Forty and fabulous

Tapaninpäivä valkeni uudella vuosikymmenellä. Täytin 40 vuotta. Luku, jota olin kammonnut jo pitkään.

Ei ole mikään salaisuus, että inhoan vanhenemista ja kaikkea siihen liittyvää, vaikka eihän tässä iässä vanheneminen vielä miltään tunnukaan. Eräs ystäväni kerran mainitsi, että niin kauan kun alkaa kolmosella, voi edes jossain määrin sanoa olevansa nuori, mutta kun täyttää neljäkymmentä, on sekin ohi. No, tottahan tuo taitaa olla, vaikka keski-ikäiseksikään en vielä aio itseäni tituleerata! Kaivettiin kaverin kanssa määritelmiä keski-ikään, jota on muuten nykyaikana vaikea määritellä ihmisten kohonneen eliniän ja muiden takia. Oxford English Dictionaryn mukaan keski-ikä alkaa 45 ikävuodesta – ei siis mitään hätää! Tässä on vielä runsaast aikaa!! 🙂

Oikeasti tuo neljäkymmentä ei tunnu miltään. Samalta kuin eilen… tai viisi vuotta sitten. Mietinkin juuri, ettei minulla taida suurempia syitä kriiseilyyn olla, olen saavuttanut tähän astisen elämäni aikana hienoja asioita ja minulla on kaikki yhteiskunnan ”normien” mukaiset asiat, jotka aikuisella tulisi tähän ikään mennessä muka olla; minulla on upea perhe ja sukulaiset molemmin puolin omalta ja mieheni puolelta, ihania ystäviä jo lapsuusajoilta lähtien ja hyvä työ, jossa pääsen kehittymään sekä mahtavat kollegat joiden kanssa työskennellä. Terveysasiat ovat mallillaan, ei tarvitse murehtia kipuja tai kolotuksia, en sairastele juuri koskaan ja huolehdin kunnostani säännöllisellä urheilulla ja terveellisellä ruoalla. Kaiken lisäksi voi peiliinkin katsoa ilman suurempia ryppyjä tai maanvetovoiman mullistuksia ihmetellessä. 🙂

Vielä kun pystyy elämässä toteuttamaan omia unelmia, kuten opiskelua ja itsensä kehittämistä, matkustelua uusissa paikoissa ja vaikka uusien harrastusten kokeilua ilman, että fysiikka tulee vastaan, en tiedä mitä sitä vielä voisi toivoa. Lisää tätä olemassa olevaa!

Synttäreitteni kunniaksi poksauttelimme kotona shampanjan. Suuremmat juhlat vietetään sitten tammikuussa, sillä hyvä ystäväni täyttää n. kuukauden päästä myös 40 ja järjestämme isot yhteiskekkerit! Niitä odotan jo innolla! Eiköhän me sitten satapäisen vierasmäärän kanssa saada ihan hyvät bileet aikaiseksi!

Kotona juhlittiin siis maltillisesti ja päivän kruunasi perheeltä saamani lahja, Ted Bakerin Rileihh -käsilaukku. <3

Elämässä on kaikki mallillaan ja olen onnellinen. Ikä on numero, eikä määrittele ketään sen enempää. Elämä on sitä, millaiseksi sen teet.

 

Välipäivien viettoa

Täällä möllötellään vielä joululoman vietossa.

Ihania, lokoisia päiviä nämä lomapäivät ovat olleetkin. Poikkeuksellisen vähän tuli otettua kuvia joulunvietosta, oli ihan kiva pitää taukoa kamerastakin ja keskittyä siihen tärkeimpään, eli perheen ja ystävien kanssa oleiluun.

Pukki toi ihania lahjoja laidasta laitaan ja mm. tekniikkapuolelta tuli kaukolaukaisin kameraani, usb-kuulokkeet ja kauan kaivattu ulkoinen kovalevy. Pehmoisista paketeista paljastui lämpimät nahkarukkaset, uudet pyyhkeet ja villasukkia. Lisäksi sain lahjaksi uuden kakkukuvun rikkoutuneen tilalle, nätin lasipullon, jossa on valosarja sisällä, Dan Brownin uusimman Alku -kirjan, suklaata, viinipulloja, Iittalan Kastehelmi tuikkukipon sekä haaveilemani ison Vitriini -lasikipon korusäilytystä varten.

Suosikikseni nousi myös Ted Bakerin nappikorvakorut joista olin myös haaveillut. Ne pääsikin heti korviini! Aivan ihania ja tarpeellisia lahjoja tosin kaikki – kiitos vain joulupukeille!

Tänään on ollut taas niin harmaa ja synkkä päivä ja yhtäkkiä huomasin kyllästyneeni joulua huutaneisiin koristeisiin ja runsaaseen tavaramäärään. Niinpä karsin joulun minimiin jättäen ainoastaan kukat, valot ja kynttilät paikalleen. Myös paperitähdet ja joulukuusi saa olla vielä ainakin Uuteen Vuoteen asti. Kotiin tuli heti rauhallisempi ilme, mutta ihan vielä ei tarvinnut kokonaan päästää joulusta irti.

Joulu on tärkeää aikaa itselleni ja siihen liittyy vahvasti myös synttärini. Tänä vuonna juhlittiinkin pyöreitä, mutta palailen tähän kuitenkin huomenna lisää!

Mukavia välipäiviä kaikille!

Joulu tullut on

Lupasin vielä ennen aattoa palata kattauskuvien kera ja tässähän niitä nyt olisi.

Ensimmäistä kertaa katan jouluaaton aterian pyöreän pöydän ääreen ja sen kunniaksi hankin Hemtexin kantis-alesta uuden pyöreän pöytäliinan jakardi-kuviolla.

Pöytäkoristeet tuottivat hieman päänvaivaa, olenhan aikamoinen kattausfriikki ja toivon juhlapyhien kattaukselta näyttävyyttä ja tavanomaisesta arkiruokailusta selkeästi poikkeavaa ilmettä ja tunnelmaa. Kun pyöreän pöytämme ääreen istutetaan 6 henkeä, ollaan aika tiiviisti vieri vieressä ja toisin kuin suorakaiteen muotoisessa pöydässä, ruokailijoiden väliin ei juurikaan jää tyhjää tilaa pöydälle. Ainoa koristuksiin käytettävä tila jää keskelle pöytää.

Pyöreän pöydän haasteeksi koituukin se, että miten koristeet näyttäisivät kaikille samalta, eikä kukaan joutuisi katselemaan ns. takaosaa mistään. Minusta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pyöreä koriste, sillä iso, pitkänmallinen kynttelikkökin olisi vaikea asetella niin, että jokainen näkisi sen parhaimmat osat, eikä vain yhtä kapeaa laitaa. Koska halusin ehdottomasti pöytään runsaasti kynttilöiden tuomaa valoa ja käyttää pitkiä kynttilöitä juhlallisuuden takia, keksin tehdä itse pyöreän kynttelikön.

Hetken jouduin älynystyröitä käyttämään, että miten sen tekisin, mutta viimein välähti – Käytin pohjana hopeista kulhoa, jonka sisään muotoilin parista oasis-sienestä kulhon kokoisen palan. Upotin kynttilät sieneen ja vuorasin ne tukevaksi parilla kerroksella paksua, ihanan vihreää sammalta. Viimeistelin ilmeen kävyillä, kanelitangoilla, havuilla ja eukalyptyksen oksilla. Ilmeestä tuli metsäinen ja kaunis ja asetelma näyttää joka kulmasta samanlaiselta. Pyöräytin vielä pöydälle kulhon ympärille lisävaloa patterivaloketjun muodossa, jonka kotelon piilotin kulhoon sammaleen alle. Jenkkiläisittän tämä centerpiece –  siis pöydän keskelle sijoitettava koriste, (englanninkielessä on muuten paljon sanoja, joita ei voi suomentaa yhdellä sanalla) on mielestäni erittäin onnistunut!

Muun kattauksen hoidin Ikean lautasilla ja tuttuun tapaan kristallilaseilla. Ei juhla-illallista ilman niitä! Valkoiset kangasservietit kiinnitin rullaksi hopeisilla rinkuloilla ja aika kivasti tuo lumihiutale-koriste mätsää hopeisen kynttelikkö-kulhon kanssa. Ilme pöydässä on ehdottomasti juhlava, intiimi ja jouluinen.

Itse ruokalistalta löytyy ensin kalapöydän antimet; mäti smetanoineen, sipuleineen ja paahtoleipineen, katkarapuskagen, savukala, graavilohi ja erilaiset sillit sekä kalaa syömättömille mm. kylmäsavuporomoussea, täytettyjä kananmunia ja leipäjuustoa. Pääruoaksi nautimme kinkkua, jouluisia uunijuureksia, jotka valmistan mausteisessa siirapissa sekä äidin tekemää italiansalaattia ja muita lisukkeita. Jälkkäriksi on perinteeksi muodostunut suklaajäädyke, jonka olen valmistanut viimeiset 20 vuotta joulupöytään.

Jouluaatto aloitetaan aamulla saunomalla kotona, sitten suuntaamme miehen suvun luokse aamupuurolle. Siellä on koossa koko konkkaronkka, sellainen parisenkymmentä henkeä! Sen jälkeen viemme hautausmaalle kynttilät ja tulemme kotiin pienemmän porukan kanssa jatkamaan aaton viettoa juurikin tämän pöydän ääreen.

Näiden kuvien myötä hiljennyn joulun viettoon. Kuuluisa joulukuplani on täyttynyt ja olen sulkeutunut siihen aiemmin tänään. Nyt loppui juoksu ja kiire. Kuplaan ei pääse mikään paha, ei riita, eikä kiukuttelu tai stressaus. Siellä on hyvä viettää koko joulu välipäivineen.

Toivotan kaikille teille rauhallista ja ihanaa joulunaikaa. <3