Kauneusrutiinit

Pidän huolitellusta ilmeestä. Meikkaan joka päivä töihin ja vapaallakaan en lähde kauppaan ilman peiliin vilkaisua, aurinkopuuteria ja kulmien laittoa. Äitini on aina ollut huoliteltu. Muistan lapsesta saakka hiustenlaitot, meikkaukset, asujen valinnat sun muut ja itsestään huolehtiminen on varmasti tullut jo äidinmaidossa.

kynnet%201.jpg

Oma itsevarmuuteni tulee pitkälti siitä, että on hyvä olla. En lähde tässä nyt sen syvällisimpiin asioihin, että kauneus tulee sisältäpäin ja hyvinvointi terveellisistä elämäntavoista ja sen sellaista, vaan puhun ihan ulkoisista seikoista. Hyvä olla ulkoisesti tarkoittaa itselleni laitettuja hiuksia, ehostettuja kasvoja ja vaatteita, joissa viihdyn ja jotka istuvat päälläni. Jos tukka on likainen ja roikkuu epämääräisesti, ylöspäin kuroutuvaa paitaa tai hameen helmaa saa nykiä koko päivän alaspäin tai ripsiväri on valunut poskille, olo on kaikkea muuta kuin hyvä ja itsevarma.

Omat kauneusrutiinini vievät aamuisin puolisen tuntia. Jos on pakko, selviän sängystä ylös ja ovesta ulos meikattuna ja hiukset laitettuina n. 20 minuutissa. Pommiin nukuttuani tämä on testattu usein 🙂 Hiustenlaitolla en tarkoita juhlakampauksia, vaan se voi olla ponnari, mutta se näyttää laitetulta, ei nopeasti sutaistulta, kuin menisin suihkuun, enkä haluaisi kastella hiuksiani. Meikillä en tarkoita iltabileiden sotamaalia, vaan meikkivoiteella kevyesti sudittuja kasvoja, varjostuksia, rajauksia ja kulmienlaittoa poskipunineen ja ripsareineen.

kynnet%202.jpg

Yksi tärkeimmistä kauneudenhoitooni liittyvistä asioista on kädet ja erityisesti kynnet. Minulla on ollut rakennekynnet jo 10 vuotta muutamalla tauolla. Olin ennen kynsienpureskelija ja kynsinauhojen rapsuttelija, eikä kynteni kestä mitään, vaan katkeilevat ja liuskottuvat. Pidän siitä, että kynteni näyttävät rakennekynsien ansiosta aina hyviltä, kädet hoidetuilta ja kynsinauhat ovat kunnossa ilman kynsitikkuja tai kuivuneita ja haljenneita nauhoja. Rasvaan myös käsiäni usein ja pidän ne kosteutettuina, sillä käsien iho ei valehtele ja niistä näkyy ikävuodet ja kaltoinkohtelut. Viimeksi kynsihuollossa laitatin pitkästä aikaa klassiset ranskalaiset valkoisilla kärjillä ja pientä ekstraa hempeän vaaleanpunaisesta glitteristä. Taas on kynnet fiksattuina seuraavat 4 viikkoa.

On muuten ihan käsittämätöntä, että tänään on torstai! Päivät ovat menneet niin sekaisin kaikista pyhäpäivistä. Tänään nappaan taas joogamaton mukaan ja lähden etsimään mielenrauhaa joogatunnille.
Mukavaa päivää kaikille. <3

Valaisinhaaveita

Mieheltä jos kysyisi, meillä ei olisi mitään sisustukseen liittyvääkään haavelistalla tänä vuonna. Eikä remontoimiseen. Jälkimmäisen allekirjoitan, ne hommat on nyt vähäksi aikaa tehty, mutta koska kodin sisustus ei ole koskaan valmis, jotain jäi viime vuodeltakin hampaan koloon ja kaikkia asioita ei saatu tehtyä / hankittua. Muutaman postauksen verran sain tulevalle vuodelle haaveita kerrytettyä. Aloitetaan ensimmäisestä tarpeesta:

Valaistus

Makkarissa ei ole vieläkään kattovalaisinta, sillä syyskuussa terassilta siirtämäni pallovalot roikkuvat edelleen makkarin katon rajassa ja ne ovat niin kivat, että tuskin poistan niitä vähään aikaan vieläkään. Pimeä talvi on kuitenkin osoittanut, että kattovaloa tarvitaan.

Olkkarissa on palvellut hetken mielijohteesta ostettu Ikean pallon muotoinen valaisin jo vuosia. Kaipasin ajat sitten pois vaihdetun viisihaaraisen kynttelikön tilalle jotain yksinkertaista ja tuo pallo on kiikkunut katossa siitä lähtien. Olenkin miettinyt, että jos tuon yksinkertaisen pallon, josta pidän edelleen, siirtäisikin makkariin ja hankkisi olkkariin uuden valaisimen, josta ajatuksena pidän vielä enemmän. Tässä vähän jotain, mitkä kutkuttaa. Kovin isoa, alaspäin tulevaa riippuvalaisinta en halua ja kollaasissa olenkin karsinut riippuvalaisimet pois.

valaisimet.jpg

Ylärivissä keveyttä ja lasia Yki Nummen Kuplat, Muuton Fluid  ja Kartellin F/ly  -valaisimien muodossa. Näistä suosikikseni nousee Kuplat. Pidän tuosta upeasta harmaasta väristä ja tuplareunuksesta ja myöskin muoto miellyttää. F/ly miellyttää läpinäkyvyytensä takia, mutta ei tuossa värissä. Harmikseni valaisimen valkoinen väri ei olekaan enää läpikuultava, vaan matta ja se muuttaa radikaalisti yleisilmettä. Samasta syystä Muuton Fluid jää myös vähän taka-alalle.

Keskellä kunnon struktuurivalaisimia Le Klint, Norm 12 ja Norm 69. Näistä jostain syystä Norm 12 tuntuu muotoilultaan tosi kivalta ja kotoisalta. Mieleen tulee apilankukka tai ehkä jopa käpy. 69 on ehkä liian moderni makuuni, mutta näyttäisi varmasti upealta! Klint taas saattaa mennä aaltoilevalla tyylillään liian romanttiseen, vaikka olenkin aina pitänyt kyseisestä valaisimesta. Näistä kolmesta on vaikeinta valita suosikki.

Alimmalla rivillä hieman aasialaisvivahteita minussa herättää niin Normann Copenhagenin Ikono, kuin keskellä oleva tanskalaissuunnittelija Louis Poulsenin Doo-Wop. Eniten industriaalista tyyliä edustaa Bloomingvillen Network. Tämän rivin muotoilua vierastan ehkä kaikista eniten, mutta olisin valmis kokeilemaan rohkeasti miten nämä istuisivat olkkariimme.

Nyt sitten vähän mielipiteitä kehiin –
Minkä näistä sinä valitsisit meille? Olen avoin myös uusille valaisinvinkeille! 🙂

Suorittajan elämää

Pieni tunnustus näin Loppiaisen kunniaksi.

Minulla on usein ollut uutta alkavaa vuotta kohtaan läjä odotuksia.  Syy siihen on ollut tunne, että on aina pakko olla jotain mitä tavoitella ja suorittaa tai muuten tuntuu tyhjältä. En halunnut tehdä tälle vuodelle mitään lupauksia. Ne tulee aina rikottua. Sen sijaan olen miettinyt miten voisin itse muuttua tehdäkseni omasta arjestani kaikin puolin mukavampaa. Olen aina ollut suorittaja, tuhat rautaa tulessa yhtä aikaa, ”Ei” on vaikea sana sanoa ääneen. Olen kova täydellisyyden tavoittelija ja joka asia pitää olla just, eikä melkein,  mitään puolivillaisesti vasurilla hutaistua en kelpuuta – itseltäni, enkä muilta. Olen vasta viime aikoina huomannut, että on ihan ok, jos löysään nutturaa välillä. Oppia ikä kaikki.

Tätä tekemääni oivallusta on  kaivannut varmasti myös perheeni. Perfektionistin kanssa eläminen on ilmeisesti joskus kuluttavaa ja siinä yksi erittäin hyvä syy pysähtyä miettimään omaa käytöstä, omia tapoja ja miten ne vaikuttavat muihin. En ollut aiemmin tajunnut, että saatan omalla käytökselläni ja omilla tavoillani tukahduttaa jonkun toisen luovuutta tai näkemystä ja siitä vasta kurja olo tulikin.

IMG_9387.jpg

Syksy oli uuvuttava ja voimat vähän ehtyivät. Annoin periksi itselleni asioissa, joita normaalisti en olisi jättänyt sikseen. Huomasin mm. joulun tullen monia pieniä asioita, jotka tein oman standardini mukaisesti vasurilla ja kuinka siitä ei aiheutunut mitään muuta, kuin helpotusta ja huojennusta itselleni. Kyse oli tavattoman pienistä asioista ja osa niistä kuulostaisi varmaan ihan totaalisen typeriltä ja mitättömiltä jonkun korvaan, mutta minulle ne olivat melko oivaltavia hetkiä. Pystyin kohauttamaan olkia ja todeta Oh, well…

IMG_9389.jpg

Lukuisten odotusten sijaan aion tänä vuonna olla odottamatta tältä vuodelta yhtään mitään. En tee yhden yhtää lupausta, en suunnittele etukäteen enää kuukausitolkulla elämää, enkä aio haluta olla enää niin sen täydellisyyden perään. En ole aiemmin huomannut, kuinka väsyttävää on elää erilaisten to do -listojen kanssa, keretä tekemään jokaista suunniteltua asiaa viikonlopun tai juhlapyhän aikana tai tehdä jotain asioita ylipäätään siksi, että olen suunnitellut tekeväni ne, koska niin kuuluu, eikä siksi, että minua välttämättä huvittaisi se asia.

Tai no, nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin odotanhan tältä vuodelta sittenkin jotain; sitä, että osaan olla rennompi. Että lakkaan pingottamasta asioista, joiden epäonnistumisella tai onnistumisella ei ole oikeastaan mitään väliä. Sitä, että osaisin paremmin tarttua käsillä oleviin hetkiin, enkä kuluttaa sitä aikaa tulevaa suunnitellen. Jos jotain opin viime syksystä, niin elämä ei tosiaankaan aina mene niin kuin on suunnitellut…

IMG_9395.jpg

Niinpä olen startannut tähän uuteen vuoteen ihan uudella tavalla ja tuloksena on huojentuneempi ja vapautuneempi olo. Sellainen kivan kevyt, jonka saa, kun on juuri vapauttanut itsensä itseltänsä. Kuulostaa hullulta ja hyvältä yhtä aikaa! 🙂 Pöllin siekailematta Kaisan blogista upean hajatelman, jota aion pitää johtotähtenäni tämän vuoden:

Let go and let life happen.

Aion viljellä tuota joka paikkaan, että muistan myös toimia sen mukaan.