Portaiden raikastus

Huushollissa käy aikamoinen hulina, kun kotia laitetaan kaikin tavoin kuntoon lähestyviä yo-juhlia silmällä pitäen. Eihän meidän koti tietenkään tuona päivänä pääosassa ole, mutta juhlat ja monta kymmentä kotiin tulevaa vierasta on hyvä syy hoitaa kaikki roikkumaan jääneet hommat vihdoin pois alta ja laittaa koti kuntoon! Ja onhan se kiva kutsua ihmiset juhliin, kun tietää kaiken olevan tip top.

Portaat ovat olleet raikasta maalikerrosta vailla jo pitkään. Niinpä ryhdyin tuumasta toiseen ja sutaisin valkoisen maalin portaisiin kahtena iltana. En teippaillut suojateippauksia tai muitakaan, sen kun sudin maalin vain pintaan mattoa varoen. Portaiden pinta on raakabetonia, ne saavatkin olla tosi rouhean näköiset, joten ”sinnepäin” sudittu maalikaan ei haittaisi. Tokin tein reunat ja kaikki muutkin osuudet niin siististi kuin mahdollista, että ei tässä nyt mitään maalivalumia tai rantuja jätetty minnekään. Tuo betonipinta kaikkine koloineen on kuitenkin aika armollinen pelkälle pensselinvedollekin.

IMG_6769.jpg

Revin paikoin repsottaneet numerot pois ja ryhdyin hommiin. Numerot portaissa olivat ihan kiva yksityiskohta, mutta ne piti tietysti poistaa maalauksen ajaksi ja saahan ne takaisin, jos siltä tuntuu – mustaa dc-fix kalvoa löytyy omista varastoista, joten ei kun uusi numeroita askartelemaan! Maali on kyllä maailman parhain ja edullisin keino uudistaa, raikastaa ja muuttaa kodin pintoja!

Lyhtyjä en enää portailla pidä näin valoisan vuodenajan tullen – tuo isokin pääsi takaisin terassille, jonne se kuuluu. Olen muuten haaveillut toisesta tuollaisesta Tine K:n pyöreästä seinätarjottimesta. Olisi aika kivan näköistä, jos niitä olisi tuolla seinällä kaksin kappalein…

portaat.jpg

 Onneksi tämä työviikko kääntyy jo voiton puolelle. Meikäläinen alkaa olemaan jo ihan loman tarpeessa, sellaista haipakkaa on kyllä koko kevät töissä ollut! Nyt monen kuukauden tauon jälkeen tutkailen vähän Netflixin tarjontaa ja sitten unten maille… krooh.

Keittiön kaappien uudistus DC-Fixillä

Meillä on valkoinen keittiö! 🙂

IMG_6802.jpg

Olen pitänyt tosi paljon kotimme alkuperäisien kaappien vaaleanharmaasta väristä. Olen kuitenkin pitkään pohtinut miltä valkoiset kaapinovet näyttäisivät. Sen sijaan, että olisin maalannut harmaat ovet valkoiseksi (ja näin ollen menettänyt harmaan värin iäksi) tai ostanut kalliilla rahalla uudet keittiön ovet, varsinkin kun se olisi mennyt mittatilaustyöksi, päätin tuunata ovet valkoiseksi – milläpä muullakaan, kuin DC-Fixillä! Tuo kalvo on todettu aivan super hyväksi jo monen monta kertaa ja koska se lähtee irti jälkiä jättämättä, se oli täydellinen ratkaisu kaappien raikastamiseen.

Ostin Etolasta kahta eri leveyttä kalvoa ja kumisen lastan työskentelyä helpottamaan. Vaivan lisäksi tämä tuunaus maksoi n. 65 euroa. Vaivakaan ei ollut suuren suuri, sillä tottuneena päällystäjänä koin kalvon kanssa työskentelyn helpoksi. Kun apuna on vielä tasainen ja riittävän iso työtaso (keittiön pöytä), terävä mattoveitsi, fööni ja tuo kuminen lasta, ei yhden oven kanssa tuhraantunut kuin 15-20 minuuttia. Suurin osa ajasta meni pyöristettyjen kulmien kanssa nysväämiseen. Suuret pinnat huitelin menemään muutamassa minuutissa.

IMG_6656.jpg

Ja näin sen tein: irrotin oven saranoista, ruuvasin irti vetimen ja pesin ovien pinnat huolellisesti tarttumisen maksimoimiseksi. Päällystämistä aloittaessani teippasin kalvorullan yläreunan keittiön pöytään, jotta alkupää pysyisi tiukasti kiinni – tämä helpottaa suuresti työskentelyä. En nähnyt järkeä yrittää sovittaa kalvoa heti kaapin oven reunaan myötäillen, saati ensin leikata oven kokoista palaa. Kokemuksesta sanon, että kalvo lähtee a i n a vähän vinoon menemään jossain kohtaa ja eniten harmittaisi se, että leikattu pala ei sitten riitäkään lopussa toiseen kulmaan. Tämän takia annoin kalvon mennä yli joka reunasta ja poistin ylimääräiset jälkikäteen. 

Kun kalvon reuna oli tiukasti pöydässä kiinni, aloin toisella kädellä vetämään pois suojapaperia kalvon alta ja toisella kädellä silittämään kalvoa oven pintaan kumilastalla. Ilmakuplia ei syntynyt juuri lainkaan, kun pidin suojapaperia tiukkana ja heti kun kalvoa vapautui hiukankin, silitin sen lastalla oven pintaan. Pienet ilmakuplat sai parhaiten pois ihan vain sormella vähän kovemmin silittäen.

IMG_6662.jpg

Pyöristyneen reunan sain parhaiten tehtyä föönaamalla kalvoa ensin lämpimäksi, jolloin sen käsittely helpottui sen muuttuessa pehmeämmäksi ja joustavammaksi. Sitten vain painelin ja silitin sen kädellä pyöreälle reunalle. Ylimääräiset leikkasin pois terävällä mattoveitsellä ja reunasta tuli erittäin siisti, täysin huomaamaton jopa.

IMG_6657.jpg

IMG_6659.jpg

IMG_6660.jpg

Kulmiin jouduin tekemään pienen taitoksen, jotta kalvo varmasti pysyy irtoamatta kulmistakaan. Nuo taitokset tulivat oven alareunaan, jota kukaan ei katso ja yläreunaan, joka taas on niin ylhäällä, ettei kukaan sitä näe. Taitokset ovat nekin aika siistit, joten en ainakaan itse koe tuota millään tavoin häiritseväksi.

IMG_6664.jpg

Sitten vain vetimet takaisin ja ovi paikalleen.

Tein päällystämisen osissa kaksi tai kolme ovea kerrallaan, joten aikaa tähän meni noin viikon verran. Eniten nyppi päällystää laatikoita, niitä kun ei saanut samalla tavalla pois paikaltaan. Poistin niistä vain vetimet ja päällystin paikallaan ja selvästi oli vaikeampaa saada kalvo sileäksi ilman ilmakuplia.

IMG_6801.jpg

Mietin myös vetimien vaihtoa ja yksi DIY-viritys oli jo testissäkin, mutta luovuin kuitenkin lopuksi ajatuksesta vaihtaa vetimet. Pidän noista yksinkertaisista ja melko huomaamattomista lankavetimista aika paljon. Molemmat vedin-ehdokkaat olisivat ulkonäöllään vetäneet liikaa huomiota osakseen ja minä taas kun haaveilen yläkaapittomasta keittiöstä, en halunnut nostaa kaappeja esille yhtään enempää.

No, nyt minulla on sitten valkoinen keittiö! 🙂 Ryhdyin työhön niin innolla, että tuoreet ”ennen” -kuvat jäi ottamatta, mutta ehkä vanhakin kelvannee samasta kuvakulmasta.

PicMonkey%20Collage.jpg

Teimme samalla tuollaisen pienlaitehyllyn mikron yläpuolelle. Inhoan, kun keittiön pakollisia pienlaitteita on ripoteltuna tasoille. Paahtimen ja vedenkeittimen siirron jälkeen tasoille jäi silti vielä blenderi ja kahvinkeitin. En kuitenkaan halua sulloa näitä laitteita kaappiin, meillä kun käytetään jokaista vempainta joka päivä. Ei sinäänsä, että kaapeissa olisi edes tilaa näille… Muutenkin rauhoitin tasoja poistamalla tavaroita. Keittiön kaapit tuli samalla raivattua ylimääräisistä roinista (kaikkea sitä ihminen säilöökin!) ja siivottua oikein perinpohjaisesti samalla, kun ovet oli poissa paikoiltaan. Sai samalla iskulla vähän kuin kaksi kärpästä.

Hyvin muuten huomaa kuvista, miten talvella (vasen kuva) valo on sinisempää ja puhtaamman valkoista. Auringon säteet kellastavat valon heti ja kesäaikaan (oikea kuva) sisäkuvat ovat aina lämpimämmän sävyisiä.

Yhtä kaikki, nyt on meillä valkoinen keittiö…! 🙂 Minä tykkään. Entä sinä?

Tänään lähtee!

Tiedättekö, että nyt vihdoin on tuo lääkärin langettama neljän viikon urheilukielto ohitse! 

Neljä viikkoa tai oikeastaan kohta 6 viikkoa on vasenta kättä pidetty levossa. Ensin pari viikkoa säryn takia ja tutkimustuloksia odotellen, sitten käsikirurgilla käynnin jälkeen liki kolme viikkoa lastassa kortisonipiikin vaikutusta odotellen. Ilman lastaa olen elänyt nyt parisen viikkoa kättä normaalitoimissa käyttäen, mutta en vielä urheilulla rasittaen. Tänään kuitenkin menen ekaa kertaa yli kuukauteen salille tekemään yläkropan treeniä ja KÄSIÄ! Ojentajaa ja hauista ainakin, loppuviikolle jätän olkapäät ja selän. Odotan jo, että pääsen töiden jälkeen salille! Hyvät musat korviin huutamaan ja rautaa pumppaamaan! Täytyy malttaa ottaa kuitenkin iisisti kättä kuunnellen. En todellakaan halua uusintakierrosta tästä vammasta!

IMG_1725.jpg

Ehkäpä muistatte, että otin viime vuonna tähän aikaan personal trainerin. Täytyy sanoa, että se setti meni kyllä vähän harakoille. Viime kesänä ja syksynä ei tullut mistään yhtikäs mitään perhesyistä johtuen ja kun tänä vuonna vuoden alusta piti aloittaa täysillä treenaus, onnistui tammikuu oikein hyvin, mutta helmikuussa elämän sotki koiran sairastuminen ja monet treenit peruuntuivat sen takia, ettei haukkua voinut jättää yksin kotiin. Sitten alkoikin seuraavaksi tuo käsi temppuilemaan ja treenit meni lähinnä jalkapainotteisesti.

Ei ne trainer-kerrat tietenkään hukkaan menneet, sain mahtavat saliohjelmat ja neuvot, joiden kanssa jatkan nyt treenausta toivottavasti terveenä ja ilman kaikkea ylimääräistä, mutta ei tuosta treenipaketista ihan kaikkia tehoja irti valitettavasti saanut.

IMG_1735_2.jpg

Teimme trainerin kanssa vikan tapaamisemme kunniaksi jälleen kehonkoostumusmittauksen ja kyllä siinä näkyi positiivisia muutoksia! Viskeraalisen rasvan, eli sen vaarallisen sisäelinten ympärille kerääntyvän rasvan määrä on edelleen hyvällä mallilla, alle suositusrajojen. Myös ”normi” rasvaprosentti oli pienentynyt jonkin verran, joskaan ei mielestäni tarpeeksi. 🙂 No, mutta jos ei treenaa, ei ihmeitäkään voi odottaa. Ja rasvasta viis, se kyllä lähtee ajan kanssa, ensisijaisesti kroppaan lähdettiin hakemaan lisää lihasta ja sitä tuli vuoden aikana 2,5 kiloa lisää. Se on aika hitsin hyvin, sillä trainerin mukaan nainen pystyy keräämään lihasmassaa vuodessa n. 3 kiloa. Eli rasvaa lähti ja lihasta tuli lisää, aika win-win -tilanne! 🙂

Kuvituskuvina viime vuonna otettuja kuvia meren rannalta. Kyllä Suomen suvi on vaan kaunis! Nautitaan auringosta täysin rinnoin!