Perinteisiä pikkujouluhommia

Aika perinteisillä kuvioilla on mennyt tämä joulukuun eka viikonloppu – perjantaina juhlittiin työpaikan pikkujouluja ja jokseenkin myöhään meni tanssilattialla heiluen. Onneksi ei ollut pää kipeä seuraavana aamuna pikkutunneille venähtäneestä aikataulusta huolimatta, tuli nautittua tarpeeksi paljon vettä ja tarpeeksi vähän miestä väkevämpää illan aikana.

Lauantaina vietettiin rauhallista siivouspäivää ja käytiin suorittamassa jo Itsenäisyyspäivänkin ruokaostokset. Ihana ajatus, että vain huominen töitä ja sitten taas vapaapäivä. Ja onhan viikko muutenkin lyhyempi, me nimittäin lähdemme perjantaina Berliiniin viikonlopun viettoon, mutta palaan siihen vielä erikseen!

_MG_0554.jpg

_MG_0553.jpg

Tänään heti aamusta keittelin maustesiirapit kattilassa ja valmistin piparkakkutaikinan – gluteenittomana tottakai! Kotiin levisi aivan ihana jouluinen tuoksu täynnä kardemummaa, kanelia ja raikasta pomeranssia! Melkoisen rapsakat piparit paistoinkin ja kylmän maitolasin kera niitä tuli popsittua. Päivällä piipahdin nopeasti Ikeassa täydentämässä kynttilävarastot. Nyt on taas parisensataa tuikkua, puolensataa kruununkynttilää ja parisenkymmentä eri kokoista pöytäkynttilää joulukuun varalle!

_MG_0533.jpg

_MG_0536.jpg

Jäi postaamatta tällä viikolla lupaamani kuvat meidän jouluisesta kodista. Olin keskiviikosta perjantaihin koululla suorittamassa toisen tutkinnonosan tehtäviä ja vaikka päivät oli aika lyhyitä, ne olivat sitäkin hermottuttavampia ja raskaan tuntuisia, eikä illalla enää riittänyt voimia blogin pariin.

Olipahan jännät tutkintotilaisuudet ja ekana päivänä ihan kädet tärisi, kun laitoin painokoneesta tulemaan 28-sivuisen  työni ulos. Tokana päivänä tilanne oli jo vähän helpompi ja tutumpi, vaikka tällä kertaa piti osata tehdä myös jälkiviimeistely leikkurilla isolle julisteelleni. Perjantaina suoritin densitometrisiä ja spektrofotometriä mittauksia ja vastailin tenttikysymykseen, huh! Enää puoli vuotta jäljellä tätäkin puristusta ja homma kulminoituu ensi kesäkuussa vikaan näyttöön. Sitten on taas uusi tutkinto plakkarissa!

_MG_0549.jpg

Toivottavasti kaikilla oli mukava toinen adventti!

Lähtölaskenta jouluun

1. joulukuuta. Tänään aukesi parin kuukauden sokerilakon jälkeen suklaakalenterin eka luukku. Ai miten hyvältä maistui euron kalenterin paha suklaa! Tänään alkoi virallinen lähtölaskenta jouluun – enää 23 yötä aattoon! Joulukuuta en enää suostu uhraamaan kiireelle ja stressille. Sen sijaan aion…

…nauttia jokaisesta odotuksen täyttämästä päivästä aattoon saakka…

…keitellä itse glögiä…

…laittaa joulukortit postiin…

…poltella kynttilöitä…

_MG_0386.jpg

…kääräistä lahjoja pakettiin ja hankkia vielä puuttuvia…

…juhlia kahdet pikkujoulut…

…katsella joululeffoja…

…kailottaa joululauluja kurkkutorvi suorana autossa yksin…

…leipoa jouluherkkuja pipareista kakkuihin…

_MG_0452.jpg

…odottaa lunta ja valkeaa joulua, kuin kuuta nousevaa…

…suunnitella aaton kattausta ja menuuta…

…käydä sukulaisten luona joulupuurolla…

…kaivella muistin sopukoista parit joululaulut pianolla pimputettavaksi…

_MG_0482.jpg

…toivoa pakkasta, jotta saa kunnon jäälyhdyt tehtyä…

…tehdä havukranssin…

…hakea joulukuusen aattoviikolla…

…sulkeutua perinteiseen joulukuplaani 23. päivä…

 

Mitä sinä aiot tehdä joulukuussa?

Selätä kaamos kirkasvalolla!

Se kamala pimeys alkaa jo uuvuttavasti hiipimään taas sateiden sulatettua hanget, ulottaen mustat kouransa maille ja mannuille. Pimeys valkoisilla hangilla ei ole ollenkaan niin ankeaa, päinvastoin!

Kaamosmasennus on alkanut tuntumaan itselläni vasta viime vuosina. En muista koskaan valittaneeni väsymystä tai kokeneeni pimeyden jotenkin painavan nuorempana. Vasta viimeiset viitisen vuotta olen ollut havaitsevinani itsessäni sen vaikutukset; aamulla herääminen tuntuu todella tuskaiselta ja herään ihan kuin syvimmästä mahdollisesta unesta puhelimen itsepintaiseen herätysääneen. Energiatasot on matalalla, iltapäivällä ei meinaa pysyä hereillä mitenkään ja sokerinhimo on aivan älytön!

_MG_0520.jpg

Mutta tiedättekö mitä?! Kaamokselle on pussattu hyvästit tänä syksynä – niskan päälle tai lähelle se ei ole edes päässytkään! Ihan alkusyksystä en vielä kovin helposti itse ole oireillutkaan, lumi tuli valaisevana elementtinä juuri oikeaan aikaan ja kun tähän vielä lisättiin kotimaisen Innoluxin* kanssa tehdyn yhteistyön myötä saatu kirkasvalolaite, ei masiksesta ole ollut tietoakaan!

Mietin pitkään kirkasvalolaitteen sijoituspaikkaa. Luin kirkasvalohoidosta ja miten sitä kannattaa käyttää. Ihmisen tuottama melatoniinihormoni säätelee uneliaisuuttamme – kesäisin valoisat päivät saavat melatoniinituotannon vähän kuin säästöliekille, sillä ihmisen paras ystävä aurinko pitää huolen vireystasosta. Kun syksyn pimeys saapuu ja auringonvalo hiipuu, ei ole mitään estämässä hormonituotantoa ja niinpä keho tuottaa melatoniinia entisestään ja saa olotilan väsyneeksi. Melatoniinihormonin tuotanto pitää saada tyrehdytettyä heti aamusta ja siksipä kirkasvalolaitetta suositellaan käytettäväksi heti herättyä. Iltaisin hormonia pitäisi elimistöön taas tulla, jotta uni tulee oikeaan aikaan, eli yötä vasten ja tämän takia laitetta ei suositella iltaisin käytettäväksi. Muuten karkaa uni!

_MG_0523.jpg

Tajuttuani miten tuo kirkasvalolaite ihmisen elimistöön vaikuttaa ja että hoito pitää saada heti aamulla, oli selvää, että olohuone tai keittiö oli poissuljettu tila lampun sijoituspaikaksi. En minä ainakaan kasiksi töihin joka päivä mennessäni kerkeäisi istuskella sohvalla puolta tuntia (minimi suositusaika hoidon kestolle) lampun edessä. Tai en keittiössäkään, sillä syön esim. aamupalan vasta toimistolla. Suurimman osan aamun hetkistä vietän alakerran wc:ssä valmistautuessani töihin meikaten ja hiuksia laittaen. Siinä vierähtää rauhallisissa merkeissä palttiarallaa puolisen tuntia, kiirettä kun en aamulla halua pitää.

Kirkasvalolaitteet on aika isoja monesti, mutta minä löysin täydellisen pyöreän ja sirokokoisen laitteen Bright -mallistosta juuri wc-tilaan sopien. Halkaisija tässä Rondo Led -nimisessä laitteessa on vain 20 senttiä. Se seisoo siroilla jaloillaan ilmavasti, joskin omiin tarpeisiin sopien minä ripustin sen koukulla vessan putkiin. Näin se antaa valon kohtisuoraan kasvojani kohti seisoessani peilin edessä ja hoitoetäisyyskin on juuri oikea. Täytyy muuten samaan syssyyn sanoa, että tasainen ja valkoinen valo on mitä parhain meikkaamiseen! Siinä löytyy sojottavat kulmakarvat! Migreenistä kärsivänä pelkäsin kirkkaan valon aiheuttavan jotain oireita, mutta mitä vielä! Valo tulee niin miellyttävän tasaisesti ja vaikka se on todella kirkas, se ei sokaise aamullakaan sikkuraisia silmiä.

innolux.jpg

Puolisen tuntia kirkasvalohoitoa on riittänyt ainakin itselläni. Olo on virkeämpi, eikä iltapäivän kuukahdusta ole tullut lainkaan. Tosin tänä syksynä olen panostanut runsaaseen liikkumiseen 3-4 kertaa viikossa salitreenien merkeissä, joogaten ja ulkona liikkuen. Olen pitänyt huolen D-vitamiinin saamisesta sekä syönyt hyvin. Sokerilakossa olen ollut lokakuun alusta saakka ja näin välttänyt sokeritasapainon heittelehtimisen ja muutenkin kamalan pöhön, jonka sokeri saa aikaan. Unta olen pyrkinyt arkisin saamaan 8 tuntia yössä ja viikonloppuisin vielä runsaasti enemmän. On meistä ihmisistä itsestä kiinni mikä on olotila. Omat vinkkini kirkasvalohoidon tueksi ovatkin nämä:

-Panosta hyvään ja terveelliseen ruokaan
-Nuku!
-Ulkoile raikkaassa ilmassa
-Tapaa ystäviä, tee mukavia juttuja
-Jätä sokeri vähemmälle. Älä hae siitä sitä piristystä, sillä se on hetkittäinen ja maksat huonosta olosta jälkikäteen
-Huolehdi vitamiineista, ota ne purkista, jos ei muuten tule riittävästi
-Liiku ja pidä kropasta huolta, niin lihaksista kuin liikkuvuudestakin, ei me tästä ainakaan nuorruta!

En tiedä mikä olisi olo ilman kirkasvalolaitetta, mutta koska nyt se on niin törkeän hyvä, en todellakaan luovu tuosta puolen tunnin päivittäisestä kirkasvalohoidosta! Jotenkin näen, että jokaisella suomalaisella tulisi olla tuollainen valo kotona jo syntymäoikeutena!

*Yhteistyössä Innolux