Uudet ruokatuolit mietinnässä

Kuuluisa lumipallo-efekti on tainnut käynnistyä. Mieheni ylitsepääsemättömäksi riemuksi.

Nyt kun keittiössä on uusi pöytä, se on mielestäni tuonut ihan uuden tyyppisen ilmeen keittiöön. En ihan osaa kuvailla sitä fiilistä joka siitä syntyy itselleni – ehkä modernimpi, mutta myös yksinkertaisempi ja kevyempi. Jollain tapaa ilme ei ole enää niin ”tavallinen”. Ruokapöydän tuolit näkyvät ihan eri tavalla ja ovat paljon enemmän esillä nyt kuin suorakaiteen mallisen pöydän kanssa. Vaikka pidän ihan valtavasti mustista TON Dejavu 378 -tuoleista sekä noista isovanhempieni vanhoista ruokatuoleista jotka vielä itse äitini kanssa restauroin, on varsinkin nuo mustat alkaneet tuntumaan epäsopivilta.

Niin, se on kai se sana. Ne ovat jotenkin mielestäni kovin irrallisen oloiset, kuin eriparia uuden pöydän kanssa. Tuntuvat myös värinä tosi kovilta ja pomppaavat silmään. Olen ehkä myös alkanut kaipaamaan keittiön puutasoille kaveria ja vaaleaa puuta voisi esiintyä mm. tuolien jaloissa. Kun varsinkin TON:it vielä edustavat ehkä enemmän sellaista sisustuksen klassisempaa linjaa jota muutoin en koe kovin omaksi, olen kallistumassa siihen, että ne lähtee eteenpäin.

Koska olen todella viehättynyt tanskalaisesta muotoilusta, olenkin pyöritellyt mielessäni lähinnä tanskalaisilta merkeiltä tuoleja uuden pöydän pariksi. Ne miellyttävät modernin ja yksinkertaisen muotokielelensä vuoksi ja ovat mielestäni rentoja ja nuorekkaitakin. Toisivat keittiöön kaipaamaani vibaa; lämpöä ja kotoisuutta.

Olen jo pystynyt kartoittamaan muutaman kerran koeistumisella ja tuolien hiplailulla kolmen kärjen, vaikka näistäkään kaikki ei ole ihan täydellisesti mieleeni. Useiden satojen eurojen hintaiset tuolit ovat poissuljettu ihan vain budjettisyistä, onneksi kuitenkin vähän edullisempiakin design-kalusteita löytyy. Ja ehkäpä yhtä lukuun ottamatta nämä oman Top 3:sen tuolit eivät ole edes niitä ”nähdyimpiä” tai jopa ”blogi-tuolin” leiman saaneita. Kaikille kolmelle tuolille yhteistä on aika samankaltainen ilme; hieman tuollainen kuppimainen istuinosa pyöristetyillä kulmillla ja vaalea puunvärinen jalka.

Ensimmäinen on Hayn Neu -tuoli. (Lausutaan “noi”) Valkoinen polypropeliini-muovi ja vaalea saarnijalka ovat kaunis yhdistelmä. Jalka on livenä lämpimämpi ja hieman tummempi kuin tässä esimerkkikuvassa. Ne ovat aavistuksen pökkelömäiset, muttei ole mikään häiritsevä tekijä. Istuinosaa kiertävä reuna tuo kivan, viimeistellyn ilmeen tuolille.  Harmittavasti Hay ei valmista kyseistä tuolia enää vitivalkoisella istuinosalla, vaan sävy on Soft Cream. Se on puhtaan valkoista pehmeämpi, hieman beigeen taittava sävy, kuten nimikin kertoo. En tiedä miten paljon tuo riitelisi kylmänsävyisen, vitivalkoisen lattiamme ja uuden puhtaanvalkoisen pöydän kanssa…

Muuton Visu -tuoli ei istuinosaltaan kamalasti poikkea Haysta, se on tasaisempi ja ehkä aavistuksen ”lättänämpi”, joka osuu omaan silmään jotenkin. Visussa on kaunis pyöristetty jalan yläosa, josta tykkään tosi paljon. Jalan väri on sen sijaan aavistuksen keltainen makuuni ja tässäkin istuinosassa sama kuin Neu-tuolissa, väri ei ole puhdas valkoinen, enemmänkin luonnonvalkoinen.

Normann Copenhagenin Form -tuoli jatkaa samaa linjaa. Istuinosaltaan Visu ja Form ovat tosi samankaltaisia. Jalka on kaunis ja moniulotteinen, hieman kellertävä sekin, ja en voi oikein olla miettimättä tapahtuuko siinä jotenkin liikaa kaikkine poikkipuineen? Formin ansioksi on sen sijaan mainittava puhdas valkoinen väri, josta iso iso plussa.

Tätä tuoli-asiaa pitää kyllä vielä pohtia, mutta valinta osunee johonkin näistä kolmesta. Hayn About a Chair on aivan ihana, mutta valitettavasti liian massiivinen pieneen keittiöömme ja pienen pöydän ympärille. En myöskään usko miehen pitävän tuolin kuppimaisesta ja sitä myöten melko raskaasta ilmeestä. Mitä tulee luonnonvalkoiseen väriin noissa istuinosissa, värissä ei niinkään ole mitään vikaa, se on tosiaan pehmeämpi ja kotoisampi sävy kuin puhdas valkoinen, eniten tässä mietityttääkin riiteleekö se muiden vitivalkoisten materiaalien kanssa ja näyttääkö sävy likaiselta niiden rinnalla? Ulkonäköseikkojen lisäksi ei pidä tietenkään unohtaa istumamukavuutta ja kauan näissä tuoleissa istuttuani on yksi noussut ylitse muiden. Siinä on vain yksinkertaisesti mukavampi istua hieman joustavan selkänojansa takia.

Jätän asian hautumaan lomareissumme ajaksi ja täytyyhän kai tuolta perheen kaksilahkeiseltakin jokin mielipide kysyä. Yleensä hän kyllä luottaa makuuni ja saan vapaasti sisustaa kotia ja toteuttaa omaa näkemystäni. Joskus kuitenkin tulee joku yllättävä reaktio, kuten vaikkapa tiukka ei BeDesignin Deer -hyllylle! Siis täh? Tuotako en siis saa koskaan…?

Löytyykö muuten blogin lukijoista TON Dejavu 378 -tuoleista kiinnostunutta…? Ne laitan myyntiin jahka uusista tuoleista tehdään päätös. Isovanhempieni tuolit säästän sen sijaan varatuoleiksi viidenneksi ja kuudenneksi tuoliksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *