Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Työn täyteinen viikko takana ja perjantai tulee niin hyvään kohtaan! Jotenkin ollut ihan sikapitkiä päiviä, vaikka tuntimääräisesti päivät ovatkin ehkä olleet normaalimittaisia. No, ehkä yhtä työmatkapäivää lukuun ottamatta junan ollessa kivasti myöhässä mentiin jo reilusti yli kellon ympäri alkuviikosta. Muutoin viikon aikana käsitellyt aiheet ovat olleet jotenkin tosi paljon energiaa kuluttavia. Tänään jouduin kesken päivää siirtymään kotitoimistolle etätöiden pariin, sillä vointi on ollut jo taas pidempään vähän huono. Huomaan olevani vähän samassa jamassa kuin vuosia sitten. Kirjoittelin silloin kuinka reagoin vatsalla elämäntilanteiden muutoksiin ja nyt joudun toteamaan, että on taas huono vaihe meneillään.
Kun kuormitun henkisesti, alan oirehtimaan fyysisesti ja esimerkiksi tämän päiväiset vatsakrampit saivat taipumaan töissä kaksinkerroin samalla kun kipuaallot nostivat joka ikisen käsikarvan pystyyn. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa työnteon vaikkapa täällä kotisohvalla pandapyjamahousuissa, jossa olo on mukavampi kuin edustusvaatteissa työtuolissa. Tätä fyysistä oireilua on jatkunut nyt kuukauden verran vähän on off ja nyt vasta tajusin miten paljon se vaikuttaa ihan jokapäiväiseen elämään ja kuinka väsynyt siihen olenkaan. Fysiikka toteaa rasitustilan niin paljon nopeammin kuin aivot ja taas ollaan stopin äärellä kuin yllättäen. Viime kertainen kuormitustila silloin vuosia sitten syntyi isän sairastelusta ja poismenosta – ihan niin vakavien asioiden äärellä ei luojan kiitos olla tällä kertaa.
En aluksi tunnistanut stressiä ja henkistä ylikuormitusta, mutta kyllä se tarkemmin ajateltuani on juuri sitä ja pelkästään työperäistä. Suurin osa työstäni on siistiä ja mageeta ja koko ajan uuden keksimistä ja luovempien tapojen etsimistä, mutta uskotteko, että myös tuo on melkoisen kuluttavaa. Kun koko ajan pitää olla innovatiivinen, kekseliäs, tuottelias ja ajan hermolla ja luoda uutta. Se siisti ja mageekin muuttuu raskaaksi ja energiaa vieväksi. On tässä toki yksi, urani kannalta erittäin iso pallokin ilmassa, jota kovasti yritän tavoitella käsiini ja pieni turnausväsymys alkaa näkymään jo siinäkin. Tuota palloa on nimittäin tavoiteltu jo vuoden päivät ja nyt aletaan olemaan jo lähellä. Että ei kai tässä nyt kauheasti tarvitse niitä syitä lähteä sittenkään etsimään…
Tilanne tuon ”ison pallon” suhteen on ratkeamassa suuntaan tai toiseen, sen verran tiedän varmaksi. Tarkkaa ajankohtaa en sen sijaan tiedä ja sehän tässä ehkä se suurin ärsyke. En mielestäni ajattele tilannetta mitenkään aktiivisesti koko ajan, mutta kyllähän itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat ovat takaraivossa kunnes ratkeavat.
Mutta se siitä. Ei tässä nyt auta kuin saada tuota pääkoppaa järjestellyksi ja vaikka lomaa on seuraavan kerran jouluna, pitää viikonloput yrittää pitää kevyinä ja palauttavina. Konkreettista apua fyysisiin oireisiin haen taas vyöhyketerapiasta ja luontaistuotteista, harmikseni sain ajan ihanalle vyöhyketerapeutilleni vasta kahden viikon päähän! Nyt viikonloppu alkaa siis jo valmiiksi kotisohvalta, jossa olen jo sulkenut työkoneen. Erään tärkeän työasian takia jonka deadline on tiistaina, päivystän koko viikonlopun meilien äärellä, mutta muutoin pääsen minäkin nyt toivottavasti rentouttavan viikonlopun viettoon.
Kotona on alkanut jo kynttiläkausi. Alkoi jo pari viikkoa sitten. Minä nyt vaan rakastan sytyttää kynttilöitä ja istua niiden valossa. Olotilan takia jouduin perumaan tänään joogan, mutta jokin hyvä ruoka ja ehkä uskaliaasti lasi viiniä Vain Elämää -ohjelman kaverina voisi olla paikallaan. Meinasin, että jos vatsa kramppaa jo muutenkin niin viini ei enää menoa haitanne. Se voi toisella tapaa tuoda mukavamman olon. 🙂 Lauantaina ohjelmassa on kavereiden kanssa pieni Thai Reunion Dinner, eli viime talven Thaimaan matkan reissukavereita treffaten missäpä muuallakaan, kuin Thai-ravintolassa. Pitkän kaavan mukaan ei olla kuitenkaan ajateltu istua, sillä nyt pitkät yöunet kutsuu riekkumista enemmän ja lähdenkin ihan autolla liikenteeseen. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus myös käydä mökillä rakentelemassa vähän hyötypuutarhan pensaille tukirakenteita lumentuloa varten.
Näissä melko kirjavissa omissa tunnelmissa toivottelen viikonloppuja kaikille.