Kyllä täällä tarkenee!

Yleensä vahvat mielikuvat jostain vaatteesta tai tuotteesta jota olet vailla, kääntyy itseään vastaan, sillä kaupoille päästyäsi toteat, ettei niissä ole lähimainkaan sellaista jota etsit. En voinutkaan uskoa silmiäni löytäessäni talvitakin ekalla yrittämällä!

_MG_1704.jpg

Takki on Luhdan ja siinä oli likimain kaikki mitä halusin; musta väri, tarpeeksi pitkä malli yli pepun, mutta alle polven, sopivan kokoinen ja tiukka huppu, joka pysyy päässä tuulessakin ja jossa runsas tekoturkisreunus. Istuva malli ilman vyötä ja pienillä tikkauksilla. Takkia voi helposti käyttää kaupungilla nahkasaappaiden kanssa, toisaalta se on myös sopivan rento, jotta sen kanssa voi yhdistää myös UGG-bootsit ulkoiluun. Siis täydellinen juuri minulle!

_MG_1705.jpg

Joudun yleensä ottamaan takeista koon 38, sillä olen aika pitkä ja omaan myös apina-kädet, eli turkasen pitkät kädet ja hihat jäävät aina liian lyhyiksi. Joskus ongelmaksi tuleekin se, että hihat ja hartiat sopii, mutta vyötäröltä tai helmasta takki on kuin teltta. Katsoinkin epätoivoisesti, kun rekissä roikkui vain koon 36 takkeja. Onneksi kuitenkin sovitin, sillä Luhdan mallista 36 oli täydellinen! Sopivan istuva vyötäröstä, eikä kuitenkaan ahdas hartioista sekä tarpeeksi pitkät hihat, eikä helmakaan lerpata liian leveänä! Jihuu! Mieltä lämmitti myös -50% hintalappu, joten kannoin takin kassan kautta kotiin aika nopeasti!

_MG_1701.jpg

Takki on ohuennäköinen ja tuntuinen, mutta valmistettu materiaalista, joka on vettähylkivä, eikä päästä tuulta läpi. Takki on testattu jo viime viikkoisessa -26 asteen pakkasessa, eikä tullut vilu, vaikka alla oli vain ohut paita ja neuletakki.

_MG_1707.jpg

Vetskari tulee tarpeeksi ylös tehden kauluksesta sopivan tiukan, josta tuuli ei pääse puhaltamaan ja huppu on aivan ihana tullen tarpeeksi yli pään ja kasvojen – tämän takin kanssa ei tarvitse käyttää kaulaliinaa eikä pipoa. Kätevää! Joskus nimittäin ärsyttää viritellä ensin takki päälle ja sitten kaulaliina ja parhaimmillaan vielä pipo. Tuossa kohtaa onkin jo tullut kuuma. Nyt ei tarvitse vetää kuin vetskari kiinni ja menoks!

Harmikseni, niin takin käytön osalta, kuin ihan vain yleisen mielialan ja maiseman takia sää on taas muuttunut ikäväksi tihkuksi parilla plussa-asteella. Saisi tulla takaisin kunnon pakkaset ja lumisateet! Nythän on kuitenkin talvi! 🙂

Jakkara jokaiseen kotiin – Pentti

Vähän ennen joulua kotimme sai uuden asukin – Pentin. Jos sinä ihastut ajatukseen omasta Pentistä, nyt kannattaa lukea silmä kovana!

Kun kuulin mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä* kotimaisen käsityöyrityksen Penttistoren kanssa, olin melkoisen onnellinen. Olin pitkään kaivannut pientä jakkaraa ja nyt meille tuli kolmijalkainen, käsintehty jakkara monipuoliseen käyttöön. Minä valitsin neljästä eri kokovaihtoehdosta pienimmän, Mini-Pentin. Se on syliinkin sopiva.

_MG_1697.jpg

Baarijakkaraksi saarekkeen ympärille sopivin on Pitkä-Pentti (korkeus 65 cm). Väli-Pentti (k. 46cm) toimii normi tuolin korkuisena vaikka ruokapöydän ääressä tai eteisessä, kun taas Pikku-Pentti (k. 36 cm) sopii vaikka saunajakkaraksi tai takan sytytykseen. Meidänkin kotiin valikoitunut Mini-Pentti on taas oiva lapsille, matalalla 26 sentin korkeudellaan.

Itse halusin tuon kaikista matalimman mallin nostamaan kukat tai lyhdyt lattialta, se toimii tosi kätevästi juuri sellaiseenkin. On sitä keretty jo käyttämään vara-istuimena peli-illan aikana tai pienenä portaana kaivaessani yläkaapista tavaraa. Mini-Pentti palvelee myös täydellisesti pienenä laskutasona sohvan vierellä. Sille voi myös laskea väsyneet jalkansa kuin rahille.

_MG_1651.jpg

_MG_1618.jpg

_MG_1607.jpg

Penttien takana toimii Mikko Mäkipää. Ensimmäinen Pentti-jakkara syntyi vuonna 2013 juuri valmistuneeseen saunaan ja sen suunnitteli Mikon isän serkku, Pentti Mäkipää, joka opetti Mikolle jakkaroiden valmistusprosessin. Myöhemmin sitä hiottiin lisää ja Nummelalaisen puusepän, Ramin tullessa mukaan, sai jakkara nykyisen keveämmän ilmeensä.

Jälki jakkarassa on ihailtavan kaunista. Täysin ruuvittomana se on vielä hitusen enemmän esteetikon silmää hivelevä. Puussa näkyy kädenjälki ja ihailin sitä itse pitkään jakkarassani.

_MG_1627.jpg

_MG_1634.jpg

Mikko sanoo, että puun työstäminen on terapeuttista, mutta vaatii myös nöyryyttä  – pienikin keskittymisen herpaantuminen ja tuntien työ voi valua hukkaan. Jakkaroissa käytetty puu, tervaleppä tai haapa käytetään oksineen päivineen, sillä oksatkin ovat osa elämää. Ylijäämästä valmistetaan seinäkoukkuja, sillä tuotantoprosessissa ajatellaan myös ekologisuutta.

Jakkaroiden tärkeydestä tekijöilleen kertoo sekin, että tapana on edelleen toimittaa jakkarat henkilökohtaisesti perille. Pentti on kauniilla ulkomuodollaan ja kätevyydellään lunastanut paikkansa ainakin meidän kodissa. Mikko kertookin, että Pentti hankitaan loppuelämäksi ja toivoo, että joskus vielä joku perii oman Penttinsä. Kaunis ajatus.

_MG_1625.jpg

Nyt olenkin todella innoissani saadessani kertoa, että saan arpoa teidän lukijoitten kesken yhden vapaavalintaisen jakkaran! Voittaja saa siis itse valita jakkaran koon neljästä aiemmin mainitusta koosta ja värin, jonka rajana on melkein vain taivas. Lisämateriaalia Penteistä voit käydä kurkkaamassa Penttistoren Facebook-sivuilta.

Osallistut jakkara-arvontaan jättämällä tähän postaukseen kommentin erottuvalla nimimerkillä, jossa ilmoitat toivomasi Pentin koon ja värin. Arvonta on käynnissä aina sunnuntai-iltaan 15.1. klo 23:59 asti

EDIT!! ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!!

*yhteistyössä Penttistore

 

Koti uinuu talvessa

Alkanut vuosi ei ole ainakaan vielä tuonut kotiin uusia sisustustuulia.

Joulun riisuin pois asiaankuuluvasti loppiaisperjantaina kuusineen päivineen ja yhtä amaryllista lukuun ottamatta kaikki joulun kukkasetkin ehti jo nähdä parhaat päivänsä. Kotiin menneestä juhlakaudesta jäi vain talviset tekstiilit sekä runsas määrä kynttilöitä ja lyhtyjä. Niillä voi fiilistellä vielä pitkään.

_MG_1659.jpg

Talven tulon myötä tuntuu, kuin koti olisi jäänyt uinumaan pientä horrosta. Vielä ei houkuta yhtään luopua paksusta matosta tai lämpimistä tekoturkistekstiileistä. Moni tuntuu jo odottavan kevättä ja ja tulppaaneita, mutta minä elän mielelläni tätä talvea pakkasineen ja pihamalla notkuvine lumikinoksineen. Ehkä olen itsekin vähän talviunessa.

Kotona saa vielä olla utuisen pehmeä ja lämmin fiilis rapsakan ilman vastapainoksi.

_MG_1670.jpg

Tuleva sisustusvuosi voisi tuoda tullessaan yläkertaan uudet lattiat. En kyllä tiedä kuka ne sinne asentaa, sillä kummallakaan meistä ei ole varsinaista hinkua hommaan ryhtyä. Myös makkarin valkoiset seinät kaipaa kipeästi uutta raikasta valkoista ylleen. Koneellinen ilmastointi on tuhrannut ikkunan läheisyydessä seinät ja ne eivät lähde enää pesemälläkään pois.

Myös kipinä uudesta keittiön pöydästä kituu sekin vielä. Vuosi sitten aloin siitä ja itse asiassa uudesta olkkarin sohvapöydästäkin haaveilemaan, mutta haluamiani ei vielä ole tullut vastaan, olkoonkin, että etsintä kävi loppusyksystä tosi kuumana. Katsotaan, josko tänä vuonna! Tytär kinuaa uutta sänkyä, jossain kohtaa se pitää hoitaa, sillä vanhalle on tilausta taas mökillä. Luulenpa, että aika pienillä sisustusmuutoksilla mennään tämä vuosi – vaihtuvat tekstiilit, kukat ja asetelmat on varmaan tänä vuonna se juttu.

_MG_1680.jpg

Juuri nyt kuitenkin uinutaan talviunessa ja nautiskellaan pakkaspäivistä. Tämä loppiaisviikonloppu on tuntunut ihan mielettömän pitkältä! Olen käynyt joogassa pariin otteeseen ja saanut kroppaa vihdoin vähän aukeamaan. Olen saunonut, syönyt hyvin ja levännyt. Olen ulkoillut, saanut napsittua kuvia ensi viikon postauksien varalta ja katsellut Netflixistä Good Wifea jakso toisensa perään. Tuntuu, kuin olisi pidemmälläkin lomalla ollut!

Energistä sunnuntaita ja uuden viikon alkua kaikille!