So much to do, so little time

Ai, että kun joskus toivoisi vuorokauteen pari tuntia lisää aikaa… helpottuisi hieman tämä työtaakka ja kiire. Sitä nimittäin on työpäivien venyessä välillä yli 10-tuntisiksi, mutta en silti tällä hetkellä vaihtaisi hetkeäkään pois. Työrintamalla eletään mielenkiintoisia aikoja ja tuntuu, että silmässä on vaihde, jolla pystyn porskuttamaan kovempaa kuin koskaan!

Vaikka kiire tuntuu joskus musertavalta, varsinkin niinä iltoina kun huomaa kellon lähentelevän iltaseitsemää ja olevansa viimeisenä toimistossa vaikka tulit ensimmäisenä töihin, niin hieman kieroutuneella tavalla nautin kuitenkin tästä kaikesta härdellistä. Teen tällä hetkellä haastavampia töitä ja pidän yhtä aikaa ilmassa enemmän palloja kuin koskaan aiemmin. On sellainen olo, että nyt on taottava kun rauta on kuuma!

Kotiin tullessa kaadun kuolemanväsyneenä illallispöydän kautta suoraan sänkyyn, joskus jo puoli kahdeksalta tultuani vain vajaata tuntia aiemmin kotiin. Sitkeästi olen käynyt silti salilla 3 kertaa viikossa tekemässä rankkaa kokovartalotreeniä niinä päivinä, kun töistä on pystynyt lähtemään ihmisten aikoihin. Urheilun määrästä en ole tinkinyt, sillä silloin moottorit sammuisivat aivan varmasti. Myös levosta ja hyvistä yöunista olen pitänyt kiinni. Toisaalta olen fyysisestikin niin väsynyt, että välillä portaat yläkertaan tuntuu liian ylivoimaisilta. Vaivun usein uneen ilman, että edes kerkeän tajuta asiaa. Yhtä kirjaa olen yrittänyt lukea loppuun jo kaksi kuukautta, mutta luen koko ajan vain saman sivun uudelleen ja uudelleen ilta toisensa jälkeen, sillä sammun aina kesken sivun, heh!

Viikonloppuja olen pyrkinyt pitämään aikatauluista vapaana ja se on auttanut. Kiire tasaantuu joulua kohti, joten ei tätä kauaa enää kestä muutenkaan. Sitten jäänkin ansaitulle pitkälle joululomalle. Blogi on päivittynyt aiempaa hitaampaa tahtia viime kuukauden ajan – tällaista 1-2 postauksen viikkotahtia ei ole blogissa koettu koskaan aiemmin. Nyt mennään tämän elämäntilanteen mukaan hetken aikaa.

Joulua olen pienesti jo ajatellut ripustaen mm. ulkovalot etuoven kirsikkapuuhun ja kuten aiemmin uumoilin, heti tuli yksi naapuri perässä! 🙂

Kotipäivä

Tänään vietän totaalista kotipäivää.

Se tarkoittaa kotivaatteissa ja villasukissa hipsuttelua, meikittömyyttä ja tukan kietaisua epämääräiselle sykkyrälle, Liv-kanavan ja sieltä tulevien hömppäohjelmien taustalla pyörimistä, kynttilöiden polttamista aamusta alkaen varsinkin tänä harmaana ja sateisena päivänä, joka ei koskaan valkene, kuumaa piparkakkuteetä mukitolkulla, valokuvien ottamista, hoitokoiran rapsuttelua ja isäinpäiväkakun leipomista. Sanoisin, että melko täydellisen rento päivä!

Eilen saimme tosiaan hoitokoiran viikonlopuksi luoksemme. Ihana ja touhukas tuhisija-ranskis! Kylläpä tuntuu mukavalta kun on koira talossa. Viime aikoina on taas ollut ihan hirmuinen ikävä heinäkuussa poisnukkunutta koiravanhustamme. Ehkäpä siksi, että olemme miehen kanssa miettineet viime aikoina minkälainen koira meille seuraavaksi tulisi. Se on nimittäin ihan selvää, että me olemme koiraperhe ja me tarvitsemme elämäämme karvaisen, ihmisen parhaan ystävän. Vielä ei ole aika kypsä sille, mutta jostain syystä viime aikoina on koiria paljon mietitty.

Akuutimpaa halipulaa helpottaa hoitokoira. Ihana istuskella sohvalla ja kuunnella nukkuvan hauvan tasaista tuhinaa ja kuorsausta. <3

Mukavaa Isänpäiväviikonloppua kaikille.

Kukkia ja kynttilöitä

Siinäpä ne tärkeimmät kodin piristäjät näin pimeään aikaan vuodesta; kukat ja kynttilät.

Olen itse asiassa ajatellut tuota pimeää siihen malliin, että luulen ripustavani ulkovalot tulevan viikonlopun aikana ulos pihapuihin. Etuovi ei tunnu läheskään niin synkältä kotiin tullessa, jos kirsikkapuun oksilla tuikkii valonlähteet. Olen myös harkinnut ajastimella syttyviä led-kynttilöitä lyhtyihin.

Olen usein ripustanut valot etuovelle vasta ekan adventin aikoihin, mutta vuosi vuodelta pimeys käy raskaammaksi käsitellä ja jos valonlähteillä sitä voi helpottaa, niin naapurustosta ja liian aikaisesta ”jouluvalojen” ripustamisesta viis! Olen sitä paitsi huomannut, että kun eka rohkea naapuri laittaa pihavalot, seuraa muut pian perässä. Viime vuosina meidän talot ovatkin näyttäneet upeilta, sillä jokainen naapuri on laittanut runsain määrin kauniita (värittömiä) valoja. Talorivistöämme on useat ohikulkeneet koiranulkoiluttajatkin aina ihastelleet ja muutama kylään tullut kaveri kysäissyt ettei vaan sattuisi olemaan naapureidemme kesken mitään jenkkityylistä kilpailua käynnissä…! 🙂 Onneksi mihinkään mauttomuuksiin, kuten välkkyviin neonvaloihin ja poroihin katolla ei ole kukaan vielä lähtenyt, heh.

Kukat alkaa meillä kotona vaihtumaan pikkuhiljaa jouluisampiin ja oikeastaan koko syksynä ei ole enää leikkoja tullut ostettua, vaan kotona on viihtyneet erilaiset calluna-lajikkeet sisälläkin. Viime ajoista poiketen nyt kotona on ollut leikkokukkia, sillä satuin saamaan nuo ihan ilmaiseksi erään tapahtuman jälkeen työmatkalla törmätessäni isojen kukka-asetelmien purkamiseen.

Kiepautin isot vihreät oksat kranssiksi, olen pari joulua viettänyt miettiessäni miten vanhan kaapin oveen sopisi viherkranssi ja nythän se tuli selvitettyä – tosi hyvin sopii! Saattaisi sopia jopa kaksi pienempää, yksi molempiin oviin kiinnitettynä. Tulisi oikein klassinen joulufiilis sellaisesta!

Kynttilöitä meillä palaa ihan valtavasti joka ikinen päivä. Niitä on joka puolella, useampi tuikku, pöytä- tai kruunukynttilä alakerrassa joka kolkassa. Ihana keino karkottaa pimeää ja luoda tunnelmaa kotiin.

Onko teillä käytössä samat keinot?