Kanaalien varrella

Hetken mielijohteesta ostimme kuukausi sitten lentoliput Amsterdamiin. Lähdimme miehen kanssa reissuun vetämään happea melko tapahtumarikkaasta ja surullisesta syksystä. Odotukset reissua kohtaan olivat nolla. Kaipasimme eniten aikaa yhdessä, lepoa ja rentoa lomailua kauniissa maisemissa. Ehkä maleksimista kahviloissa, viinilasillisia illalla hyvän ruoan parissa. Reissussa toteutui nuo kaikki ja vähän enemmän! Palasimme sunnuntai-iltana takaisin hyväntuulisina ja rentoutuneina.

Vuokrasimme hotellimajoituksen sijaan asunnon Jordaanin alueelta, joka on sitä idyllisintä Amsterdamia piparkakkutaloineen kanaalien varrella. Asuimme kapeassa kaksikerroksisessa town house -tyyppisessä asunnossa. Asunnossa oli täysin varusteltu keittiö, olkkari, makuuhuone ja kylpyhuone – siis kaikki tarpeellinen ja vähän enemmän kolmen yön reissuun.

Kävelimme muutaman päivän aikana maratonin verran upeissa ja rauhallisissa kanaalimaisemissa taloja ja arkkitehtuuria ihaillen. Amsterdamissa oli n. +13 astetta ja muistutti vähän meidän alkusyksyä, sillä puissa oli vielä lehtiä ja ilma oli miellyttävä.

Pyöriä ja pyöräilijöitä Damissa riittää! Siellä on todennäköisempää jäädä pyörän alle kuin auton alle! Pyöräilijät viilettää ihan kamalia vauhteja ohitse, eivätkä juuri piittaa jalankulkijoista. Aina kun selän takana kuuli kellon soivan, hyppäsi mielellään alta pois. Välillä ohitse meni tandem-pyörä ja välillä kokonainen perhe yhden fillarin päällä! Kellään ei ollut kypäriä, eikä lapset suinkaan olleet kyydissa turvaistuimissa, vaan istuivat stongalla tai pakkarilla. Näimme myös etupyörän eteen asennettuja isoja ”vaunuja/koreja”, joissa kulki niin mukulat kuin kauppakassitkin. Hurjan näköistä touhua aina välillä 🙂 Edes Kööpenhaminassa ei ole näin paljon pyöräilijöitä!

Tämä käsikäyttöinen nostosilta on vielä käytössä ja sitä nostetaan suurempien veneiden sattuessa kohdalle.

Kahviloita (myös niitä ”brownie” paikkoja, jossa me emme kylläkään vierailleet) oli joka nurkassa ja toinen toistaan viehättävämpiä; joko vanhoja rustiikkisia tai ultra moderneja versioita. Täytyy tässä kohtaa sanoa, että Hollannin löysän suhtautumisen kevyisiin poltettaviin aineisiin kyllä näkee ja haistaa! Jälkimmäistä eritoten! Niistä kahviloista tunkeutuu se makea ällöttävä haju kadulle saakka ja sellaisissa vierailleiden ihmisten kävellessä ohitse kadulla, haju on todella voimakas ja luotaantyöntävä. On todella hassua, kuinka avoimesti siellä tuon asian suhteen ollaan ja toimitaan.

Jaksoin ihastella kanaaleita ja vinoja taloja niiden varrella ihan loputtomiin. Myöskin symppikset, kaksikerroksiset kapeat pubit ja kuppilat veivät sydämeni.

Ovimiehiä ei ole, porukkaa tulee ovesta sisään niin paljon kuin tulee ja istumapaikkoja suhteessa asiakkaiden määrään on älyttömän vähän. Tiskille piti tilaus huutaa parin metrin päästä ja kukaan ei näyttänyt pahastuvan, jos ylitse oluttuopin kuohuva vaahto valui jonkun olkapäälle baarimikon ojentaessa lasia tai jos istahdit paikallisten sekaan pöydän jatkoksi ainoille istumapaikoille. Kalusteetkin saattavat olla vähän niin ja näin.

Hollantilaiset ovatkin mielestäni iloisia ja vastaanottavaisia tyyppejä ja suomenkieli tuntui herättävän heissä paljon mielenkiintoa. Jokainen kenen kanssa vaihdoimme pari sanaa innoistuivat kuullessaan meidän olevan Suomesta. Heistä likipitäen jokainen sanoi aina halunneensa vierailla maassamme, erityisesti Lappi tuntui Helsingin lisäksi kiinnostavan. Harvinaista kyllä, se kuulosti joka kerta hyvin aidolta ihailulta, ei sellaiselta amerikkalaiselta chit chatiltä. 🙂

Tulopäivänä, eli torstaina kiertelimme vähän lähitienoota ja kävimme kaupassa täydentämässä jääkaapin aamiaisia varten. Gluteenittoman aamiaisen etsiminen nälkäisenä ei kuulosta minusta hyvältä, joten jääkaappi on hyvä olla olemassa. On sitten helpompi kaupasta täydentää minullekin sopivia aamiaistarvikkeita. Kauppareissun jälkeen söimme illallista lähikuppilassa. Ruoka oli ihan ok, sillä lähti nälkä, mutta ei vastannut ihan meidän odotuksiamme, joten ei siitä sen enempää. 🙂

Perjantaina heräsimme ajoissa ja lähdimme kohti Dam-aukiota ja Punaisten lyhtyjen aluetta. Naiset ikkunoissa pelkissä alusvaatteissa tuntui minusta oudolta. Jälleen yksi esimerkki Hollannin avoimesta suhtautumisesta erinäisiin asioihin.

Minusta samaan valokuvaan mahtunut vanha kuuluisa kirkko ja avoin prostituutio olivat räikeä vastakohta toisilleen, mutta siellä ne sulassa sovussa olivat keskenään. Turistien reagointi oli mielenkiintoista katseltavaa. Toiset olivat selvästi häkeltyneitä, toiset avoimen kiinnostuneita sormien osoittelulla höystettynä, toiset vähän kiusaantuneen oloisia – oikeastaan kaikkea tunneskaalan molemmista päistä. 

Lauantaina väkeä oli kaduilla huomattavasti enemmän ja sääkin muuttui vähän tihkuiseksi. Erittäin hyvä päivä shoppailulle! 🙂 Dam-aukiota halkova shoppailukatu oli valtavan pitkä!! Jos jotain olet vailla – tuolta kadulta se löytyy! Teimme muutamia vaateostoksia, mutta hyvin hillitysti

 Mikähän noissa aukioissa muuten on, että niissä on aina hitosti puluja…?! Itse en ehkä poseeraisi pulu pääni päällä…:)

Tällä reissulla en jaksanut shoppailla vaatepuolta lainkaan, vaan minua kiinnosti enemmän sisustuspuoli. Ja aivan ihania putiikkeja löysinkin erinäisiltä sivukaduilta. Niistä lisää toisessa postauksessa!

Loppuun pakko laittaa vielä muutamia kuvia, joista Amsterdam on kuuluisa. No, niistä kanaaleista tietty ja asuntolaivoista. Ja mistäpä muusta, kuin kukista. Kävimme kelluvalla kukkatorilla ja enpä ole koskaan nähnyt noin monia kukkasipuleita yhtä aikaa!

Kaiken kaikkiaan ihana ja hyvin onnistunut miniloma, joka tuntui pidemmältä kuin olikaan. Suosittelen Amsterdamia kaupunkilomakohteeksi erittäin lämpimästi, me ainakin tykkäsimme tosi paljon! Tulossa vielä kaksi postausta, jossa toisessa pureudun lähemmin jo mainitsemiini shoppailumahdollisuuksiin ja toinen, joka on aina lähellä sydäntä, eli hyvä ruoka ja juoma 🙂 Kulttuuriosio jäi pieneksi tällä reissulla. Emme ole kumpikaan museoissa viihtyvää tyyppiä ja vaikka Dam onkin taidekaupunkien eliittiä, tämä puoli ei useinkaan kuulu meidän matkoihimme.

Miltäpä teistä näytti Amsterdamin kanaalit ja talot meikäläisen linssin läpi kuvattuna?