Me paistattelemme päivää ensi viikolla loman merkeissä helteisissä lukemissa, mutta paluu kotiin koittaa kuitenkin virallisesti jo syksyn puolella. Syksy on minusta aina mukavaa aikaa. Se tuo tullessaan ihmeellistä uudentuntua, ihania ja inspiroivia tapahtumia, värikkäitä lehtiä jotka kahisee jaloissa ja pimeitä, tunnelmallisia iltoja kynttilöineen. Syksy tuo aina myös tummemmat sävyt niin sisustamisen kuin muodinkin saralla ja jotain sellaista huomaan itsekin nyt etsiväni molempiin. Pidän todella paljon vaaleanpunaisesta väristä. Siitä ei ole pitkä matka marjapuuron sävyyn ja niinpä Lindexin rekillä roikkunut ihana, paksu ja pehmeä, vähän fleecemäinen poncho hellyyttävine tupsuineen oli pakko saada itselle.

Poncho pidentää vähän neuletakista varsinaiseen takkiin siirtymistä, sillä ponchon voi helposti heittää vielä sen neuletakin päälle lämmittämään, eikä vielä tunnu siltä, että nyt se takkikausi taas alkoi. Sillä sehän kestää…

Poncholle täydellinen väripari löytyy super suloisesta Korsin laukusta, jonka ostin itselleni äidiltä saamallani valmistujais-lahjakortilla. Laukun esittelinkin jo aiemmin hankittuani sen kesän alussa Stockan merkkialesta. Aika hyvin olen tottunut pienen laukun kanssa toimimaan – mukaan tulee todellakin vain tarpeellinen ja silloinkin joutuu usein pähkäilemään otanko sittenkään koko nenäliinapakettia mukaan vai riittäisikö pari viikattua sivutaskussa. Pienen laukun etuja on myös kadonneet hartiakivut. Raahasin suurta Korsin kassia olallani koko kevään ja huomasin koko ajan pahenevat hartia- ja yläselkäkivut. Mitä suurempi laukku, sitä enemmän kamaa sinne tulee tungettua!

Reppu olisi tietysti kaikista parhain, mutta siihen ei estetiikkani taivu, paitsi reppureissatessa, mutta se onkin kokonaan toinen asia. Täytyy vain jatkaa messenger -tyyppisten, eli yli olan menevien hihnallisten laukkujen käyttöä, jolloin hartiaan ei kohdistu staattista rasitusta samalla tavalla kuin olalla varsinaisesti pidettävien laukkujen kanssa. Mehän kaikki tiedämme kokemuksesta ja näemme jatkuvasti kadulla ohikulkevia naisia, joilla toinen olkapää on korvassa pitämässä laukkua paikallaan. Yli olan menevä laukku saa vapaasti roikkua, eikä tuollaista ”pitoa” tarvitse tehdä.

Marjapuurosta ihastuneena kipaisin vielä itselleni perjantaipuskan sijaan tavallisen tiistain kukkapuketin. Krysanteemi toistaa tätä ihanaa mieltä nyt niin kovin kutkuttavaa sävyä, ai että! Mutta olipa vaikea valita kukkaa, tarjolla olisi ollut niin huikean värisiä neilikoita, suurensuuria hortensioita ja erilaisia heiniä ja vaikka mitä! Ja kaikki ihanissa syksyisissä sävyissä vaaleanpunaisesta syvään purppuraan ja luumuun. Vautsista! Pakko ehkä hakea viikonlopuksi lisää väriterapiaa!