Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
On vaikea uskoa, että jouluaatto on tasan kahden viikon kuluttua. En mitenkään tajua sitä. Tänä vuonna joulufiilis on antanut hieman odotuttaa itseään. Harmaa sää ja lämpöennätykset eivät myöskään paranna tilannetta, mutta eihän se joulufiilis lumesta ole kiinni. Se syntyy sisältä jostain, jos on syntyäkseen. Jokin kipinä siellä sisällä kytee nytkin, mutta ihan liekkiin se ei ole vielä roihahtanut.
Pieniä sellaisia ilon läikähdyksiä on tapahtunut, kun jouluinen lämmin tunnelma on vyörynyt ylitse. Se on kyllä niin mahtava tunne. Viimeksi sellainen tapahtui City-käytävällä pari päivää sitten kahden nuoren pojan laulaessa Jouluyö, Juhlayötä. Toisen pojan kirkas, heleä ääni osui niin korkeisiin nuotteihin, että ihan vilunväreet menivät pitkin niskaa ja silmäkulmat kostuivat. Oli pakko hiljentää vauhtia. Kuunnella vielä hetki lisää. Musiikilla on aina ollut hyvin vahva vaikutus minuun ja se herkistää tosi helposti. Myös muutamat muut joululaulut osuvat tosi syvälle ja niitä kuunnellessa se jouluinen, hölmön koskettava lämmin olo on hetkeksi vallannut minut. Se on ihan erityinen tunne, sitä ei oikein voi selittää.
Tänä jouluna elämme ihan erilaista joulua ja ikävä ja kaipaus värittää koko joulunpyhiä. On silti pakko yrittää pitää kiinni niistä joulun iloisemmista hetkistä ja toivon, että joulun yleinen hyväntuulinen ja hyväntahtoinen ilmapiiri ajaa muiden tunteiden yli. Onneksi aattoaamu vietetään suuren suurella porukalla sukulaisten kesken aamupuuroa ja muita herkkuja nauttien. Tuo hetki on aina jotenkin niin lämmin; sukulaiset kerääntyvät yhteen taloon suoraan sängyistä ja ovat vielä vähän unisiakin. Jouluiset tuoksut valtaavat keittiön, taustalla soi joululaulut ja lahjakassit ja pussit rapisevat eteisessä. Lapsia vähän jo jännittää. Koska pukki tulee? Kaikki ovat hyväntuulisia, nauravaisia ja koko hetki tuntuu vaan niin mukavalta. Parikymmenhenkinen porukka ei mahdu kerralla mitenkään pöytään, mutta se ei haittaa. Syödään vuoroissa, kuka milloinkin. Aattoaamun jännittävimmät hetket koetaan, kun mietitään kuka saakaan mantelin puurosta? Koska Lumiukko alkaa telkkarista?
Kotona on joulukukat, valoja ja kynttilöitä. Viikonloppuna vaihdan talvisemmat tekstiilit ja ripustan viimeisetkin joulukoristeet kuusta lukuunottamatta. Joulumusiikkikin on soinut, piparit on leivottu ja glögikattila kuumunut kerran jos toisenkin. Lahjoja on ostettu ja osa paketoitu, kuusenhakupäiväkin on sovittu, mutta silti joulu ei vielä ole asettunut luokseni. Joululomani alkaa perjantaina 18. päivä. Kai se joulun kosketus tulee siihen mennessä. Vähän jo huolestuttaa. Kai se tulee viimeistään silloin?
Kivoja joulutunnelmia sinne!! Täällä myös hieman haikein tunnelmin, mutta kyllä tämä tästä ♥
Kyllä tästä joulusta kiva saadaan, vaatii vaan vähän omalta asenteelta enemmän. Sitä paitsi sille haikeudelle ja ikävällekin on annettava tilaa. Ei se tarkoita, että ne tunteet joulua mitenkään pilaa… nekin täytyy käydä läpi ja tuntea. Kyllä tämä tosiaan tästä vielä… ♥
Mä ihastelin tiistaina iltapäivällä, kun nämä pojat (nuorempi ja vanhempi) siinä Citykäytävällä lauloivat Finlandiaa. Kaunista ♥
Finlandia on kyllä yksi niistä lauluista, jotka todellakin osuu jonnekin syvälle. Nimenomaan melodia, se on jotenkin niin vahva! Ehkä sitä fiilistä voimistaa vielä se isänmaallisuus.