Montenegrossa osa III – helposti Kroatiaan

Tämä vuono ja sen maisemat Montenegron lomallamme vei sydämeni. Boka Kotorska, eli Kotorin lahti oli niin silmiä hivelevä, kun näimme sen matkallamme Montenegrosta Kroatiaan, Dubrovnikiin, että olen lukuisia kertoja ihastellut näitä valokuvia!

Vuonolle oli Becicin kylästä ja hotelliltamme matkaa n. 50 minuuttia. Matkan taitoimme bussilla, olimme ostaneet paikat valmiille retkelle Dubrovnikiin ja pääsimme tällä tavoin sekä todella paljon halvemmalla että helpommalla ja me kaikki pystyimme nauttimaan maisemista ihan eri tavalla kuin että yksi olisi istunut ratissa kapeita ja valaisemattomia vuoristoteitä vuokra-autolla ajellen. Lahti ylitettiin lossilla ja se kesti lyhyen, vain viiden minuutin ajan. Poistuimme bussista lossin kannelle kuvia ottamaan ja kyllähän näitä maisemia mielellään ikuisti niin kameran kovalevylle kuin omiinkin sielun sopukoihin.

Ihastelin matkan aikana Montenegron luonnon kauneutta, se tosiaan oli parasta koko maassa ja sen monimuotoisuus yllätti ja lumosi meidät kaikki. Jylhät vuoret olivat parhaimmillaan vehreitä, sypressipuita täynnä olevia reheviä keitaita tai karun harmaita kivipinnalla olevia jättiläisiä. Vuoret ovat aina olleet minusta maailman mahtavimpia maisemia!

Olemme ylitelleet aika monta valtionrajaa Euroopassa autolla tai bussilla/junalla, mutta koskaan emme ole seisseet rajalla yhtä kauan, kuin tällä reissulla. Kumpikaan, Montenegro tai Kroatia ei kuulu Schengen-alueeseen, joten rajoilla seistiin hyvin pitkän aikaa rajatarkastuksista. Montenegron rajalla selviää aika nopeasti, mutta Kroatian rajalla kesti menomatkalla tunti. Aika pitkä aika istua aloillaan bussissa, mutta vihdoin ja viimein sinne kiipesi rajavartija hakemaan kaikkien passit tarkastusta varten. Henkilöautojono ei näyttänyt liikkuvan yhtään sen nopeammin… Tämä oli hieman tuskastuttava osa reissua, yhteensä bussimatka ja rajalla seisomiset haukkasivat päivästä n. 7 tuntia, mutta reissu oli silti kannattava!

Köröteltyämme alaspäin vuoristotietä kohti Dubrovnikin keskiaikaista vanhaa kaupunkia, pysähdyimme näköalapaikalle. Ja mitkä näköalat sieltä aukesikaan…! Kuvassa näkyy melkein koko Dubrovnikin vanha kaupunki satamineen.

Dubrovnikissa pysähtyy isoja risteilyaluksia päivästä riippuen. Joskus niitä saattaa olla kauempana merellä killumassa jopa 5 alusta! Voitte kuvitella paljonko kaupungin kaduilla luuhaa ihmisiä tuolloin, jos yhdestä aluksesta tulee n. 5000 ihmistä! Meidän vierailun aikana merelle oli ankkuroituna vain yksi risteilyalus.

Turistibussit tyhjennetään ihan kaupungin porteille, josta voi kätevästi siirtyä muurien sisäpuolelle. Joskus porteilla on poliisit ohjaamassa kävelyliikennettä, sillä massa on niin valtava.

Kaupungin kivilaatat kiiltävät liukkaan sileinä. Ei, niitä ei ole suinkaan sellaisiksi tehty tarkoituksella, ne ovat kiillottuneet ihmisten kengistä kuluen. Siinä siis mittakaavaa ihmismassojen määrälle. Tuli mieleen Venetsian Pyhän Markuksen tori, siellä oli vain hieman enemmän ihmisiä kuin täällä…

Kaupungissa on kuitenkin sen verran eri paikkoja, että  massa jakaantuu pienille kujille, museoihin, ravintoloihin tai kaupungin yllä kulkeville muureille (josta alempana kuvia), että tungos ei ole ihan niin kamalaa. Ryysiksestä huolimatta nautimme Dubrovnikin tunnelmasta ja sen historiallisista maisemista. Tämäkin satama oli todella kaunis!

Ja jos olisin Game of Thrones -fani, olisin kiljunut riemusta ja napsinut selfieitä näillä portailla. Nämä kun ovat ne kuuluisat portaat, jossa on kuvattu monta otosta sarjaan. Kuvasta voikin päätellä, että aika moni muu paikalla ollut oli GoT -fani!

Me ostimme pääsyliput (n. 20€ / hlö) kaupungin muurille. Muuri kiertää koko vanhan kaupungin ja kattojen yllä ja sinne/sieltä on vain 3 eri käyntiä sisään/ulos. Muuria on alettu rakentamaan jo 700-luvulla ja se on 2 km pitkä.

Muurilta aukesi häikäisevät näkymät ja yritin pitää korkeanpaikankammoni kurissa. Räpsin kuvia minkä kerkesin linssejä vaihtaen. Etsimen läpi korkeus ei tuntunut niin huimaavalta ja keskityin ihan toisiin asioihin. Mies ja tytär naureskelevat aina huokailuilleni ja reisissä tuntuville aalloilleni, heidän mielestään korkeanpaikankammoni on jotenkin vaikeasti ymmärrettävä… 🙂

Lämpöä oli yli 30 astetta. Aurinko poltti selkää ja päälakea. Hiki virtasi ja kattojen oranssit tiilet hehkuivat kuumina. Mikä päivä lähteä kiertämään, kun muureilla ei pääse aurinkoa mihinkään pakoon! Näissä taloissa, joiden kattojen yllä kävelemme silmät suurina ihastellen, asuu ihan oikeasti ihmisiä. He kuivattavat pyykkejään, pelaavat korista ja kastelevat istutuksiaan tuhansien ja taas tuhansien turistien silmien alla.

Huimapäisimmät hyppelivät mereen alemmilta kallionkielekkeiltä. Omaa päätä huimasi jo pelkästään kapeilla kujilla kävellessä, jotka kiemurtelivat yli 30 metrin korkeudella merestä. Puristin kameraa, ihan kuin se lipeisi kaulanauhasta tai käsistäni alas. Oli silti pakko kurottaa yli leveän muurin ja ottaa kuva mereen korkealta pulahtavista hurjapäistä!

Vanhan kaupungin kujilla on kymmeniä erilaisia ravintoloita. Pakenimme paahtavaa aurinkoa piiloon alemmalle kujalle varjon alle ja söimme myöhäistä lounasta. Oli ihana istahtaa varjoon. Kun olimme lähdössä kaupungista pois, tuntui hassulta vaihtaa 5 euroa paikalliseen valuuttaan, kunaan, että pääsi maksulliseen vessaan. Ravintoloissa ja matkamuistoliikkeissä kävi kortti, joten tarvetta muulle rahanvaihdolle ei ollut.

Näitä upeita kuvia ja maisemia rikkaimpina kapusimme takaisin turistibussiimme ja matkasimme kolmisen tuntia takaisin Montenegroon ja hotelliimme. Päivä oli todella antoisa ja Dubrovnik todellinen elämys. Suosittelen lämpimästi!

Jos etsit Montenegron matkamme edellisiä osia, tsekkaa osa I tästä ja osa II tästä.

Seuraavat matkapostaukset tulevat vasta helmikuussa, jos ei ihmeitä satu 🙂 Silloin matkataankin maanosaan, jossa emme ole koskaan aiemmin olleet…!

 

Click on a tab to select how you'd like to leave your comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *