Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Huhheijaa, mikä viikonloppu! Aikamoinen puristus alkoi jo torstaina valmisteluin ja jatkui pitkään aina perjantai-iltaan saakka. Sain unta ehkä kahdelta yöllä ja kello soi viideltä lauantaina, jolloin alkoi hiusten ja meikin laitto niin itselle, kuin tyttärelle. Jännittynein tunnelmin oltiin koulussakin, odotettiin vain h-hetkeä, eli sitä lakkia tytön päähän. Ja voi sitä riemua ja ylpeyden tunnetta… <3
Juhlat alkoivat kotonamme kello yhdeltä, kerettiin juuri koulusta kotiin ja ottamaan puistossa ylppäri-kuvat. Yläkuva on yksi suosikeistani, vaikka siinä ei tytön kasvot näykään. Tuo syntyi pienen nauruhepulin ja pelleilyn seurauksena, josta nappasin pikaisesti kuvan. 🙂
Seuraava ”kattaus” alkoi kolmelta. Viimeiset vieraat saapuivat ripotellen viidestä eteenpäin ja viimeisiä viihdytettiin aamuyön pikkutunneille saakka. Kyllä kaaduttiin väsyneinä, mutta onnellisina onnistuneista juhlista sänkyyn! Oli aivan ihana päivä – sukulaisia, ystäviä, kummeja ja naapureita! Syötiin hyvin ja juotiin aika monet maljat ylioppilaan kunniaksi! Laulettiinpa kaveriporukalla Gaudeamus Igiturkin ja kajahtipa kolminkertainen hurraa-huutokin tyttärelle ja hänen lakitetuille ystävilleen ennen kuin lähtivät kaupungin yöhön. 🙂
Koristeet olivat näissä juhlissa vähissä – vain pienet kukkakimput jokaisessa pöydässä. Halusin myös ehdottomasti tehdä onnitteluviirin ylioppilaan kunniaksi.
Juhlastressiä vähensi apuun palkattu kokki ja hänen ansiostaan pystyimme miehenkin kanssa keskittymään juhlintaan, eikä tarvinnut koko ajan olla huolissaan kahvipannusta tai ruokien tilanteesta. Tarjolla meillä oli kolmea eri salaattia; perunasalaattia, meloni-mansikka-mozzarellasalaattia sekä broileri-feta-pastasalaattia. Näiden lisäksi tarjosimme lohileipiä sekä paahtopaistia piparjuurikastikkeen kera.
Makeassa pöydässä oli mustaherukkajuustokakkuja, mantelikrokantti-vaniljakreemikakkuja, ylioppilaskeksejä, mansikoita sekä valkosuklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja vadelmakoristeella.
Kurkunkostuke ei näistä bileistä loppunut kesken, sen piti huolen aiemmin toukokuussa tekemämme Tallinnan reissu. Skumppaa taisi kulua pari laatikollista, viiniä pullottain ja tölkkien määrää ei edes laskettu. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…. ! 🙂 En tosin tiedä olivatko kaikki samaa mieltä seuraavana aamuna… 😉
Kesäkeittiö toimikin meillä baaritiskinä. Siihen sai kätevästi vuokratut skumppalasit, isot limpparipullot, viinit ja skumpat suurissa kulhoissa ja muovisissa sangoissa, jotka toimittivat coolerin virkaa, eivätkä ne vieneet tilaa sisällä keittiön pieniltä tasoilta.
Lisäistuimia sain lainaamalla valkoisia tuoleja ja kätevää laskutilaa pienellä pöydällä, johon laitoin kaikki astiat. Siiitä oli näppärä napata lautaset, aterimet, kahvikupit ja lasit, josta suunnata kohti ruokatarjontaa.
Päivä ja koko ilta sujahti ihan älyttömän nopeasti ohitse! Paikalla oli niin paljon tärkeitä ja ihania ihmisiä, enkä tiedä kerkesinkö vaihtamaan sanaa edes kaikkien kanssa! Koko juhla meni kuin jossain onnellisessa sumussa – muistan paljon naurua, hyväntuulisia ihmisiä, onnitteluita, hymyjä, liikutusta ja lasien kilistelyä ja skoolauksia! Ihanien muistikuvien lisäksi kamerassa on monta sataa valokuvaa juhlahumusta, pianon päällinen tulvii onnittelukorteista ja suuri lattiamaljakko pursuu upeista ruusuista!
En tiedä miten kuvata tätä ylpeyden määrää tyttärestämme. Melkein halkean siitä, miten ihana, kaunis, fiksu, hyväkäytöksinen ja jalat maassa tukevasti seisova nuori nainen hänestä onkaan kasvanut. Ja miten hän teki paljon töitä saavuttaakseen tuon valkoisen lakin päähänsä.
Tämä postaus on omistettu rakkaalle tyttärellemme – meidän ainokaiselle, upealle lapsellemme. <3
