10 kertaa viikossa

Aluksi vähän kauhistuin tuota määrää. 10 kertaa viikossa. Kuulostaa tosi paljolta ja mietin riittääkö puhti moiseen ja onko siinä liikaa. Kyseessä on siis viikottainen treenimääräni, jonka sisällön on personal trainerini laatinut ja minulle henkilökohtaisesti suunnitellut. Kerron vähän teillekin mistä on kyse…

Treenaan kuutena päivänä viikossa, vain perjantaina on lepopäivä, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään urheilusuoritusta. Tuon vapaapäivän valitsin itse, sillä olen yleensä perjantaisin melko väsynyt viikon työmäärästä ja kaipaan kipeästi vain kotisohvaa. 🙂 Tuohon kymmeneen kertaan mahtuu 4 salitreeniä, 3 aamuaerobista, 1 pidempi, vähintään tunnin kestävä lenkki, 1 joogatunti ja 1 kehonhuolto.

Salitreenit on jaoteltu lihasryhmittäin ja yhtenä treenikertana harjoitan joko ala- tai yläkropan lihaksia. Minulla on viikko-ohjelmassa kaksi yläkropan lihaksiin keskittyvää treeniä ja kaksi alakropan lihaksiin keskittyvää. Aamulenkkien paikat on mietitty niin, ettei niitä yhdistetä jalka/pakarapäivään turhaan viemään voimia. Palauttavan pitkän lenkin paikka on myöskin tarkkaan mietitty, samoin joogan, jotta ne tekisivät tehtävänsä nimenomaan huoltavina harjotteina, jotka palauttavat lihaksia rankemmista treeneistä.

Koska en niinkään pidä laitetreenaamisesta, vaan käytän treeneissä mielelläni oman kehon painoa tai muita apuvälineitä kuten TRX-naruja, jumppapalloa, erilaisia penkkejä ja kahvakuulia, on treenini suunniteltu niin, ettei niissä laitteita juuri ole. Jalkalihaksia treenatessa keskitytään usein vain yhteen jalkaan kerrallaan, jolloin kumpikin jalka joutuu työskentelemään yhtä paljon, eikä vahvempi ole avustamassa. 

Trainerini on tosi tarkka suoritustekniikasta. Näissä tekniikkaharjoituksissa huomasimmekin erään todella ison ongelman, josta en ole itse ollut tietoinen aiemmin. Oikean jalkani sisä- ja ulkosyrjän lihaksien voimatasoissa on todella suuria eroavaisuuksia. Tämä huomattiin nimenomaan yhden jalan kyykkyjä tehdessä, jolloin oikea polveni alkaa väkisinkin painautumaan sisäänpäin, aiheuttaen polvelle virheasennon ja kovan rasituksen. Reiteni ulkosyrjän lihakset ovat siis voimakkaammat kuin sisäsyrjän ja se aiheuttaa tuon sisäänpäin vääntymisen. Joudun näissä liikkeissä keskittymään ihan tosissani siihen, että missä asennossa polveni liikkuu ja siinä alkaakin sitten kroppa tärisemään ja mm. jalkapohjani yrittää alkaa kääntymäänn ulkosyrjälle kompensoimaan liikerataa. Vasemmassa jalassa tätä ongelmaa ei esiinny, joten oikeaa puolta pitää treenata ihan eri tavalla mm. jättäen liike vähän ylemmäs, kunnes lihakset vahvistuvat.

Tällaisissa tilanteissa ulkopuolisen ammattilaisen apu on tarpeen ja ainakin itse olen todella tyytyväinen, että lähdin tähän projektiin, vaikka summa vähän kirpaisikin. Itsellenihän tässä sitä hyvää oloa hankin.

Treenaan seuraavat viisi viikkoa aika tiuhasti, sitten lähdemme perheen kanssa kesälomareissuun viikoksi ja sen jälkeen homma jatkuu vielä elokuuhun saakka. Sitten tapaamiseni PT:n kanssa on ohitse (ja rantakunto toivottavasti saavutettu! :). PT:n palkatessani oli mielessä uusien asioiden ja liikkeiden oppiminen sekä salitreenauksen tehostaminen, mutta kyllähän homma lähti melko ulkonäköpainotteisesti liikkeelle. Toivoin voivani pudottaa muutaman kilon ja muokata kroppaa vähän kiinteämmän ja urheilullisemman näköiseksi. Ikä alkaa olemaan lähempänä neljää- kuin kolmekymppiä, joten ihan ilmaiseksi ei rantakunto enää synny. Oi niitä aikoja, kun parikymppisenä ei tarvinnut mistään välittää, vaan aina oli timmissä kuosissa! 

Kuitenkin nyt, varsinkin noissa tekniikkaharjoituksissa löydettyjä (tuo polvi ei ollut ainoa), kroppani ”oppimia” virheasentoja miettiessä, ovat ajatukset kääntyneet siihen suuntaan, että kyse on paljon muustakin, kuin bikineistä. Jotta säästyisin tulevaisuudessa erilaisilta ongelmilta nivelien tms. suhteen, on tärkeää korjata ja huoltaa kroppaa oikealla tavalla nyt. Urheilu on aina tuonut minulle paljon lisää energiaa ja hyvää oloa, jota ilman en pysty elämään.

Tällainen PT:n kanssa treenaaminen tuo lisää motivaatiota harjoitteluun ja auttaa ylittämään itsensä monta kertaa. Jos sen myötä saa lisäksi kivannäköisen ulkomuodon, on se vain plussaa. Ihan pelkästään peilikuvan vuoksi ei kuitenkaan kymmentä kertaa viikossa jaksa (ainakaan meikäläinen) treenata, vaan kyllä sen täytyy merkitä myös pääkopalle ja kropan yleiselle hyvinvoinnille aika paljon. En usko, että jatkan tämän projektin jälkeen ihan yhtä intensiivistä treenausta. Ei kai kukaan jaksa kymmentä treenikertaa jatkuvasti tehdä per viikko, vaan kyse on tällaisista hetkellisistä, jonkin aikaa kestävistä rypistyksistä.

Katsotaan sitten myöhemmin syksyn kuviot uudelleen. Nyt kuitenkin treenaan ihan täysillä ja takana on jo tämänpäiväiset 2 urheilusuoritusta; aamulenkki kello kuudelta ja illan joogatunti. Huomenna salille rääkkäämään reisiä! Jiihaa! 🙂