Syksyn treenikalenteri

Treeniasiaa ei ole pitkään aikaan ollut blogissa. Viimeisimmät ”isommat” uutiset tällä saralla oli keväällä toteutettu 6 viikon tehodieetti ja tehotreenaus Fit for Bikini -nettivalmennuksella, jolla sain erinomaisia tuloksia aikaan! Onneksi kesä ei tuonut ihan hirveää muutosta tilanteeseen, vain n. reilun kilon verran lisää painoa ja pientä pöhötystä, kun neste ja kesän grilliherkut ja viinilasilliset taas tuntui jämähtävän kroppaan. Loman jälkeen kerkesin palata normaaliin treenirytmiin kolmen viikon ajaksi ja sain olotilaa normalisoitumaan, kunnes nyt taas reissun päällä ollessa tilanne taas nollautuu, heh! 🙂

Mutta koska hyvä pohja on jo olemassa, sitä ei viikonkaan all inclusive -loma herkkuineen kerkeä pilaamaan. Sitä paitsi meidän hotellissa on aktiviteettia joka päivälle joogasta vesijumppaan ja tenniksestä kuntosaliin rantalentiksestä tai aerobic-tunneista puhumattakaan. Itse ajattelin hyödyntää ihanan lämpötilan uima-altaassa uimiseen oikein kunnolla. Pari kilsaa päivässä, ehkä vähän joogaa päälle, niin johan voi hyvällä omalla tunnolla vetää herkkuja kaksin käsin buffasta.

Reissun päätyttyä aloitan taas erittäin aktiivisen syksyn. Vain sillä keinoin pysyn vauhdissa pimeän ajanjakson yli, eikä väsymys pääse niin paljon toivottavasti vaikuttamaan. Viikkoon haluan jatkossakin mahduttaa 4-5 liikuntakertaa, joista kolme-neljä salitreeniä ja yksi joogaa. Ilman jälkimmäistä en tule toimeen, se on nähty. Toimistotyö ja istuminen on ihan tappoa kropalle! Viime syksynä en oikein päässyt joogatunneille niiden hankalan ajan takia ja senhän huomasi aika nopeasti. Kärsin ihan älyttömästä kahden nikaman nikamalukosta marraskuusta helmikuuhun käyden jatkuvasti fyssarilla ja kiropraktikolla ja hoitaen jumeja kotona foam rollerilla ja yhteen sidotuilla tennispalloilla. Tuosta kuntoutuminen oli hidasta ja kivuliasta, enkä ihan heti sellaista enää halua!

Viime kärsimykset syntyivät mökkirempan aikana – parin kuukauden remontti ja siitä viimeiset 2 viikkoa kellon ympäri tehdyt hommat aiheuttivat sahalihasten (kylkiluiden välissä kulkevat lihakset, kiinnittyy rintaan ja lapaan) totaalisen jumituksen ja rintarangan rustojen kipeytymisen. Nuo yhdessä aiheuttivat rinnan alueelle todella kivuliaita teräviä kipupiikkejä, jotka särkivät koko rinnan alueella. Kerkesin jo epäillä sydäristä rintasyöpään kaikkea mahdollista, mutta tajusin itsekin, että lihasperäistä kipua se on. Piti ihan käydä varuiksi lääkärissäkin toteamassa, että näin tosiaan oli, jotta sain mielenrauhan. Vasta pikkuhiljaa paikat on alkaneet taas aukeamaan ahkeran venyttelyn ansiosta ja tottakai myös rempan lopettamisen myötä. Lisäksi olen päässyt taas lomien jälkeen joogatunneillekin ja se on kyllä ihan parasta lääkettä kaikkiin jumeihin!

Syksyn ehdottomia tavotteita onkin liikkuvuuden ylläpitäminen ja jopa lisääminen joogaamalla. Samalla tuo harjoitusmuoto tuo myös kaivattua pysähtymistä ja hiljentymistä arjen kiireen keskelle. Jooga hoitaa tehokkaasti myös mieltä kehon lisäksi. Ottamalla edes yhden tunnin viikossa oikeasti omaa aikaa, jossa läsnä olet vain sinä itse ja joogamattosi ja jossa keskityt vain liikkeiden sulavaan jatkumoon hengityksen viedessä harjoitusta eteenpäin luonnollisessa rytmissä, on mitä parhainta mielen nollausta. Tuon jälkeen olo on niin levollinen, positiivisen tyhjä ja kehossa virtaa hyvä ja voimaannuttava energia.

Toinen tavoite on jatkaa monipuolisesti eri lihasryhmien harjoittamista, mutta keskityn syksyllä tarkemmin ongelmakohtiin, eli selkään ja vatsaan. Toisilla rasva kerääntyy reisiin ja takapuoleen, minulla ne menee vyötärölle ja siipiin, eli lapojen sivuihin ja alle. Käsivarsiin ja hartioihin on tullut mukavasti lihaksien tuomaa pyöreyttä viimeisen vuoden aikana ja yläselässäkin alkaa vihdoin tapahtua myös, mutta keskivartalon seutu on kyllä haasteellisin itselleni. Aion keskittyä niihin lihasryhmiin ja tehostaa treeniä tarkemmin ongelmakohtiin. Mitään myyttien omaista täsmäliikettä ei paikallisen rasvan sulattamiselle ole, rasva palaa tasaisesti joka paikasta ja luonnollisesti hitaimmin sieltä missä sitä eniten on, mutta kyllä treenillä sitä lihasta saa tietty enemmän näkyviin. Parhain lääke on ruokavalio aerobista unohtamatta. Kroppa tarvitsee myös sykettä nostattavaa liikettä pelkän lihaspumppauksen lisäksi. Siinähän sitä on taas syksyksi aherrettavaa!

Alkusyksyllä minussa on aina tosi paljon virtaa! Hyvällä treenitahdilla on helppo pitää vireystasoa yllä ja vielä kun siihen ottaa monipuolisen ja ravintorikkaan ruokavalion tueksi, sillä dravilla pääsee pitkälle ennen kuin alkutalven pimeys ottaa valtaansa. Mutta koska elämä ei ole pelkkää kieltäytymistä ja kuria, syksyyn on mahdutettava myös ihania illanistujaisia, leivontaa, herkullisia ruokia ainaisen makrotaulukon kyttäilyn sijaan ja tietty lepoa riittävissä määrin. Rötväilyä ja laiskotteluakin aina välistä. Tärkeintä on löytää hyvä tasapaino.

Mitä sinun syksyyn kuuluu?

Uudet ruokatuolit mietinnässä

Kuuluisa lumipallo-efekti on tainnut käynnistyä. Mieheni ylitsepääsemättömäksi riemuksi.

Nyt kun keittiössä on uusi pöytä, se on mielestäni tuonut ihan uuden tyyppisen ilmeen keittiöön. En ihan osaa kuvailla sitä fiilistä joka siitä syntyy itselleni – ehkä modernimpi, mutta myös yksinkertaisempi ja kevyempi. Jollain tapaa ilme ei ole enää niin ”tavallinen”. Ruokapöydän tuolit näkyvät ihan eri tavalla ja ovat paljon enemmän esillä nyt kuin suorakaiteen mallisen pöydän kanssa. Vaikka pidän ihan valtavasti mustista TON Dejavu 378 -tuoleista sekä noista isovanhempieni vanhoista ruokatuoleista jotka vielä itse äitini kanssa restauroin, on varsinkin nuo mustat alkaneet tuntumaan epäsopivilta.

Niin, se on kai se sana. Ne ovat jotenkin mielestäni kovin irrallisen oloiset, kuin eriparia uuden pöydän kanssa. Tuntuvat myös värinä tosi kovilta ja pomppaavat silmään. Olen ehkä myös alkanut kaipaamaan keittiön puutasoille kaveria ja vaaleaa puuta voisi esiintyä mm. tuolien jaloissa. Kun varsinkin TON:it vielä edustavat ehkä enemmän sellaista sisustuksen klassisempaa linjaa jota muutoin en koe kovin omaksi, olen kallistumassa siihen, että ne lähtee eteenpäin.

Koska olen todella viehättynyt tanskalaisesta muotoilusta, olenkin pyöritellyt mielessäni lähinnä tanskalaisilta merkeiltä tuoleja uuden pöydän pariksi. Ne miellyttävät modernin ja yksinkertaisen muotokielelensä vuoksi ja ovat mielestäni rentoja ja nuorekkaitakin. Toisivat keittiöön kaipaamaani vibaa; lämpöä ja kotoisuutta.

Olen jo pystynyt kartoittamaan muutaman kerran koeistumisella ja tuolien hiplailulla kolmen kärjen, vaikka näistäkään kaikki ei ole ihan täydellisesti mieleeni. Useiden satojen eurojen hintaiset tuolit ovat poissuljettu ihan vain budjettisyistä, onneksi kuitenkin vähän edullisempiakin design-kalusteita löytyy. Ja ehkäpä yhtä lukuun ottamatta nämä oman Top 3:sen tuolit eivät ole edes niitä ”nähdyimpiä” tai jopa ”blogi-tuolin” leiman saaneita. Kaikille kolmelle tuolille yhteistä on aika samankaltainen ilme; hieman tuollainen kuppimainen istuinosa pyöristetyillä kulmillla ja vaalea puunvärinen jalka.

Ensimmäinen on Hayn Neu -tuoli. (Lausutaan ”noi”) Valkoinen polypropeliini-muovi ja vaalea saarnijalka ovat kaunis yhdistelmä. Jalka on livenä lämpimämpi ja hieman tummempi kuin tässä esimerkkikuvassa. Ne ovat aavistuksen pökkelömäiset, muttei ole mikään häiritsevä tekijä. Istuinosaa kiertävä reuna tuo kivan, viimeistellyn ilmeen tuolille.  Harmittavasti Hay ei valmista kyseistä tuolia enää vitivalkoisella istuinosalla, vaan sävy on Soft Cream. Se on puhtaan valkoista pehmeämpi, hieman beigeen taittava sävy, kuten nimikin kertoo. En tiedä miten paljon tuo riitelisi kylmänsävyisen, vitivalkoisen lattiamme ja uuden puhtaanvalkoisen pöydän kanssa…

Muuton Visu -tuoli ei istuinosaltaan kamalasti poikkea Haysta, se on tasaisempi ja ehkä aavistuksen ”lättänämpi”, joka osuu omaan silmään jotenkin. Visussa on kaunis pyöristetty jalan yläosa, josta tykkään tosi paljon. Jalan väri on sen sijaan aavistuksen keltainen makuuni ja tässäkin istuinosassa sama kuin Neu-tuolissa, väri ei ole puhdas valkoinen, enemmänkin luonnonvalkoinen.

Normann Copenhagenin Form -tuoli jatkaa samaa linjaa. Istuinosaltaan Visu ja Form ovat tosi samankaltaisia. Jalka on kaunis ja moniulotteinen, hieman kellertävä sekin, ja en voi oikein olla miettimättä tapahtuuko siinä jotenkin liikaa kaikkine poikkipuineen? Formin ansioksi on sen sijaan mainittava puhdas valkoinen väri, josta iso iso plussa.

Tätä tuoli-asiaa pitää kyllä vielä pohtia, mutta valinta osunee johonkin näistä kolmesta. Hayn About a Chair on aivan ihana, mutta valitettavasti liian massiivinen pieneen keittiöömme ja pienen pöydän ympärille. En myöskään usko miehen pitävän tuolin kuppimaisesta ja sitä myöten melko raskaasta ilmeestä. Mitä tulee luonnonvalkoiseen väriin noissa istuinosissa, värissä ei niinkään ole mitään vikaa, se on tosiaan pehmeämpi ja kotoisampi sävy kuin puhdas valkoinen, eniten tässä mietityttääkin riiteleekö se muiden vitivalkoisten materiaalien kanssa ja näyttääkö sävy likaiselta niiden rinnalla? Ulkonäköseikkojen lisäksi ei pidä tietenkään unohtaa istumamukavuutta ja kauan näissä tuoleissa istuttuani on yksi noussut ylitse muiden. Siinä on vain yksinkertaisesti mukavampi istua hieman joustavan selkänojansa takia.

Jätän asian hautumaan lomareissumme ajaksi ja täytyyhän kai tuolta perheen kaksilahkeiseltakin jokin mielipide kysyä. Yleensä hän kyllä luottaa makuuni ja saan vapaasti sisustaa kotia ja toteuttaa omaa näkemystäni. Joskus kuitenkin tulee joku yllättävä reaktio, kuten vaikkapa tiukka ei BeDesignin Deer -hyllylle! Siis täh? Tuotako en siis saa koskaan…?

Löytyykö muuten blogin lukijoista TON Dejavu 378 -tuoleista kiinnostunutta…? Ne laitan myyntiin jahka uusista tuoleista tehdään päätös. Isovanhempieni tuolit säästän sen sijaan varatuoleiksi viidenneksi ja kuudenneksi tuoliksi.

Lomamatkalle!

Puristan viimeiset työtunnit kasaan. Lento lähtee illalla myöhään, on tehtävä vielä tämän päivän hommat pois alta. Mieli harhailee väkisinkin jo lomalle ja iho melkein jo tuntee lämpimät auringonsäteet ja suolaisen meren pisarat. Pakotan itseni keskittymään vielä hetkeksi työtehtäviin samalla miettien muistinko pakata kaiken tarpeellisen. Niitä kaikkein välttämättömimpiä on bikinit, aurinkorasva ja hyvää luettavaa. Sähköposteja tippuu Outlookkiin. Havahdun takaisin työpäivään. En millään jaksaisi enää avata niitä, lukea tai vastata. Olen henkisesti siirtynyt jo Montenegron maisemiin. Viimein naputan Out of Office -vastauksen sähköpostiin ja painan läppärin kannen kiinni. Olo vapautuu ja hymyilyttää. Olen lähdössä lämpimään. Siniset huulet, jäätyneet varpaat ja kalisevat hampaat viikonlopun Venetsilaisista meren äärellä on muisto vain!

Kotona syömme hyvin, suljemme matkalaukut ja tsekkaamme passit ja lentoliput vielä kerran. Mukana ovat. Kamera on ladattu ja muistikortti tyhjätty. Heitän vielä sandaalit laukkuun. Ohjeistamme talovahdin matkalla kentälle. Mielessä pyörii ajatus, ettei koiralle enää tarvinnut järjestää hoitopaikkaa. Rakas karvaturri matkustaa mielessä mukana maailmankin ääriin.

Tarvitsen tätä lomaa. Tarvitsen blogitauon ja sometauon. Tosin maisemakuvia on ehkä pakko jakaa jossain tuutissa, sillä etukäteistsekkaus on paljastanut maasta ihan huikeita näkymiä. Vaikka itse toivonkin katoavani linjoilta hetkeksi, teille olen ajastanut kivaa luettavaa postauksien muodossa, joten pysykää ihmeessä blogin parissa!

Energistä uutta viikkoa kaikille!