy tuoreista raaka-aineista, hyvästä valkoviinistä ja kauha kerrallaan riisin sekaan imeytettävästä liemestä ja isosta kourallisesta raastettua parmesania.

Risoton voi valmistaa kyllä vähän kevyemminkin, kuten me teimme eräänä päivänä. Käytimme siihen lähinnä kaikkea mitä jääkaapista löytyi ja jätimme rasvaisimmat raaka-aineet pois. Kuutioimme shalotti-sipulin, valkosipulin ja puolikkaan chilin, josta poistettiin siemenet. Nypin läjän tuoretta oreganoa ja pesin pienen pienet helmitomaatit. Keitin litran kanalientä ja mittasin arborio-riisiä valmiiksi 400 grammaa. Sitten vain kattila tulille, oliiviöljyä perään ja ruoanvalmistukseen. Tässä resepti siihen risoton ”juhlaversioon” kaikilla mausteilla:

Risotto

1 l kanalientä
1 rkl oliiviöljyä
2 shalottisipulia
1-2 valkosipulin kynttä
400g risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
5 rkl voita
100g parmesanraastetta
suolaa
pippuria

Kuumenna liemi kattilassa
Pehmennä sipuli oliiviöljyssä pannussa ja lisää sitten valkosipuli, kääntele pari minuuttia
Lisää riisi ja nosta lämpöä
Kääntele riisiä koko ajan. Se ei saa saada väriä, mutta muutaman minuutin kuluttua se muuttuu läpikuultavaksi
Lisää viini ja sekoita, anna sen imeytyä riisiin. Alkoholi haihtuu, maku jää
Lisää ensimmäinen kauha lientä ja anna imeytyä riisiin. Pidä riisi liikkeellä koko ajan
Jos kiehuu liikaa, pienennä lämpöä, muuten riisin ulkopinta kypsyy liian nopeasti ja sisus jää raa’aksi
Jatka kauha kerrallaan nesteen lisäämistä, mutta anna aina edellisen ensin imeytyä
Tähän vaiheeseen kuluu n. 15 minuuttia
Riisin kuuluu olla pehmeää, mutta pureskellessa napakkaa
Tarkista suola ja pippuri

Nosta kasari liedeltä, lisää joukkoon voi ja riisi. Sekoita varovasti

Me jätimme kevyemmästä versiosta pois viinin, voin sekä parmesanraasteen. Maussa huomasin välittömästi viinin tuoman hapokkuuden puutteen, joten korvasin sen runsaalla tujauksella sitruunanmehua. Parmesanin ja voin puuttumisen huomasi myös niin rakenteessa kuin maussakin, mutta risotto ilman niitä maistui toki vähän raikkaammalta. Rakastan tuoretta oreganoa ja se sopiikin tomaattien kaveriksi ihan täydellisesti, joten lisäsin tähän versioon molempia runsaasti risoton sekaan. Me lisäsimme vielä erikseen pannulla paistettua broilerin jauhelihaa, kun sitäkin sattui jääkaapissa olemaan, mutta se oli virhe. Broiskun jauhis ei sopinut ihanan pehmeään risottoon rakenteeltaan saati maultaan yhtään! Note to self; älä ikinä enää pilaa täydellistä risottoa!

Risottoonhan voi periaatteessa heittää mukaan mitä vain – tuo resepti onkin siis hyvä perus pohja, jota voi käyttää sellaisenaan tai höystää oman maun mukaan vaikka millä raaka-aineilla. Ja hei, risotto on muuten kelpo kasvisruoka, jos sellaista haluaa tai tarvitsee tarjota. Muista vain tarkistaa, että juusto kuuluu ruokailijan syömiin raaka-aineisiin ja korvaa myös kanaliemi kasvisliemellä.

Mahtia maanantaita!