Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Olen viime aikoina joutunut hoitamaan erinäisiä asioita ihmisten kanssa, joiden käyttäytyminen ei lakkaa hämmästyttämästä. Jos kyse olisi työasioista, ne pystyisi hoitamaan ilman sappinesteen kiehumista, sillä niissä harvoin on mitään henkilökohtaista, se on työtä. Sen sijaan silloin, kun asioita hoitaa yksityishenkilönä yksityishenkilön kanssa, voivat tunteet kuumeta helpostikin.
Olen aina ollut kai vähän hyväuskoinen ja sinisilmäinen. Sellainen, joka haluaa uskoa kaikista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää ja sellainen, joka haluaa uskoa, että ihmiset toimivat moraalisesti oikein. Kun kohtaan ihmisiä, jotka kääntävät tuon uskomukseni päälaelleen, siitä menee vähän hämilleen. Sitten siitä ärsyyntyy ja lopuksi siitä saattaa jopa raivostua, sillä joku taju oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä kai jokaisella pitäisi olla. Minun on vaikea ymmärtää, että on ihmisiä, jotka valehtelevat toiselle päin naamaa tuntematta niistä mitään tunnontuskia, ovat ilkeitä ja inhottavia tahallaan, tekevät sellaista, jotka vaikeuttavat asioiden hoitoa, venyttävät aikatauluja sopimattoman pitkiksi tietäen, että sotkevat tällä myös toisten ihmisten aikatauluja sekä toimivat muutenkin hyvien tapojen vastaisesti muita ihmisiä ja tilanteita kunnioittamatta.
Ennen kaikkea hämmästelen sitä, että näin käyttäytyvät ihmiset eivät edes tajua itse oman käyttäytymisensä sopimattomuutta. Kuinka pikkusieluista. Heidän kaltaisensa ovat aina oikeassa, käyttävät tilanteita häikäilemättä omaksi hyväkseen ja nimenomaan, ajattelevat aina ensin omaa etuaan. Mietin tällaisia ihmisiä tavatessani, että kaikki ei voi olla kohdallaan. Jos käyttäytyy tuolla tavoin, voiko sellaisen ihmisen mieli olla muuta kuin musta. Voiko sellainen ihminen olla mitään muuta kuin pieni, sanan negatiivisessa merkityksessä ja pitäisikö sellaista ihmistä lähinnä sääliä. Ansaitseeko sellainen ihminen edes omaa tunteenpurkaustani.
Tuollaisia ihmisiä kohdatessaan on välillä vaikea niellä sitä käyttäytymistä. Itse en halua alentua samalle tasolle, sillä se harvoin edistää asioiden kulkua, varsinkaan silloin, kun ne on jo valmiiksi tehty hankaliksi vastapuolen toimesta. En todellakaan kiillottele täällä mitään sädekehää pääni ympärille, osaan sille päälle sattuessani olla hyvin pirullinen, mutta joskus, vaikka kuinka ottaisi päähän, on tietyssä tilanteessa nieltävä kiukku ja osattava ottaa se ”high road”. Olla se kuuluisa isompi ihminen. Ainakin itse tiedän silloin, etten sorru samanlaiseen kiusantekoon ja pikkumaisuuteen, vaan toimin niin kuin tasapainoinen ihminen. Sellainen, joka osaa ajatella järjellä, ottaa toiset huomioon, eikä tehdä asioista hankalia tarpeettomasti. Tuon olemuksellani, tavoillani ja käyttäytymiselläni mieluummin ihmisille hyvää mieltä, annan itsestäni mieluummin miellyttävän kuvan ja jätän toiselle itsestäni mieluummin ajatuksen, että minut olisi kiva tavata uudelleen, sen sijaan, että aiheuttaisin toiselle lähinnä puistatuksen, epämiellyttävän olotilan ja halun päästä nopeasti eroon.
Viimeksi mainittuja olen itse kokenut hoitaessani asioita erinäisten ihmisten kanssa. Sietämätöntä. Toivon todella, että jatkossa pystyn kiertämään tuollaiset ihmiset ja heidän kanssaan asioinnin kaukaa. Minulla on tapana kutsua energiasyöpöiksi ihmisiä, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Sellaiset tulee karsia elämästään välittömästi ja teen parhaillaan töitä päästäkseni kauas näistä energiaani nakertavista tuholaisista. Siihen ei taida ihan pelkkä OFF purra…?
Tuollaiset ihmiset ovat energiasyöppöjä pahimmasta päästä, pikaisenkin kommunikoinnin jälkeen olo on kuin maratoonin juosseella. 🙁 Omassakin elämässäni on näitä ihmisiä ollut, mutta olen leikannut kaikki kytkökset poikki, tosin kilttinä ja ymmärtäväisenä ihmisenä liian myöhään. <br />
<br />
Jokaisella meistä on joskus huonoja päiviä milloin tulee tiuskineeksi turhan takia kanssaihmisille, tämä on ok kunhan ei mene henkilökohtaisuuksiin ja muistaa myös pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö tuntuu ihmisille olevan joskus liiankin vaikeaa ja monesti kuvitellaan että ilkeät sanat ja asiat lakaistuvat maton alle kun vaan mennä porskutetaan eteenpäin toisista välittämättä. <br />
<br />
Kaikki sympatia täältä sinulle, asioilla on taipumus lopulta aina järjestyä parhainpäin. ♥
Se on juurikin niin – yksikin puhelu tai sähköposti on jo tosi uuvuttavaa tuollaisten ihmisten kanssa. Anteeksipyytäminen on tosiaan joillekin tosi vaikeaa, mutta sehän edellyttää sitä, että olet ymmärtänyt loukanneesi toista ja olet pahoillasi siitä ja haluat näyttää sen myös sille toiselle. Tässä tapauksessa anteeksipyyntöä on turha odottaa, sillä mitään väärää ei nähdä omassa toiminnassa. <br />
<br />
Kiitos tsempeistä. Olen ihan varma, että asiat kyllä järjestyvät. Niinhän ne aina. ♥ Oli vaan pakko vähän päästellä höyryjä ja pohtia tätä asiaa ihan ääneen.
"Ennen kaikkea hämmästelen sitä, että näin käyttäytyvät ihmiset eivät edes tajua itse oman käyttäytymisensä sopimattomuutta." Täällä suunnalla on vähän samanlaista sattunut joskaan ei varsinaisesti asioiden hoitamisessa vaan ihan elämässä. Se kirpaisee kovasti, varsinkin, jos kyse on yhtään läheisemmästä ihmisestä. Fakta kuitenkin on, kuten itsekin sanoit, että energiaa syövistä ja omaa oloa pahentavista asioista ja ihmisistä on vaan otettava etäisyyttä. Muuten hukkuu itse.<br />
<br />
Tsemppiä! ♥
Etäisyyttä olisi tarve saada, mutta tässä kohtaa, kun on pakko saada keskeneräiset asiat hoidettua, etäisyyttä ei voi oikein ottaa ennen kuin homma on pulkassa. Ymmärrän tuon, että varsinkin läheisen ihmisen käytös loukkaa, mutta niin kuin kirjoitin, joku yleinen käsitys hyvistä käytöstavoista, muiden ihmisten ja tilanteiden kunnioittamisesta ja oikeudenmukaisuudesta pitäisi jokaisella olla, oli läheinen tai ei. <br />
<br />
Kiitos tsempeistä ja tsemppiä myös sinne. ♥
Asiaa puhut! Vuosien varrella on tullut tuollaisiin ihmisiin törmättyä ja ihmeteltyä, että eikö ne itse tajua olevansa hankalia ja inhottavia jne jne ja olen tullut siihen tulokseen että ei, eivät ne todellakaan tajua. Turha on puhua järkeä tai huutaa, turha on yrittää yhtään mitään muuta kuin hankkiutua vain äkkiä eroon. Muhikoot ne hankalat tapaukset omissa liemissään.<br />
<br />
Jos tuollainen ihminen sattuu olemaan läheinen perheenjäsen, on tilanne yleensä aika hankala. Mulla meni yli 40 vuotta kunnes totesin että pakko pistää välit poikki omaan äitiin, en jaksa enää. <br />
<br />
Kun satunnaisesti törmään tuollaisiin hankaliin ihmisiin, en jaksa enää todellakaan repiä pelihousujani, yleensä pikemminkin nauran päin naamaa. Suosittelen kokeilemaan, strategia sekin, saattaa saada kettumaisen ihmisen pasmat sekaisin 😉
Mietin usein myös sitä, että tässä tapauksessa hoidan asioita parin henkilön kanssa, joista toinen näkee edes jotain järjen hiventä asioissa ja toinen lyö kapuloita rattaisiin minkä kerkeää. Ai, että on niin ärsyttävän hankalaa olla tekemisissä sellaisten kanssa, kun mitään yhteistä säveltä ei löydy! Olet niin oikeassa siinä, että tuollaiset on niin jätettävä vaan omaan arvoonsa, eikä ottaa itselle pahaa oloa heidän selvästä pahasta olostaan.<br />
<br />
Lähimmäiseen välien katkaisu, varsinkin omaan äitiin, on varmasti ollut tosi rankkaa. Minä jouduin kerran katkomaan välini lapsuudenystävääni, joka oli sukulaiseni, sillä hänestä kasvoi vuosien varrella aivan mahdoton tapaus. Teki kaikkensa loukatakseen kaikkia mahdollisia ihmisiä ja kun olin kestänyt sitä tarpeeksi, tuli mitta täyteen ja tein jotain mitä en ole ennen tehnyt, enkä sen jälkeen kenenkään kohdalla – leikkasin tämän ihmisen pois elämästäni kertaheitolla ja takaisin ei ole tulemista. Aina ja ikuisesti ei tarvitse jaksaa ihmistä, joka kääntää kaiken sinua vastaan.<br />
<br />
Hmm… vai nauruterapiaa – täytyy kokeilla! 😉 Hauskaa vappua teille! 🙂