KARITSALOOTA – UUSI SOMERUOKA?

”Meidän Safkaa” Gullichenin pariskunta räjäytti pankin avokadopastallaan. Heti perään Henri Alén sai Muttin tomaattisoosit loppumaan joka kaupan hyllystä, julkaistuaan Twitterissä tomaattikastike-reseptinsä. 

Koska avokadopastassa jäin jälkijunaan ja Alénin kastikkeetkin on jääneet keittämättä, päätin heti tämän reseptin nähtyäni ratsastaa kerrankin ruokatrendien aallonharjalla!

Tämä resepti on siis Safkaa-pariskunnan käsikirjoittama ja bongasin sen jostain iltapäivälehdestä. 

IMG_1028.JPG

Ruoanlaittohan aloitetaan aina viinilasillisella… Joudun kuitenkin paljastamaan, että tämä lasillinen punkkua lurahtaa sapuskaan, eikä niinkään meikäläisen kurkusta alas. No, pikemmittä puheitta, tarjoilen teille Karitsalootan!

IMG_1032.JPG

KARITSALOOTA


1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150g pekonia
400g kaltattuja säilyketomaatteja
pari timjaminoksaa
400g karitsan jauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
lasi punaviiniä
400g makaronia
voita
(rasvaista juustoa)

Kuori ja hienonna sipulit, suikaloi pekoni
Pilko tomaatit ja hienonna timjami
Paista pekoni ja siirrä sivuun odottamaan, kuullota sipulit pannun rasvassa
Lisää jauheliha, ruskista ja lisää sitten pekoni, mausteet, timjami ja viini
Kiehauta
Lisää tomaatit ja kiehauta uudelleen
Seos saa olla tiiviin ja suolaisen makuinen, raaka makaroni imee osan mauista
Lisää seokseen raa’at makaronit, sekoita ja kaada voideltuun vuokaan
Vuole päälle halutessasi juustoa (minä laitoin raastetta)

Kypsennä laatikkoa 180 asteessa n. 30 min.
Jos laatikko alkaa kuivumaan, lisää tilkka vettä ja peitä foliolla
Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua 
IMG_1039.JPG

Ja mitä mieltä minä olin tästä tulevaisuuden someruokalupauksesta…?

Pannulla soosi vaikutti täyteläiseltä ja maukkaalta. Makaronin määrä kastikkeeseen nähden vähän arvelutti. Kymmenen minuutin uunissa olon jälkeen huomasin, että nestettä ei juurikaan ollut enää, joten lisäsin desin verran vettä ja ohjeen mukaisesti peitin vuoan foliolla. Kun otin lootan uunista, kaikki mehevyys oli kadonnut. Osa makaroneista oli jäänyt makuuni vähän turhankin al denteksi, joten vettä olisi pitänyt mielestäni lisätä vielä toistamiseen. Myös punkku maistui turhan paljon läpi, puolet punkkumäärästä olisi riittänyt itselleni.  Ruoka oli kuitenkin hyvän makuista, joskaan ei noussut suosikikseni. Pienellä nesteytyksellä tästä saa seuraavan kerran mehukkaamman sapuskan. 


Seuraatteko te ”ruokamuotia”? Iskikö ajatus karitsalootasta?


Blondi

 

HELMIKUUN ENSIMMÄINEN

Uskomatonta, mutta tämän vuoden ensimmäinen kuukausi on taputeltu päätökseen. Näin hurahti tammikuu ohitse ihan tuosta noin vaan! 

IMG_1059.JPG

Töissä on ollut melkoista hässäkkää uutta vuotta käynnistellessä ja uusia tehtäviä oppiessa. Myös opinnoissa alkaa olemaan kiireisimmät ajat käsillä; tällä hetkellä lautasella on purtavaa enemmän kuin tarpeeksi: tenttiin lukua, koulun messuosaston suunnitteluprojektia, näyttötyön suunnittelua myymäläuudistuksen merkeissä ja 3D-mallinnosten piirtämistä ja portfolion tekemistä. Lisäksi pari suurempaa tehtäväkokonaisuutta, joita minä suoritan harjoittelijana mm. sisustus- ja vaateliikkeissä, on työn alla koko ajan.

IMG_1077.JPG

Huh. Marssitahti on melkoinen ja olen todennut, etten pysty ajattelemaan edessä tai parhaillaan käynnissä olevaa työmäärää, sillä muuten alkaa heikottaa. Yritän painaa arkipäivisin kouluhommia töiden jälkeen ja pyhittää viikonloppuja levolle tai muulle mielekkäälle tekemiselle, muuten ei jaksa. Kyllä niitä kouluhommia on pakko tehdä välillä viikonloppuisinkin, mutta nyrkkisääntönä olen yrittänyt pitää sitä, että aikaa lepäämisellekin jäisi.

IMG_1074.JPG

Vuosi on kuitenkin vierähtänyt mieleisten opintojen parissa tosi nopeasti ja on ihan uskomatonta ajatella, että homma on kääntynyt viimeiselle loppusuoralle! Tänä viikonloppuna on pakko yrittää lukea tenttiin, mutta ajattelinpa leipaista ensimmäistä kertaa gluteenittomia sämpylöitäkin, saas nähdä kuinka siinä hommassa käy! 🙂

Viikonlopun kunniaksi päivitin kevään muotiväriä Radiant Orchidia mukaillen olkkarin pöydälle kukkia ja kynttilöitä.

IMG_1075.JPG

Täällä aletaan keittelemään lihakeittoa ja lämmittämään saunaa. Illemmalla telkkarista vähän Putousta 🙂 Hyvää viikonloppua!

Blondi

 

ORAVAN TARINA

Eräänä päivänä, talven ollessa kauneimmillaan, koivujen ollessa valkoisessa kuurassa…

koivut.PNG

…tuli orava vastaan kaverinsa kanssa.

oravat.PNG

Villinä juoksivat jäätyneen männyn runkoa ympäri ja ympäri, uudelleen ja uudelleen. Se näytti niin riemuisalta!

Narskuva lumi kenkieni alla paljasti minut yrittäessäni hiipiä lähemmäksi. Siitä seurasi jähmettyminen ja pakoon pinkaisu. Hetken kuluttua yksi rohkea vekkuli palasi kuitenkin takaisin ja jäi puun oksalle katselemaan.

uus.PNG


Kurre istui rungon ja oksan välissä ja alkoi yhtäkkiä hikottelemaan. Tai siltä se ainakin kuulosti! 🙂 Sen jälkeen se asettui tiukasti oksalle ja kävi päiväunille. Kiersin puuta, yritin päästä lähemmäksi, eikä kurre häiriintynyt yrityksistäni laisinkaan. Sen pää kääntyili seuraten mihin menen. 

kurre+2.PNG

Hetken kuluttua, kuin kyllästyneenä seuraani ja kameran ääniin, kurre otti paremman asennon puun rungon ja oksen väliin ja kävi selvästi nukkumaan. Kurren valitsema paikka oli turvallisesti metrien korkeudessa ja oksien suojassa. Päätin antaa talviasuun pukeutuneelle kaverille unirauhan.

kurre+3.PNG

Palattuani kurren puun alle n. 20 minuutin kuluttua, se oli edelleen samassa paikassa täysin liikkumatta. Se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaikka nyt jo kiipesin puun alla olevan suuren kiven päälle ja yritin sitä kautta kuvata paremmin. Nyt se ei enää edes seurannut missä liikuin. 

kurre+4.PNG

Laskeuduin kiveltä alas, katsoin kurrea ja yritin tehdä jotain naksutusääniä. En tiedä miten kurreääniä tehdään, kuulostin todennäköisesti sairaalta pesukarhulta. Yritin jopa heiluttaa paksurunkoista puuta, koska kurre oli täysin välinpitämätön. Mietin jo hetken olikohan se kuollut siihen paikkaan! Tokaisin sitten kovaan ääneen, että ”Kuolitko siihen?!” Sitten, ihan kuin se olisi ymmärtänyt, korvat heilahti kerran, kaksi. Naurahdin ääneen ja kurre heilautti vielä kerran tupsullista korvaansa. Poistuin paikalta vähin äänin.

Lähdin myöhemmin käymään kaupassa, oli pakko kävellä puiston reunaan tähyilemään sitä männynoksaa, jonne kurre oli jäänyt nukkumaan. Se oli poissa. Lähtenyt kohti uusia seikkailuita 🙂 

Tälläinen luontotarina tänään 🙂
Blondi