Pimenevät illat terassilla

Niin se taitaa olla, että kohta varmaan pistetään terassi talviteloille. Kesä on jo mennyt menojaan, eikä pihalla tule enää juurikaan vietettyä aikaa. Alati viilenevät kelit eivät enää houkuttele istumaan iltaa, saati grillaamaan ruokaa. Vaikka pidän syksystä ja lähenevästä talvesta todella paljon, jotenkin pihakalusteiden varastointi ja grillin paketoiminen merkitsee taas yhden vuodenajan totaalista ohittumista. Kesä jäi – niinkuin olen jo useasti todennut – todella tyngäksi tänä vuonna (kun ei se koskaan oikein alkanutkaan).

Viilenevistä ja varsinkin pimeistä illoista olen kuitenkin nautiskellut toisella tapaa terassin puolella. Siellä on lämpöinen fiilis matalista asteista huolimatta, sillä siitä pitää huolen lukuisat lyhdyt, tuoleille levitetyt taljat ja terassin poikki kulkevat pallovalot, jotka kaikki antavat ihanan tunnelman takapihalle. Lämpöinen valo loistaa sisälle asti ja onhan pihalle paljon mukavampi sohvalta katsella, kun siellä ei ole pilkkopimeää, vaan siellä täällä tuikkii valonlähteitä ja elävä, lepattava liekki.

Minulla ei ole ollut juurikaan tapana laittaa syyskukkia takapihalle. Ne jää tänäkin vuonna väliin, sillä ei niitä siellä oikeastaan kukaan katsele ja pimeässä ne eivät näy sisälle kotiinkaan. Sen sijaan lyhtyjä suosin todella paljon ja poltan niissä kynttilöitä liki joka ilta. Tarvitsisikin tehdä vähän päivitystä sillä osastolla, sillä osa lyhdyistä alkaa vetelemään viimeisiään; yhdestä on luukku rikki, toisesta lukitussysteemi, eikä luukku pysy kiinni ja parissa on liian isot tuuletusaukot, joista vähänkin isompi tuulenhenkäys onnistuu sammuttamaan kynttilät. Onneksi halpakaupoista tekee useimmiten erittäin hyviä lyhtylöytyjä edulliseen hintaan. Minusta täysin luonnonarmoilla ulkona oleviin lyhtyihin ei tarvitse laittaa montaakaan ropoa kiinni, sillä ne helposti ruostuu tai saa muunlaisia osumia ja kulumia.

Mukavaa torstaita.

 

 

Syyskukkia sisälle

Oletteko te kokeilleet syksyisten kasvien tuomista sisälle sisustusta piristämään?

Jotkut syyskukat soveltuvat oikein hyvin myös sisätiloihin ja niillä saa helposti tuotua kotiin kuluvaa vuodenaikaa. Kaikki eivät toki kuivassa ja lämpimämmässä sisäilmassa menesty, mutta oikeastaan kaikki, jotka kuivuvat kauniisti menettämättä väriään, ovat oikein passeleita!

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo kanervat. Kanervat (tai callunat) sopivat todella hyvin mainittuun tarkoitukseen, sillä ne kuivuvat paikalleen juuri sennäköisiksi, kuin ostaessa olivat. Ne kuivuessaan tietty varistaa jos niihin koskee, mutta harvoin sitä kukkia tai kasveja muutenkaan tulee hipelöityä. Kuivattaminen onnistuu niin näiden vihreiden, vähän havumaisten kanervien kanssa kuin ihan perinteisten puna-lilaa kukkaa tekevienkin kanssa.

Toinen hyvä esimerkki värinsä ja muotonsakin kauniisti kuivuessaan säilyttävästä kasvista on hopealanka. Tämä kuvassa näkyvä yksilö on jo vuoden vanha! Ostin sen viime syksynä, lakkasin samantien kastelemasta ja siihen se ruukkuun kuivui. Olen itse asiassa kuivattanut hopealangan ruukkuun jo monena vuotena ja heittänyt sitten aikanaan pois, yleensä kevään koittaessa (hopealanka soveltuu täydellisesti myös nimittäin talvisisustukseen), mutta tätä kasvia en koskaan hävittänyt. Se, että nostin vuosi sitten kuivatetun kasvin uudelleen esiin, on todellista kausikukkien kierrätystä! 🙂

En malttanut olla ostamasta koristekaalia keittiöön, sillä niiden upeat lilahtavat sävyt vihreiden rinnalla on niin kauniit! Koristekaali sopii muutenkin ilmeeltään todella hyvin keittiöön, siitä kun tulee mieleen ihan oikea kaali ja raaka-aine ruoanlaittoon. Koristekaali ei kuivu nätisti, lehtevänä kasvina lehdet luonnollisesti alkavat lerputtamaan veden puutteesta, mutta kyllä se tuossa ruukussa kasteltuna jonkin tovin elää sisälläkin.

Jos sisällä kodissa on syyskasvit ojennuksessa, niin ulkona on vähän parantamisen varaa. Etuovi huutaa valtavaa pallokrysanteemia, olen sellaisen ostanut joka syksy ovelle, mutta tällä hetkellä siinä asustaa vielä puksipuu. Koitan talvettaa sen takapihalla lumelta suojassa ja harsokankaan alla. Se on vähän fifty-sixty mitä sille tulevan talven aikana käy ja selviääkö se hengissä.

Mieleni tekisi tehdä etuovelle myös jokin syksyinen kranssi, juurikin vaikka kanervista tai nyt puiden oksilla notkuvista pihlajanmarjoista. Pimenevien iltojen iloksi olen jo takapihan terassilla polttanut lyhdyissä kynttilöitä sekä pitänyt terassin poikki viriteltyjä pallovaloja päällä. Niistä tulee ihana tunnelma ihan sisälle saakka. Kohta voi ripustaa lyhdyt jo etuovellekin…

Syksy on minusta ihanaa aikaa, varsinkin näin alkusyksystä! Ilmat ovat vielä kohtuulliset ja aurinkokin näyttäytyy silloin tällöin. On ihana lähteä lenkille työpäivän jälkeen ja tuulettaa aivoja raikkaassa syyssäässä. Mikään ei voita myöskään syksyn tuoksua, se on niin omaleimainen ja saa hyvälle tuulelle!

Aamuauringosta huolimatta puin hiukan paksumman takin nahkatakin sijaan tänään päälle. Työmatkalla päätin myös kaivaa illalla paksumman kaulaliinan esiin, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin suoraan kurkkuun tai niskaan puhaltava kylmä tuuli joka pääsee ohuen huivin läpi! Onneksi pidän todella paljon syyspukeutumisesta, niin paksumpiin tamineisiin verhoutuminen ei haittaa. Aloin tässä jo haaveilemaan uusista ruskeista nilkkureistakin…