Nyt rysäytetään samaan postaukseen Lontoon kuuluisimmat turistinähtävyydet, joista saimme nauttia neljäpäiväisen reissumme aikana. Niitähän mahtuu kaupunkiin aikamoinen läjä ja me otimme tehtäväksemme juosta ne kaikki kuuluisimmat läpi. Tahdon erikseen purkaa yleiset fiilikseni Lontoosta omaan postaukseen, mutta sitä ennen käydään kiertueella kuvien muodossa.

Ensimmäisenä päivänä tyttäremme pyynnöstä suuntasimme ehkä sitä kuuluisinta nähtävyyttä kohti.
Big Ben.

Big Benin kyljessä nököttää Parlamenttitalo sekä alakuvassa näkyvä Westminster Abbey, jossa kuninkaalliset vihitään.

Tyttären pyynnöstä myös tämä korkeanpaikankammoinen äiti osti lipun London Eye:hen ja lähti rohkeasti muun perheen mukana jonottamaan 135-metriseen kapseli-maailmanpyörään.

Korkeanpaikankammoa ei helpottanut se, että ollessamme liki ylimpänä, koko vekotin pysähtyi ja hetken päästä kuulimme kuulutuksen: ”We’re experiencing minor technical problems. Our engineers are looking into it.”. Ihan pieni ikävä muljahdus kävi vatsanpohjalla. Koska moottorit eivät käyneet, kapselit olivat tuulien armoilla. Muistinko mainita, että silloin satoi vettä ja tuuli todella pieksi tuossa korkeudessa kapselia… yäh.

Yritin keskittyä kuvaamiseen sateisten ikkunoiden läpi ja kyllä joku otos sentään onnistuikin.

Perjantai-aamuna suuntasimme Buckinghamin palatsille. Harmiksemme huomasimme kyltin, joka kertoi vahdinvaihdon tapahtuvan vasta seuraavana päivänä, jolloin meillä ei ollut enää mahdollisuutta mennä sinne uudelleen.

Palatsi oli lievä pettymys. Ulkopinta on harmaa ja likaisen näköinen ja etupihaa koristi asfaltti. Palatsi on etupuolelta koruton ja vähän ankeakin. Iso se kylläkin oli!

Seuraavaksi käppäilimme Trafalgar Squarelle.

Lontoossa on lähietäisyydellä lähes kaikki mahdollinen, joten kävelymatkat eivät tule kovin pitkiksi. Tytär halusi nähdä Piccadilly Circuksen, sillä hänen huoneessaan on iso taulu, jossa kyseinen paikka esiintyy. Mieleeni tuli aavistus Times Squarea jättimäisine valotauluineen. vaikka rakennukset edustaakin ihan eri aikakautta ja tyyliä.

Shoppailu jäi minimiin Lontoossa. Suurimmat ostokset tehtiin Primarkissa, joka oli ainoa paikka, jossa hintataso oli halvempi kuin Suomessa. Primark löytyy Oxford Street -shoppailukadun molemmista päistä; Tottenham Courtista sekä Marble Archesta.

Ja pitihän se kuuluisin lontoolainen tavaratalokin ratsata; Harrods. Jos Nykiläisen Whole Foods’in ruokaosasto oli pökerryttävä, Harrodsin ruokaosasto oli suorastaan öky! Meillä oli tässä vaiheessa kädet täynnä ostoskasseja, enkä jaksanut kaivaa kameraa esiin. Harrodsista löytyy kuva vain ulkoapäin.

Lauantaina treffasimme pari paikallista ystäväämme, joista toisen iltapäivällä. Hän vei meidät katsomaan siltaa, jonka jokainen muistaa varmasti englanninkielisestä lastenlaulusta. London Bridge.

Täytyy tosin todeta, että oikeasti sillan nimi on Tower Bridge. Silta oli huikaiseva! Vaikka Big Ben oli ilmestys, jotenkin tuo silta osui ja upposi meikäläiseen. Se näytti satumaiselta.

Tiedättekö muuten… on olemassa sanonta korpeista, jotka asuvat sillan torneissa ja muissa rakenteissa.
”As long as there are black ravens living in the bridge, the Britt’s will rule”.

Ja kyllähän niitä korppeja siellä lenteli…

St.Paul’s Cathedralista sain ohiajaessamme pikaiset kuvat. Tykkään yleensä ihastella vanhoja kirkkoja arkkitehtuurin takia, vaikka en useimminkaan tiedä mitä tyylisuuntaa ne edustaa. En ole uskonnollista tyyppiä, mutta kirkot herättävät silti sellaista tervettä nöyryyttä ja hiljentymistä. Käyn usein sisällä kirkoissa mutta tähän ja Westminster Abbeyhin oli niin mahdoton jono, että passasimme ne mielihyvin.

Viimeisenä nähtävyytenä listalla oli Kensigton Palace, jota prinsessa Diana eläessään asutti. Tuo palatsi oli jo selvästi inhimillisempi verrattuna vaikkapa Buchinghamiin.

Muistan hetken, kun kuulin Dianan kuolleen kolarissa. Sama hetki tuli mieleen palatsin edustalla, kun tytär kysyi koska prinsessa kuoli. Kerroin tytölle, että se tapahtui elokuussa 1997 odottaessani häntä. Avasin aamulla telkkarin ja autokolarin tunnelikuvat levisi kuvaruutuun. Olo oli epätodellinen. Diana oli kuollessaan saman ikäinen, kuin minä nyt.

Lontoo-aiheisia postauksia tulossa vielä pari – yleistä jorinaa ja omia mielipiteitä valokuvien kera sekä oma postaus Notting Hillistä ja Portobello Roadin Street Marketista.

Toivottavasti nautitte Lontoon nähtävyyksistä tämän kuvakavalkadin myötä! 🙂