Viimeinkin viikonloppu

Ensimmäinen työviikko kesäloman jälkeen saatu päätökseen. Phew! Jos koskaan on yksi viikko tuntunut kahdelta, niin nyt. Olen istunut palaverista toiseen kuuntelemassa, suunnittelemassa ja kertomassa tulevia toimia muille kollegoille. Eilinen kolmen tunnin palaveri liki iltakuuteen veti mehut aika hyvin. Työt alkoivat siis rytinällä, aivan kuten olin odottanutkin ja haasteita oli herätellä aivot taas arkimoodiin ja vähän piti keskittymiskyvynkin perään huhuilla. Kesäloma oli tehonnut varsin hyvin, sillä loman jälkeistä aikaa odottamaan jääneitä asioita piti todellakin palautella mieleen. Pöydälle jäi heinäkuun alussa odottamaan niin mielenkiintoisia asioita, että on ilo palata niiden pariin. Taas on kaikkea uutta työrintamalla tulossa mistä ei ole aiempaa kokemusta, joten syksystä on tulossa mielenkiintoinen jälleen kerran!

Silti olen iloinen, että viikonloppu tuli juuri nyt. Eilisilta meni jäätävässä päänsäryssä, lieneekö tuo pitkä palaveri aiheuttanut sen, mutta silti piti perata ostamani 5 kilon mansikkalaatikko pakkaseen talven varalle. Illalla tein vielä vähän hommia lisää ja kaaduin sen jälkeen aivan kuittina sänkyyn. Tänään oli onneksi jo kevyempi päivä töissä ja pääsin livahtamaan vähän aiemmin kotiin ja pakkaamaan mökkikamat. Mökille viikonlopuksi tuleminen oli varmasti hyvä päätös, täällä pääsee eri tavalla irti töistä kuin kotona. Luvassa vähän lenkkeilyä raikkaassa ilmassa, järven ympäri kiertäminen on juuri sopiva lenkki ja vähän rentouttavia puutarhahommia. Mökkisaunaa ei voita mikään ja huomenna ajattelinkin saunoa pitkään, tänään ei jaksettu sitä lämmittää.

Elämä loman jälkeen on siis startannut, vaikka vielä viime sunnuntaina tähän oravanpyörään palaaminen hiukan ahdisti – ajatus oli se, että taas alkaa se maanantaista perjantaihin kasista neljään -rytmi, mutta onhan se ihan hyvästäkin. Kyllä ihmisellä pitää olla rutiineja ja aikatauluja elämässä. Minä ainakin nautin myös siitä ihan tavallisesta arjesta, jolloin viikonloputkin tuntuu juhlalta. Saati sitten ne satunnaiset kivat menot, leffaillat, illalliset tai treffit ystävien kanssa, jotka tuovat aina jotain erikoisempia hetkiä arkeen. Vaikka itse asiassa meidän normaaliarki onkin nyt muuttunut pystyvästi ihan uudenlaiseksi, sillä meidän ainokaisemme tytär muutti kotoa pois heinäkuun lopussa. Sitä ei oikein ole vielä sisäistänyt, kun ensin olimme miehen kanssa mökillä lomailemassa hänen asustaessaan jo omassa kodissaan ja tämäkin viikko on mennyt niin, että tytär saattaisi vain olla iltaisin omilla menoillaan tai töissä tms. Ihan oikeasti se konkretisoituu menemällä hänen entiseen, nyt tyhjyyttä ammottavaan huoneeseen. Siellä on tovi jos toinenkin tullut iltaisin mietittyä, että mitähän tässä nyt on tapahtunut… Tämä aihe on kuitenkin ihan oma postauksensa.

Skopelokselta kotiin

Takana on mitä mahtavin lomaviikko Skopeloksen upealla pienellä saarella. Tämä oli toinen matkamme Kreikkaan ja täytyy sanoa, että tämä saari hakkasi mennen tullen aiemman vierailukohteemme, Kreetan. Kokoluokkakin on toki eri, mutta koin Skopeloksen jotenkin paljon aidompana. Hotellimme sijaitsi keskellä paikallisasutusta ylhäällä vuorella ja joka kerta kun kävelimme alas kylään syömään tai ostoksille, ohitimme paikallisten koteja ja niitä symppiksiä vanhoja mummoja istumassa oviensa edessä ja käymässä kiivaita keskusteluita naapureidensa kesken. Tuntui aina siltä ihan kuin oltaisiin tunkeilijoita. Sen sijaan mummelit usein hymyilivät, varsikin, kun tervehdimme heitä omalla kielellään. Muutamat sanat on aina hyvä opetella kohdekielellä!

Me kolusimme saaren ja sen huikean kauniit postikorttimaisemat päästä päähän ja vähän keskeltäkin. Sen varmisti kolmeksi päiväksi vuokraamamme mönkijä. Skootteria mietimme, mutta se olisi kaksi päällä hyytynyt aivan varmasti jyrkillä vuoristoteillä ja niiden mäissä. Autoa taas emme halunneet, sillä kotona sitä saa ajaa aivan tarpeeksi. Sitä paitsi halusimme tuntea tuulen ja auringon iholla. Mönkkäri oli aivan loistoveto ja sahasimme sillä paikasta toiseen. Beach Tour oli kierros, jota nimitimme eri rantojen koluamiseksi. Niitä nimittäin Skopeloksella riittää ja vaikka olemme olleet Karibialla parikin kertaa, en aivan muista nähneeni edes siellä yhtä kirkkaita vesiä kaikissa kimaltevan vihreissä ja sinisissä sävyissä. Kreikan saariston vesiä ei turhaan ylistetä. Teimme myös lyhyen vaellusretken vuoren huipulle merirosvohautojen perässä ja kyllähän ne löydettiinkin. Skopelokselle ei myöskään voi matkustaa käymättä parissa Mamma Mia -elokuvasta tutuissa nähtävyyksissä. Näistä ajattelin kertoilla tarkemmin vielä toisessa postauksessa.

Hintataso Skopeloksella oli luonnollisesti halvempi kuin Suomessa. Rakastan kreikkalaista ruokaa ja söin aivan varmasti tsatsikia, moussakaa ja kreikkalaista salaattia loppuvuoden tarpeiksi. Kahden hengen kahden ruokalajin illallisen oluineen ja viinilasillisineen sai kolmella kympillä. Kalliiksi osoittautui tuonti-alkoholi, eli esim. Gin Tonic -drinkki tai vaikkapa Prosecco -lasillinen. Ne maksoivat helposti 8-9 euroa, eli aivan jo kotimaan hinnoissa. Minä valkoviinin ystävänä nautiskelin mielelläni kreikkalaista hyvää viiniä n. 2-3 euroa lasillinen. Mies taas oluen ystävänä maisteli paikallisia oluita alle kahden euron hintaan. Taksilla emme ajelleet, mutta mönkkärin vuokra kolmeksi päiväksi ekstra-vakuutuksella (perussettiin kuuluu kolarin toisen osapuolen vahingonkorvaus, mutta me halusimme myös itse mönkkärille vakuutuksen, jolloin mahdollisten vahinkojen maksimikorvaussumma olisi ollut meille 200 euroa) lisäsi hintaa 5 euroa päivä. Näin ollen kolmen päivän vuokra oli vakuutuksineen 45 euroa päivä. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta kaikesta siitä mitä näimme ja koimme. Skopelosta kiertääkseen joku vuokrattava menopeli on melkein pakollinen. Paikallisbusseja menee jonkin verran esim. suosituimmille rannoille, mutta aikataulut eivät etelänmaalaiseen tyyliin ole niin justiinsa ja niiltä oli silti aina vielä usean kilometrin kävelymatka alas rannalle. Rannathan luonnollisesti olivat alhaalla ja ne tiet siellä vuoristossa ylempänä.

Pidin valtavasti saaresta, mutta viikko siellä oli kyllä maksimi. Kauniin sataman ja vanhan kaupungin kujat näkee viikossa jo useaan kertaan. Menopelillä kerkeää kiertämään rannat ja toisella puolen saarta olevan Glossan kaupungin sekä ehkä sen kaikista kuuluisimman nähtävyyden, Mamma Mia leffan kappelin kallion huipulla. Kaikesta kiertelystä ja rannalla oleilusta huolimatta myös altaalla makaamiseen jää aikaa hyvä kirja kädessä.

Palailen vielä erikseen toisen postauksen kera, tässä kuitenkin vähän jo tunnelmapaloja reissustamme. Oli ihanaa lähteä matkaan. Kyllä aivot jotenkin asettuvat paremmin lomatunnelmaan kun poistuu koti- ja mökkiympyröistä – näissä kun vietämme aikaa muutenkin töiden tai tavallisten viikonloppujen lomassa. Oli ihanaa viettää miehen kanssa kahdestaan rantaloma, kävi hyvin myös parisuhdeajasta ja saimme keskityttyä vain toisiimme. Meillä oli tosi hauskaa, enkä muista koska viimeksi olisimme nauraneet yhtä paljon. Nyt jatkamme lomailua vielä ensi viikon ajan juurikin mökillä. Väliin tosin mahtuu kummitytön rippijuhlat nyt viikonloppuna sekä ensi maanantaina tyttären poismuutto kotoa. Jaiks! Se onkin sitten ihan oma postauksensa…

Nautitaan kesäpäivistä! Ainakin vielä tämä viikonloppu ollaan täällä pohjolassakin melkein Kreikan lämpötiloissa! Ei tuo mökkijärven vesi ehkä kimalla Egeanmeren tavoin, mutta kyllä se eilen illalla  jo matkustuspölyjä karistellessa tuntui aivan yhtä hyvältä.

Projekti puuvaja

Tajusin hiljattain, että viime kesän suurin mökkiprojekti on jäänyt kokonaan tänne blogiin taltioimatta, vaikka luonnoksissa hahmotelma onkin ollut pitkään. Tuo projekti oli meille myös suurin itse rakentamamme asia, eli puuvaja. Hommaa aloiteltiin jo viime kevään huhti-toukokuussa purkamalla vanha liiterin jatkona ollut vaja ja miettimällä perustuksia. Piirtelin suunnitelmia uudesta ja pikkuhiljaa ajatus kirkastui. Teimme vajaa askel kerrallaan omien aikataulujen ja voimien puitteissa. Täysin toisin siis, kuin sitä edellisenä vuonna tehdyt järkyttävän suuret rempat ja nopeat aikaulut!

Viimein heinäkuun puolivälissä puuvaja sitten valmistui ruuvatessamme viimeisenkin ruuvin kiinni ja sulkiessamme maalipurkin kannen. Saanen esitellä kättemme jäljen:

Tässä myös vertailun vuoksi lähtötilanne, joka oli kieltämättä vähän surullinen – aikaa nähnyt, ränsistynyt vanha rakennus, jonka katto repsotti kuluneine pintoineen. Ei todellakaan silmää hivelevä näky ottaen huomioon, että tuo rakennus on ensimmäinen, jonka näkee, kun tulee mökillemme parkkipaikalle. Ei mikään hyvä ensivaikutelman luoja… Vai mitä sanotte?

Huh sentään tätä takaosaakin. Mökin vielä ollessa myös toisen puolen sukua omistuksessa, tuli puuvajasta tuli kaiken mahdollisen roinan varasto. Ensimmäinen asia mökin jäädessä vain meidän perheemme omistukseen olikin laittaa kaikki paikat tip top kuntoon ja hävittää kaikenlainen turha, vuosikausia säilötty käyttökelvoton tavara. Puuvaja ja sen kunnostus jäi kuitenkin arvojärjestyksessä viimeiseksi keskittyessämme ensimmäisenä kesänämme luonnollisesti asuintiloihin. (Tiesithän muuten, että ”mökki” -tunnisteen alta löydät kaikki kesäkotiimme liittyvät postaukset!)

Laitankin tähän seuraavaksi vähän vaihekuvia mistä lähdettiin liikenteeseen ja miten projekti eteni. Ensin siis tosiaan purettiin vanha osa pois ja lähdettiin tekemään perustuksia. Maa piti tasoittaa ensin ja sen teimme mullalla ja hiekalla. Puuvajaan oli alusta asti tarkoitus tulla muutakin kuin halkoja, eli erilaisia työkoneita ja muuta tavaraa, kuten ekstra pihapöytä jne. Mietimme pitkään vajan pohjaa ja päädyimme tekemään siihen osittain puulattian ja osittain betonilaattojen avulla kivilattian.

Purkuhomma oli itse asiassa aika kivaa… ei kun leka laulamaan!

Tässä kohtaa jo näkee miten paljon vanha rakennus saa ryhtiä uudesta maalipinnasta! Takaosa maalattiin jo ennen lattian koolauksia.

Pientä päänvaivaa aiheuttaa kaikissa mökillä tehtävissä rakennusprojekteissa erittäin kallioinen tontti. Aiemmat tolpanpaikat oli tässäkin kohtaa viisainta säästää ja rakentaa uusi vaja niiden mukaisesti.

Seuraavaksi pystytimme tukipuita katolle ja sen jälkeen asennettiin uusi peltikatto. On muuten yllättävän tyyristä tuo aaltopelti…!

Tässä kohtaa katsoimme viisaimmaksi roudata puut takaisin sisään. Samalla otin vielä aikalisää seinien suunnitteluun. Oli selvää, että ilmanhan tuolla tulee kiertää ja mitään umpinaisia seiniä ei tehtäisi. Päädyin rimotukseen. Ja voi miten viheliäistä puuhaa noiden maalaaminen olikaan! Homma oli luonnollisesti helpoin ja nopein tehdä irrallisina rimoina, eikä asennettuina. Välillä oli kuitenkin tehtävä jotain muutakin ja maalaushommien välissä poistimme vanhat istutukset. Näin mielessäni rivin havutuijia, joten maata oli poistettava jonkun verran… Törmätessämme kaksi kertaa pääni kokoisiin kiviin meinasi taas usko loppua, mutta niin vain sekin saatiin hoidettua.

Vihdoin saimme kaikki rimat maalattua ja niiden asennus voitiin aloittaa. Mietin todella pitkään minkälainen rimoitus seiniksi tulisi ja kuinka leveällä rimalla ja minkälaisin välein. Päädyimme aika kapeaan rimaan ja kapeisiin väleihin. Itse asiassa väli on yhtä leveä kuin rima itse.

Havutkin vihdoin saatiin istutettua tarpeeksi syvälle…

Tässä kohtaa voisinkin näyttää koko rakennusta edestäpäin. Maalaushommat olivat jo edenneet sen verran vauhdikkaasti etten ihan kokonaista ennen -kuvaa saanut, mutta toinen puoli on vielä maalaamatta, joten vertailun pystyy tekemään. Kaikissa mökkirakennuksissamme on jo isovanhempieni ajoista lähtien suosittu ruskeaa punaisin ja vihrein maustein. Itse halusin ihan ensi töikseni hävittää tuon väri-iloittelun, sopikoon kuinka hyvin vain mökkimaisemaan, mutta minun silmääni se ei sovi sitten ollenkaan. Vasemman puoleinen ovi vie liiteriin ja oikeanpuolimmainen ruokavarastoon. Olin jo itse melkein unohtanut, että askelmat uusittiin myös. Paitsi liiteriin vievät ratapölkyt, ne halusin säästää.

Vihdoin saimme valmista aikaiseksi heinäkuun puolivälissä.

Minusta lopputulos on tyylikäs ja hyvin skandinaavinen. Musta väri on ryhdikäs ja jotenkin arvokas, jota valkoiset pokat hieman raikastaa. Olemme kättemme työhön todella tyytyväisiä ja itse etenkin miehestäni kovin ylpeä. Eipä ole hänkään ennen puuvajoja rakennellut, mutta pienen tuumailun jälkeen toteutti sen suunnitelmieni mukaisesti. Kätevä isäntä tuo rakas siippani… <3