60-luvun funkkistyylinen liinavaatekaappi löytyi pitkällisen etsinnän jälkeen Tattarisuon antiikkiliikkeestä. Omaan silmään kaappi oli värityksensä takia melko ruma, joten kaappi pitikin nähdä vain muotonsa ja toimivuutensa osalta, sillä etsin nimenomaan kalustetta, jonka itse saisin tuunata mieleiseksi. Halusin kaapin valkoiseksi, mutta ikää kunnioittaen. Tarkoituksena oli saada pinnasta vanhan ja kuluneen näköinen. Kuvat ovat puhelimella otetut ja sen huomaa, en kuitenkaan raahannut ”työmaalle” järkkäriä, joten näillä mennään. Tästä lähdettiin liikkeelle:

Siipan poistettua kaapista lukon koristeen ja vetimet, aloin hiomaan kaapista lakkaa pois. Ajattelin hiomisvaiheen olevan isotöinen ja kestävän kauan. Toisin kävi. Hioimme kaapin äitini kanssa käsin karkealla hiomapaperilla reilussa tunnissa. Hiomisen ja pyyhkimisen jälkeen kaappi jäi harmahtavaksi. 

Hionnan jälkeen kaappi pestiin mäntysuopa-vesiseoksella ja tämän jälkeen sudin kaapin ja laatikoiden pintaan valkoisen Helmi-pohjamaalin melko ohuelti. Jätin sutijäljet tarkoituksella hyvin näkyviksi, jotta pinta jäisi elävän näköiseksi. Käsittelin pohjamaalilla myös kaapinovien sisäpinnat, jotka olivat samaa materiaalia ulkopinnan kanssa.

Seuraavana päivänä pohjamaalin kuivuttua, oli varsinaisen maalaustyön vuoro. En halunnut pinnasta ”tasaista ja peittävää”, joten kalustemaalit jäivät hyllyyn sen takia. Halusin pintaan kuultomaalia, mutta koska suuret maalimerkit kuten Tikkurila tai Teknos ei kuultomaalia valmista, ei tätä erikoismaalia ihan heti löytynyt. Viimein löytyi Uula -merkiltä Ilona-kuultomaali, jonka sävytin valkoiseksi. 

Kuultomaalilla sain nimensä mukaisesti kuultavan pinnan, jonka läpi kuulsi nämä pohjamaalin sutijäljet. Kuultomaalia sudin ensimmäisenä päivänä peräti 6 kerrosta! Maalasin kaappia ulkona ja se ilmeisesti edesauttoi maalin kuivumista niin, että kun olin maalaamassa viimeistä kulmaa, pystyin aloittamaan saman tien homman alusta uudella maalikerroksella. Jos olisin sutinut pohjamaalin paksummin, ei kuultomaalia olisi tarvittu ihan niin montaa kertaa, mutta mistäs näitä tietää, kun ensimmäistä kertaa moisia hommia tekee.

Vähä vähältä ja kerros kerrokselta kaapin ilme muuttui.

Se sai vielä yhden kerroksen kuultomaalia ylleen seuraavana päivänä, edellisten maalausten kuivuttua ensin n. 24 tuntia. Sisäpuolta en lähtenyt maalaamaan, se oli alkuperäistä käsittelemätöntä koivua, joten jätin sen sellaiseksi, kuten myös takalevyn.

Pinta jäi juuri sellaiseksi, kuin mitä halusinkin; kaikki vuosien varrella syntyneet kolhut ja naarmut kuultavat läpi ja pinta on kuin auringossa haalistunut.

Parin päivän päästä oli vuorossa viimeistely, eli vetimien ja lukkopesänkoristeen kiinnitykset, sekä saranoiden maalaus. Kaapin lukkopesän koriste ei messinkisen värisenä miellyttänyt silmää, joten ne suhuteltiin mattamustalla spray-maalilla.

Koska laatikkojen vetimet eivät olleet alkuperäiset, eivätkä muutoin koristeellisuutensa vuoksi miellyttäneet silmää, päätin vaihtaa ne uusiin. Hong Kongista löytyi sattumalta uudet, kaapin tyyliin sopivat vetimet, mutta vääränvärisinä nekin saivat mustan spray-maaliin ylleen. Saranat puolestaan halusin mustiksi tuomaan lisää särmää kaappiin.

Kuvat on otettu varastotilassa, jossa on kaamea keltainen loisteputki ja vielä ikkunanvaloa vasten, joten kännykkä ei ihan pystynyt palvelemaan näissä kuvauksissa. Valkoinen näyttää ihan eri sävyiseltä joka kuvassa, mutta kunhan kaappi saadaan ensi viikolla kotiin, otan siitä paremmat kuvat. 🙂

Tässä vielä kaappi alkuperäisenä:

Ja tässä tuunattuna:

Meidän mielestämme kaapin tuunaus oli onnistunut ja siitä tuli juuri sellainen, kuin halusin; haalistuneen ja kuluneen näköinen. Harmi, että näistä kuvista se ei oikein välity. Kaappi sai ihan uuden ilmeen ja mielestämme kunnioitimme tuunauksella kaapin ikää, vaikka sen alkuperäinen pinta onkin nyt piilossa. Kaapin kunnostamiseen meni aikaa n. kahdeksan tuntia. Ei mielestäni mikään järisyttävä projekti ajan puolesta! Rahaa tuunaukseen kului n. 70 euroa; kuultomaali oli melko hintava ja summaa kohotti vielä pohjamaali, tarvittavat sudit ja uudet vetimet. Muut tavarat (hiomapaperit, spray-maalit jne.) löytyivät kotoa. 

Odotankin jo innolla, että saan kaapin remontoituun kotiimme ja saan alkaa sommittelemaan erilaisia asetelmia sen päälle. Yksi tärkeimmistä kriteereistä kaapin valinnassa olikin korkeus; sen päälle pitäisi pystyä tekemään kivoja ja hyviltä näyttäviä asetelmia, ilman, että ne olisivat katon rajassa. Kaappihan ei suinkaan ole ainoa 60-luvun esine kotonamme, sillä perintöpianoni on myös 60-luvun aikalainen. Sen pinta tosin on ja pysyy alkuperäisenä.

Mitäs mieltä olette, oliko onnistunut tuunaus? 🙂

Blondi