Vuosikausia tyttären huone pysyi poissa blogistani, kunnes viime vuonna yläkerran rempan yhteydessä vaihdoimme huoneita päittäin ja julkaisin ekat kuvat tyttären huoneesta. Enpä olisi siis uskonut, että lupaa julkaista hänen upouudesta kodistaan kuvia, heltyisi.

Tytär muutti heinäkuun lopulla pois kotoa omaan asuntoon. Kuten aiemmin olen kertonut, hän muutti lähelle meitä ja upouuteen, juuri valmistuneeseen taloon. Asunto on 30,5 neliöinen yksiö, jossa on simppeli pohja. Lisämukavuutta asumiseen tuo vaatehuone, tilava kylppäri ja pieni lasitettu parveke.

Tytär on perinyt äitinsä kipinän sisustamiseen ja on itse sisustanut kotinsa. Autoin toki miettimään erilaisia ratkaisuja ja kalusteiden paikkoja. Kotoa huoneestaan tytär sai jo muutamia kalusteita mukaansa kuten tv-tason ja itse tv:n sekä katto- ja jalkavalaisimen. Matto löytyi mökiltä, jonne olin pari vuotta aiemmin vienyt meidän olkkarimme vanhan maton. Herkän roosan värinen Söderhamn sohva ostettiin uutena, samoin sänky, sillä alkoviin tarvittiin hiukan kapeampi kuin mikä tytöllä oli kotonamme. Tarvitsimme ostaa mökille uuden leveämmän sängyn, joten veimme tyttären sängyn sinne ja ostimme hänelle uuden kapeamman. Hyvä ratkaisu molemmin puolin!

Keittiön ruokatuolit löytyi omasta takaa, sillä meidän vanhat ruokatuolit olivat ensin äidilläni, mutta hänen ostettua uudet, jäi nämä ylimääräisenä hänelle varastoon. Nyt ne siirtyivät tytön kotiin. Jatkettava ruokapöytä ostettiin uutena. Normaalisti pöytä on kahden hengen käytössä (varatuolit vaatehuoneessa), mutta jatkettuna sen ääressä voi ruokailla vaikka kuusi henkeä.

Kotoa tuli mukaan koriste-esineitä ja tekstiilejä, mutta uutena hankittiin taulut, pöytävalaisin, tyynynpäällisiä sekä olkkarin pöytä. Tyttö nappasi minulta mukaansa myös Pentti-jakkaran, josta pitää kovasti. Itse olisin halunnut käyttää sitä myös samalla tavalla olkkarin pöydän parina, mutta 32-kiloinen vauhdikas koira piti huolen, ettei se ikinä pysynyt pystyssä, joten annoin sen lähteä tytön mukaan. Valaisimet ovat myös meiltä kotoa – kattovalaisin, kotimaisen Ehee-muotoilutoimiton Särmä-valaisimen ostin itselleni jotain vuosia sitten Habitaresta, mutta näin se vain eksyi tyttären kotiin. Samoin musta jalkavalaisin.

Keittiön kodinkoneista mikro ostettiin uutena. Kahvinkeitin löytyi mummilta käyttämättömänä paketissa, vedenkeitin taas lähti meiltä kotoa tyttärelle halutessani itse sellaisen mallin, jossa veden lämpötilan voi säätää tietyn lämpöiseksi. Astioita ja laseja tytär oli kerännyt jo vuosia, puuttui oikeastaan aterimet ja kattilat ja pannut. Astianpesukone sekä upea, integroitu liesi keraamisella pöytätasolla oli asunnossa valmiina.

Asunto on kaunis, nuorekas ja naisellinen. Sinne tulvii valoa ja pienistä neliöistä huolimatta se vaikuttaa suuremmalta kuin onkaan. Siihen tietysti vaikuttaa positiivisesti väljä kalustus ja minimalistinen tyyli. Silti asunnosta ei puutu kodikkuutta tai lämpöä. Sen takaa lämmin tammilattia sekä kaunis, roosaan taittava sohva. Jotta kokonaisuus ei olisi liian imelä, mustat valaisimet, mustat taulunkehykset sekä raitamatto tuovat sisustukseen särmää ja suoraviivaisuutta. Kodin kerroksellisuus ja persoonallisuus syntyy sitten vuosien saatossa, sellaista ei vielä oikein voi ollakaan ensikodissa, johon suurin piirtein kaikki on hankittu uutena.

Kalusteiden paikkoja mietimme jonkin verran, sillä emme välttämättä halunneet tehdä niitä itsestään selviä ratkaisuja. Päädyimme kuitenkin sijoittamaan sängyn sille selkeästi tarkoitettuun paikkaan ja sohvan sen jatkoksi. Ruokapöydälle loogisin paikka olisi ehkä ollut parvekkeen oven vieressä keittiön jatkona, mutta me sijoitimme sen rohkeasti keskilattialle. Se toimii vähän kuin saarekkeena ja rajaa keittiötä oleskelutilasta ja nukkumatilasta. Vaikka kyseessä onkin yksi iso huone, jossa on ikään kuin kolme huonetta yhdessä – keittiö, makkari ja olkkari – tässä asunnossa näillä kalustesijoittelulla tilaan muodostuu minusta luonnollisesti nyt ne kolme eri tarkoitukseen tarkoitettua aluetta.

Muistan itse kuinka oma ensikotimme oli palasista haalittu – sohva tuolta, pöytä täältä, tyynyt tuolta ja verhot sieltä. Jotain ostettiin itse, mutta paljoon ei ollut varaa. Kotimme oli kuitenkin aina nätti ja siisti ja värit jo silloin yhtenäiset ja rauhalliset. Tyttären koti näyttää silti erilaiselta ja kokonaisuudeltaan harkitummalta. Olenkin todella onnellinen, että jo hänen ensimmäinen kotinsa on kodikas, hänen näköisensä ja ajatuksella rakennettu. Koti on niin tärkeä paikka ihmiselle ja tiedän sen merkitsevän todella paljon juuri tyttärellemme. Tietysti lähtökohdat ovat eri kuin mitä meillä. Tytär on jo aktiivisesti vuosia säästänyt rahaa tätä hetkeä silmällä pitäen ja kauan kerännyt synttäri- ja joululahjoiksi astiasarjaa ja laseja, petivaatteita ja pyyhkeitä. Me olemme tukeneet ja auttaneet taloudellisesti maksamalla kalusteita ja hankintoja ja suureksi avuksi ovat tulleet myös tytön isovanhemmat. Iso kiitos kaikesta kuuluu myös heille. Tytär on meidän ainoamme ja pystymme toki senkin takia tukemaan rahallisesti ihan toisella tapaa, kuin vaikkapa monilapsisen perheen vanhemmat.

Olen jotenkin niin onnellinen tyttären puolesta tällä hetkellä. Tuntuu, että hän on niin hyvässä paikassa elämässään juuri nyt, nuoresta, pian 22 vuoden iästään huolimatta. Hän pääsi lukiosta suoraan ammattikorkeakouluun ja valmistuu sieltä nyt jouluna tradenomiksi. Hän on vuosia tehnyt töitä opintojen ohessa ja etsii nyt koulutustaan vastaavaa työtä jatkaessaan siihen asti entisessä. Uskon hänen työllistyvän vielä tämän vuoden puolella, sillä CV:ssä on jo nyt hyvää työkokemusta ja nykynuorethan taitaa IT-asiat ja somet sun muut kuin vettä vain, jotka ovat nykytyöelämän ehdottomia edellytyksiä. Kielitaidon kohdalla komeilee kolme muuta äidinkielen lisäksi ja neljättäkin on opiskeltu. Sanomattakin selvää (ellei jo tästä hehkutuksesta käynyt ilmi!), että olen super ylpeä lapsestamme. Tiedän, että hän tulee pärjäämään niin loistavasti elämässään. Ehkä siksi tämä hänen poismuuttonsa on ollut suhteellisen helppo kaiken kaikkiaan – ei tarvitse kantaa huolta (vaikka eihän se äidin huoli koskaan poistu kokonaan), sillä tietää, että kaikki on ok…

To raise a child who is comfortable enough to leave you,
means you’ve done your job.
They are not ours to keep,
but to teach how to soar on their own.
-Unknown