Nyt voin virallisesti todeta odottavani jo hiukan joulua. Nyt nimittäin yrittää iskeä se marraskuun masennus minuunkin ja taistelen kovasti vastaan väsymystä ja tätä pimeyttä. Tänään keinonani marrasmasiksen torjuntaan on pienimuotoinen jouluttaminen. Viime viikonloppuna ripustin valotähdet ikkunoihin ja upean, viime jouluna hankkimani Moravian tähden kattoon roikkumaan. Se oli itse asiassa viime vuonna aika lailla tähän samaan aikaan, kun sen ripustin.
Näiden lisäksi olen jo hankkinut lisää joululahjoja läheisille. Tänään kuitenkin otin astetta rajummat keinot tosiaan ja laitoin joulumusiikin soimaan, sytyttelin kynttilöitä ja laitoin kauden ensimmäisen hyasintin olkkarin pöydälle. Suunnitelmissa on lisäksi vielä aukaista parin päivän tauon jälkeen joulukorttitehtaani, keittää glögiä ja ehkäpä vielä harjoitella vähän joululauluja pianolla.
Niin, olen päättänyt elvyttää soittotaitoni liian monen vuoden tauon jälkeen… kröhöm, vuosikymmen(i)en jälkeen. Soitin aikoinaan klassista pianoa 10 vuotta ja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana hyvin satunnaisesti jatkanut soittamista yleensä joulun alla. Yhtäkkiä alkoi tuntumaan, että se on aivan liian kallisarvoinen taito hukata kokonaan ja uskon, että parin kuukauden treenauksella alkaa taas sujumaan. Taustalla on kuitenkin hyvä pohja. Osa biiseistä tulee pelkästään jo lihasmuistista, kuten yksi ilta tässä kävi – ensin en löytänyt millään (ilman nuotteja) erästä joululaulua koskettimista, mutta soittaessani jotain toista välissä, alkoi yhtäkkiä sormet ajautua kuin itsestään oikeille paikoille ja laulu löytyi.
Tänään tässä osoitteessa siis joulutellaan marraskuun ankeutta syrjään hörppimällä glögiä ja työntämällä sormet erikeeperiin. Kuinkas siellä marraskuu sujuu?