Kottikärryistä yrttikärryiksi

Joskus neronleimauksia tulee silloin kun niitä vähiten odottaa ja joltain, keneltä niitä vähiten odottaa.

Mietimme pitkään mitä tehdään vanhoille ja painaville, aikansa eläneille kottikärryille, kunnes mies ehdotti, että istutettaisiin niihin kukkia ja tehtäisiin niistä sisustuselementti pihalle. Siis what?! En melkein voinut uskoa korviani!

Äidin jatkojalostuksella ajatus kukista vaihtui yrteiksi ja niinpä pintaan sudittiin mustaa maalia ulkonäön kohentamiseksi. Sisäpuolelle reunoille laitettiin kaadetun kirsikanpuun paksumpia oksanpätkiä somisteeksi. Sisäpuolta ei haluttu maalaa ihan vaan terveys- ja hygieniasyistä.

Kärryihin istutettiin herneenversoa, ruohosipulia, kahta eri basilikaa, joista toinen tuollaista mustaa, sekä minttua, sitruunamelissaa, rosmariinia, timjamia, persiljaa ja jopa pieni mansikantaimi. Lisäksi laitoimme kärryihin pari samettikukkaa. Tuskin tuohon kärryyn etanat kiipeää, mutta onpahan ne siinä silti. Ja ehkäpä ne houkuttelee mehiläisiä tai perhosia!

Taimet ostimme mökin läheltä paikalliselta taimitarhalta. Tuntui kivalta suosia lähellä tuotettua ja samalla tukea paikallista yrittäjää. Samalta taimitarhalta ostimme myös ihania kesäkukkia, ehkäpä nekin vilahtavat vielä tulevissa postauksissa.

Kärryt sijoitettiin kallion päälle lähelle aittaa. Siinä ne saavat kylpeä auringossa!

Eikös tullutkin mahtavat yrttikärryt!

Kesäisiä koirakuulumisia

Ai, että miten voi koiranpentu nauttia mökillä olosta!

Siellä saa juosta jolkotella vapaana tunnista toiseen, mutustella käpyjä, kannella keppejä, loikkia kukkapenkeissä (tosin hieman luvatta), seurata perheenjäsenten jokaista liikettä, makoilla viileällä nurtsilla, riehua naapurin koiran kanssa, ravata pellolla, katsella kalanpoikasia puronvarrella, loiskutella järvessä ja kun veto loppuu, nukahtaa onnellisena päiväunille vaikka keskelle pihamaata.

Mökkitonttimme on kokonaisuudessaan aidattu, mutta mietimme alkuun livahtaisiko pentu jostain välistä (vielä se jostain isommista koloista aidan alitse mahtuisi) kun silmä välttää tai jos portit jää auki – mitä vielä! Ei ole pelkoakaan siitä, että pentu lähtisi kymmentä metriä kauemmas meistä! Se haluaa olla joka touhussa mukana ja seuraa meitä kuin hai laivaa.

Portteja olemme myös pitäneet jo aukikin, sillä ei tarvitse pelkää, että se lähtisi niistä ulos. Pari kertaa olemme tarkoituksella menneet avoimen portin liepeille touhuamaan ja samalla katsomaan houkuttaisiko pentua lähteä. Vähän se on mennyt kuikuilemaan ja jos on ollut pyrkimys ulos asti ilman lupaa, niin olemme heti toruneet. Olemme opettaneet, että oli portti auki tai kiinni, sen eteen pitää pysähtyä ottamaan katsekontakti, jolla pyydetään lupa lähteä ulos portista. Se on toiminut hienosti!

Hyvin huomaa, että nyt kun ilmat ovat lämmenneet ja viikonloppuja on alettu viettämään mökillä ja töiden jälkeen kotipihalla, on koiran koulutus jäänyt vähän vähemmälle. Toki jo tähän asti opittuja asioita vahvistamme joka päivä ja pieniä asioitahan se oppii jokapäiväisen elämän varrella ihan huomaamatta, mutta super aktiivisia harjoituksia emme ole vähään aikaan tehneet. Se vähän harmittaa, jäänyt ihan jotenkin huomiotta tämä asia, mutta hienoja asioita pentu taitaa jo nyt! Ja aikaahan tässä kouluttamiseen on, ikää hauvelille tulee ensi maanantaina 20 viikkoa, eli 5 kuukautta.

Painoa koiralla on tällä hetkellä reilu 17 kiloa. Hirmuisen suuri se jo on! Hieman hirvittää ajatella, että se tuplaa vielä kokonsa ja painonsa! 😀 Sen tassutkin on ihan jättimäiset…!

Me lähdetään tänään töiden jälkeen taas mökille. Lisää pennun seikkailuja pääsee muuten seuraamaan instan puolella @maddethelabrador

Seuraathan sinäkin jo?!

Kirsikkapuun katveessa

Etupihan kirsikkapuu on puhjennut täyteen kukkaan. En lakkaa ihastelemasta sitä joka kerta, kun katse eksyy ikkunasta ulos tai kun kuljen kotiovella.

En tiedä käyttäytyykö kaikki kirsikkapuut niin, mutta ensin meidän puu tekee valkoisia kukkia, häivähdyksellä hentoista vaaleanpunaista, kunnes syvenevät ihan tuollaiseksi upean aniliininpunaiseksi! Naapurit ja ohikulkijat ihastelevat puuta usein ja toissa päivänä tullessani töistä kotiin, oli naapurintäti puhelin kourassa ikkunamme edessä kuvaamassa puuta! 🙂 Onhan se ihan jumalaisen kaunis näky!

Sinistä taivasta vasten napattu kuva on suoraan luonnon oma taideteos.

Ihanaa, kun helteet vielä jatkuvat, vaikka pientä viilennystä onkin vissiin tulossa. Itse ainakin nautin näistä kuumista ilmoista ihan täysillä – saa tepastella mekko päällä ja tuuletella varpaita sandaaleissa. Iho on päivettynyt ja näyttää niin paljon terveemmältä kuin talven pakkasilla ja jotenkin mielikin on virkeämpi – myös vastaantulevilla ihmisillä 🙂

Aurinkoista viikon jatkoa!