MAALISUTI VIUHUU!

Portaiden alla kymmenisen vuotta majaillut karmean kellertävä, mutta hyvin palveleva iso rottinkikori ansaitsi sekin uuden ilmeen. Johan tässä koko huusholli muutenkin menee uusiksi. Löysin samaisen korin uumenista valkoisen maalipöntön jämän ja niinpä hetken tuumailun jälkeen tartuin sutiin ja raikastin korin ilmeen kertaheitolla!

kori1.jpg

kori2.jpg

kori3.jpg

Ihan pakko laittaa tähän vanha viisaus suoraan suomeksi: Maali se on, joka maailman paskat peittää! 🙂

Viikonloppu tulee tarpeeseen, univelka on kasvanut melkoiseksi, joten huomenna aion nukkua pitkään. Sitten onkin tiedossa käynti Ikeassa sekä liinavaatekaappini tuunausta – homma edistyy nopeammin kuin uskoinkaan!

Mahtavaa perjantaita kaikille! 🙂

Blondi 

MR. GREENGRASS

Olipa kerran maatalon emäntä, joka halusi jotain kivoja eläimiä rikastuttamaan idyllistä maalaismaisemaa ja ilahduttamaan omaa mieltä. Lampaat olisivat liian työläitä ja ehkäpä ne mieluiten voisivat olla sittenkin lintuja?

Tilalle muutti pian Mr. Greengrass. Hanhi.

20140621_132818.jpg

Parin viikon kuluttua Greengrass tuntui kuitenkin vähän yksinäiseltä, laumaeläin kun on. Niinpä seuraksi hankittiin pari hanhineitoa; Lady Gaga ja Miss Peggy.

20140621_133057.jpg

Kaakatus kolmen pienen koiran kokoisen hanhen kesken yltyy hetkittäin päätä huimaavaksi. Mr. Greengrass nappaa patongin palan melko hellästi sormista. Lady Gaga ottaa sen varovasti kaula pitkällä, kun Miss Peggy taas tyytyy seuraamaan sivusta ja naukkailemaan muruja maasta. Hän ei selvästikään ole vielä sinut ihmisten kanssa.

Hanhet asuttavat maatalon pihaa vapaasti vaappuen siellä täällä. Mikäs siellä on ollessa oman pienen lammen, nurmikentän ja emännän helmoissa heiluen. Mr Greengrass ja tytöt ovat ihan nuoria, vasta vuoden ja puolivuotiaiden ikäisiä.

20140621_135320.jpg

Ensimmäinen sulkasato oli käynnissä ja sulkia ja höyheniä saattoi poimia maasta turvallisin mielin. Mr Greengrass oli selvästi rohkein hanhi laumassa. Se asteli reippaasti ihmisen viereen, ylettyi pitkällä kaulallaan yli vyötärön korkeudelleen ja tuijotti silmiin samalla kaakattaen. Oli vaikea seurata hanhen ajatuksen kulkua, mitähän se yritti kertoa?

Hanhi tarkisti kovalla nokallaan, että kengänpohjat olivat tiukasti kiinni ja nokki kolitsihousujen saumoja, välillä puskien kuin kissanpoika. Ja kaakatti sitten taas kovaan ääneen. Antoipa jopa koskea silkinpehmeää päälakea, tuo hurmaava herra hanhi. Miten ihania otuksia! Mr Greengrass, Lady Gaga ja Miss Peggy elävät todellakin onnellista hanhen elämää. Talven varalle rakenteilla on oma talo. Sietääkin olla, kukapa sitä seuraavaa kolmeakymmentä vuotta taivasalla eläisi. Hanhet kun ovat  hyvin pitkäikäisiä kaakattajia.

20140621_140115.jpg

Hanhiparvi tulee aikaa myöden varmasti  erittäin kesyksi omistajilleen. Ne seurasivat jo nyt ihmisiä pitkin pihamaita vaappuen ja kaakattaen. Olivat kyllä niin mainioita tapauksia, että jos asuisin maatilalla, en miettisi pitkään hellyyttävien hanhien hankkimista! Rakastan eläimiä yli kaiken ja olin meistä vierailijoista varmasti kiinnostunein ja ihastunein! 🙂

20140621_133351.jpg

Mukavaa päivää kaikille, kvaak! 🙂

Blondi

METSÄSTYS TUOTTI TULOSTA

Viikkotolkulla pyörin nettihuutokaupoissa, ostetaan ja myydään -palstoilla ja ravasin antiikkiliikkeissä ja koin pettymyksiä ihmisten jokseenkin hämmästyttävien käytöstapojen takia, mutta nyt ne ovat historiaa ja armoton kalustemetsästys on nyt saatettu onnellisesti päätökseen!

Alunperin etsin Narnia-tyylistä isoa kaappia uudistettavaan olkkariimme. Suunnitelma heitti kuitenkin häränpyllyä tajuttuamme, ettei suuri kaappi massiivisuutensa takia olisikaan oikea valinta. En kuitenkaan suostunut luopumaan kaappiajatuksesta ja alkoikin armoton etsintä. Kriteerejä oli lähes tärkeimpien, eli mittasuhteiden lisäksi monia: ilmava kaluste, eli korkeahkot jalat. Kaappien lisäksi ainakin yksi vetolaatikko, mielellään kaappien alla. Ehdottomasti vanha, elämää nähnyt kaluste, ei mikään Ikean tusinatuotantotavara. (Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella Ikeaa kohtaan.) Siro ja kiva ulkonäkö. Lukollinen kaappi vanhalla avaimella. Mies tuumasi, että etsisin kaappia vielä ensi jouluna.  Mutta minä kun päätän jotain, niin sitä tehdään niin kauan kunnes onnistutaan! 🙂

Eilen työpäivän jälkeen tärppäsi! Menimme toistamiseen Tattarisuon Kalusteneuvokseen, joka myy antiikkia. Kymmenen minuutin hallissa pyörimisen jälkeen olin heittämässä hanskoja tiskiin, kunnes mies kysäisi, että no entäs tämä? Hän osoitti täydellistä kaappia – juuri sellaista mitä olin etsinyt, eli liinavaatekaappia. Kaappi edustaa funkkis-tyyliä ja on 50-60-luvulla valmistettu. Parasta tässä on se, että kaluste on kotimainen. Se on valmistettu loimukoivusta, joka googlen mukaan on tänä päivänä harvinainen raaka-aine kalusteteollisuudessa sen saatavuuden ja korkean hinnan takia. Eli saimme juurikin sitä laadukasta vanhaa tavaraa, mitä haimme! Oi, että, olenpa iloinen! 🙂 Onnetar oli myös puolellamme, sillä antiikkihallissa oli juuri meneillään ale ja meidän kaapin alkuperäisestä hinnasta pudotettiin pois -30%. Kun vielä tinkasin itselleni hyvän mielen parin kympin lisäalella, kannatutin kaapin mielelläni autoon! 🙂

kaappi%201.jpg

Suurin työ alkaa kuitenkin kaapin suhteen nyt. Periaatteessa kaappi olisi ulkonäöltään kelpo tuollaisenaan, mikäli haluaisin kotiini tummanruskean, punertavan kalusteen. Lakkapinta vähän hilseilee, mutta jos ruskea olisi mieluinen väri, se ei haittaisi. Kaikkien antiikkikalusteiden ystävien kauhuksi, aion maalata kaapin valkoiseksi. Se tietää melkoista hiontahommaa. Lisäksi laatikoiden vetimet, jotka eivät selvästikään ole alkuperäiset, pitää vaihtaa. Takalevy pitää naulata uudelleen ja saranat tarvitsee kiristämistä. Mitään upouuden näköistä kaapista ei ole tarkoitus siltikään tehdä, olen jo hieman tutustunut, miten saan kaappiin sellaisen ulkonäön mitä mielessäni haikailen.

kaappi%202.jpg

Mainitsin postauksen alussa pettyneeni metsästyksen aikana kanssaihmisten käytökseen. Haluan avata tilannetta hieman, sillä itse hämmästelen edelleen toisten käyttäytymistä. Sain kaappietsinnän aikana pian huomata, ettei ihmiset huolehdi myynti-ilmoituksistaan. Pommitin lukuisia kysyäkseni myynnissä olevasta kalusteesta vain kuullakseni, että kyseinen tavara oli myyty ”jo ajat sitten”. No, olisi varmaan kaikkien edun mukaista poistaa tarpeeton ilmoitus? Entäpä sitten sellainen, että olet jo sopinut hinnan ja noutoajan myyjän kanssa, kun hän yhtäkkiä lakkaa vastaamasta viesteihisi ja tarkistaessasi myynti-ilmoitusta, se on yhtäkkiä poistettu netistä. Jonkun tunnin kuluttua ilmoitus tulee nettiin uudelleen ilman hintaa ja pyydetään tarjoamaan ”vain asiallisia” summia kaapista. Tämä kaikki siis saman päivän aikana! Yllättäen minulle, kenelle kaluste oli alunperin luvattu myydä sillä hinnalla kuin mitä alkuperäisessä ilmoituksessa pyydettiin, ei enää vastattu. Törkeää. Tunsin oloni huijatuksi, vaikka mitään rahallista menetystä en kokenutkaan. Ilmeisesti pieni rahanahneus iski myyjään? Minun mielestäni melko ääliömäistä käytöstä ja olin oikeutetusti erittäin näreissäni. Onneksi löysin kaappini muualta, eikä minun tarvinnut enempää asioida tuollaisen henkilön kanssa.

kaappi%203.jpg

Täällä alkaakin nyt siis kalustetuunaus ja kokonaiskuvia ennen ja jälkeen kaapista ja tilanteesta saatte, kun työ on saatettu päätökseen. Toivottavasti  jo ensi viikon aikana! 🙂 Tälle illalle kalenterissa on muuta, mutta huomenna pääsen sitten kaapin kimppuun!

Kivaa päivää teille!

B