Ruokapäiväkirja

Yksi ensimmäisistä asioista, jonka jouduin ottamaan paremmin huomioon aloittaessani treenaamisen PT:n kanssa, oli ruoka. Olen aiemminkin todennut, että ihminen luulee usein syövänsä terveellisemmin kuin syökään, mutta tällä kertaa ongelma ei niinkään ollut siinä, vaan ruoan määrässä. Söin aivan liian vähän siihen nähden, kuinka monta treenikertaa viikkoon tuli.  Ohessa pientä kuvasaldoa sapuskoista, joita tulee lapioitua nassuun päivittäin.

Aamiainen on joka kerta sama, eli luonnon jogurttia, itsetehtyä gluteenitonta mysliä, tuoreita marjoja sekä pellavasiemenrouhetta. Oheen vielä kahden munan keitetyt valkuaiset protskunsaantia varmistamaan.

Lounas on usein nopeasti kasaan kyhätty salaatti tai Stockan Herkun Deli-osastolta noudettu sapuska tai niiden yhdistelmä. Usein saatan hakea salaattibaarista itse koottavan salaatin ja sitten Stockalta esim. kanafileen ja hiilarilisukkeen, kuten riisin.

Kala-allergikkona syön tosi usein kanaa proteiinin lähteenä, senpä takia punainen liha tuo kivaa vaihtelua. Lounaalla se menee oikein hyvin kylmänä esim. paahtopaistina salaatin lisukkeena.

Pidän tosi paljon esim. sosekeitoista. Niinpä mieleeni on myös perunamuussi, alla olevassa kuvassa perunamuussia on höystetty pinaatilla. Tuo kivaa makuvaihtelua sekä myös väriä perinteiseen kellertävään muussiin. (Ja kyllä, minusta muussissa on kaksi ässää…;)

Iltapäivällä vetäisen marjarahkasmoothien, jottei kone ihan hyydy. Teen sen aina edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin odottamaan ja nappaan mukaan aamulla töihin lähtiessäni.

Päivällinen on pitkälti samanlainen kuin lounas, mutta koska aikaa ja tarvikkeita löytyy kotoa huomattavasti enemmän, on päivällinen usein se ruoka, mihin eniten aikaa käytetään.

Chilimarinoidut kanan sisäfileet ovat kyllä parasta mitä tiedän! Salaatin päälle pannulla paahdettuja mantelilastuja, niin on hyvien rasvojenkin saanti taattu!

Itsetehtyä pestoa ja vähän pastaa, mansikoita ja halloumi-juustoa – ihan taivaallinen yhdistelmä muuten tuo suolainen juusto ja makea mansikka!

Kanaa, riisiä ja pippurista tomaattikastiketta. Salaattia. Yksinkertaista, mutta puhtaita makuja, eikä mitään ylimääräistä.

Eräänä päivänä jääkaapissa ei ollutkaan lihaa tai kanaa kypsennettäväksi. Niinpä keitin kasan uusia, ihanan pieniä pottuja, tein salaatin ja söin 100g kalkkunaleikettä pottujen kera. Mainittakoon, että sipaisinpa myös vähän voita lautasen reunalle. Minusta on suorastaan rikos syödä uudet potut ilman voita.

Salaattia, tsatsikia ja jauhelihapihvejä. Super yksinkertaista ja ihan törkeän hyvää! Vähän tuollainen kreikkalainen setti.

Sosekeitot tulikin jo mainittua, tässä lemppariani; kasvissosekeittioa, jossa pääosaa näyttelee makeahko bataatti. Sekaan tuoretta chiliä ja inkivääriä sekä valkosipulia. Slurps! Tätä söin mm. eilen alati pahenevaan flunssaani. Inkivääri lämmittää niin ihanasti rintalastassa ja chili takaa pienen takapotkun.

Myös lihapullat perinteisessä tomaattikastikkeessa maistuvat, lisukkeena spagettia, kuten Kaunottaressa ja Kulkurissa 😉 Nuo lihapullat on tuollaiset sitruunaiset ja italialais-tyyliset. Voisin joku päivä laittaa vähän reseptiä kehiin, vaikkei pullat mikään varsinainen kesäruoka olekaan.

Iltapala on joko välipalaltakin tuttu smoothie tai sitten paistan munakkaan kahdesta munasta ja sekaan mitä kaapista sattuu löytymään; tomaattia, kalkkunaleikettä, ruohosipulia tms.

Syön siis viisi kertaa päivässä n. 3-4 tunnin välein ja vatsa kyllä ilmoittaa heti, jos ruoka-aika on ylittynyt. Meillä syödään siis ihan tavallista, itsetehtyä kotiruokaa. Ei mitään valmiita eineksiä, eikä näin ollen lisäaineita tai mitään piilosokereita sun muita, vaan puhdasta sapuskaa hyvistä ja tuoreista raaka-aineista. Treeniruoka ei siis ole mitään filosofiaa ja itse en ainakaan suostu lähtemään millekään maitorahka/riisikakku -linjalle. Normi kotiruoka riittää. Tällä hetkellä itse kiinnitän myös PT:n ohjeiden mukaisesti huomiota makrojakaumaan (protskut/hiilarit/rasvat). Niinhän sitä sanotaan, että kesäkunto (tai ylipäätään hyvä kunto) rakentuu 30 % liikunnasta ja 70% ruoasta. Ei siis todellakaan ole ihan sama, mitä kurkusta alas mättää.

Vielä pitäisi tsempata sen vedenjuonnin kanssa! Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa, ihmettelen. Joinain päivinä lipitän sitä orjallisesti pari litraa pelkästään töissä, joskus huomaan juoneeni vain lasillisen koko päivänä. Soo soo… yritän parantaa kovasti tuota.

Flunssa yrittää ihan tosissaan ottaa otetta, joten on pakko jättää tältäkin päivältä treenit väliin. Aamuyö meni yskimiseen ja heti silmät avattua oli pakko hörppiä ämpärillinen kuumaa teetä kurkkukipua lievittämään. Onneksi tänään on perjantai, niin pääsee suoraan töistä sohvalle köllimään! 🙂