Daybed ja Finarten matto

En pitkään aikaan osannut miettiä tyttären muuton jälkeen tyhjäksi jääneeseen huoneeseen uutta ilmettä. Toiminnallisuus oli alusta asti selvä ja työ/vierashuoneeksi sen toivoimme muotoutuvan. Itse sisustus vain junnasi paikallaan ja viikkoihin en edes miettinyt koko asiaa, sillä en vaan saanut mitään inspistä mistään.

Ensimmäinen kaluste sinne saapui kuitenkin hetimiten, sillä halusin tilaan kevyen daybed -henkisen sänky/sohva -ratkaisun. Varsinaista sänkyä emme sinne kaivanneet, sillä yövieraita tulee olemaan varmasti yhtä harvakseltaan kuin aina ennenkin, eli ei juuri koskaan. Tytär sinne lähinnä joskus tulee nukkumaan, ehkä äitinikin koirahoitajana toimiessaan. Sänkyä ei tarvinnut hankkia uutena, sillä kierrätin kotiini mökiltä vanhan 50-luvun laverin. Ihan täydellisen keveä ilmeeltään, juuri sitä mitä hainkin! Punaruskea pinta sai pienen hionnan ja niin siitä kuoriutui hiukan vaaleampi. Ihan vaaleaksi sen olisi varmaan saanut, jos olisi jaksanut laulattaa hiomakonetta tuntitolkulla, mutta koska tunnin jälkeen olin jo hengitysmaskista huolimatta pyörtyä kamalanhajuiseen pölyyn, päätin, että se kelpaa nyt tuollaisenaan.

Daybed ei kaipaa petivaatteita, eikä juuri muitakaan kuin päiväpeiton ja pari tyynyä. Koiralla on lupa kiivetä tähän sänkyyn, sillä meidän sänkyymme tai sohvalle ei ole tulemista. Koiruli meneekin aika usein iltaisin nukkumaan sänkyyn, kunnes sieltä hiippailee omalle pedilleen makkarin sängyn viereen lattialle. Halusin huoneeseen luonnollisuutta niin ilmeeltään, väreiltään kuin materiaaleiltaan ja valitsin intianpuuvillaisen ja ohuen päiväpeiton daybediin. Se on helppo nakkaa pesuun ja kestää kuumempaakin lämpötilaa. Jokunen koiran tassun jälki siihen saattaa nimittäin aikaa myöten tulla… (Huomasin muuten vasta näistä kuvista, että päiväpeiton ja maton kuviot mätsäävät aika kivasti toisiinsa.)

Päätimme heti jättää tyttären vuosi sitten maalaaman tehosteseinän paikalleen. Tikkurilan Ajopuu -sävy on pehmeä ja utuinen ja sopii hyvin tunnelmaan, jota päätin huoneeseen tavoitella. Siis heti sen jälkeen kun inspis oli syntynyt. Sen tuloksena aloin etsimään mattoa huoneeseen ja halusin sinne helppohoitoisen 100% puuvillaisen maton. Lisäksi kotimaisuudesta tulisi plussaa ja niinpä matto löytyi hyvin pitkällisen etsinnän jälkeen Finarten valikoimista.

Olin alunperin katsonut Origami-matosta toista sävyä, mutta livenä tuo beige hentoisilla vaaleansinisillä raidoilla osoittautui paremmaksi. Origami yhdistelee pohjoisen perinteitä japanilaisvaikutteiseen tyyliin. Kahteen suuntaan jatkuvat raidat tekevät matosta modernin ja näkyvä loimilanka matosta jämäkän. Kaukana on ne mummolan räsymatot…

Ihan muuten loistavaa palvelua Finarten kivijalkamyymälässä Uudenmaankadulla – mattoja siellä katseltuani sain Origamin kotiini sovitukseen viikon ajaksi ja sitten kävin sen vain maksamassa liikkeeseen päätettyäni pitää sen. Olin todella tyytyväinen saamaani palveluun. (Ja huom. tämä ei ole maksettu yhteistyö, vaan omaan kokemukseeni perustuva aito kehu.) Origami on käytännössä kääntömatto ja toiselta puolen löytyy hieman eri kuvio. Aika kätevää, kun mattoa ei heti tarvitse välttämättä pestä, sen kuin vain kääntää sen ympäri.

Huoneessa on lämmin ja kotoisa tunnelma ja jo puolentoista vuoden takaa alkanut viehtymykseni luonnonmateriaaleihin jatkaa kulkua nyt täällä työ/vierashuoneessakin. Päätin karsia tästä huoneesta kokonaan jyrkät värien tuomat kontrastit ja niinpä mustaa ei löydy mistään, vaikka usein käytän sitä pienesineissä tms. tuomassa vähän terävyyttä. Beigelle matolle ja seinälle sopii kaveriksi vanha roosa, raikas valkoinen ja lämmin puu. Jotain metallia kuitenkin huoneesta löytyy pienenä särmänä, mutta niistä myöhemmin lisää. Seinät kumisee vielä tyhjyyttään ja tuolle pienelle päätyseinälle ikkunan viereen on tulossa pari lokerohyllyä, kunhan mies tarttuu poraan. Iso seinä daybedin takana kaipaa ehdottomasti jotain, mutta en haluaisi päätyä siihen tavanomaiseen ratkaisuun, eli tauluun. Jokin muu seinäkoriste voisi tulla ennemminkin kyseeseen.

Daybediä vastapäätä toisella seinällä on työpöytä. Sen yläpuolelle kaipaan myös jotain säilytystilaa kameralle ja sen linsseille. En ole vain löytänyt vielä mieleisiä. Huoneeseen on tullut myös jo valaisimet, niin katto kuin pöytävalaisinkin mikä sinänsä on hyvä juttu, sillä aamuisin ja iltaisin on jo pimeää kuin sanonko missä! Vielä on siis vähän kesken tämä huone, mutta toinenkin nurkka tulee keskeneräisyydestä huolimatta pian kuvatuksi.

Pääasia, että oikea tunnelma huoneeseen on syntynyt ja siellä on mukava olla. Niin meidän kuin hauvelinkin, heh.