Perinteiden puolesta

Ihan tyttäreni syntymästä lähtien olen joka vuosi hänen synttärijuhliensa jälkeen alkanut keskittymään joulun tuloon. No niin, nyt tuo J-sana on sitten mainittu ekan kerran! 🙂

Ensimmäinen askel siihen on ollut itse tehtävien joulukorttien suunnittelu ja askartelu – perinne, jota en ihan heti aio unohtaa. Tykkään kovasti askarrella ja tehdä käsillä, joulukorttien väkertäminen on vain yksi mieluisista joulupuuhista. Uskon, että myös korttien saajat arvostavat elettä, jokainen kortti on kuitenkin ajatuksella ja lämmöllä tehty.

_MG_9953.jpg

Tänä vuonna eniten miellytti perinteisiksi jouluväreiksi mielletyt sävyt; ehta joulunpunainen ja ikisuosikkini, kaunis harmaa. Pilkahdus raikasta valkoistakin niihin eksyy. Vaikka värit ovatkin perinteiset, kortti itsessään on modernimpi. Ideoita pyörittelin mielessäni korttien ulkonäöstä Pinterestiä apuna käyttäen ja muutamaa sieltä bongaamaani kortti-ideaa yhdistellen syntyy tänä vuonna meidän perheen joulukortti.

_MG_9954.jpg

Täällä aukeaa siis korttitehdas ja noita voi pikkuhiljaa reilun kuukauden ajan askarrella aina kun aikaa löytyy. Määrällisesti lähetän kortteja n. 30 kappaletta joka vuosi. Ja ihme kyllä, aika lailla saman verran niitä putoilee meidän postilaatikkoon takaisin. Ihana ajatus, ettei muutkaan ihmiset ole valmiita unohtamaan joulukorttiperinnettä! En tiedä lämmittääkö mikään muu sydäntä niin mukavasti, kuin käsinkirjoitettu tervehdys sukulaiselta tai ystävältä. Aika pienen vaivaa se nimittäin vaatii.

Haastankin kaikki lukijani lähettämään tänä vuonna EDES yhden joulukortin! <3

Nuoren naisen kakkupäivä!

Aika harvoin arkena tulee kakkua syötyä, mutta tänään on erikoispäivä. Rakas tyttäremme täyttää 19 vuotta, kyllä sen siivellä voi yhden kakkupalan nauttia! En kyllä tiedä missä välissä tuo pieni tyttö kasvoi nuoreksi naiseksi… vuodet ovat kuluneet aivan hurjaa vauhtia!

Tänään meillä tarjoillaan pienillä kahvikutsuilla naked cake -henkistä herkkua. Välissä on valkosuklaa-vaniljamoussea sekä tuoreita vadelmia. Koristeena on rosmariininoksia, marenkeja sekä rutkasti tomusokeria. Halusin pitää kakun ilmeen tosi nudena ja herkkänä.

_MG_9976.jpg

Olen hurjan ylpeä tuosta ainokaisestamme. <3 Jotenkin olemme onnistuneet kasvattamaan hänestä itsenäisen ja empaattisen ihmisen. Sellaisen, joka huomioi aina muita, on ehdottoman luotettava ja seisoo rohkeasti omien mielipiteittensä ja uskomustensa takana. Hänellä on isänsä rauhallisuus ja minun päämäärätietoisuus. Joka asiassa läsnä oleva pedanttius on hänen tunnistettavin piirteensä. Ovet ovat auki elämään – näillä piirteillä pääsee varmasti kauas!

_MG_9995.jpg

_MG_9996_2.jpg

Muistan kirjoittaneeni hänen rippijuhliinsa liittyen rimpsun, joka on siitä asti jäänyt mieleen:

Me olemme antaneet siivet ja juuret.
Siivet, joilla lentää maailman tuuliin,
juuret, jotta tietäisit minne palata.

Hyvää syntymäpäivää, rakas.

Onko se betonia?

Tuo taisi olla ensimmäinen ajatukseni nähtyäni tanskalaisen OOhh -merkin maljakot.

Paljastui kuitenkin, että hämäävästä ulkonäöstään huolimatta ei ole, vaan kevyempääkin keveää paperia. Kierrätyspaperia. Maljakot eivät paina mitään. Jos palettiin lisää vielä sen, että sisäpuoli on pinnoitettu kumipuusta peräisin olevalla luonnonlateksilla tehden maljakosta vedenpitävän, olen entistä enemmän otettu.

_MG_9893.jpg

Ei myöskään haittaa, että harmaan sävy tässä maljakossa on aivan täydellinen kotiimme. Minä otin purkin käyttöön ruukkuna. Miten ihanan rauhallinen yhdistelmä, josta kieltämättä tulee vähän jo talvi mieleen; harmaa hillitty ruukku, rypistettyä voimaperia ja herkkä hopealanka käppyräisine oksineen. Taitaa sopia aika hyvin ajankohtaan, keskiviikoksi on luvattu valkoinen maa jo tänne eteläänkin! Miten ihanaa!

_MG_9892.jpg

Omani löysin LOISTE Living -putiikista. Tämä tuote meni heittämällä ykkös-sisustuselementikseni. Tuossa näyttää tulevan juhlakauden hyasintitkin varmasti ihanilta.

Kivaa viikonalkua kaikille!