Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Kolmen viikon jomotus, liikerajoittuneisuus, puristusvoiman heikentyminen, ranteen lukkiutuminen ja ääneen naksuminen johti ensin tulehduskipulääkekuurille, josta seuraavaksi röntgeniin ja sitten ultraan ja viimein käsikirurgille hakemaan tämä ihana asuste vasempaan käteeni ennen ensi viikon jatkotutkimuksia.
Vasen ranne alkoi muutama viikko sitten kipeytyä ihan yhtäkkiä. Heräsin aamulla normaaliin tapaan ja käsi tuntui oudolta. Ajattelin, että olen nukkunut sen päällä tai jotain. Ranne tuntui jäykältä, jomotti ja naksui kovaan ääneen käden normaaliliikkeissä. Tutkimuksien jälkeen kävi ilmi, että kaikki johtuu pikkusormeni ojentajajänteen hyppäämisestä kyynärvarrenluun päälle. Siis sen pallomaisen luun päälle, joka sijaitsee tuossa ranteen ulkosyrjässä. Minulla se tosiaan on nyt ihan pallo turvotuksen takia. Jänne on tulehtunut ja kipeä ja tietyt liikkeet aiheuttavat kipua lisää. Naksuminen ei pelkästään kuulu ääneen, vaan tuntuu erittäin epämiellyttävältä käden ”sisällä”. Jotain muljuu siellä koko ajan. Ranne jää ikään kuin lukkoon ja se pitää väkisin kääntää, jotta se naksahtaa taas liikkeelle. Pannassa on ollut muutaman viikon ajan jooga ja yläkropan treenaus. Harmittaa pirusti.
Nyt laitettiin ranne lepoon ja ensi viikolla luvassa on magneettikuvat. Jotenkin se pömpeliin meno ja siellä paikallaan makaaminen vaikka kuinka kauan tuntuu jo ajatuksen tasolla melko ikävältä, vaikken kärsikään mistään ahtaanpaikankammosta. Kai. Tietysti hyvä puoli on se, että tehdään laajat tutkimukset ennen kuin päätetään jatkohoidosta. Kortisonia siihen tullaan varmaankin pistämään, että tulehdus saadaan kuriin. Tulehtunut jänne on turvonnut ja tekee normaalisti littanasta jänteestä pyöreämmän, jolloin se helpommin hyppää luun päälle. En ole koskaan kärsinyt mistään tällaisesta, olen aina ollut kaikin tavoin tosi terve. En ole ikinä murtanut luitani *koputetaan puuta*, enkä ollut missään onnettomuudessa tai satuttanut itseäni mitenkään muutenkaan. Ikinä ei ole reistannut polvet, selkä tai mikään muukaan tuki- ja liikuntaelin. Tosi outoa olla vähän kuin käsipuoli. Onneksi olen oikeakätinen, niin selviän ykköskädelläni normaaliin tapaan.
Tämä rannelasta on nyt sitten mukanani Islannissakin. Ei ihan ykkösvaihtoehto noin niin kuin asusteiden puolella, mutta onneksi se on sentään tyylikkään musta. Ehkä joku erehtyy luulemaan sitä hansikkaaksi…? 😉
