Luonnollisuutta ja pehmeyttä Nordic Swan Livingiltä

Kun törmäsin Habitaressa tummanpuhuvaan Nordic Swan Livingin osastoon, ihastuin välittömästi! Miten kauniita ja luonnollisia tuotteita harmonisella väripaletilla! Olinkin aivan onneni kukkuloilla päästessäni tekemään yhteistyötä heidän kanssaan.

Kävimme muutaman blogi-kollegan kanssa tutustumassa Nordic Swan Livingin Showroomilla heidän tuotteisiinsa ja yrityksensä tarinaan tarkemmin. Jaankin teille nyt hieman taustaa yrityksestä ja tuotteista sekä ottamiani kuvia itselleni valikoituneista pehmeistä unelmista.

Yrityksen takana on yrittäjä-pariskunta Katri ja Mikko Kempas. Miehen veneilyalanyrityksen myötä kehittyi tarve erilaisille veneilyyn sopiville tuotteille, joita laajennettiin vaihtelevaa säätä kestävien kangastuotteiden ja puuvillamattojen jälkeen myös paremmin kotioloihin sopiviin päivittäisiin käyttö- ja sisustustavaroihin. Valikoimista löytyykin upeita tyynyjä ja torkkuhuopia, säkkituoleja, raheja, kaulaliinoja ja taljoja – kaikkea ihanaa ja pehmeää! Minua henkilökohtaisesti viehättää pääosin lähituotannon ja perinteisten elinkeinojen käyttäminen tuotteiden materiaalien valinnassa ja kuuntelinkin kiinnostuneena Katrin kertomusta mm. kamelin pudottamista karvoista, joita käytetään mm. unelmanpehmeiden kaulaliinojen ja pashminojen tekoon.

Koska itse arvostan myös valtavasti luontoa ja nautin siitä sen kaikissa olomuodoissa eri vuodenaikoina, pidän siitä, että Nordic Swan Livingin valikoimassa pohjoinen luonto on toiminut suurimpana innoittajana. Sen näkee väreissä, materiaaleissa ja yrityksen arvoissa. Yrityksen tuotevalikoima onkin uskomattoman eheä, väripaletiltaan kaunis ja ehdottoman laadukas. Harvoin törmää näin harkittuun kokonaisuuteen ja olen aidosti hyvin otettu koko yrityksestä, sen syntytarinasta ja tehdyistä valinnoista. Valittu linja toimii täydellisesti keskenään ja täällä kylmässä pohjolassa.

Showroomilla meni kuitenkin sormi suuhun – mitä ihmettä sitä itse valikoisi kotiinsa! Jostain syystä palasin koko ajan silittelemään villaista, hieman lilaan taittavaa ruskeaa tyynyä. Myös beigenvärinen, baby alpakan villasta kudottu pehmeä torkkupeitto veti puoleensa ja niistä tulikin oiva pari toisillensa. Toisaalta on sanottava, että valitsi mitkä tahansa tuotteet, ne sopisivat joka tapauksessa yhteen!

Onnesta soikeana palasin kotiin tuotteideni kanssa ja tiesin heti, että halusin kuvata niitä ulkona luonnon keskellä. Vähän kuin viedä ne sinne mistä ne ovatkin. Kuinka ollakaan, tuona päivänä satoi lunta. Myräkkä laantui hetkeksi ja saatoin kantaa tavarat takapihallemme.

Tuoteperheen muita omia suosikkejani oli ehdottomasti Syli -rahi. Sen näkisin mieluisana lisäistuimena olkkarissamme ja kenties sieltä sellainen joku päivä löytyykin, sillä värikin oli harmaassa rahissa ihan täydellinen kotiimme. Kahdesta lattiatyynystäkin syntyisi toisaalta mielenkiintoinen yhdistelmä ja varsinkin mies, joka tykkää makoilla välillä kovalla lattialla selän suoristamiseksi, voisi työntää lattiatyynyn kulman pään alle pehmikkeeksi.

Jostain syystä päädyin sisustustuotteisiin, vaikka todella pitkään hipelsin Showroomilla myös mohair-villasta valmistettua ylellisen paksua kaulahuivia. Kierrän yleensä villat kaukaa, mutta kutittamaton materiaali tuntui kyllä yllättävän hyvältä. En voi myöskään kieltää, etteikö kamelinvillasta tehdyt valtaisat torkkupeitot/shaalit olisi kiinnostaneet. Niitäkin tuli eräs kerta siliteltyä upean pehmeää materiaalia kerta toisensa jälkeen huokaillessa.

Kotona tyyny ja huopa löysivät paikkansa pikkusohvalta. Ikkunan edessä tuntuu usein viileältä katsella telkkaria ja onkin ihana kietoutua baby alpakan pehmeään villaan. Tuon huovan käyttöoikeuden olen rajannut tiukasti kuitenkin vain itselleni. Tuntuu jotenkin, että sitä pitäisi vähän säästellä, kun on niin kertakaikkisen hieno!

Jos Nordic Swan Living jäi yhtään kutkuttelemaan, tutustu ihmeessä ihanaan tuoteperheeseen. Vielä saattaisi jopa pukinkonttiin keretä jotain unelmanpehmeitä paketteja…!

Joulun tuntua sisustuksessa

Jouluun on pari viikkoa aikaa ja voin likipitäen huokaista helpotuksesta – kaikki hommat alkaa olemaan paketissa, ihan kirjaimellisestikin!

Joulukortit laitoin eilen postiin. Askartelin tuttuun tapaan kortit itse ja tänä vuonna mentiin hyvin yksinkertaisella ja tyylikkäällä ilmeellä. Pientä väkertelyä jokaisen kortin kohdalla oli silti, mutta ilmeen säilytin rauhallisena. Ehkä kortti on tänä vuonna enemmänkin talvinen kuin jouluinen, vaikka ei tuolla talvesta taas ole häivääkään ulkona…

Tämän viikonlopun aikana hankin viimeiset lahjat ja paketoin ne pukinkonttiin, nyt kun sukulaislasten vaatekootkin ja muut ovat selvillä. Aion myös tehdä vähän jouluaaton kattaukseen liittyviä ostoksia ja hei – joulu ei ole mitään ilman synttäreitäni! Tänä vuonna mittariin kajahtaakin sitten pyöreitä!

Kotona joulu on jo näkyvästi esillä, joskin vielä vähän liian hillitysti ollakseen makuuni tarpeeksi jouluinen. Joulukukkia ja kukka-asetelmia on kylläkin jokaisella tasolla, kynttilät palavat aina kun olen kotona ja joulumusiikki soi taustalla. Aiemmin syksyllä kietomani eucalyptys-kranssi on löytänyt uuden paikan taulun karmilta. Se näyttää siinä tosi kivalta. Vielä pohdin kiedonko kranssit astiakaapin oveen. Toisaalta se tuntuu liialta – kaapin päällä kun on jo näyttävä isohko havupuu, jokin katajan sukulainen, mutta toisaalta jouluna sisustus saa olla mielestäni yltäkylläinen ja runsas ja nyt kotona onkin vielä vähän liian pliisua.

Ei täällä mitään amerikkalaista sisustuksellista jouluräjähdystä koskaan nähdä, mutta vielä muutamia koristeita lisäillen alkaa tulemaan sitä runsautta ja jouluista fiilistä lisää. Jostain syystä astiakaapin kranssien lisäksi olen haaveillut pitkästä kranssista reunustamaan takkaa. Se kyllä jos mikä on melko amerikkalaista! 🙂

Taisinkin jo mainita, että tänä vuonna ajattelin kokeilla hyvin pitkästä aikaa punaista. Ostin ihan varta vasten tätä poikkitieteellistä koetta varten sohvalle punaisen tyynynpäällisen. Sen kaveriksi ajattelin yhdistää punaisen Iittalan Kivi-tuikun sohvapöydälle tuikkimaan. Annan kuitenkin itselleni oikeuden perua koko homman, jos tuntuu liian rohkealta!

Koko syksyn sohvalla on majaillut Ikean Ypperlig-malliston ja House Doctorin tyynyt. Pian ne vaihtuukin vitivalkoisiin ja pörröisiin tekstiileihin ja niillä mennäänkin sitten kohti joulua ja sen ylitse. Joitain joulukukkatäydennyksiä täytyy vielä tehdä, sillä yksi amaryllis on jo kukkansa kukkinut. Joulu ei nimittäin ole mitään ilman valkoisia amarylliksiä!

Joulukuusi kannetaan kotiin ensi viikonloppuna. Sitten jouluun on enää viikko aikaa. Hurjan nopeasti tuntuu tämäkin joulukuu etenevän! Ensi viikonloppuna on tiedossa myös kahdet pikkujoulut – ensin firman juhlat perjantaina ja ystävien kanssa vietettävät lauantaina, joista vielä suuntaamme jatkobileisiin tanssimaan! Voikin olla hieman väsynyt olo sunnuntaina kuusta noutaessa, heh.

Millä mallilla teidän jouluvalmistelut on?

 

Onnea 100-vuotias Suomi

Iso juhlapäivä tänään! Suomi 100-vuotias! Väkisinkin tulee mieleen, kuinka sotaveteraani-vaarini olisi tätä päivää arvostanut. Paljon on mielessä tuo maailman ihanin vaari ollut eilen ja tänään erilaisia juhlallisuuksia katsellen.

Jotenkin tuntuu, että tätä päivää olisi pitänyt hehkuttaa kaduilla, toreilla ja turuilla vielä aiemmin ja enemmän! Mutta toisaalta suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu vähäeleisyys ja juhlintaan tyylikkyys ja hiljainen arvokkuus. Sopii minulle. Ei tänne pohjolaan amerikkalainen suureellisuus jotenkaan kuulukaan.

Itse olen ylpeä suomalaisuudestani ja vapaasta kotimaastani. Viime aikoina on ollut jotenkin pöyristyttävää kuulla, miten ihmiset haukkuvat Suomea ja sitä miten asiat ovat. Tai miten ne muka ovat jossain muualla paremmin. Kertokaapa yksikin sellainen maa! Missä muualla on tällainen luonto, jokamiehen oikeudet, puhtaat vedet, vehreät metsät, neljä vuodenaikaa rikastuttamassa, terveydenhuolto sellaisena kuin se on, sanavapaus, kouluttautumismahdollisuus, tilaa olla ja elää ja jokaisella lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet elämässä… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sen sai aikaan rohkeat, peräänantamattomat ja sitkeät nuoret miehet ja naiset. Minun vaarini mukaan lukien.

Sen takia en pysty ymmärtämään yhtään mielenosoituksia ja marsseja, joita kuitenkin taas tänään järjestetään. Tuntuu jotenkin ihan pyhäinhäväistykseltä. Eikö heidän vanhemmat tai isovanhemmat ja heidän tekemät uhraukset merkitse mitään? Minkälaisessa maassa eläisimme tänä päivänä, jos sotia ei oltaisi voitettu? Tuskin ainakaan paremmassa.

Me juhlimme Itsenäisyyspäivää ja 100-vuotiasta isänmaata perheen kesken. Käymme laskemassa kynttilät vaarin ja isäni haudalle, vaaria erityisesti muistellen. Hänelle tämä päivä olisi ollut niin tärkeä. Hän harvoin kertoi sodista mitään, mutta tiedän hänen haavoittuneen granaatista ja oli hilkulla selvisikö koko mies. Tiedän hänen joutuneen tekemään päätöksiä omasta tai jonkun toisen elämästä rintamalla ase kädessä. Kaksikymppisenä pojankloppina. Ei ihme, että nuo muistot ei jättäneet koskaan rauhaan. Mutta tuollaiset teot toivat meille rauhan. Muistakoon jokainen sen tänään.

Me istahdamme ruokapöydän ääreen iltapäivällä. Kattauksen tein Suomen kauniissa sini-valkoisissa väreissä. Luontokin antaa tänään parastaan – aurinko paistaa ja hento lumikerros on peittänyt maan.

Upeaa ja rauhallista sadatta Itsenäisyyspäivää kaikille! <3