Pikkumökin sisustus

Tadaa! Tässä se nyt on – kunnostettu ja remontoitu, kauniisti käytetyillä ja vanhoilla kalusteilla sisustettu pikkumökki.

pikkumokki1.jpg

pikkumokki7.jpg

Toivoin mökin ilmeestä rauhallista ja lämpöistä ja käyttää siinä lempiväriäni harmaata. Liikkeelle lähdettiin koko mökin maalaamisesta. Alunperin oli tarkoitus maalata kaikki seinät valkoisiksi kattoa myöten, mutta kun kotirempan jäljiltä löytyikin vielä vajaa purkki tuota täydellisen vaaleaa harmaata, maalattiin sillä tehosteseinä mökkiin.

Tyttärelle ostimme kotiin uuden sängyn ja vanha vietiin toiseen pieneen vierasmökkiin, aittaan. Aitasta taas siirrettiin pikkumökkiin mäntyrunkoinen sänky. Alunperin olin maalaamassa sitä valkoiseksi, mutta kun sänky kannettiin sisään vastamaalattuun pikkumökkiin, oli ihan selvää, että sen keltasävyinen mäntyrunko jätettäisiin sellaiseksi. Se tuo aivan ihanaa lämpöä muutoin hailakkaan perusväripaletin omaavaan sisustukseen.

pikkumokki2.jpg

Sängyn taakse seinälle mietin ensiksi tauluja, mutta pallovalot taitavat riittää koristamaan nurkkaa niiden luodessa pehmeää ja lämmintä valoa. Verhoiksi ripustettiin Ikean kankaasta ompelemani verhot. Ne saa mukavasti vedettyä ikkunoiden eteen piilottamaan nukkujilta ensimmäiset mökkiin kurkistavat aamuauringon säteet. Sängyn päiväpeitteeksi jäi valkoinen, sängyn päällä jo aiemmin aitassa ollut päiväpeitto. Vuode koristeltiin lukuisilla valko-harmaa-sävyisillä ja mustilla tyynyillä ja huovalla tehden siitä sohvamaisen.

Jalkoja lattialla lämmittää Askosta vuosia sitten hankittu, aiemmin meidänkin kotona olkkarissa palvellut raitamatto. Mustat raidat ja muut pienet mustat yksityiskohdat antavat sisustukselle ryhtiä ja kontrastia.

pikkumokki4.jpg

Sängyn viereen kunnostettiin liiterin uumenista esiin kaivettu vanha äidinäidin chippendale-pöytä. Se sai uuden valkoisen maalipinnan ylleen. Vuosien saatossa siitä on hävinnyt vetolaatikko, mutta mies nakuttanee siihen vielä uuden etulevyn vale-vetimineen. Pöydän päällä on Ikeasta edullisesti hankittu valaisin, jonka valkoisen rungon äitini suhautti mustaksi. Se kaipasi mielestäni ryhdikkäämmän jalan. Lipaston ylle laitettiin ennen meidän keittiössä ollut puinen pieni hylly. Sen päälle voi tehdä kivoja asetelmia. Pöydän viereen laitettiin äitini antiikkituoli ja sen kaunis ja romanttinen verhoilu sopii chippendale-pöydän koristeelliseen tyyliin.

Mökissä oli ennen täyskorkea vaatekaappi, mutta se vei liikaa tilaa, eikä tankokaappiin tullut koskaan ripustettua vaatteita. Ainakaan me tai meidän vieraat ei käytä mökillä tankosäilytystä vaativia vaatteita. Kyllä ne on ne verkkarit ja kolitsikuteet, jotka kassin pohjalta kaivetaan. 🙂 Ulkovaate -ja pyyheripustusta varten seinään kiinnitettiin musta naulakko ja muuta vaatesäilytystä varten hankittiin Ikeasta edullisesti kolmilaatikkoinen lipasto. Sen mustat nupit sopivat täydellisesti sisustukseen. Lipaston päällä on jo edesmenneiden isovanhempieni, jotka tämän paikan aikoinaan 50-luvulla osti, kodista tuo aurinkopeili. Se oli pitkään meillä kotona, mutta ei enää viime vuosina löytänyt kunnolla paikkaa. Tänne mökillehän se kuuluu kuin nenä päähän.

pikkumokki5.jpg

Mökistä tuli mielestäni hurmaava! Tunnelma pikkumökissä on rauhallinen ja levollinen ja sen pienet neliöt ovat nyt hyvässä käytössä. Se majoittaa mukavasti 2 henkeä ja sänkyyn patjojen päälle hankittu paksu petauspatja takaa miellyttävämmät unet kuin ennen. Värimaailma on harmoninen ja lämmin ja olen tosi tyytyväinen mökin ilmeeseen.

Mietin juuri kuinka pienellä budjetilla mökki kunnostettiin ja sisustettiin. Lipastoa lukuun ottamatta mökki sisustettiin täysin vanhoilla, olemassa olevilla kalusteilla jotka löytyivät joko mökiltä tai meiltä ja äidiltäni. Myös tekstiilit ovat joko meiltä tai äidiltäni ja uutena hankittiin vain viiden euron pala verhokangasta ja tuo seitsemän euron pöytävalaisin. Koska maalitkin löytyivät jo valmiina kotoa, mökin kunnostukselle ja sisustukselle tuli hintaa vain 150 euroa ja tästäkin karhunosan haukkasi petauspatja. Mukana summassa on myös tuiki tarpeellisena hankittu uusi sähköpatteri, jolla pikkumökki pysyy kutsuvan lämpimänä sekä kattoon kiinnitetty halpa henkivakuutus, eli palovaroitin.

pikkumokki6.jpg

En voisi olla tyytyväisempi tähän muodonmuutokseen. Ennen kuvana ei valitettavasti ole tarjota ihan täydellistä lähtötilannetta ja sitä en olisi kehdannut edes julkaista, sillä kuten aiemmin todettua, toinen puoli sukua piti tätä mökkiä ennen lähinnä varastona ja se oli säälittävässä kunnossa ennen meidän tekemäämme make overia.

Tässä kuitenkin tilanne miltä mökki näytti kun se oli tyhjätty roinasta ja piti sisällään enää vanhan, jo kiertoon lähteneen kerrossängyn ja puhelinpöydän. (Tuo kaluste on muuten meille turha ja myynnissä – onko kiinnostuneita blogin lukijoissa…?)

pikkumokkiennen1.jpg

pikkumokki1.jpg

pikkumokkiennen2.jpg

pikkumokki3.jpg

Me nukuimme miehen kanssa tuolla viime viikonloppuna ekaa kertaa rempan jälkeen. Sinne oli todella mukava kömpiä saunan ja iltapalan jälkeen! Todella söpö pieni mökki! Kyllä tuonne kehtaa nyt vieraitakin kutsua! Vai mitäs pidätte? 

Aitan kunnostuksesta olettekin saaneet jo maistiaisia ja sen esittelyyn palaan pian, nimittäin nyt on senkin mökin sisustus valmis. Sitten onkin vuorossa päämökki, mutta sen remppa on nyt pikkuisen holdissa. Me olemme nimittäin rehkineet mökin ulkopintojen parissa ja ne hommat vie vielä jonkin aikaa ennen kuin päästään kunnolla päämökin sisätöiden kimppuun. 

Ikäväkseni jouduin tänään jäämään kotiin sohvalle sairastamaan flunssaa. Taisin saada jo perjantaina kylmää ulkohommissa, sillä jo lauantaina olo heikkeni ja kurkkuun muutti kaktus. Sisulla vielä sunnuntaipäivä rempattiin, mutta illalla olinkin sitten jo poissa pelistä. Sadekelistä ja duhadedästäni huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Feldkirch – Itävallan rajakaupunki

Ihana lukijani muistutti minua vielä puuttuvien reili-reissumme loppukohteiden esittelyistä ja tunsin kyllä viiltävän piston kyljessäni! Kiitos muistutuksesta – nämä postaukset ovat jääneet minulta mielensopukoihin blogissa julkaisun sijaan! Joitain versioita lojui jo luonnoksissa, joten oli aika korjata tilanne, naputella postaukset loppuun ja käydä kuvat läpi. 

Reili-reissupostausten tokavika osa tuleekin siis tässä!

f1.jpg

2f.jpg

Feldkirch tuli reilietapiksi oman mokani vuoksi; bookkasin paluulennot päivää liian myöhäiseksi jonkun ihmeen aivopierun seurauksena ja koska mm. alppijunaliput oli jo ostettu ja muutama muukin asia lyöty lukkoon peruuttamattomasti, piti säätää matkapäivien sisältöä ihan lopusta. Yksi päivä piti vielä ”tuhlata” jossain ja koska valmiiksi oletimme jokaisen etappimme olevan aika pieni kylä ja tekemisen mahdollisuus sen myötä rajallinen, valitsimme viisaasti lisätä vielä yhden kohteen listaan.

Välimatkojen vuoksi Keski-Euroopassa pystyy vaihtamaan valtiota hyvinkin lyhyiden matkustusaikojen puitteissa ja siksi päätimme lisätä Itävallan ja Feldkirchin vielä reissuumme.

f4.jpg

Matkasimme Liechtensteinista junalla ikään kuin takaisinpäin Sargansiin, josta siis alun perin Liechtensteiniin lähdimmekin ja hyppäsimme sieltä kätevästi bussiin ja eikun kohti Itävaltaa. Matka kesti vajaan tunnin ja pysähtyi Feldkirchin juna-asemalla, josta talsimme kilsan verran hotellille.

En oikein löytänyt montaa mukavaa hotellivaihtoehtoa Feldkirchin vanhan kaupungin liepeiltä, joten tässä kohtaa joutui vähän ottamaan vain jonkun.

f7.jpg

Hotelli Gärni Bären osoittautui erittäin vanhaksi Guest Houseksi, joita saksankielisillä alueilla Euroopassa on runsaasti. Majatalo oli iso ja aulatilat sisustettu runsaalla kädellä vanhoilla ja romanttisilla tavaroilla. Majatalo oli puhdas ja turvallisen tuntuinen, mutta jotenkin spooky. 🙂 Meidän huone oli vähän outo. Ovi huoneeseen oli heti sängyn vierestä niin, että toisen tyyny oli heti oven vieressä. Kävipä mm. niin, että lähtöpäivänä pari tuntia ennen check outia siivooja paukkasi ovesta sisään koputtamatta. Mitä jos olisimme vielä olleet vaikkapa nukkumassa,sillä lähtöhetkeen oli vielä runsaasti aikaa? Itse olisin ainakin saanut ihan kamalan halvauksen, jos yhtäkkiä tyynyn vieressä seisoo tuntematon ihminen!

Huoneen suuret tummat kattopalkit ja massiiviset isot Narnia-kaapit ja huonekalut tekivät huoneesta raskaan ja tunkkaisen. Kirkkaankeltainen väri seinissä ei juuri pelastanut tunnelmaa.

f6.jpg

Tyttären sänky oli huoneen keskellä sijainneen wc-tilan takana. Siellä oli ovi myös kokonaan toiseen hotellihuoneeseen ja se tuntui isoine avaimenreikineen tyttärestä todella epämiellyttävältä. Varsinkin kun isä reilusti vielä vitsillä pelotteli, että joku sieltä avaimenreiästä varmaan salaa luuraa. Haha! 😀 (Tässä kohtaa mainittakoon, jos ei joku muista/tiedä, niin tytär on jo liki parikymppinen, joten ihan pikkulapsia meillä ei sentään pelotella! :D)

Lattioiden narina, täysin pilkkopimeäksi ikkunoiden puuttumisen myötä muuttunut huone oli illalla hieman creepy. Vaikka hotelli oli siisti ja palvelu hyvää ja majatalo turvallisen oloinen, en kyllä ehkä menisi tuonne enää uudelleen… Tunnelma ei vain ollut kohdallaan.

f3.jpg

Feldkirchin vanha kaupunki sen sijaan oli hurmaava! Sen mukulakadut, pastellinväriset talot ja sisäpihoilla pulppuavat pienet suihkulähteet tekivät siitä romanttisen ja pittoreskin. Me lounastimme auringonpaisteessa ja vaeltelimme katuja. Teimme muutamia vaateostoksiakin, sillä heti kun tulimme Itävaltaan, putosi hinnat joka asian suhteen roimasti. Ruoka oli halvempaa, juomat puoli-ilmaisia frangeilla maksettuihin ostoksiin nähden ja vaatteiden hintalappujakin viitsi taas katsoa.

Eniten ehkä fiilisteltiin vain maisemia ja tunnelmaa. Ja kauan kaivattua aurinkoa! Sitä nimittäin riitti tuolla. Oli helmikuun puoliväli ja alppikylissä oli mieletön auringonpaiste joka ikinen päivä! Kuten monissa muissakin alppikylissä, myös Feldkirchiä halkoo pieni joki, jonka vesi tulee suoraan Alpeilta. Vesi on niin uskomattoman kirkasta, että jokaisen kivenmurikan näki pohjalta!

f5.jpg

Feldkirch on todella vanha kaupunki. Siitä löytyy mainintoja jo 1200-luvulta. Jykevä kirkko oli valkoisine rapattune pintoineen todella vaikuttava näky iltapäivän auringonsäteissä.

f8.jpg

_MG_8628.jpg

Illastimme italialaisessa pienessä paikassa ja ruoka oli todella maittavaa. Siitä suoraan me melkein lampsimmekin takaisin majataloomme, sillä pientä turnausväsymystä alkoi jo olemaan ilmassa näin reissun viimemetreillä. Spookystä yleistunnelmasta huolimatta nukuimme hyvin ja söimme runsaan aamiaisen majatalolla.

Pakkasimme kimpsut ja suuntasimme takaisin juna-asemalle ja ostimme liput Zürichiin. Hyvä huomio tässä kohtaa oli se, että kun teimme paluun takaisin frangi-alueelle, nousi junalippujenkin hinnat älyttömästi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että parin tunnin matka Milanosta Tiranoon maksoi meiltä kolmelta 33 euroa. Vastaavan pituinen matka Itävallan puolelta Sveitsiin maksoikin sitten 120 euroa. Huhheijaa.

_MG_8642.jpg

_MG_8644.jpg

Pikajuna oli miellyttävä ja matka sujui oikein hyvin. Harmikseni meidän paikat olivat väärällä puolella junaa ja niinpä missasin todella upeat järvimaisemat juuri ennen Zürichia kamerani kanssa. Onneksi kuvattavaa riitti myös viimeisessä määränpäässämme, joka yllätti minut todella positiivisesti.

Siitä lisää kuitenkin vikassa osassa. Lupaan sen ilmestyvän viikon sisään, niin saan tämän reissun niputettua kunnialla kasaan! 🙂

Saako jo haaveilla lomasta?

Huomaan yleensä tässä kohtaa vuotta olevani aivan naatti. Olo on vetelä ja mistään ei jaksa innostua, vaikka luulisi, että juuri nyt kun kesä alkaa vihdoin olemaan käsillä, olisi mieli pirteä ja kropassa virtaa kuin pienessä kylässä.

Olen havainnut tämän jo muutamana vuotena putkeen ja tullut siihen tulokseen, että olotila johtuu loman tarpeesta. Takana on pitkä ja tänä vuonna todella työn- ja opiskeluntäyteinen talvi ja voimavarat alkaa olemaan aika lailla loppuunkäytetty. Tässä kohtaa vuotta itselläni alkaa yleensä työn puolesta kiire hellittää ja kun niin tapahtuu, alkaa löystymään muutenkin ja mielikin vähän jo menettää terävintä kärkeään. Loma alkaa kummittelemaan takaraivossa ja sitä ei meinaisi millään enää jaksaa odottaa. Mikähän siinä onkin, että tuohon kesälomaan lataa aina niin järjettömästi odotuksia! Heinäkuu on alallani täysin kuollutta, lomani alkaa tänäkin vuonna heti heinäkuun ekoina päivinä, tarkalleen perjantaina 7.7. Siihen on kuitenkin vielä reilu 4 viikkoa aikaa – tarpeeksi lähellä, että se jo kiiluu silmissä, mutta vielä on aika monta aikaista aamuherätystä edessä.

kiihtelys%201.jpg

Tänä vuonna vietämme neljäviikkoisen lomamme kotimaassa. Valtaosa ajasta kulunee mökillä. Heitämme varmaankin myös pienen kotimaan reissun sukulaisissa, mutta mitään sen ihmeempiä suunnitelmia ei ole ja se kuulostaa aika hitsin hyvältä! Teimme jo ajoissa päätöksen, että varsinaisella kesälomalla ei tehdä tänä vuonna reissua minnekään, aika käytetään mökillä nyt kun sellainen on.

Emme ole kuitenkaan pariin vuoteen olleet kunnon rantalomalla keskittyessämme viime reissuillamme kokonaan kaupunkikohteisiin ja nyt tuntui siltä, että on aivan pakko päästä lepäämään laakereille uima-altaan reunalle. Aloimme siis suunnittelemaan kesän loppuun uima-allaslomaa. Tästä lomasta halusimme täysin care freen. Sellaisen, ettei meidän tarvitse huolehtia mistään. Sellaisen, että meidät kuljetetaan paikasta A paikkaan B ja kaikki tarvitsemamme on hoidettu puolestamme. Niinpä varasimme poikkeuksellisesti pakettimatkan. Toivomme totaalisen laiskaa lomaa ja päädyimme sen vuoksi vielä all inclusive -malliin. Settiin kuuluu siis kaikki ruoat ja juomat, harrastusmahdollisuudet ja spa ja me voimme vain elää herroiksi viikon ajan. Kuulostaa aivan upealta akkujen lataukselta!

20150707_195554_3_.jpg

Matkakohteita eri palveluntarjoajien sivuilta vertailin pitkään. Aika moni ”tavis” lomakohde Kreikasta Espanjaan on nähty ja halusimme jotain missä emme ole aiemmin olleet. Kohteeksi valikoitui Montenegro. Ja vaikka juuri hehkutin haluavamme maata altaalla viikon, on meillä kuitenkin viikosta varattu kaksi päivää tutkimusmatkoille – vuokraamme auton ja ajamme toisena päivänä Kroatian puolelle Dubrovnikiin ja toisena päivänä Albanian puolelle Shkoderiin. Pienten välimatkojen takia on jälleen mahdollista tutustua kolmeen maahan yhdellä reissulla. Entisen Jugoslavian maat kiinnostaa kovasti ja olen kuullut niistä pelkkää hyvää. Varsinkin Kroatiasta. Montenegron sanotaan taas olevan nouseva tähti ja sen ennustetaan kohoavan matkailijoiden suosiossa Kroatian tasolle. Albania on taas maa, jonne ei varmasti muuten tulisi välttämättä lähdettyä. Se edustaakin näistä kolmesta minulle kaikista vierainta ja ”eksoottisinta”.

koivut.jpg

Kyllä tässä jonkun kerran saa itsensä vielä repiä sängystä ylös aamukuudelta sorvin ääreen ennen kuin mikään loma alkaa. Tarvitsen aika paljon unta, mutta haasteellisen ajoissa nukkumaan menemisestä tekee tuo valoisuus ulkona. Huomaan väsymyksen ja unen karkaavan yhä myöhemmäksi puolta yötä kohden, kun pimeisiin vuodenaikoihin hyvä jos jaksan ilta yhdeksään valvoa. Lyhyiksi jäävät yöunet vaikeuttavat aamuheräämistä entisestään ja virta on aika vähissä joka aamu. On se hitto, kun koskaan ei ole hyvä – talvella ei pysy kroppa käynnissä kun on niin pirun pimeetä ja kesällä se haluaisi vain valvoa, vaikka pakko olisi nukkua! 🙂

Ehkä tämän kuukauden tässä jaksaa vielä painaa (toivottavasti) kesäisten viikonloppujen ja kivan tekemisen voimin. Ja onhan juhannuskin nurkan takana yhden ekstra-vapaan kanssa. Siitä ei ole enää pitkä matka varsinaiseen lomaankaan.

Joko siellä käy kesälomasuunnitelmat kuumina? Vai onko joku onnellinen jo aloittamassa loman?