Kun aiheeseen kerta päästiin, jutellaan vielä valaistuksesta hieman lisää! Eilenhän postailin mega-postauksen valosta, joten jatketaan samalla linjalla koskien sisustusprojektiani. Aiemmat kaksi sarjan postauksista koskien huoneistoa ja kalustusta löytyy täältä ja täältä.

Kun kyseessä on huoneisto, jossa on ikkunat vain toisella puolella asuntoa, on valon määrää ja valaistusta mietittävä kunnolla. Luonnonvaloa asuntoon tulvii onneksi runsaasti, sillä kyseessä on korkealla sijaitseva asunto, jota ei puut tai muut varjosta. Aurinko paistaa puolesta päivästä aina iltaan saakka, mutta nythän on edessä se vuoden pimein vuodenaika, joten lähdetään liikkeelle valaisimista.

Suurinta osaa vanhoista olemassa olevista valaisimista ei voi hyödyntää uudessa asunnossa. Koska nyt muutetaan puolet pienempään asuntoon, oli entiset valonlähteet mitoitettu mm. suuren ruokapöydän ylle ja suurempaan olkkaritilaan, joten mittasuhteiltaan valaisimet olivat täysin vääränkokoisia. Onneksi myymällä vanhat pois, saa hyvin pääomaa uusiin hankintoihin. Yleisvaloja asuntoon tulee 3; eteiseen, ruokailutilaan ja olohuoneeseen. Eteisessä on rakennuttajan puolesta kiinteä valaisin, joten siitä ei tarvitse murehtia. Sen sijaan keittiöön on suunnitteilla hyvin yksinkertainen, muodoltaan ja ilmeeltään eleetön ja liki huomaamaton valaisin.

Muotona pallo voisi toimia ja löysinkin netistä erilaisia pallon muotoisia valaisimia. Pallon muoto rikkoo kivasti suorakaiteen muotoisen pöydän linjoja.

Olkkariin taas voisi tuoda pehmeyttä myös kiinnittämällä huomiota valaisimen materiaaliaan. Mietinkin kovasti paperivalaisimia. Ne ovat onneksi tänä päivänä vähän erilaisia, kuin 80-luvulla! 🙂 Paperista onkin valmistettu todella kauniita ja mielenkiintoisen muotoisia valaisimia, vai mitä sanotte näistä?

Tuo neliö on ehkä hieman liian jyrkkä muotokieleltään, mutta varsinkin tuo sipulinmuotoinen, kauniin pitsimäinen paperivalaisin on todella ihana!

Tunnelmavaloja, kuten jo eilisessä postauksessa korostin, ei voi koskaan olla liikaa ja niitä voi helposti ripotella vaikka joka nurkkaan. Koska tila on yhtenäinen, katse näkee melkein koko huoneiston kerralla, olisi mielenkiintoista, jos muutama valaisin olisikin samaa sarjaa siitä huolimatta, että joku on pöytä- ja joku lattiavalaisin. Pallovalothan ovat myös ihan must hankinta jossain muodossa!

Koska tila tarvitsee luonnon- ja keinovalon maksimaalisen tehon sekä lisää avaruutta ja tilantuntua, mikä onkaan parempi keino siihen, kuin lukuisat, strategisesti oikein asetetut peilit. Olenkin miettinyt, että tilaan sijoitettaisiin kaksi samanlaista peiliä isojen huonekalukokonaisuuksien ylle. Peilit sijoitetaan eri seinille, jolloin saadaan nimenomaan isonnettua tilaa. Omasta takaa vanhojen tavaroiden seasta löytyy myös yksi todella kaunis, tilassa hyödynnettävä peili. Tämä on selvästi erityylinen, kuin kaksi uutta hankittavaa, mutta koska se tulee tilallisesti ihan eri paikkaan, tyylieroilla ei ole niin suurta väliä. Sitä paitsi, siitähän se koti syntyy – kerroksellisuudesta; uuden ja vanhan yhdistelystä.

Näillä ajatuksilla kohti valaistusta siis mennään ja katsotaan mitä asuntoon päätyy!

Kuvat lainattu.
1. kuvat täältä, täältä ja täältä, 2. kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä. 3. kuvat täältä, täältä ja täältä, 4. kuvat täältä ja täältä.

Nyt olisi luvassa taas viikon vinkkipostaus! Viimeksi aiheena oli asetelmat ja kuinka niitä kannattaa tehdä, sen sijaan tällä kertaa paneudutaan valaistukseen.

”Valaistus on 50% sisustuksesta.” Näin toteaa dSign –sisustusarkkitehtitoimiston johtaja Vertti Kivi. Ja toteaa aivan oikein. Tässä vinkki-postauksessa keskitytään siis valaistukseen ja sen osaan sisustamisessa. Olen tehnyt laajan esitelmän aiheesta visualisti –opintojeni aikana ja siinä pureuduin tarkasti valaistukseen ja sen trendeihin ja tulevaisuuteen. Ihan niin laajaa näkökulmaa en tähän postaukseen ajatellut laittaa, vaan toimivia juttuja arkipäivään sopien.

Valo on elämälle välttämätöntä, ihmiselle se on elintärkeä. Ei pelkästään auringonvalosta saatavan elämänlähteen tai energian vuoksi, vaan toiminnallisuuden, turvallisuuden, viihtyisyyden ja esteettisyyden vuoksi. Valolla voidaan tuoda ympäristöä kauniisti esiin ja näin luoda positiivisia tunteita ja energiaa. Valolla voi jäsentää tiloja, nostaa jotakin esiin tai vastaavasti jättää jotain huomiotta. Valo vaikuttaa mielialaan, ei siis todellakaan ole yhdentekevää, minkälaisia valoja eri tiloihin valitaan. Valolla on tärkeä rooli kotona, työpaikalla tai julkitiloissa.

Valo
-luo tunnelmaa
-laajentaa tilaa
-muodostaa vaihtelua
-herättää mielenkiintoa
-antaa informaatiota

Koska tarkoitus oli vinkata valaistukseen liittyviä asioita arkipäivää koskien, pysytään tässä postauksessa ihan kotioloissa.

Kotona tulisi olla tarpeiden mukaisia valoja; yleisvalo, työskentelyvalo, kohdevalo ja tunnelmavalo. Yleisvalona pidän kattovalaisimia tai muita suuremman tehon valaisimia. Näitä tällaisia en itse käytä juurikaan, sillä yleisvalosta tulee itselleni aina hyvin kova ja epäkodikas vaikutelma. Vertaa esim. toimistojen tai sairaaloiden loisteputkilamppuja katossa. En oikein ymmärrä koteja, joissa on vain kattovalo, joka posottaa illasta toiseen täysillä, eikä yhtään pieniä valaisimia tuomassa tunnelmaa. Yleisvalo on tärkeä silloin, kun pitää valaista isompi alue, esim. olohuone kerralla mahdollisimman kirkkaaksi. Vitsailen aina, että meillä tätä tapahtuu vain silloin, kuin pitää leikata koiran kynnet tai etsiä korvakorun takaosa matonhapsuista.

Meillä ei ole kotona erikseen työpistettä, johon tarvitsisi ehdottomasti oman valaisimen. Sen sijaan työvaloiksi mainitsisinkin keittiön työtasoja valaisevat loisteputkivalaisimet ja liesituulettimen valaisimen ruoanlaittoa varten. Kohdevaloksi miellän esim. tauluja tai viherkasveja tms. valaisevia lamppuja, eli selkeästi johonkin tarpeeseen suunnatun valon.

Asensimme ledivalolistaa portaiden alle umpeenvalettuun kierroportaiden ”mutkaan” kohdevaloksi. Ennen tilan valaisemista, se oli pimeä ja ahdas nurkka, valolistan asennuksen jälkeen nurkkaus ja betonin kaunis rappaus pääsi oikeuksiinsa ja lista valaisee kauniisti nurkkauksessa sijaitsevan vanhan korin. Tunnelma on rauhallinen ja kaunis ja tila vaikuttaa suuremmalta valon ansiosta. Kohdevalaisimissa malli on yleensä muuten käännettävä ja/tai säädettävä. Tähän kohdevalaistus-kategoriaan menee hyvin myös turvallisuus-aspekti kotiovella, autotallilla tai esim. tarkkaa käsityötä vaativissa oloissa tarvittu valo.

Sen sijaan tunnelmavaloja meiltä löytyy paljon. Näiden tehtävä on vain ja ainoastaan luoda tunnelmaa ja tuoda lisää tilantuntua. Tuulikaapissamme on yleisvalo. Inhoan sitä, sillä se on juuri sellainen kova, kirkas valo. Sen sijaan asensimme lattialistaan ledivalolistan, joka toimii pienessä tilassa sekä kohdevalona että tunnelmavalona. Suosin myös valaisimia, joissa on himmennin. Niillä saa helposti muokattua kodin tunnelmaa melkein yleisvalon tasolle yltävästä kirkkaudesta aina hämärään ja hämyiseen fiilikseen asti. Kätevää kerta kaikkiaan. Meillä on muutama design-valaisin, Ikean valaisimia ja jotain merkittömiä mistä lie ostettuja –valaisimia sulassa sovussa. Oikeastaan kaikkia yhdistää vain se, että olen sattunut pitämään kyseisestä valaisimesta, sillä ne ovat eri merkkien lisäksi myös eri värisiä, eri muotoisia, varjostimilla tai ilman, lasia, muovia, metallia tai mitä vaan materiaalia.

Valaisimia ostettaessa tulisi ulkoisten ja toiminnallisten seikkojen lisäksi kiinnittää huomiota myös itse lampun ostoon; valon väriin, eli lämpötilaan, eli kelvineihin. Tällä on suuri vaikutus tilan tunnelmaan. Jossain matalampi kelvinmäärä voi tuntua tunkkaiselta kuin toisessa paikassa korkeampi määrä voi tuntua majakanvalolta vasten silmiä. Kelvinit tulisi aina suhteuttaa valaistavaan tilaan ja käyttötarkoitukseen. Tavallisen hehkulampun värilämpötila on n. 2700 kelviniä, joka on sävyltään lämpimän valkoinen, hieman kellertävä. Itse käytän tällaisia makkarin lukulampuissa. Päivänvalolampuiksi nimitettävissä lampuissa kelvinit ovatkin sitten jo 5000. Ja nyt kun päästiin outoihin sanoihin, kelvineitä ei pidä sekoittaa lumeneihin, eli hehkulampun watteihin, eli tehoon, eli valovirtaan. Energiansäästölampuissa sekä ledeissä ilmoitetaan teho/valovirta lumeneilla. Yleisimmin käytetty wattimäärä lienee 40 ja sitä vastaava lumen-arvo on 470.

Ledien ja energiansäästölamppujen ero taas piilee siinä, että ledi syttyy välittömästi, kun energialamppu kirkastuu vähitellen. Itse ostin joskus erehdyksissä energialamppuja ja täytyy sanoa, että se pikkuhiljaa kirkastuva valo oli kyllä ärsyttävä. Ainakin itsellä tuo yleisvalon tarve on äkillinen ja hetkellinen, tarvitsen heti kirkkaan valon, enkä odottelun jälkeen täysillä pelittävää. Olen itse enemmän hehku- ja ledilamppuihmisiä.

Omat henkilökohtaiset vinkkini valaistukseen olisi jotakuinkin seuraavat:

-Hyvä yleisvalo. Kiinnitätkö tarpeeksi huomiota lumeneihin (tehoon) ja kelvineihin (valon väriin)? Joku 800 lumenia (vastaa 60 wattia) ja 3000 kelviniä (warm white) olisi omat valintani.

-Tarkista työvalon tarve. Onko sinulla työpiste? Katsotko pitkän aikaa tietokoneenruutua? Taustalla tulisi aina olla jokin muukin valonlähde, kuin pelkkä kirkas tietokoneruutu. Tähän valitsisin lämpimämmän sävyisen ja matalatehoisemman valon vähän kuin kompensoijaksi.

-Tarkista kohdevalojen tarve. Tarvitsee joku pimeä nurkka lisää valoa tuomaan tilantuntua? Entä onko jokin kohta, jonka voisi jättää vähemmälle huomiolle siirtämällä sieltä valoa pois?

-Onko kotonasi tarpeeksi tunnelmaa luovia valonlähteitä? Niitä voi huoletta ripotella monta samaan tilaan ja jos edes osa on varustettu himmentimillä, voit helposti luoda valaisimilla erilaista pehmeyttä. Valaisimien lisäksi tunnelmanluojiksi käy passelisti myös erilaiset lyhdyt ja elävä liekki.

Jäikö kysyttävää? Vastaan mielelläni, vaikken mikään valaistusexpertti olekaan! 🙂