Viime postauksessa pohdin, että pitäisikö viimein hankkia kotiin Hayn Hee Lounge -tuoli. No, siinä se tuoli nyt sitten nököttää. Tätä päätöstä ei pikaiseksi voi moittia, harkitsinhan sen ostoa ekan kerran viime vuoden kesällä ja ollakseni varma, yritin vielä lainata kyseistä tuolia kaverilta koeistuntaa varten kotiimme, mutta hän oli kerennyt luopumaan omastaan. Ajatus jäi muhimaan, kunnes kypsyi hankintapäätökseen parissa päivässä viime viikolla.

Itse hankintahan ei sitten osoittautunutkaan kovin helpoksi, sillä joka ainoa paikka myi ei oota! Ravasin sisustuskauppoja, soittelin myymälöihin ja selasin nettiputiikkeja jopa ulkomaita myöten, mutta valkoista Hee Lounge -tuolia ei löytynyt mistään varastosta – joka paikassa luki toimitusajaksi 4-8 viikkoa ja se tuntui kyllä turkasen pitkältä ajalta! Tarkemman selvittelyn jälkeen selvisi, että ylipäätään Hayllä on pitkät toimitusajat, juurikin kuukaudesta kahteen ja nyt heillä on ollut toimitusvaikeuksia ja juurikin kyseisen valkoisen tuolin kohdalla erityisen paljon. En millään suostunut odottamaan parhaimmillaan kahta kuukautta, joten käytin hieman suhteita hyväkseni ja otin yhteyttä työprojektin kautta tutuksi tulleeseen sisustusarkkitehtiin. Hän kyseli kontakteiltaan ja niin löytyi mitä ilmeisimmin se yksi ja ainoa pääkaupunkiseudulla ollut valkoinen tuoli minulle! Parin tunnin päästä puhelusta olin käynyt myymälässä ja niin tuoli matkasi auton takakontissa kotiin. Jee!

Pelkäsin, että tuoli jäisi irralliseksi, mutta katit, sehän sujahti olkkariimme oikein hyvin ja nököttää nyt takan edessä sitoen sohva-aluetta vielä tiukemmin yhteen. Olkkari sai kauan kaivatun lisäistuimen, mutta lisäistuin ei kevyen ja läpinäkyvän ilmeensä vuoksi tuki tilaa, vaikka jääkin vähän keskelle käytävää. Viime aikoina olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, kuinka huonekaluilla rajataan tiloja ja kokeilin myös kääntää Loungen selkänoja suoraan kohti keittiötä – ei näyttänyt yhtään hullulta niinkään, vaikka nyt pidänkin tuosta vinottain asettelusta enemmän. Olen asettanut tuolin myös pianon kulmalle kohti sohvia ja näyttää se siinäkin kivalta, joten vähän tilanteen mukaan sitä voi siirrellä, kun ei painonsakaan vuoksi ole hankala siirrettävä.

Istuinmukavuus on yllättävän hyvä, vaikkei ritilän päällä olisi mitään. Koko illan istumiseen tuoli ei silti sovellu, kyllä siinä hanuri puutuu! Kahden eri googlauksen jälkeen en onnistunut löytämään valmiita pehmusteita tuoliin, mutta minäpä näppäränä tyttönä ajattelin sellaisen tehdä! Kävin jo ostamassa ohutta vaahtomuovia, enää puuttuu sopiva kangas. Kävipä mielessäni tehdä siitä kaksipuoleisen kahdella eri värillä, niin voi vaihtaa puolta/väriä tarvittaessa.

Yksi askel olkkarin pieneen freesaukseen on siis otettu. Askeleita on vielä tulossa viitisen kappaletta maalaamisesta uuteen sohvaan ja piensisustamiseen, mutta ensin pitää vähän odotella pentukoiran rauhoittumista. Uutta sohvaa on turha hankkia ikenien kutitusta tai pureskelen tarpeen tyydyttämistä varten ja maalia en viitsi lätkiä ennen kuin uusi sohva on kotona ja näkee kokonaisuuden.

Eikös vaan näytäkin hyvältä!