Kituviikkoja ja vähän kesästä

Nämä ne ovat ne kuuluisat kituviikot – kaksi viimeistä työviikkoa ennen kuukauden kesälomaa. Miten sitä aina odottaakin kuin kuuta nousevaa…? Toisaalta viime loma on ollut tammi-helmikuun vaihteessa, että onhan tässä jo tovi vierähtänyt edellisestä ja kevät on ollut yhtä kiirettä. Vielä helmikuussa puristin kasaan tutkintoa ja siitä eteenpäin vienyt erästä uudistusprosessia läpi työpaikalla. Ilman ongelmia siitä ei ole selvitty ja loppukeväästä koinkin erään parin viikon jakson erittäin vaikeana ja stressaavana, eikä pettymyksiltäkään säästytty. Nyt on kuitenkin nuo jo taaksejäänyttä elämää ja hommat rullaa taas kevyemmin. Oiva muistutus tuokin prosessi, että joskus pitää nähdä vähän enemmän vaivaa asioiden eteen saadakseen ne tapahtumaan. Ja kuinka joskus on kiireisempiä ajanjaksoja ja silloin on jaksettava painaa ylityötuntien kasautuessa ja kuinka välillä taas meno hiljenee ja päivät toimistolla kuluvat turhankin hitaasti. Juhannuksen jälkeen hiljenee aika monella alalla ja näin on asian laita minunkin työpaikallani. Asiakkaat karkaavat kesälaitumille ja sen myötä alkaa omakin mieli to do -listan lyhyntyessä laskemaan päiviä, vaikka pitäisi vielä vähän tsempata.

Kesäloma on täysin vailla suunnitelmia. Kummitytön rippijuhlat sekä tyttären muutto tuo vähän vaihtelua lokoisiin päiviin, jotka kaikella todennäköisyydellä vietämme mökillä. Mitään reissua ei ole suunnitteilla johtuen kunnianhimoisesta säästötavoitteestani, jonka tein itse itselleni vuoden alussa. (Niille, jotka eivät tiedä tai muista, niin päätin säästää tänä vuonna x-summan rahaa tililleni ja se on luonnollisesti vaatinut myös ylimääräisten menojen karsimista.) Matkat, niin ihania kuin ovatkin, vievät aina paljon rahaa ja tekemällä niitä ei tuota asettamaani tavoitetta voisi mitenkään saavuttaa. Niin, ja me säästämme toki siis miehen kanssa yhdessä, vaikka tässä nyt itsestäni puhunkin – hän on myös mukana säästöprojektissa. 😊 Olemme sitä paitsi tässä parin kesän mökkiomistajuutemme aikana (tämä on kolmas) tulleet siihen tulokseen, että mitä sitä turhia mihinkään reissuun kesällä lähteä, kun aikaa voi viettää omalla mökillä kaikkine mukavuuksineen ja järvineen kun tänäkin vuonna ainakin tähän asti kesää on säätkin suosineet. Enemmän sitä aurinkoa ja lämpöä tarvitsee keskelle sydäntalvea, kun iho ei enää erotu seinänväristä tai kun mitkään D-vitamiinit purkista ei anna tarpeeksi energiaa loskassa rämpimiseen. Siksipä olemmekin ladanneet paukut syys- ja talvimatkailuun viime vuosina.

Ensi talvi 2020 ei tuo muutosta, parhaillaan herkuttelemmekin ajatuksella, että mihin suuntaan sitä ensi talvena lähtisi kylmyyttä karkuun. Lomakohdekeskusteluissamme miehen kanssa on vilahtanut varmaan kaikki mahdolliset lämpimät maat! Miltä kuulostaisi Meksiko tai joku pieni Karibian saari? Entäpä kokonainen Karibian risteily? Jenkkeihin voisi tietenkin lähteä, tai vaikka Vietnamiin, toisaalta Bali, Mauritius tai Malediivitkaan ei kuulostaa huonolta. Hieman kohteita rajaa se, että koska niihin kannattaa matkustaa ja helmikuussa sadekausi vie listalta pois aika monet kohteet. Raha on tietysti toinen rajaava tekijä ja mm. Hawaii tai Barbados kaatui ajatuksena aivan liian rasvaisiin hintoihin – mihin tahansa halpamajoitukseen en nimittäin lähde vain päästäkseni kohteeseen! Mitä luultavimmin suuntaamme Aasiaan – sinne on viimeiset kolme reissua suuntautunut ja kertaakaan ei olla petytty. Thaimaa ei ole kolmannen kerran putkeen poissuljettu vaihtoehto, siellä kun riittää uutta nähtävää joka reissulle. Niinpä olemmekin pientä saarihyppelyä sinnepäin miettineet. Katsotaan vielä rauhassa mikä kohde tuntuu parhaimmalta ja mennään sinne.

Kesäloma mökillä tuo mukanaan rentoja päiviä, aurinkovuoteissa hyvän kirjan kanssa loikoilua, kavereiden kanssa vietettyjä hetkiä, uimista ja saunomista. Ensi viikolla 1,5 vuoden iän saavuttava labradori-neitimme on hurrrja uimari! Sinne se vaan järveen hyppää laiturilta vesilelun perään kerta toisensa jälkeen väsymättä! 😊 Tuota riemua on niin mahtavaa katsoa! Pari hommaakin olisi mökillä vielä tehtävä – ne viimeiset kunnostus- ja remppahommat eli kahden mökin ulkokaton maalaus sekä päämökin sokkelin kunnostus. Vaikka mökillä hommaa piisaa aina, nuo tehtyämme voimme todeta remontoineemme kaikki kolme mökkirakennusta sisältä ja ulkoa parin vuoden aikana ja kaikista akuuteimmat hommat on niitä myöten tehty. Tonttiamme rajaava aita tosin kaipaa kipeästi huomiotamme myös, mutta se pysyy pystyssä vaikka kunnostustahti olisi hitaampikin.

Juhannuksen jälkeen kärsin pienistä käynnistysvaikeuksista, vaikka nyt onkin jo tiistai. Loppuviikon me olemme kaupungissa luvattujen kovien sateiden takia, mutta varmasti jo perjantaina suuntaamme takaisin mökille. Juhannus muuten meni leppoisasti isolla porukalla mökillä – kaikki kolme mökkiä oli ääriään myöten täynnä ja pihaan pystytettiin myös teltta vieraita varten. Kaikki tuntui nukkuneen hyvin, vaikka juhannuspäivän aamunsarastekin jo nähtiin venähtäneen illan seurauksena. Juhannuspäivää juhlittiin maittavalla brunssilla ja veljentyttären kanssa heitetyillä kärrynpyörillä ja päälläseisontasessioilla! 😊 Illaksi vetäytyin tosin itsekseni mökkiin katsomaan Areenasta lempparisarjaani Downton Abbeytä ja rentoutumaan juhlaväen jättämästä hälystä. Todella mukava juhannus yllättäenkin kasvaneella porukalla, mutta sopu sijaa antaa ja meille on aina kaikki tervetulleita.

(Kuvat juhannukselta, viimeisin makrokuva ruohosipulinkukasta – eikö olekin kaunis?!)

Heidi / Checklist - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *