Projekti puuvaja

Tajusin hiljattain, että viime kesän suurin mökkiprojekti on jäänyt kokonaan tänne blogiin taltioimatta, vaikka luonnoksissa hahmotelma onkin ollut pitkään. Tuo projekti oli meille myös suurin itse rakentamamme asia, eli puuvaja. Hommaa aloiteltiin jo viime kevään huhti-toukokuussa purkamalla vanha liiterin jatkona ollut vaja ja miettimällä perustuksia. Piirtelin suunnitelmia uudesta ja pikkuhiljaa ajatus kirkastui. Teimme vajaa askel kerrallaan omien aikataulujen ja voimien puitteissa. Täysin toisin siis, kuin sitä edellisenä vuonna tehdyt järkyttävän suuret rempat ja nopeat aikaulut!

Viimein heinäkuun puolivälissä puuvaja sitten valmistui ruuvatessamme viimeisenkin ruuvin kiinni ja sulkiessamme maalipurkin kannen. Saanen esitellä kättemme jäljen:

Tässä myös vertailun vuoksi lähtötilanne, joka oli kieltämättä vähän surullinen – aikaa nähnyt, ränsistynyt vanha rakennus, jonka katto repsotti kuluneine pintoineen. Ei todellakaan silmää hivelevä näky ottaen huomioon, että tuo rakennus on ensimmäinen, jonka näkee, kun tulee mökillemme parkkipaikalle. Ei mikään hyvä ensivaikutelman luoja… Vai mitä sanotte?

Huh sentään tätä takaosaakin. Mökin vielä ollessa myös toisen puolen sukua omistuksessa, tuli puuvajasta tuli kaiken mahdollisen roinan varasto. Ensimmäinen asia mökin jäädessä vain meidän perheemme omistukseen olikin laittaa kaikki paikat tip top kuntoon ja hävittää kaikenlainen turha, vuosikausia säilötty käyttökelvoton tavara. Puuvaja ja sen kunnostus jäi kuitenkin arvojärjestyksessä viimeiseksi keskittyessämme ensimmäisenä kesänämme luonnollisesti asuintiloihin. (Tiesithän muuten, että ”mökki” -tunnisteen alta löydät kaikki kesäkotiimme liittyvät postaukset!)

Laitankin tähän seuraavaksi vähän vaihekuvia mistä lähdettiin liikenteeseen ja miten projekti eteni. Ensin siis tosiaan purettiin vanha osa pois ja lähdettiin tekemään perustuksia. Maa piti tasoittaa ensin ja sen teimme mullalla ja hiekalla. Puuvajaan oli alusta asti tarkoitus tulla muutakin kuin halkoja, eli erilaisia työkoneita ja muuta tavaraa, kuten ekstra pihapöytä jne. Mietimme pitkään vajan pohjaa ja päädyimme tekemään siihen osittain puulattian ja osittain betonilaattojen avulla kivilattian.

Purkuhomma oli itse asiassa aika kivaa… ei kun leka laulamaan!

Tässä kohtaa jo näkee miten paljon vanha rakennus saa ryhtiä uudesta maalipinnasta! Takaosa maalattiin jo ennen lattian koolauksia.

Pientä päänvaivaa aiheuttaa kaikissa mökillä tehtävissä rakennusprojekteissa erittäin kallioinen tontti. Aiemmat tolpanpaikat oli tässäkin kohtaa viisainta säästää ja rakentaa uusi vaja niiden mukaisesti.

Seuraavaksi pystytimme tukipuita katolle ja sen jälkeen asennettiin uusi peltikatto. On muuten yllättävän tyyristä tuo aaltopelti…!

Tässä kohtaa katsoimme viisaimmaksi roudata puut takaisin sisään. Samalla otin vielä aikalisää seinien suunnitteluun. Oli selvää, että ilmanhan tuolla tulee kiertää ja mitään umpinaisia seiniä ei tehtäisi. Päädyin rimotukseen. Ja voi miten viheliäistä puuhaa noiden maalaaminen olikaan! Homma oli luonnollisesti helpoin ja nopein tehdä irrallisina rimoina, eikä asennettuina. Välillä oli kuitenkin tehtävä jotain muutakin ja maalaushommien välissä poistimme vanhat istutukset. Näin mielessäni rivin havutuijia, joten maata oli poistettava jonkun verran… Törmätessämme kaksi kertaa pääni kokoisiin kiviin meinasi taas usko loppua, mutta niin vain sekin saatiin hoidettua.

Vihdoin saimme kaikki rimat maalattua ja niiden asennus voitiin aloittaa. Mietin todella pitkään minkälainen rimoitus seiniksi tulisi ja kuinka leveällä rimalla ja minkälaisin välein. Päädyimme aika kapeaan rimaan ja kapeisiin väleihin. Itse asiassa väli on yhtä leveä kuin rima itse.

Havutkin vihdoin saatiin istutettua tarpeeksi syvälle…

Tässä kohtaa voisinkin näyttää koko rakennusta edestäpäin. Maalaushommat olivat jo edenneet sen verran vauhdikkaasti etten ihan kokonaista ennen -kuvaa saanut, mutta toinen puoli on vielä maalaamatta, joten vertailun pystyy tekemään. Kaikissa mökkirakennuksissamme on jo isovanhempieni ajoista lähtien suosittu ruskeaa punaisin ja vihrein maustein. Itse halusin ihan ensi töikseni hävittää tuon väri-iloittelun, sopikoon kuinka hyvin vain mökkimaisemaan, mutta minun silmääni se ei sovi sitten ollenkaan. Vasemman puoleinen ovi vie liiteriin ja oikeanpuolimmainen ruokavarastoon. Olin jo itse melkein unohtanut, että askelmat uusittiin myös. Paitsi liiteriin vievät ratapölkyt, ne halusin säästää.

Vihdoin saimme valmista aikaiseksi heinäkuun puolivälissä.

Minusta lopputulos on tyylikäs ja hyvin skandinaavinen. Musta väri on ryhdikäs ja jotenkin arvokas, jota valkoiset pokat hieman raikastaa. Olemme kättemme työhön todella tyytyväisiä ja itse etenkin miehestäni kovin ylpeä. Eipä ole hänkään ennen puuvajoja rakennellut, mutta pienen tuumailun jälkeen toteutti sen suunnitelmieni mukaisesti. Kätevä isäntä tuo rakas siippani… <3