Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Meidän keittiö jäi jokunen vuosi sitten tehdyn faceliftin myötä vähän vaiheeseen. Toinen puoli keittiön välitilasta jäi uudistamatta, kunnes tässä eräänä päivänä mitta täyttyi ja ryhdyin tuumasta toiseen.
En jaksanut nähdä vaivaa irrottaa vanhoja laattoja, ne kun tuntuivat istuvan todella tiukassa. Konsultoituani rautakaupan myyjää, päätin jättää laatat paikalleen ja tehdä saman rapatun pinnan niille kuin toisellakin seinällä, mutta laattojen päälle. (Viimeksihän laatat putosivat syliin tasoa vaihtaessa…) Kunnon pesu laatoille, hionta karkealla hiekkapaperilla ja sitten saneerauslaasti vain veden kanssa sekaisin ja seinään lätkintä. Käytin samaa metodia kuvioiden tekemiseen kuin aiemmin; pesusientä ja hammaslastaa käyttäen sain vaihtelevia kuvioita. Laastin kuivuttua maalasin sen sävyttämättömällä Luja -maalilla valkoiseksi.
Mittatilauslasi
Huomasin kuitenkin heti ekan viikon jälkeen, että rappaus lieden takana likaantuu aivan hirveästi ja jatkuvaa hinkkausta ei Lujakaan kestä. Niinpä tilasin siihen täysin läpinäkymättömän mustan lasin lasiliikkeestä, jonka mies asensi silikonilla kiinni. Hei hei jynssäys – tervetuloa helppo puhtaanapito! Lasin hankintaa ei voi kalliiksi moittia. Mittojen mukaan tilaamani lasi jäi maksamaan vaivaiset 33 euroa. Koska lietemme ei ole kaasuhella, karkaisematon lasi riittää.
Uusi liesituuletin
Samaan syssyyn uusimme myös liesituulettimen. Valloxin rosterinvärinen, säädettävällä led-valaistuksella oleva tuuletin on siro ja kaunis ja liki huomaamaton. Olinkin aivan liian monta kertaa lyönyt otsani siihen jäätävän kokoiseen lasiin, joka edellisessä oli. Tässä Valloxin versiossa lasin saa vedettyä esiin sitä tarvittaessa, muutoin se on sisässä ja ilme säilyy keveänä.
Miten on rappaus kestänyt?
Eräs lukijani lähestyi minua kysymyksellä luettuaan vuosien takaisen postaukseni siitä ekan seinän uudistamisesta, että miten rappaus on kestänyt. Vastasin hänelle ja nyt samalla teille kaikille samaa miettiville, että loistavasti! Seinään on roiskunut ketsuppia, punaviiniä, tomaattikastiketta ja punajuurilientä – eli kaikkia hyvinkin hankalasti tahroja jättäviä raaka-aineita, mutta kaikki on lähtenyt pyyhkäisemällä pois. Nyt kun toinen seinänpätkä loistaa puhdasta valkoisuuttaan juuri maalattuna, sudin tuoreen maalipinnan myös tuohon vanhaan osaan. Ja niin, uudelleen maalaamalla pinnan saa jälleen hohtamaan valkoisena, jos joku tahra ei ole lähtenyt pois.
Ihan unelmakeittiötäni tämän pienen freesauksen myötä keittiöstämme ei vieläkään kuoriutunut, mutta selvästi se sai modernimman ja laitetumman lookin!
Minä olen aloittanut päiväni koirulin kanssa tehdyllä tunnin lenkillä ihanassa säässä ja parhaillaan kuuntelen joululauluja ja vähän siivoilen kotona. Illalla on luvassa tyttöjen kesken pientä pikkujoulujuhlintaa, joten kohta voikin laittaa vähän lilaa luomeen ja parempaa Seppälää päälle!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Meillä on nyt ollut myös vähän vastaava rappaus keittiön seinässä jo neljä vuotta ja on tykätty tosi paljon. 🙂 Meillä vaan on käsitelty koko seinä tasosta kattoon asti kun yläkaapistoja ei ole lainkaan. Luja on kestänyt myös hellan takana täysin moitteettomana ahkerasta putsaamisesta huolimatta joten lasi ei ole lainkaan välttämätön. Tämä siis vaan tiedoksi niille jotka mahdollisesti vastaavaa ratiaisua harkitsevat. 🙂 Toki jos pinta on hyvin röpelöinen on se hankala putsattava, mutta tähänhän voi vaikuttaa jo pintaa tehdessä. 🙂
Kiitos Jessica kommentista! Rappaus on mielestäni tosi kiva vaihtoehto välitilaan, itsekin olemme olleet tyytyväisiä tämän neljän vuoden ajan. 🙂 Ja joo, lasi ei ole laisinkaan välttämätön, itse tosiaan vain huomasin jo parissa päivässä maalin kellastuneen uunin höyryistä, jotka lähtevät kyllä pyyhkimisellä pois, mutta kuluttaahan se maalipintaa joka kerta. Meillä on todella röpelöinen pinta, ajattelin, että jos tehdään rappaus, niin tehdään sitten kunnon pinta! 🙂 Jynssääminen siinä on kyllä sitten se hankalin puoli, joten meillä päädyttiin lasiin.
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne!
Hei! Olen lukenut sekä vanhan postauksesi, että myös tämän uudemman välitilamuutospostauksen. Olen itse ryhtymässä samaan, ja pohdin nyt saneerauslaastin ja kevyttasoitteen välillä (jolla teit ekan seinän). Laastin sekoittelu veden kanssa tuntuu hankalalta, kun kyse aika isoista määristä, mutta onkos sille jokin erityinen syy miksi valitsit tähän toiseen seinään laastin tasoittaen tilalle? Kiitos vastauksesta etukäteen! P.s ihana blogi ?
Moikka! Ensimmäistä seinää tehdessä laattoja ei ollut laisinkaan (osa putosi syliin tasoa vaihtaessa ja sitten poistin tietty loputkin), joten kevyttasoite riitti raakapinnalle. Tällä toisella kertaa laatat jäivät alle, sillä ne olivat niin tiukasti kiinni, etten jaksanut ryhtyä repimään niitä. Siksi siis rautakaupanmyyjän kanssa keskusteltuani päädyin saneerauslaastiin. Pysyisi taatusti paremmin koska liukkaat laatat alla.
Veden ja laastijauhon kanssa lotraaminen ei onneksi ole niin paha rasti kuin voisi kuvitella. Massan saa tuota rappausta varten sopivan tasaiseksi ihan käsinkin sekoittaen, ei tarvitse poraa ja ”sotkijaa”. Ämpäriin vaan vettä ja laastijauhoa perään ja sekaisin vaikka kauhalla. Se on vähän kuin taikinaa tekisi! Yllättävän vähällä määrällä saa tehtyä puolitoistametrisen välitilan pätkän!
Rohkeasti vain puuhaan, ei tuossa voi oikein epäonnistua! Tulethan kertomaan miten meni…?!? Ja kiitos kivasta kommentista. ?
Heissan!
Olen ryhtymässä samaan hommaan, jotta saan uuden asuntomme väljähtäneen keittiön ilmeen uusittua. Rautakaupassa myyjä suositteli, että saneerauslaastia tulisi levittää ensin ihan ohut kerros ja käydä se kampamaisella telalla läpi, jotta laasti varmasti tarttuu laattoihin. Tämän jälkeen voisi levittää toisen kerroksen itselleen parhaaksi kokemallaan tyylillä.
Millaiset laatat tässä välitilassa olivat ja teitkö suoraan paksumman kerroksen ilman sen kummempaa taustatyötä?
Kiitos muuten tästä postauksesta, lopputulos on kyllä hieno! 🙂
Moikka! Pahoittelut vastauksen kestämisessä!
Kuulostaa oikein hyvältä neuvolta. Suurinpiirtein noin tein itsekin – ensin vähän ohuempi kerros hiekkapaperilla hiottujen laattojen päälle ja sitten sen kuivuttua seuraavana päivänä ronskimmin. Minä itse asiassa paikkailin laastia vielä kolmantenakin päivänä, kun vähän näki mistä kohdista paistoi vielä saumat läpi. Kannattaa olla tarkkana ja käyttää aikaa rappaamiseen. Tsemppiä puuhaan! 🙂