Kesä on täällä!

Sanokaa mitä sanotte, mutta vihdoin alkaa kelit olla täällä Suomessakin tarpeeksi kesäiset makuuni! Ihanaa, kun on helle! Tänään töihin lähtiessäni pukeuduinkin hellemekkoon ja jätin ekaa kertaa pitkähihaisen kotiin, enkä ottanut edes varuiksi sitä mukaan. (Siitäkin huolimatta, että toimistolla on aina vähän liian kylmä turhan tehokkaan ilmastoinnin vuoksi.)

Kun palelee noin 11 kuukautta vuodesta, tämä yksi, useimmiten hyvällä tsäkällä juuri kuukauden kestävä lämpökausi tuntuu niin täydelliseltä ja tarpeelliselta. Harmittaa, kun suurin osa aurinkoisesta päivästä kuluu sisätiloissa, mutta onneksi paisteesta kerkeää nauttimaan jonkun tunnin vielä töiden jälkeenkin. Meidän takapihalle paistaa aurinko ihan iltaan saakka, joten parkkeeraankin aina itseni aurinkotuolille kotiin tullessani ja nautin lämmöstä ja auringonsäteistä ihollani. Sitä paitsi ilta-auringon säteet ovat turvallisempiakin nauttia. Kesä on Suomessa niin lyhyt, että siitä pitää repiä kaikki irti! Ihanaa, kun on tällaiset helteet täälläkin, onhan +30 jo aikamoinen luku! Mutta kukaan ei ole vielä koskaan kuullut minun sanovan, että olisi jo liian kuuma. Sellaisessa paikassa en ole vielä ollutkaan! 🙂

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan aurinkoa ja lämpöä. Talviset matkat kauas etelän lämpöön ovatkin jo jotain mistä en voisi kuvitella enää luopuvani. Mieli on tosin muuttunut matkalla, sillä en voinut nuorempana tajuta ihmisiä, jotka pystyivät makoilemaan auringossa tuntitolkulla. Ei olisi tullut mieleenikään. Nykyään oleskelen oikein mielelläni auringossa vaikka lukien. Rusketun melko hyvin ja suojelen itseäni palamiselta – vaikka nauttii auringosta oleskelusta, tyhmä ei silti tarvitse olla. Käytän hattua ja vähintään 30 suojakertoimella olevaa voidetta, kasvoilla aina 50 kerrointa. Ja rasvaan usein! Myös täällä kotimaassa. Olen palanut nuoruudessani kerran erittäin pahasti saaden toisen asteen palovammoja kasvoihini nukahdettuani rannalle. (Alkoholilla ei ollut osuutta.) Uskokaa pois, opin läksyni.

Auringosta nauttiminen ei tarkoita pelkästään suorassa paahteessa nahan käristämistä, vaan oleskella voi myös varjossa ja nauttia lämmöstä niinkin. Pääasia itselleni on se, että ei tarvitse palella tai pukeutua tuplavillasukkiin tai pitkiin vaatteisiin. On ihana tepastella paljain varpain mökkipihalla, pulahtaa järveen uimaan ilman, että jäätyy pystyyn tai puuhastella puutarhahommia shortsit jalassa. Palamista ei saa päästää tapahtumaan, mutta kyllä se auringonvalo kaikista synkistelyistä ja varoitteluista huolimatta myös hellii ihoa, varsinkin, jos kärsii iho-oireista. Sitä paitsi minun mielestäni mukavasti päivettynyt iho näyttää paljon terveemmältä ja kauniimmalta kuin talvinen kalmankalpea nahka! Meillä on kaveripiirissä vitsillä heitetty sanonta, että ruskea läski näyttää paremmalta kuin valkoinen läski. 😀

Edessä on kiva viikonloppu. Huomenna on työpaikan kesäjuhlat ja luvassa on taas ihan huikean hauskaa ohjelmaa vapaalennosta taiji -harjoituksiin, saunomista, uimista (uskaltaiskohan jo mennä mereen?!) ja illallista. Ja ehkä myös vähän biletystä pitkästä aikaa! Lauantaina suuntaamme kavereille synttärijuhliin ja onpa ihanaa, kun on pitkästä aikaa kunnon kotipippalot! Säät ainakin suosii pihajuhlia tänä viikonloppuna! Tänä viikonloppuna jää mökkeilyt väliin, mutta onhan tässä koko kesä aikaa…

Nyt nautitaan auringosta ja kesästä!

Sadepäivän sisustelua

Onnea on reilu vartin mökkimatka. Viikonloppu ei antanut kelien puolesta ihan parastaan, joten me pakkasimme sunnuntaiaamun aamiaisen jälkeen kimpsut ja kampsut ja tultiin kotiin. Väsynyt koira painui omalle pedilleen köllimään ja miehenkin passitin yläkertaan – pitkästä aikaa tuli nimittäin inspis vaihdella kesäisempää tekstiiliä olkkariin ja kuvata rauhassa. Saanen esitellä kotimme kesäasun 2019.

Mitään uuttahan kuvissa ei ole, samat sinivalkoiset tyynyliinat koristavat sohvaa jo kolmatta kesää putkeen, mutta ilme raikastui kertaheitosta kevätsateen lailla! Olen jo lukuisia kertoja todennut ennenkin, että kotimme parhain puoli on valoisuus. Sitä se on, vaikka ulkona sataakin. Valo pääsee kulkemaan esteettömästi olkkarista keittiöön ja pimeää nurkkaa ei jää juuri mihinkään.

Mies on pitkään hinkunut mukavaa isompaa nojatuolia olkkariin. Minä en oikein näe sille olevan tilaa ilman, että joutuisimme luopumaan kahdesta erillisestä istuinkalusteesta – pikkusohvasta ja Hayn Lounge-tuolista. Ajatus on kuitenkin jäänyt sen verran mieleeni, että olen katsellut sillä silmällä paria tanskalaista upeaa nojatuolia, mutta niiden hankkiminen edellyttäisi esim. yhden kaukomatkan skippaamista. Siitä voi päätellä, että hinta on myös aika upea.

Ehkä realistisemmat hankinnat on kuitenkin kesällä tyhjäksi jäävän makuuhuoneen osalta tyttären muuttaessa omaan kotiin. Sinne olen jo päättänyt hankkia pienen ja siron työpöydän. Olen kyllästynyt käyttämään läppäriä joko sohvalla sylissä tai sitten keittiön pöydän ääressä. Olisi kiva, jos kone voisi olla käyttövalmiina koko ajan jossain pöydällä, eikä aina erikseen ottaa sitä tarvittaessa esiin. Lisäksi haluaisin samalla pöydällä säilyttää kameraa linsseineen. Tällä hetkellä se tarpeisto majailee olkkarin astiakaapissa, eli täysin väärässä paikassa. On meinannut useampaan otteeseen käydä haaveri, kun kameran olkahihna onkin kiertynyt esim. maljakon ympärille ja kaapista on meinannut kameran mukana pudota muutakin!

Sunnuntai ei ennen muinoin lukeutunut lempparipäiviini. Se tuntui aina viikonlopun jämäpäivältä – tylsältä välipäivältä tahmean maanantain kolkutellessa jo ovelle. Nykyään pidän sunnuntaita eräänä lempparipäivänäni. Silloin saa hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä mitään ja ladata akkuja alkavaan viikkoon. Sunnuntaina voi luvan kanssa käydä vähän hitaalla ja olla möllöttää. Varsinkin tällaisina sadepäivinä. Voi vetää villasukat jalkaan, syödä jotain hyvää lämmintä ruokaa ja katsoa vaikka leffan.

Tänään pitää tosin sen verran vielä työntää nenää ulos, että käy äänestämässä ja kaupassa. Viikko on paljon mukavampi aloittaa, kun ei heti tarvitse mennä maanantaina töiden jälkeen ruokaostoksille.

 

 

Lauseiden kera

Viime aikoina…

…olen tuntenut piston sydämessäni blogin jäätyä tuuliajolle

…olen kokenut pari isompaa pettymystä työelämässä

…ja murehtinut niitä aikani, kunnes jättänyt ne taakseni

…iloinnut ihanista ilmoista (vaikka täksi viikonlopuksi ei niin hehkeää keliä olekaan luvattu) ja nauttinut auringosta täysillä

…viljellyt vihanneksia ja juureksia mökille ja nähnyt ekat vihreät alut (me siis syödään vielä oman maan perunoitakin tänä kesänä!!)

…tehnyt hyötypuutarhaa laajemminkin mökille ja istuttanut marjapensaita ja omenapuun ja tänä viikonloppuna perustetaan yrttikärry jälleen

…juhlinut kummitytön rippijuhlia

…viettänyt täydellisen asiakastilaisuuden vauhdin hurmassa urheiluautojen parissa

…miettinyt ensi talven lämpöistä lomakohdetta

 

…valmistautunut ajatuksen tasolla tyttären kotoa poismuuttamiseen ja miettinyt tyhjäksi jäävään huoneeseen sisustusratkaisuja

…seurannut etupihan jo loppunutta kirsikkapuun kukintaa, josta kuvakin tässä postauksessa

…nauttinut ihanan koiramme kanssa lenkkeilystä ja sen kehittyvän luonteen seuraamisesta

 

…tuntenut aikamoista kiirettä ja stressiä koko kevään ajan töiden takia ja kokenut pientä helpotusta kun nyt alkaa helpottaa

…alkanut jo laskemaan päiviä kesäloman alkuun ja todennut, että niitä on vielä liikaa (26 aamuherätystä – välissä on pari pidennettyä viikonloppua vapaineen)

 

Mukavaa viikonloppua just sulle!