Mökkikauden aloitus ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa pääsen blogin pariin. Ajattelin vähän kerrata kuulumisia ja kuten blogin hiljaisuudestakin on voinut päätellä, aika on priorisoitu tällä hetkellä vähän muihin asioihin. Olemme aloitelleet mökkikautta ja viime viikonloppu oli ensimmäinen, jonka vietimme mökillä yöpyen. Sitä ennen olemme jo kuukauden päivät käyneet mökillä päiväreissuilla. Aloitimme pihahommista ja voinkin heti todeta, että koskaan aiemmin ei ole mökin piha ollut tässä kunnossa jo toukokuun alussa! Suit sait sukkelaan teimme haravoinnit, leikkasimme pensaat ja puut jotka sitä tarvitsi ja kerkesimmepä tekemään jo pihapolutkin uusiksi! Niin vain parin viikon aikana (toisin sanoen muutaman työpäivän aikana) kaivoimme vanhojen polkujen paikalta maan pois ja levitimme uuden kivituhkan. Tästä ajattelin kuitenkin kertoa vielä erikseen.

Blogin kohtalo on mietityttänyt viime aikoina aika paljon. En tiedä koenko tätä enää lisäarvoa tuottavaksi vai onko se muuttunut pakkopullaksi – jotain, mihin on välillä pakko kirjoittaa jotain, vaikkei mieli välttämättä edes tekisi. Blogi on kuitenkin kulkenut matkassani 5,5 vuotta, joten ihan kevyesti en päätöstä tee. Katsotaan mihin mieli kääntyy kun annan ajan vähän kulua. Vapaa-aika kuluu tällä hetkellä lähinnä oman hyvinvoinnin ympärillä, tarkemmin joogan parissa. Olen nyt viime viikkoina käynyt enimmäkseen hot jooga -tunneilla, sillä se ihana 38 asteen lämpö, joka irrottaa kehosta 1,5 litraa hikeä tunnissa, on vaan niin mahtava! Sen jälkeen on aina jotenkin tyhjä ja kevyt olo myös päässä, ei pelkästään kropan tuottama kuona märässä pyyhkeessä. Alaselkä on vähän oikutellut viime aikoina, mutta ihmekös tuo kaikissa mökkihommissa, jossa olen ollut kumarassa haravan tai lapion varressa kaivaen ja sen jälkeen levittäen liki 2000 kiloa maata ja kivituhkaa. Se ylimääräinen poistettu maa poluilta meni nimittäin hyötypuutarhan perusteisiin, josta haluaisin siitäkin kertoa lisää. Mutta kun se aika…

Olen kuvannut tätä nykyä aika vähän. Blogiin ei ole oikein valokuviakaan laittaa siitä syystä ja nämäkin kuvat mökiltä ovat vuoden ellei parin takaa kesältä. Siellä näyttää nykyäänkin ihan samalta, kuten myös kotonamme. Sisustus on vihdoin monen vuoden hääräämisen jälkeen alkanut löytämään mieleisen muodon ja ilmeen. Viime aikoina olenkin erinäisistä syistä johtuen alkanut enemmän ja enemmän uskomaan sanontaan If it ain’t broken, don’t fix it. Koti tuntuu tällä hetkellä hyvältä juuri sellaisena kuin se on, samoilla koristetyynyillä ja samoilla luonnonläheisillä sävyillä. Ainoa muuttuva asia taitaa olla sohvapöydän päällä piristystä tuova vaihtuva kukkamaljakko, joka nyt viime viikot on itse asiassa ollut kaunis valkoinen hortensia ruukussa. Ei ole tarve tehdä muutoksia mihinkään ja sikäli sisältöä samoista nurkista samoilla tyynyillä ei riitä blogiin asti ammennettavaksi. Mökiltä toki löytyy päivitettävää taas enemmän näin kevät/kesäkaudella, joten yritän niitä laittaa tänne bloginkin puolelle. Viime kesän puuvajaprojekti on taltioimatta kokonaan ja siitä olemme miehen kanssa erityisen ylpeitä – se onkin ensimmäinen kunnon rakennelma jonka olemme itse tehneet ja se onnistui todella hienosti!

Mitä tulee tuohon sanontaan, ettei pitäisi korjata jotain mikä ei ole rikki, niin sitä olen yrittänyt pitää ohjenuoranani töissäkin. Työpaikallani, lähinnä nimenomaan oman toimenkuvani kohdalla eletään tällä hetkellä jonkin sortin murrosta. Olen vihdoin ja viimein parin vuoden sitkeällä työllä saanut isompaa muutosta aikaiseksi työpaikallani ja siirtänyt työnantajani paremmin kiinni nykyaikaan. Se on tietysti tuonut tullessaan isompia kysymyksiä muutoksen laajuudesta ja herättänyt tarpeita, joihin työnantajani nyt pyrkii vastaamaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa minulle mahdollisesti epäsuotuista tilannetta, jota en haluaisi, enkä pidä sen tuomasta epävarmuuden tunteesta. Tai tunteesta, ettei työlleni anneta tarpeeksi arvoa, vaikka näin ei välttämättä olekaan. Tuo sanonta sopii tähän lähinnä niin, että vaikka itse elänkin nyt pääni sisällä hieman epävarmoja aikoja, on turha puuttua siihen vielä ja yrittää alkaa korjaamaan sellaista, joka välttämättä ei olekaan vielä rikki. Toisin sanoen minulta kysytään nyt hieman kärsivällisyyttä ja malttia, jotka todellakaan ei ole valttejani. On pakko antaa ajan kulua ja katsoa mihin tilanne kehittyy.

Mielessä siis myllertää tällä hetkellä pieni työperäinen kriisi. Se ei voi olla vaikuttamatta yleiseen fiilikseen ja siksikin jooga on hyvää vastapainoa. Meditatiiviset, hengitykseen keskittyvät hidastempoiset yin-tunnit ovatkin olleet hyvää lääkettä. Sillä kun ihminen kokee jännitystä tai epämukavuutta, sen ympärille jäädään helposti vellomaan luoden jännitystä yhä lisää ja lopulta se täyttää koko pään ja vaikuttaa myös kehon toimintaan. Suosin itse yleensä dynaamisia joogatunteja, joissa pyritään haastaviin ääriasentoihin. Nyt sellaisilla käytyäni olen kokenut ne liian voimakkaiksi ja vaativiksi. Voimat on loppuneet kesken ja kroppa ei ole vain suostunut yhteistyöhön. Normaalisti helposti taipuvat asennot tuntuvat mahdottomilta saavuttaa kun mieli ei pysty keskittymään, tasapaino ei pidä ja lihaksiin nousee maitohapot jo pienestäkin ponnistuksesta. Ranteet ja polvet ilmoittavat kivun tunteista, hengästyn ja asentoja on pakko helpottaa. Vihdoin ymmärsin, että just nyt, kun mieli on uupunut, en voi väsyttää elimistöäkään tuollaisella. Olenkin siirtynyt nyt lempeämpiin yin-harjoituksiin ja kroppa on kiittänyt. Ja jokaisen tunnin jälkeen ajattelen tätä mielessä olevaa työasiaa vähän positiivisemmin.

En tiedä muistatteko kun listasin tämän vuoden tavoitteitani tammikuussa blogiin? Yksi niistä kuului, että haluan säästää vuoden aikana tietyn summan ja pankkitililläni tulee olla X euroa 31.12.2019. Ette uskokaan, kuinka tuo on vaikuttanut ostokäyttäytymiseeni! En ole koskaan pitänyt itseäni minään kovana tuhlaajana. Joo, jos olen halunnut jotkut tietyt kengät tai tietyn laukun, olen surutta käyttänyt niihin useitakin satalappusia, mutta aina kuitenkin harkiten. Niitä satalappusia kun ei kasva puiden oksilla… Olen syyllistynyt myös hetken mielijohteessa tehtyihin pikkuhankintoihin aiemmin enemmänkin, mutta joku järki on ostoksissa aina ollut ja hyvin harvoin olen tehnyt täysin hutiostosta. Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut todella suuren muutoksen ostoskäyttäytymisessäni ja olen pitänyt pussin nyörit hyvin tiukalla. Säästöön onkin jäänyt selkeästi enemmän kuin aiemmin, vaikka pelkästään mökkiin on tämän lyhyen kauden aikana uponnut jo neljä numeroa saavuttava luku.

Isompiin menoeriin tulee tänä vuonna laskea vielä tulevien mökkihankintojen lisäksi tyttären kotoa poismuuttamisen aiheuttamat menot; hänelle luvattujen kalusteiden ostaminen sekä tietysti hänen tyhjäksi jäävään huoneeseen tehtävät uudet hankinnat. Olemmekin säästötavoitteen takia jo luopuneet tämän kesän suunnitellusta kaupunkilomasta, sillä niin suureksi asiaksi säästösumman tavoittaminen on noussut. Se on aktiivisesti mielessä koko ajan. Vaikka samaan aikaan teemme mökillä korjaushommia ja käytämme rahaa siihen aika paljon, pidän tavoitteen mielessä ja mietin samaan aikaan missä menoissa pystyn säästämään ilman, että se tuntuu ikävältä tai epämukavalta tai että joutuisi jostain mieleisestä luopumaan. Jos säästämisen vetää liian tiukalle, käy vähän niin kuin laihduttamisessa usein – liian ankara tapa johtaa vain repsahduksiin ja motivaatio katoaa. Aika usein olen näiden kuukausien aikana huomannut, että hyvin monen ostoajatuksen takana on halu, ei tarve. Todella hyvä herättäjä tämä säästötavoite on ollut monessa mielessä siis! On ehdottomasti vaikuttanut myös kodin sisustamiseen ja piensisustustavaran tai tekstiilien turhaan ostamiseen. Säästötavoite on kunnianhimoinen, mutta miettikää mikä voittajaolo on sitten kun haluttu summa on tilillä!

Näihin positiivisiin ajatuksiin päätän tämän sillisalaattisepustukseni!